Aksaa taas jälleen vaihteeksi.

Viime viikon luuserifiilisten jälkeen välissä oli rentouttava viikonloppu landella, meille molemmille: Reima sai rallata pihalla, meikä sai olla sisällä ilman, että koirat pyöri jaloissa. Aina ei jaksa edes omia koiriaan (vuoden koiranomistaja tässä terve, just pohdin myös, että kuinka pitkäksi aikaa koirat kehtaa huomenna jättää keskenään ilman, että oven takana odottaa joku eläinsuojeluviranomainen...). Tän viikon aksailut onkin sit menneet jo huomattavasti paremmin!

Eilen IHAH-treeneissä ohjaajana oli jälleen Paula. Paulan kanssa tehtiin rataa (tai no me vaan keppejä ja keinua, saatiin niihin uppoamaan yllättävän paljon aikaa), itseksemme "ralliympyrää".

Kas näin (avautuvat suuremmiksi). Tosiaan tahkottiin keppejä ja keinua ihan huolella. Kepeillä ongelma ovat verkot: niistä pitäisi päästä eroon jo nopsaan. Keinu meni vähän sinnepäin (babykeinu), Reima oli vähän turhautunut, kun ei päässyt jjjjuokseeeeeen. Puhuinkin tästä yliviretilanteesta koutsin kanssa, hän ei pitänyt ongelmana ja kohteliaasti kysäisi, että olenko varma, että koirassa on vikaa, ettei vaan ohjaajassa.. No tottakai se on minun vikani, jos koiralla keulii ja se turhautuu. Mutta todettiin, että jos menee yli, niin sitten vaan jäähylle hetkeksi tms. Mutta tosiaan, nyt oli ihan kuulolla, ja teki hyvää, että se joutui vähän käyttämään aivojaankin.

Ralliympyrällä Reiman mielestä putkeen oli aivan varmasti jäänyt joltain NAMI. Muutaman kerran se sinne jumitti ennenkuin luovutti ja totesi, että ohjaajalta se nami tulee kuitenkin varmemmin. Hauskaa oli, vedettiin rundia ja vähän jotain takaaleikkauksen tyyppistä putkelle.

Tänään aksailtiin Dean ohjauksessa. Ensin tehtiin koko jengiltä kontaktien "välitarkistus", eli siis miten sujuu, miten jatketaan. Meidän pitää lisätä häiriötä ja vaikeusastetta pikku hiljaa. Ja kai sitä alustaakin täytyisi alkaa häivyttämään.

Radalla aiheena oli sylkkärit, kas näin:

Tuo oli hauska rata. Ei se ihan täydellisesti mennyt, selvemmin vielä pitäisi Reima vedättää, mutta hyvä fiilis jäi. Takaaleikkaus putkelle sujui!! Jes!! 

Lisäksi treenailtiin kontakteja: keinu meni tosi ok, A:lla ongelmana vähän esteen liukkaus, pari kertaa lipsahti väärään asentoon. Sitten otettiin keppejä (kuusi taasen), ja päästiin tilanteeseen, jossa vaan yksi verkko oli kiinni, ja sekin vähän sinnepäin!! JES!!! Tuntui, että nyt loksahti jotain lappalaisen päässä. Se voi olla ensi viikolla taas eri juttu, mutta nautitaan nyt tästä:D Fiilis muutenkin mainio: olin itse hyvällä tuulella, Reima yritti aluksi sikailla, mutta loppua kohti helpotti. Ja siitä vaan loisti semmonen "AKSA ON PARASTA"-fiilis, pakostakin se tarttui myös ohjaajaan:) 

MUOKS. Saatiin videopätkäkin, kuvaajana Dea!

http://www.youtube.com/watch?v=owwG08F-Bec

Pikatottistelua landella

Miksi maalla on mukavaa: voit vetäistä ekstempporee-reenailut vaikka keskellä yötä, eikä ketään haittaa. Olen siis jotenkin vältellyt treenaamista ja pohdiskellut sitäkin enemmän, miksi menee perseelleen. Nyt iski sellanen fiilis, että jotain on tehtävä.

Mentiin pihalle niin, että Reima tuli hihnassa namin perässä rauhassa->ei heti päässyt keulahtamaan. Sitten hihna helvottiin, namit taskuun ja naksutin esille. Aloitettiin vierelle tulemisella (luoksetulon loppuasento). Otettiin muutaman metrin väleillä, välillä kehuin vaan, välillä namipalkkakin(niiden kehujen jälkeen).

Otettiin liikkeestä seisomista. Aluksi otettiin kädestä palkka, tein piruetin koiran edessä ja jatkoin matkaa. Sitten siirryttiin tekemään takapalkalla, johon ei juurikaan enää tarvittu edes muita apuja. Tässä kohtaa Reima meinasi keulahtaa, joten käskin sen pois kokonaan. Seisoskelin hetken keskenäni ja pyysin takaisin, jo oli eri ääni kellossa.

Välissä tehtiin seuraamista ja liikkeestä maahanmenoa, kehupalkkaa vain.

