Noniin, nyt on luvassa niitä luvattuja koottuja selityksiäkin!!
Jos hihnanjatke on a)hankkinut koko viikonlopun maksakirroosia, b)siinä samalla treenannut sydänlihaksen kestävyyttä urheilemalla c)torkkunut pari tuntia/per yö d)lähtee muutaman tunnin unien jälkeen aamulla ajamaan Helsinkiin e)on koko päivän menossa, niin VOISI ihan oman harkintakyvyn mukaan miettiä, kannattaako lähteä enää illalla treenaamaan yhtään mitään.
No mepä lähdettiin. Saavuttiin hallille myöhässä, niin alkuverkkalenkkikin kutistui kolmeen minuuttiin(toki kotosalla oltiin reippailtu ennen kyytiä, mutta silti). Hallilla oli viimeisen kerran kunniaksi mukavasti porukkaa: peräti seitsemän henkeä!
Otettiin vähän eri systeemillä: kahdeksan esteen rata, joka koostui hyppy-muuri-hyppy-mutkaputki-hyppy-hyppy-suoraputki-hyppy. Tätä tehtiin taitotason mukaan pätkissä, ja kokeneemmat sitten koko hoidonkin. Ilmoittauduin ensimmäiseksi treenaamaan(fail). Ensin suoralla hyppy-muuri-hyppy-fiksailua, tää meni vielä ihan ok, mutta tiedostin oman kuolevaisuuteni ja jotenkin fiilis oli itsellä vähän nuutunut.. Seuraavaksi mutkaputki-hyppy-fiksailua, tässä Reima alkoi kuikuilla muualle, ja kerran yritti rynniä putken takana odottaneen Ilsen luo. Pysähtyi kyllä taas karjahduksesta, mutta sekin sitten vaan kiristi omistajan hermoja.. Lopuksi hyppy-putki-hyppy-suoraa, kyllä me tässäkin saatiin onnistumisia, mutta Reima oli jotenkin levottomalla tuulella: pälyili muualle, ei ollut ihan täysillä mukana(no kenenköhän syytä olisi..) ja haukahteli paljon. Ei nyt mitenkään mieltäylentävä treeni, ihan vaan koska tietää, että me _pystytään_ parempaan.
Sitten mentiinkin sivulle seurailemaan muiden suorituksia, ja vähän vaan lässyttelin 8vk vanhalle Torstitoopermanni-turistille. Se oli mun sylissäkin, YÄK!<3 Jos jotain positiivista, niin Reima odotteli ihan nätisti sivulla.
Jossain välissä käytiin sivummalla Tuulikin kanssa treenaamassa pussia. Ensin niin, että Tuulikki piti pussia ihan vähän auki, sitten niin, ettei sitä pidetty enää ollenkaan. Ok. Mutta kun yritettiin yhdistää suoralla hyppy-pussi, Reiman putkiaivot eivät vaan tajunneet, eivät niin mitenkään päin. No saatiin me onnistuminenkin niin, että Tuulikki piti pussia auki, ja lopulta helpotettiin treeniä niin, että Reima juoksi pelkästään (umpi)pussin läpi. Tässä keskittyminen oli jo parempaa molemmilla, Reima ei huutanut ja oli ihan eri lailla kuulolla. Siirryttiin ihan tyytyväisinä sivulle seuraamaan lopputreenejä.
Ehdottomasti treenien huippuhetki oli siis TORSTI <3
Nämä olivatkin kevään viimeiset AKK:n treenit(no onhan meillä ensi viikollekin varaus, mutta eiköhän kaikki ole maksaansa rääkkäämässä siinä vaiheessa..), keväästä kokonaisuudessaan jäi kyllä erittäin hyvä fiilis!:) Porukka oli mahtavaa, vaikka muutama jättäytyikin heti aluksi pois, ja muutamaa näkyi vaan silloin tällöin. Meille muodostui kuitenkin hyvä "ydinjengi", jotka kävivät treeneissä, ja koirissa näkyi kyllä huimaa kehitystä! Treeneihin on aina ollut myöhäisestä ajankohdasta huolimatta kiva lähteä, ja joka kerta(no okei nyt ei niiiiiiin) on ollut tosi hyvä fiilis treenien jälkeen. Syksyä odottelen siis innolla, ja kesälläkin käytössä on aksakenttä asumuksen pihassa, eli tavoitteena on kyllä Reiman kanssa jatkaa kesällä jo opittuja asioita, ja mahdollisesti etäkoutsi-Maisan kanssa kehittyä uusissa asioissa. Tämä siis ei jää tähän;)
maanantai 23. huhtikuuta 2012
maanantai 16. huhtikuuta 2012
Aksa 6.