Jatkettiin liikkeestä seisomista, mutta hahaa, lappalainen kuvitteli olevansa etevä ja alkoi jäämään omatoimisesti seisoskelemaan, kun uskoi, että pian se käsky varmaan tulee. Takapalkka pois (luuli, että siellä se on edelleen), ja seuraamiskuvio jatkui ja jatkui ja jatkuikin vaan. Kun epätoivo jo meinasi iskeä, niin seiso-käsky ja kehut ja palkka kädestä. Einari toki kävi silti alustankin tarkistamassa, pettymys oli valtaisa. Näitä tehtiin pari ja saatiin hyvä suoritus. Loppuun vielä luoksetulon loppuasentoja. Kerran kasvatin välimatkan liian pitkäksi: ei se näemmä vaan osaa sitä, vaikka luulin, että se vaan huijaa. No lyhennettiin välimatkaa ja sujui huomattavasti paremmin. Ja aika äänettömästikin! Eli selkeästi meillä myös tuo karkottaminen toimii rauhoittavana elementtinä, sitä ei vaan saa liikaa käyttää, ettei vähennä intoa ja motivaatiota. Namit pitäisi pitää jo poissa näkyviltä kyllä useamminkin: kyllä ne sieltä taskusta löytyy, ja Reimakin sen tietää.

Reimankin mielestä maalla on mukavaa!

Hohhoijakkaa.

Monet treenit kirjaamatta. Syynä kiire ja se, että treeneistä on jäänyt huono maku, niin ei ole jotenkin ollut inspistä kirjoitella.

Viime viikon IHAH-treeneissä meillä oli ihan hullu valssirata, tai no ei se hullu ollut, tosi hyvä, mutta olin vaan tosi kujalla, ja Reima tosi liekeissä. Yhteistä säveltä ei oikein löytynyt. Lisäksi treenailtiin keppejä ja A:ta, ne sentään meni suht ok.

Perjantaina käytiin Viikissä treenailemassa tottista piiiitkän tauon jälkeen. Treenailtiin tutussa paikassa, mutta ihan vieraassa seurassa, teki hyvää pitkästä aikaa. Vähän pääsi piip-piiip ja aluksi haettiin hetki oikeaa tekemisen meininkiä, mutta lopulta sujui hyvin. Jätettiin treeni aika lyhkäiseksi kuitenkin, hyvä fiilis molemmille.

Lauantain tottistreeneissä se vähäinenkin hyvä fiilis kyllä taas karisi..:D Kokeenomainen treeni, liikkurina/tuomarina koutsi ja apukoutsi osassa liikkeitä. Pistelappunen jäi treeniliivin taskuun, lisäilen pisteet myöhemmin. Kokonaistulos jtn 122p luokkaa, että ei mitään hurrattavaa kyllä..:D Olin aamupv:n Juha Korrin viettiluennolla (nekin muistiinpanot pitäisi tänne kirjata..), hirveällä kiireellä kämpille, koira matkaan ja hirveellä vauhdilla treeneihin. Bussit ei kulkeneet ihan niinku strömsössä, eli olin aika hermona. Päästiin paikan päälle, en ehtinyt laskemaan viretilaa tarpeeksi ennen treenien alkua. Intopinkeän koiran kanssa halliin ja "koe"alkoi samantien:

-Luoksepäästävyys. No tässä ei mtn ihmeellistä, pelkäsin, että hinisee kiihkoissaan, mutta namin odottaminen oli kannattavampaa Reiman mielestä. 10p
-Paikallamakuu. Taisi tulla tuplakäsky, jäi vähä makkaralle makoilemaan ja jotenkin levottoman oloinen. Nätisti oli, välillä vilkaisi sivuille. Kesken paikallamakuun halliin tuli vauhdilla villis, Reima oli sitä lähimpänä. Vähän selkeästi mietti, että pitäiskö täs jotain tehdä ja ite olin valmis sinkoamaan paikalle, mutta jatkoi rauhassa makoilua. Lopussa nousi vähän turhan hitaasti sivulle. Varmaan 8p?
-Seuraaminen kytkettynä. No vähä meni päin.... Koira superkierroksilla, ite jotain vammailen, liikkuri seuruutti meidät reunassa ollutta reaktiivista koiraa kohti->sai kohtauksen ja Rei rähähti takaisin, jatkoi kyllä seuraamista ihan muina lappalaisina. Kunhan huikkasi, voi hohhoijaa. jtn 7p?
-Liikkeestä maahanmeno. Kuulemma tein jonkun ihme nytkähdyksen samalla kun sanoin käskyn. Muuten tässä ei ollut mtn ihmeelistä, yksi meidän varmimmista liikkeistä. Nytkähdys laski 7p.
-Hyppy. Se oli korkeampi ku mitä ollaan hypätty. Ja ollaan tehty takapalkalla. No kokeiltiin ensin ilman takapalkkaa, ei tiennyt, mitä tapahtuu->0p. Kerta takapalkalla ja toinen niin, että kippo oli paikoillaan, mutta siellä ei ollut mtn, nää meni ok.
->seuraaminen, maahanmeno ja hyppy apukoutsilla, sitten siirryttiin oman koutsin luo:
-Seuraaminen vapaana. Voi luoja. Liike lähti A-esteen lähistöltä, joten rei oli sitä mieltä, että varmaan vaihdettiin lennosta aksaan ja A:tahan tässä ollaan harjoteltukin, että hänpä näyttää kuin hienosti se sujuu. No koira ruotuun ja namituksella liikkeelle, että se tajusi olevansa tokotreeneissä ihan kuitenkin vaan. Noooo meni se loppu ihan ok. 7p?
-Liikkeestä seisominen. Tässä tein edelleen tosi ison avun, sitä pitäis alkaa pienentämään. Jäi kuitenkin paikoilleen. 6p ehkä?
-Luoksetulo. No pääsi pieni Hau ja sivulletuloon otin varuilta tuplakäskyn, mut muuten ihan näpsy. Tuota luoksetulon loppuasentoa täytyy alkaa myös tosissaan tahkoamaan. olisko ollu 7p tms
-Kokonaisvaikutelma jotain kasin luokkaa ehkä.