Jes, viikon tauon jälkeen päästiin mukaan treeneihin!:) No innostus laantui tuossa vähän ennen Salkkareita, kun perinteinen maanantainuutumus iski. Sitkeästi silti kamat mukaan ja koiran kanssa ulkoilemaan.
Tällä kertaa meitä olikin tosi vähän(taas..), minä ja Tuulikki ja Ella. Alkaa pikkuhiljaa mietityttämään hallivuoron tulevaisuus. Syksylle vuoro on "luvattu", mutta mitä käy vuodenvaihteessa, kun johtis vaihtuu, eikä uudessa johtiksessa välttämättä ole ketään koiraintoilijaa. Ei hätää, puimme Tuulikin kanssa jo vähän uusia juonia, mutta niistä mahdollisesti lisää myöhemmin;)
Aloitettiin Reimarin kanssa aivan uudella jutulla: radan pätkällä. Yhdellä sivulla kaksi aitaa, ysikymppi mutkan jälkeen putki(suht suora), ja ysikympin jälkeen vielä kolmas aita. Ja ennen putkea ohjauspuolen vaihto valssin avulla. HUI. Ensimmäisellä kerralla aliarvioin koiran nopeuden täysin, ja se oli jo kohdalla, kun aloin harkitsemaan hypähdystä toiselle puolelle, joten jätin kuviot niikseen ja ohjasin "väärältä" puolelta putkeen, vielä ei otettu viimeistä hyppyä. Namipalkka jee.
Seuraavalla kerralla kipitin aitojen toiselle puolelle jo valmiiksi, tein hypähdyksen toiselle puolelle ja jokseenkin ihmeen kaupalla sain koiran ohjattua putkeen! Seuraavalla kerralla jäin liikaa toisen aidan eteen, ja Reima lähti oikaisemaan suoraan kohti putkea. Sitten saatiin onnistuminen, ja palkka lelulla(Tuulikki-raukka "Miten tän saa irti, mikä se käsky oli???":D).
Lisättiin vähän vaikeusastetta ja otettiin kolmaskin hyppy mukaan. Ensimmäinen ohjaus ihan päin prinkkalaa, putkeen asti ok, mutta siitä juoksin itse melkein sitä viimeistä aitaa päin.. Vähän omien ajatusten kokoilua, ja mittasuhteiden hahmottamista, ja saatiin hienoja toistoja(puhun nyt siis koiran osalta, en tahtoisi nähdä välttämättä omaa suoritustani nauhalta..) pari. Yllättävää tässä oli ehdottomasti se, miten NOPEA tuo pieni pesukarhunomainen otus on sille päälle sattuessaan! Ei sitä ole yksittäisiä esteitä treenatessa oikein tajunnutkaan..
Välissä otettiin Timin kanssa samaa touhua, on kyllä opettavaista seurata toisten treenejä ja nähdä eri tavalla toimivia koiria!
Seuraavalla Reiman vuorolla otettiin A:n loppukontaktia. Nostin Peettärin kontaktin alkupäähän, kipikipi alustan luo, ja "koske"(no ei se siis koske, mutta seisoo siinä kuitenkin)->nami-treeniä ja vapautus. Tuulikin ideasta viimeiset kerrat niin, että vapautusnamin antava käsi oli jo valmiiksi ojossa, mikä harhautti Reimaa, mutta lisättiin alustalle nami->pysähtyi siihen odottelemaan nameja, loppuvapautus->vähän epävarmasti kohti vapautusnamia, mutta kuitenkin.