Yleisiä kommentteja oli että ottaa oma aika rentoutumiseen ennnen liikkeen aloittamista, että koirakin ehtii rauhoittua, samoin itse. Jännitin taas kovasti, paljon treeniä vaan. Tuota seisomisen vahvaa merkkiä pois, luoksetulon loppuasento kuntoon, hyppyyn treeniä, viretason laskutreeniä koovaaasti. Niin ja liikkeiden välissä olemiseen treeniä oli yleinen käsky kaikille. Reima makaa aloillaan, ja kun sopivasti rauhoittuu, niin pitää kontaktia yllä ihan omatoimisesti, se on aika liikuttava. Sitä koutsi sanoikin, että se on kauhean kuulolla koko ajan, ja huomaa kyllä, kun käyttäydyn kummasti tai jännitän. Goodie. Sosiaalista palkkaa pitää lisätä ja namia vähentää.

Tällä viikolla IHAH-treenit jäivät väliin kouluhommien vuoksi. Tiistaina AKK-treeneissä oli Dean kanssa tehtävänä suht helppo rata, jossa oli uutena okseri ja kepit osana rataa. Omatoimisesti treenailtiin takaakiertoja esteillä, rengasta ja kontaktiesteitä.

Rata meni ihan vituralleen. Reima käytti kaiken keskittymisensä haukkumiseen ja lietsoi itsensä sellaiseen huuto-tilaan, jossa se ei oikein lukenut ohjauksia vaan teki omia ratkaisuja sitä mukaa, mikä siitä nyt tuntui oleelliselta tällä radalla. Kyllä se nyt enimmäkseen meni miten pitikin, mutta radalla tuli takaaleikkaus putkelle (näissä on ennenkin ollut häikkää eikä olla tarpeeksi treenattu..), jota se ei vaan tajunnut ja päätteli, että oikeastaan hallin nurkkaan sijoitettu A on varmasti se, mitä tässä haetaan, kun hän sen niin erinomaisesti osaa. Kepit se haki muutaman metrin päästä ihan kivasti(verkoilla), mutta se ei vielä kovin hyvin toiminut, että irtosin itse kauas.

Omatoimitreenissä otettiin vähän kaikenlaista. Keinua otettiin melkein vaakana, se oli vähän huono ja natiseva ja äänekäs, mutta ei kyllä näyttänyt vaikuttavan Reimaan juurikaan. Se oli tässäkin ihan sata lasissa ja olisi mielellään räiskinyt miten sattuu menemään. Putkella treenattiin vähän sitä irtoamista ja takaaleikkausta yksittäisenä juttuna. Rengas oli mielessä hyvin, takaakierrot ihan ok.

En tiedä. Viime aikoina on Reima ollut ihan ylivireessä: tokossa piippailut ja sellainen putkiaivoinen "no ehkä se tarkotti tätä"-arpominen helpoissakin jutuissa, aksassa tuo jatkuva huutaminen ja päätön sinkoilu. Jokin nyt mättää. Tokossa nyt voin syöttää sitä rauhallisemmaksi, ja vaikuttaa toimivankin. Piippailu->passiivisuus->hiljaisuus/keskittyminen->kehu ja joku pieni temppu->kehu ja nami. Aksaan kyseliin Maisalta neuvoja. Yksi vinkki oli leikittää koiraa jo ennen rataa->kanavoiko virtaansa leluun. Toinen, ja ah tästä mä tykkään: natsikuri takaisin. Odotettaessa on maattava paikoillaan, ei voi nousta istumaan, hiippailla, tai vähintään nuuhkia neliömetrin kokoista alaa ympäriltään. Saa sanoa perkeleen painokkaasti (oon vähä säästelly). Kokeillaan näitä nyt ensiapuna ja katsotaan, mitä keksitään sitten, jos ei ala helpottamaan. On se rankkaa, kun koiralla on liian kivaa. Ja omistajalla ei, hirveästi stressiä ja kouluhommia ja kaikkea shaibaa. No nyt lähdetään loppuviikoksi landelle rentoutumaan koko jengi, ensi viikolla sitten uudella innolla reeneihin.

Lampaita!

Käytiin Reiskan kanssa pari viikkoa sitten Ilmajoella Koirakoulu Fiiliksen Minnan luona katsomassa lampaita. Edellisenä päivänä Maisan Maltti ja Neesu kävivät samassa mestassa, joten minä tiesin vähän, mitä odottaa, ja mitä se homma on (nimim koskaan mihinkään paimennukseen sen kummemmin perehtynyt, kunhan jostain sain päähäni, että Reiman kanssa olisi kiva kokeilla). Lampaat oli Reimalle ennestään tuntematon laji, nautojen kanssahan se on Mulliksella pyörinyt kaikki kesät ja vähän talvisinkin. Reima on ollut lehmien seassa laitumella, tutustunut vasikoihin nokattain ja navetassa pyörinyt parsissa kiinni olevien lehmien lähellä. Sillä on lehmien seassa ihan erilainen asenne kuin Ansalla: Ansa mielistelee ja yrittää olla kaikkien luojan luomusten paras ystävä, heittää korvat linttaan ja heiluttaa ystävällisesti häntää (vähän hysteerisesti..) jos joku äpyli käy kovin läheiseksi. Väistelee laitumella. Reimaa jännittää kyllä vähän navetassa kulkea ruokintapöydällä kaikkien lehmien tuijottaessa, mutta laitumella se ei juurikaan väistä ja etenkin nuorkarjalle irvistelee määrätietoisesti, jos tulevat liian lähelle. Kerran oli hieho karannut laitumelta, kun olimme iltalenkillä ja menin sitä paimentamaan aidan oikealle puolelle. Ansa jäi mieluusti takavasemmalle odottamaan, mutta Reima pyöri koko ajan meiningissä mukana ja sitä sai ihan tosissaan komentaa pois. Sain teinilehmän laitumelle, ja Reima lähti päättäväisesti juoksemaan sen perään, "paimentamaan takaisin laumaan". Naureskelin vain, toinen niin määrätietoisena, ja hieho nyt olisi hepuleissaan muutenkin kirmannut kavereiden luokse.

Lampaat miettii et mikähän se tuokin urpo on.

Pikku pohjustuksen jälkeen palaamme lampaiden luo: lampaita oli pyöröaitauksessa neljä. Reima oli aika kohtuunohevana alusta lähtien, rinta rottingilla aitaukseen ja vähän sellanen "JAAHAS, kertokaas sitten mitä näille tehään?"-meininki. Aluksi kierreltiin lampaiden takapuolilla (teoriassa, koska lampaat oli melko nopeita ja meikä vähä nolo ja lampaat vielä hakeutui meikän luo), että nähtiin miten Reiska lähtee reagoimaan. Lampaat olivat ihmeissään pörröisestä paimenesta, eivätkä aluksi uskaltaneet juuri kääntää sille selkäänsä, vaan peruuttelivat karkuunpäin. Hyvin ne Reiskaa silti uskoivat.

Todettiin, että Reiska tekee hommia pyöröaitauksessa (porokoirat tarvitsivat enemmän liikettä hommaan syttymiseen, joten lampaat kirmailivat pellolla), joten jatkettiin juttuja siinä. Reima löysempään hihnaan, meikä keskelle aitausta seisomaan ja Reima kiertämään ulkosyrjälle kehää lampaiden perässä (tästä video alla). Sain aurauskepin jolla rajoittaa Reiman liikettä tarvittaessa, vähän liikaa sillä kyllä sohin mitä tossa videota kattelin. Reiskalla oli mahtavaa ja kuulemma osasi aika hyvin ensikertalaiseksi pitää etäisyyttä. Ei se vielä laumaa osannut kasassa pitää kunnolla, välillä yksi villimpi sielu sieltä jonnekin sinkoili. Voin kertoa, että oli kohtuupyörryttävää pyöriä ympyrää uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, lampaat törmäilivät ja koiraankin piti yrittää keskittyä. Videon loppupuolella Reiska jo väsähtää ja vilkuilee aidan reunalle tullutta Maisaa. Videon päätyttyä pidettiin tauko ja jatkettiin vielä hetki samantyyppistä harjoitusta.

Kuulemma Reiska "syttyi" lampaille. Oli kyllä tosi mielenkiintoista päästä seuraamaan koiraansa ihan uudessa tilanteessa. Reimalla oli mahtavaa, sai haukkua ja juosta ja lampaat vielä väistivät!! Varmasti käydään toistekin, vaikka ei tuosta mitään vakituista harrastusta tulekaan. Illan päätteeksi Minna näytti omalla nuorella bortsullaan, mitä Oikeat Paimenkoirat tekevät. Oli aika hienon näköistä menoa!

Joku on ihan semisti itteensä tyytyväinen....

Kuvista ja videosta suurensuuri kiitos Mimmille, joka varmaan palellutti sormensa erilaisten kameroiden kanssa pelaillessa!

Aksaaaaaaaa

Noniin. Yritän olla tehokas ja kirjoitella samaan postaukseen kolmet aksatreenit.

1. Maisan opissa Lapualla
-Lähdin hirveällä kiireellä ja paskalla fiiliksellä kotoa. Itse aksasankari oli vähän hukassa lähdön hetkellä ja sekös suututti.
-Treenailtiin kuulemiani jännittäviä termejä: jaakotus ja niisto. Vaikeita juttuja, etenkin tuo jaakotus. Jyrkkä käännös hypyllä, hyppy merkataan ja pidetään rintamasuunta koiraan päin viestinä siitä, että pian käännytään. Rintamasuunta koko ajan päin persettä. Niisto sujui jotenkuten. Takaakierto ja koira "vedetään" esteen yli, tiukka käännös myöskin.
-Otettiin välillä Apsu kentälle. Ansa on kyllä maailman paras papradori: se rrrrrrakastaa, kun saa touhuta, mutta on sopivan hidas harjoituskappaleeksi. Reiman kanssa uuden opettelu on ikävää: jos en tiedä, mitä teen, se huutaa ja turhautuu minuun. Ansan kanssa saan rauhassa miettiä askeleitani ja ohjaamista, Papsu pompsottelee onnellisena sinne päin, eikä sitä haittaa miljoonakaan toistoa, koska ei se raasu varmaan niitä edellisiä enää muista. Niinjoo, otettiin me Reiskan kanssa lopuksi keinua. Siihen neuvoksi nostamista niin, että lopulta menee vaaka-asentoisen keinun, sitten koko keinu käyttöön. Jotain tässäkin söhelsin menemään.
-Huono fiilis säilyi treenien ajan, en tiijä. No ainakin Ansalla oli hauskaa. Maijulle kuitenkin suurkiitos jälleen, ei ole sun syysi, että mun aivokapasiteetti on surullisen rajallinenxD