Perään otettiin pujottelua. Nyt parista välistä oltiin poistettu tuplaohjurit(okei niitä ei vaan löydetty tarpeeksi ehjiä..), ja hienosti meni silti! Ensimmäisellä kerralla yritti livahtaa(täysin epäloogiseen suuntaan, eli poispäin namialustasta) yhden ohjurin välistä pois, mutta sen jälkeen ei ongelmaa, kummaltakaan puolelta lähetettäessä. Hienoa!
Välissä treenailtiin Usvan kanssa radanpätkää, tipsuherranen oli tänään aivan erityisen sähäkällä ja taitavalla tuulella<3
Huhhuh, koska aikaa tuntui vain riittävän ja riittävän ja riittävän, otettiin seuraavaksi uudelleen samaa pikku radanpätkää. Kerran Reima taisi skipata toisen hypyn, muuten saatiin ihan nappisuorituksia, jee! Timin kanssa kertailtiin samaa touhua, ja loppuun otettiin vielä molemmille junnujätkille pikaiset rengastreenit.
Reima alkoi olla jo turhautunut, eikä meinannut malttaa odottaa käskyjä. "OLESINÄSIINÄHILJAANIINMINÄSUORITANTÄSSÄ!!!" tuntui jätkä yrittävän sanoa urpolle ohjaajalle. Pikku muistelua siitä, pitääkö lupaa malttaa odottaa, ja saatiin tässäkin onnistumisia, ja nyt selvästi hahmotti jo renkaan olinpaikan, eikä esim. yrittänyt sivusta rynniä läpi.
Treenit sinänsä menivät tosi hienosti, mutta en tiedä, jotenkin jäi itselle vähän valju olo. Iski masukipu puolivälissä treenejä, ja keskittyminen herpaantui ajoittain:D Opittiin kuitenkin paljon uutta, ja Reima oli tosi hyvällä vireellä matkassa! Se malttoi(enimmäkseen) odotella seinällä kauniisti hengaillen(eli haukkumatta), suoritti omia juttuja ihan sata lasissa, ja pysyi mahtavasti kontrollissa(psl tuo rengassähellys). Sai kehuja, kun edistyy niin nopeasti:) Yksi paha miinus treeneissä oli se, että typerä omistaja on unohtanut PESUKARHUN SEINÄJOELLE! Palkkautui tuo munkinsolmulelullakin, mutta selvästi pesukarhu on mieluisampi retuuteltava. Ensi treeneihin siis pesukarhu mukaan!:)
Ps. Tavattiin hallilla sukulaisiakin, kun Sinna-sisko treenaili hallin toisella kentällä.
Tällä kertaa meitä olikin tosi vähän(taas..), minä ja Tuulikki ja Ella. Alkaa pikkuhiljaa mietityttämään hallivuoron tulevaisuus. Syksylle vuoro on "luvattu", mutta mitä käy vuodenvaihteessa, kun johtis vaihtuu, eikä uudessa johtiksessa välttämättä ole ketään koiraintoilijaa. Ei hätää, puimme Tuulikin kanssa jo vähän uusia juonia, mutta niistä mahdollisesti lisää myöhemmin;)
Aloitettiin Reimarin kanssa aivan uudella jutulla: radan pätkällä. Yhdellä sivulla kaksi aitaa, ysikymppi mutkan jälkeen putki(suht suora), ja ysikympin jälkeen vielä kolmas aita. Ja ennen putkea ohjauspuolen vaihto valssin avulla. HUI. Ensimmäisellä kerralla aliarvioin koiran nopeuden täysin, ja se oli jo kohdalla, kun aloin harkitsemaan hypähdystä toiselle puolelle, joten jätin kuviot niikseen ja ohjasin "väärältä" puolelta putkeen, vielä ei otettu viimeistä hyppyä. Namipalkka jee.