2. I-HAH aksaa osa 2.
Eilen oli vuorossa toiset koetreenit, koutsina jälleen Paula Ropponen. Itsekseen treenattiin keppejä ja A:ta, ohjaajan kanssa tällaista rataa:

(aukeaa suurempana)

Aloitettiin ihan vaan 1-2 treenillä, kakkoselle pakkovalssi. Otettiin seuraavaksi pätkiä: Jatkettiin puomille, jonka päässä odotti palkka. Sitten puomi-muuri-putki. Muurille tehtiin selkeä merkkaus, jotenkin tässä onnistuin jäämään putken suun tielle. Saatiin sekin toimimaan. Putki-hyppy(valssi)-putki-muuri-pussi. Yllättävän ok! Mutta voih. 10-11-12 tuotti suurta tuskaa. Olin aivan liian hidas, koira oli jo missä sattui. No tahkottiin niitä "vähän" ja lopulta alkoi löytymään rytmi. Lähetys taakse, veto vastakädellä esteellä, lähetys taakse, veto jnejnejne. Eli oikeastaan siis en oppinut ohjaamaan, vaan Reima oppi tekemään oikein minusta huolimatta, kuten niin usein muutenkin:D Loppusuora oli mmmmmmmahtava. Lopuksi tehtiin alusta ööööö 12 asti? Vähän söhellystä matkalla, mutta hieno fiilis ja Reimalla oli mahtavaa. Puomilla pidettiin aina loppukontaktilla palkka. Hienosti Rei odotti alustalla vapautuskäskyä, sain sopivasti aikaa juosta muurille ja ajatella vähän eteenpäin. Omatoimitreenailussa ei mtn ihmeellistä. Reima oli tunnin jälkeen hyyyyyvin väsynyt. 

Ohjaajalta tuli kommentti siitä, että aina palkan jälkeen käsken Reiman maahan odottamaan, mikä voi jossain vaiheessa laskea sen intoa. Olen huomannutkin, että Reima on alkanut nuuskimaan makoillessaan, selkeästi sitä v*tuttaa. Vinkkinä oli esim. nameja sisältävä lelu, jonka kanssa Reima saisi palkkana puuhastella keskenään. Voisi toimia. Oon vaan ollut aina niin fanaattinen kontrollista ja nuormiehen kanssa aikoinaan pelännyt, että se keksii merkata esteitä, jos saa liehua. Mutta no, eipä se kyllä merkkaile. Että tätä voisi kyllä kokeilla.

Tuulikki oli varannut sopivasti meidän jälkeisen omatoimivuoron, joten jäin katsomaan Timin mahtavaa menoa ja Naavan palkka-avustajaksi, Reima torkkui häkissä. Saatiin kyyti kotiin, mikä lämmitti mieltä sadesäässä. Tosin reilun vartin jäähdyttelylenkki kaatosateessa vedettiin kuitenkin, että kuivana ei säilytty:D

Niin ja AINIIN: saatiin koutsilta suositus->päästään jäseniksi->jatketaan samassa ryhmässä kevääseen asti. MAHTAVAA!!!:))))))

Eilen treenattiin täti Papradorin kanssa erästä erittäin tärkeää arkielämän taitoa Reiman treeninamijämillä. Ansa nimittäin katselee maailmaa enimmäkseen vaaleanpunaisten ruusulasien läpi ja kaikki on sen mielestä ihanaa. MUTTA. Tässä onnessa on musta aukko. Se aukko on meidän rappukäytävän "kuilu". Ansan pitää aina päästä kulkemaan seinän vieressä. Useimmiten se selviytyy portaista ihan hyvin, mutta jos Reima esim nuohoaa jotain sen tiellä, niin se menee paniikkiin, jähmettää koko kroppansa ja yrittää rynniä alas tynnyrityylillä. Niinpä sitten treenattiin, että nameja voi käydä syömässä keskellä tasannetta, lähempänä keskikohtaa, ja jopa kuilun aidan läpi. Keskemmällä kävelyäkin treeenattiin, mutta se on selkeästi Ansalle tosi paha paikka. Pikku hiljaa ehkä! Tänään se jo kuikuili kaiteen läpi ihan onnellisen näköisenä!

3. AKK aksaa

Tänään oli AKK-treenit. Hihnanjatke oli päivän aikana kumonnut ehkä muutaman huurteisen (en sentään yksikseni kotona vaan seurassa ja ihan hyvä (teko)syykin oli). No humala ei onneksi päässyt oikein iskemään ollenkaan, mutta vähän pohdin aksaan lähtemistä. Aksasta on kuitenkin maksettu niin päätin mennä (ja saatiin autokyyti, Päveee <3). Koutsin kanssa treenailtiin näin: 

Ei se mitään nättiä ole, mutta selvisin! Enkä tappanut koiraani, vaikka vähän yritinkin. Ja loppuun saatiin viimeistä estettä lukuun ottamatta puhdas rata, WOOHOO! Tuo viimeinen este. Tuntui kovin hankalalta, ei se oikein toiminut mitenkään päin. Tähän saatiin Maisalta ohjausvinkki: poispäinkäännös . Kuulostaa loogiselta, tuota pitää vastaavassa tilanteessa kokeilla.

Itseksemme treenailtiin keppejä ja tolppien kiertämistä. Ei juuri mtn mainittavaa. Lopeteltiin jo ennen vuoron loppumista, koira alkoi näyttää niin väsähtäneeltä (köhköh omistaja ei tokikaan...), että turha oli mitään enää kikkailla. Hyvä fiilis jäi kaikkineen, ihanaa, että on AKK-treeneissäkin ohjaaja!! Dea on huippu.

Treeniviikko jatkuu!

Hullunmyllyviikko jatkui tiistaisilla aksatreeneillä. Pohjustus: emäntä singahti aamulla AKK-reissulle ensin koko päiväksi, kävin kotona vetämässä kupolin täyteen, nappasin Rein mukaan, hypättiin Päven kyytiin, koirat autoon odottelemaan, kun käytiin seuraamassa Monty Robertsin heppakuiskauskykyjä. Tuhatta ja sataa tattikselle, koirien kans pikainen lämppä ja reteesti myöhässä treeneihin. Omistajan virkeystila oli jo aika negatiivisen puolella, Reiskalla sitten yhtä paljon plussalla...

Dea oli meillä ekaa kertaa koutsaamassa. Lämmittelynä hyppytekniikan perussarja bumpeilla ja Dea ohjeistamassa rataa. Tarkoitus oli treenailla keinuakin vähän reunassa, mutta tadaa, este oli vielä kokoamatta...

Hyppytekniikassa Reimalla on tapana palata namilta mun luokse esteiden kautta, siitä pitäisi päästä eroon, muuten tässä ei nyt ihmeempiä. Kierrokset aika korkealla..

Dean kanssa tehtiin seuraavanlaista rataa (joka kyllä jatkui vielä, mutta tuohon asti me tehtiin, eli niin pitkälle sen muistan..):

Laiskuuden multihuipentuma: kuvasin radan hallin ylätasanteelta:D
Nelli ja Dea ja Päve pääsivät mukaan kuvaan.

Aloitettiin 1-2-3-4-jutulla. Kakkoselle tein valssin, sen ajoitusta täytyy vielä harjoitella, mutta ihan kivasti meni. Vaikeampi olikin sitten, kun piti tehdä 4-5-6-7. Ajoitukseni kutoselle oli aivan hukassa ja Reima ehti siinä jo vaikka vähän mitä puuhastella, kerran melkein juoksin sen päälle. Lisättiin vitosen taakse namialusta (aka Dean PUHELIN, onneksi reima ei oo kovin raivokas naminottajaxD) ja Dea sinne kutsumaan koira, jotta mulle jäi aikaa juosta kutosen taakse ottamaan Rei vastaan. Tää oli meille outo ohjauskuvio, mutta saatiin me se onnistumaan, kun mulle jäi vähän aikaa miettiä ja asettautua. Siitä seiskalle Reiska irtosikin ihan ok, Dea sanoi, että Rei irtoaa kivasti sivusuunnassa, että sitä on helppoa lähettää esteille. Hyppytyyli on kuulemma joustava. Lopuksi saatiin pari ok suoritusta kasille asti, mutta viimeisellä kerralla omistaja jälleen häiriköi koiraa tiputtamalla NAMIPUSSIN kutos ja seiskaesteiden väliin. No partiopoika jatkoi hommat kyllä käskytetysti loppuun, katse nauliintuneena namipussiin tosin:D

Treeneissä hyvää oli se, että oli koutsi. Dea oli mahtava ja osasi hyvin ohjata erityyppisiä koiria. Huonoa oma uupumus ja ärtymys ja Reiman patoutunut riemuidioottienergia (joka käytiin kuluttamassa loppuun koirapuistossa Ilsen kanssa). AKK-treenejä odottaa ihan uudella tavalla, kun on joku ohjaamassa!:)

***

Viikko on ollut heppashowkökkineen yms aika hullunmyllyä: olen kotona lähinnä nukkunut ja koomannut muuten vaan. Tokoilua oli aikataulutettu torstaille, mutta se menikin mönkään muiden menojen takia. Ollaan siis vaan kotosalla vähän puuhailtu ruokaa annettaessa yms. Eniten olen pureutunut istu-maahan-ongelmaan, sitä ollaan tahkottu paljon. Lisäksi ollaan koitettu vasempaan kääntyillä, mutta tää ei jotenkin ole ollenkaan edistynyt. Pikkuseuraamisia ja höpöhöpötemppuja. Kontaktia häiriössä lelun kanssa niin, että itse heiluttelin lelua.... Ei siis juuri mitään. Niinpä odotin lauantain tokotreenejä vähän kauhunsekaisin tuntemuksin: mielessä oli valmiina jo kootut tekosyyt, miksei olla edistytty.