Seuraavalla kerralla kipitin aitojen toiselle puolelle jo valmiiksi, tein hypähdyksen toiselle puolelle ja jokseenkin ihmeen kaupalla sain koiran ohjattua putkeen! Seuraavalla kerralla jäin liikaa toisen aidan eteen, ja Reima lähti oikaisemaan suoraan kohti putkea. Sitten saatiin onnistuminen, ja palkka lelulla(Tuulikki-raukka "Miten tän saa irti, mikä se käsky oli???":D).
Lisättiin vähän vaikeusastetta ja otettiin kolmaskin hyppy mukaan. Ensimmäinen ohjaus ihan päin prinkkalaa, putkeen asti ok, mutta siitä juoksin itse melkein sitä viimeistä aitaa päin.. Vähän omien ajatusten kokoilua, ja mittasuhteiden hahmottamista, ja saatiin hienoja toistoja(puhun nyt siis koiran osalta, en tahtoisi nähdä välttämättä omaa suoritustani nauhalta..) pari. Yllättävää tässä oli ehdottomasti se, miten NOPEA tuo pieni pesukarhunomainen otus on sille päälle sattuessaan! Ei sitä ole yksittäisiä esteitä treenatessa oikein tajunnutkaan..
Välissä otettiin Timin kanssa samaa touhua, on kyllä opettavaista seurata toisten treenejä ja nähdä eri tavalla toimivia koiria!
Seuraavalla Reiman vuorolla otettiin A:n loppukontaktia. Nostin Peettärin kontaktin alkupäähän, kipikipi alustan luo, ja "koske"(no ei se siis koske, mutta seisoo siinä kuitenkin)->nami-treeniä ja vapautus. Tuulikin ideasta viimeiset kerrat niin, että vapautusnamin antava käsi oli jo valmiiksi ojossa, mikä harhautti Reimaa, mutta lisättiin alustalle nami->pysähtyi siihen odottelemaan nameja, loppuvapautus->vähän epävarmasti kohti vapautusnamia, mutta kuitenkin.
Perään otettiin pujottelua. Nyt parista välistä oltiin poistettu tuplaohjurit(okei niitä ei vaan löydetty tarpeeksi ehjiä..), ja hienosti meni silti! Ensimmäisellä kerralla yritti livahtaa(täysin epäloogiseen suuntaan, eli poispäin namialustasta) yhden ohjurin välistä pois, mutta sen jälkeen ei ongelmaa, kummaltakaan puolelta lähetettäessä. Hienoa!
Välissä treenailtiin Usvan kanssa radanpätkää, tipsuherranen oli tänään aivan erityisen sähäkällä ja taitavalla tuulella<3
Huhhuh, koska aikaa tuntui vain riittävän ja riittävän ja riittävän, otettiin seuraavaksi uudelleen samaa pikku radanpätkää. Kerran Reima taisi skipata toisen hypyn, muuten saatiin ihan nappisuorituksia, jee! Timin kanssa kertailtiin samaa touhua, ja loppuun otettiin vielä molemmille junnujätkille pikaiset rengastreenit.
Reima alkoi olla jo turhautunut, eikä meinannut malttaa odottaa käskyjä. "OLESINÄSIINÄHILJAANIINMINÄSUORITANTÄSSÄ!!!" tuntui jätkä yrittävän sanoa urpolle ohjaajalle. Pikku muistelua siitä, pitääkö lupaa malttaa odottaa, ja saatiin tässäkin onnistumisia, ja nyt selvästi hahmotti jo renkaan olinpaikan, eikä esim. yrittänyt sivusta rynniä läpi.
Treenit sinänsä menivät tosi hienosti, mutta en tiedä, jotenkin jäi itselle vähän valju olo. Iski masukipu puolivälissä treenejä, ja keskittyminen herpaantui ajoittain:D Opittiin kuitenkin paljon uutta, ja Reima oli tosi hyvällä vireellä matkassa! Se malttoi(enimmäkseen) odotella seinällä kauniisti hengaillen(eli haukkumatta), suoritti omia juttuja ihan sata lasissa, ja pysyi mahtavasti kontrollissa(psl tuo rengassähellys). Sai kehuja, kun edistyy niin nopeasti:) Yksi paha miinus treeneissä oli se, että typerä omistaja on unohtanut PESUKARHUN SEINÄJOELLE! Palkkautui tuo munkinsolmulelullakin, mutta selvästi pesukarhu on mieluisampi retuuteltava. Ensi treeneihin siis pesukarhu mukaan!:)
Ps. Tavattiin hallilla sukulaisiakin, kun Sinna-sisko treenaili hallin toisella kentällä.