Lauantaiaamukin meni nukkumiseksi, joten ei tehty suunniteltua pitkää mielennollauslenkkiä metsässä. Parin puskan kautta bussiin ja menoksi. Bussissa törmättiinkin koutsiin (ja ryhmässä olevaan villikseen, jota en ehtinyt huomata ennenkuin Reima huomasi...). Hallin ulkopuolella harjoiteltiin jo sitä, että vasta hiljaa ollessa saa huomiota ja ehkä namia. Tää on siinä mielessä vähän ongelma, että jos Rei piippaapiippaa, niin se joskus rauhoittaa itseään nuuskimalla. Jolloin se on hiljaa. Mutta sekään ei kyllä kelpaa. Ihan rennosti se ei osaa olla, niin keskittyy sitten makaamaan kontaktissa. Sopii se mulle, koira on kivasti kuulolla ja valmiina toimimaan ilman sen kummempia virittelyjä.

Halliin mentiin hiljaa, laitoin Reiskan makaamaan alkuohjeiden ajaksi. Tässä pientä piippailun alotusta, mutta otin reippaasti pari askelta pois sen luota ja ignoorasin täysin. Pääsin palkkaamaan hiljaisuudesta.

Aloitettiin harjoittelemalla luoksetulon loppuasentoa metrin-parin matkalla. Otin aluksi ihan reilun käsiavun mukaan, tästä apukoutsimme, jonka nimeä en tiedä, mutta josta pidin kovasti, huomautti, että käännän koko kroppaa. No niinpä teenkin. Rupesin ottamaan pelkällä sormen/kämmenen liikkellä ohjausta, sekin toimi! Reiska oli muuten aika noheva partiolainen. Vähän vaan näytti siltä, että sekoaa onnesta ihan justiinsa heti.

Uutena juttuna alettiin pohdiskelemaan luoksetulon pysäytystä. Tähän otettiin teoriassa kaksi lähestymistapaa: koira kiertää esteen ja sieltä palatessa pysäytys, tai takapalkka, koira kutsutaan luo ja pysäytys. Käytännössä varmaan huomaa, kumpi on hedelmällisempi treenitapa vai molemmat. Nyt treenailtiin kiertämällä. Kiertäminen Reimalta sujuu ja sitä on treenailtukin jonkun verran. Ainut ongelma vaan, että sehän on myös aksajuttu. Ja jos on aksajuttu jossa saa juosta, niin voi _vähän_ huutaa... Eli tää oli meille vähän huono juttu. Rei kiertää hyvin, mutta joko se haukahtelee, tai sitten on aika hidas. Pysäytyksiä kokeiltiin pari kertaa, pitää kotona jatkaa. Note to self: kunnon vartaloapu, selkeä käsky!

Otettiin kokeenomaiset luoksetulot, apukoutsi katsoi meidän suoritusta. Hau-Hau vähän pääsi ja lopuksi se ei tee perkele perusasentoa. Tämä ei vaan mee jakeluun. Kai se nollaa aivonsa haukkumisella ja unohtaa jo mitä oli tekemässä. Tulee sivulle hiljaa seisoskelemaan sillei, että "mitähän tota sitten....?". Ja tätä ollaan treenattu paljon ja pitkään ja hartaasti, ja palkkaa ei tule ilman oikeaa loppuasentoa. No ei kai se auta kuin jatkaa.....

Siirryttiin paikallamakuuseen (oikeesti olin itse niin täysillä keskittynyt tekemiseen, etten näistä järjestyksistä nyt ole ihan varma...) rivissä. Jännitti, että meneekö kertakäskyillä asiat perille. Kyllävain! Kerrasta lakosi ja samoin lopuksi nousi. Vähän makasi mutkalla, ja kuulemma näytti levottomalta heti kun jätin sen, tätä meillä ei ennen oo ollutkaan, pitääpä ruveta kiinnittämään huomiota. Muuten aivan nätti suoritus, ei tehty koko aikaa.

Jatkettiin viime viikkoista takatassujen liikuttelua ottamalla avuksi pesuvadit: koira seisomaan etujaloilla vadin päälle ja namin avulla takapää liikkeelle. Reiman mielestä tää oli maailman hauskinta,  ja se hiffasikin homman nimen. Pitää hankkia kotiinkin vati! Tästä jatkettiin tekemään hiekkaan piirretyillä puolineliöillä vasemmalle käännöksiä. Vieläkin se on löysä, mutta pari kertaa saatiin jo ihan ok suoritus, pitää vielä tätä treenata _paljon_. Täyskäännöksiä otettiin myös. Aavistuksen kuulemma on hidas (teen oikealle)/voi namilla nopeuttaa, mutta seuraaminen kuulemma kaunista katsottavaa<3 Hyvä Rei-Rei!

Lopputreenit vietettiin puuhailemalla jotain haluamaamme juttua ja koutsit kävi sit ohjaamassa, ja itekseen sai ottaa hyppyä. Puuhasteltiin ensin istu-maahan-seiso-juttuja, sitten seisomaan jäämistä, jolloin apuohjaaja tuli seuraamaan. Tein takapalkalla. Sain vinkiksi palauttaa vielä reilun vartaloavun niin, että oma liikkeeni kuitenkin jatkuu eteenpäin, se on kuulemma helpompi häivyttää kuin pysähtyminen. Aika kivasti saatiin toimimaan nopeammin. Tässä vaiheessa huomasin, että Rei on aivan naatti. Koutsin kanssa otettiin ohjattuna liikkeestä maahan, ajattelin, että se on kiva loppuliike, Reiskan lemppari. No sehän meni jo aivan sunnuntaikävelyksi: lähti seuraamaan ihan miten sattui, ei pudonnut niinku pitää, no otin uudestaan ja sit tippu kauniisti. Koutsi kehui kuitenkin, että Reima jää hyvin ja on hyvin kuulolla. Vipaksi otin itekseni pari kertaa hypyn takapalkalla. Ekalla kerralla seiso-käskyn jälkeen hiippaili aavistuksen, tokalla kerralla pysyi paikoillaan-> palkka ja kehut ja treenit loppu siihen.

Jäi todella hyvä fiilis, meidän tiimillä oli hyvä päivä: Reimalla oli kyllä virtaa ja energiaa ja kuppi meinasi mennä vähän nurin, mutta sain itse aika hyvin pidettyä sen viretason siedettävänä. Äänettömyyttä treenattiin odotellessa niin, että olin mahd. paljon siihen selin ja jätin "odottamaan", kun kuuntelin ohjeita tms. Välillä hinisi, mutta aika pian luovutti ja sain pyydettyä jtn kilttiä ja hiljaista ja palkattua siitä. Lopulta meno oli sitä, että se piti katsekontaktia odottaen, että jotain tapahtuu. Niin kuin pitääkin. Saatiin positiivisempaa palautetta kuin viimeksi, mutta paljonhan tässä on vielä tehtävää. Varmasti voitaisiin jo mennä kokeisiin, mutta tahdon ensin olla varma siitä, että Reima on aina kartalla, mitä tapahtuu. Turhautuessaan se käyttää ääntä, mikä taas stressaa mua entisestään ja oravanpyörä on valmis. Kun mä olen kartalla ja otan oman tekemiseni lisäksi huomioon Reiman fiiliksen ja mielenliikkeet, Reimakin suorittaa kauniimmin ja luottaa mun päätöksentekoon->molemmilla on hauskaa!

Mitä treenataan tällä viikolla (ja seuraavalla, me lomaillaan vielä ensi vkl):

• Luoksetulo. Paljon, paljon, paljon. Vauhtiluoksetuloa, loppuasentoja, loppuasentoja jännittävistä kulmista, koko liike liikkurin kanssa (opeta vaikka Sopo).
• Liikkeestä seis. Uudet keinot, uudet kujeet. Tässä samalla liikkeestä pysähtymistä testinomaisesti.
• Takapään liikettä vadin avulla höpöhöpöjeejee-juttuna. Pieniä seuruupätkiä, pari kertaa pidempi, myös kestoa pitää treenata tarpeeksi. Pohdi olisko täyskäännös sittenkin vasemman kautta? 
• Noutoa voisi ottaa tietysti
• Häiriökontaktia!!!!
• tokotreenit on NOU-HAU.

Jes, tästä on hyvä jatkaa! 

Ihah-aksaa!

Käytiin eilen Ihahin koetreeneissä (1/2). Odotukset eivät olleet suurensuuret: olin ollut 9h parin tunnin yöunilla liikenteenohjaajana horse showssa, nukkunut parin tunnin päikkärit ja olo oli vähän kuumeinen ja erittäin nuutunut. No onneksi Reima ei ollut väsynyt;) Treenit alkoivat ysiltä, ihahin tattarisuon hallilla. Ryhmään kuului schipperke, kääpiöpinseri ja kääpiösnautseri, möllitasoisia/juuri kisauran alkaneita. Ohjaajana tällä kertaa Paula Ropponen. Halli oli jaettu kahteen osaan: etuosassa treenailtiin omatoimisesti keppejä ja hyppyjä parilla esteellä. Me otettiin tässä perus irtoamista, pakkovalssia ja takaakiertoa. Reima huusi ku hyeena, mutta oli kivasti kuulolla silti. Takaosassa tehtiin ohjaajan kanssa rataa/pätkiä. Piirsin kuvan, se on upea:

Aloitettiin muistelemalla rengasta (3.) Siitä siirryttiin 2-3 ja 1-2-3. Tää meni aivan ok. Seuraavaksi 4-5-6, tämäkin meni kivasti, mutta kun tuohon settiin lisättiin vielä seiska ja kasi niin minä olin myöhässä ja Reima meinas että jos putkeen menis kuitenkin (8. on siis A). No otettiin 7-8, eeiiiii... Pelkkä A eiiiii... Se rynni kaikin tavoin putken suulle, ja karjui mulle turhautuneena. Lopulta piilotettiin putken suu ja vedin sen namilla kerran A:lla ylös. Lamppu syttyi ja A sujui hienosti, namialusta oli lopussa ja hyvin se pysähtyi.

Seuraavalla vuorolla tehtiin kertailuna 1-2-3, sitten otettiin 9 yksikseen takaakierrolla, ja 9-10. Reimasta huomasi, että oli väsynyt uudesta paikasta yms, mutta hyvin tsemppasi ja sillä oli mahtavaa. Kuulemma jos seuraavissa treeneissä ei satu mitään kummempaa niin päästään ryhmään ja vihdoin myös aksaseuraan!! Huhuhuu!! Hieno Rei:) Kotiläksynä keinun muistelua Ja kontaktien tulevaisuuden pohtimista: missä vaiheessa namialusta pois, pysähtyykö silti, mitä jos naksuttelisi kuntoon? We'll see. Niin joo, note to self. Opettele nyt hyvä nainen ohjauskuvioiden nimiä paremmin. Ei hävetä niin paljoo ja rataantutustumisistakin saa enemmän irti.

Iloinen aksailija! :) 

Ps. Postaus tehty kännykällä bussissa, korjailen typot myöhemmin:)