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Aksa nro. 5
Ja niin tuli taas maanantai, ja aksatreenien aika. Tällä kertaa Hakkilassa mukana kuusi ihmistä, ja yhdeksän koiruutta. Jotenkin meni taas hyvin niin, että oli kolme kokenutta, ja kolme aloittelevaa paikalla, joten pariuduttiin kätevästi, me puuhailtiin Tuulikin, Timin, ja Usvan kanssa.
Aloitettiin Reiman kanssa uudella esteellä, pituudella. Tässä oli härdelliä, kun Ilse suoritti pussia vieressä, mutta Rei jaksoi ihanasti keskittyä silti omaan juttuun. Ei juuri ongelmaa, ensin menin vierellä, sitten jäin itse seisomaan. Noottia tuli siitä, että Reima varmistaa kauheasti multa, eikä ole tarpeeksi kiintynyt namialustaansa. Sitä vahvistavia treenejä siis paljon kotona!
Seuraavaksi mentiin puomille. Tehtiin samaa harjoitusta kuin parilla viime kerralla(Maijulle huomautuksena, että nyt vapautus-käskyn jälkeen Tuulikilta tuli edestä nami/heitettiin nami). Reima alkoi olla aika liekeissä, ja pari kertaa yritti hätäillä puomilta puoliksi pois hypäten. Saatiin kuitenkin onnistuneita suorituksiakin, ja jätkä tykkää hommasta kyllä kovasti! Tässä tuli vähän naapuri morjenstamaan ja Reiman nameja kärkkymään yllättäen, mutta Petskulla oli niin kesken naminsyönnit, että ei se edes huomannut karkulaista. Putkiaivoista siis on hyötyäkin!
Tuulikin kanssa puhuttiin siitä, pitäisikö puomilla käyttää nokkimista kuitenkin, mutta päätettiin nyt toistaiseksi jatkaa näin, jos Reima tuntuu hiffaavan homman idean ilmankin.
Reima joutui hengailemaan seinään(tällä kertaa yltyi vaan kerran haukkukuoroon mukaan, ja silloinkin hiljeni kun kävin vähän ojentamassa..), ja otettiin Timin kanssa A:n kontaktia, sekä pituutta. Timbani oli taitava aksashelttinen kyllä, eipä siinä ihmeempiä.
Tauon jälkeen otettiin Reiman kanssa rengasta. Vähän oli taas mietinnässä, mistä kolosta pitikään mennä, mutta kerran ohjasin, ja sen jälkeen ei ollut enää ongelmaa. Keskusteltiin Tuulikin kanssa siitä, että Reima pitää paljon katsekontaktia minuun, mikä ei aksassa kauhean sillei kannattavaa ole. Todettiin että lisää vaan namialustatreeniä siis paljon!
Seuraavaksi lähestyttiin meidän tähän astisista jutuista hankalinta: mutkaputkea. Ensin putkessa oli vain loiva mutka. Aluksi ohjaus putkeen ei onnistunut, vaan Reima pyörähti suulta takaisin ja pyrki namialustalle(Jaaaaaa nytte sitte yhtäkkiä muistiki taas sen..). No neuvoksi kauempaa ohjaus putkeen, ja sehän toimi, kun oma liikeratani oli jotenkin järkevämpi. Tämän jälkeen ei enää ongelmaa ollutkaan. Putkeen ja putkeen ja putkeen vaan. Lisättiin kurvia, ei vaikutusta. Sitten muistin viime kertaisen lupaukseni siitä, että lelua on käytettävä. Ensin tehtiin pari kertaa niin, että Tuulikki heitti lelun, Rei sinkosi perään, ja minä leikitin. Tässä se ottaa mielestäni liikaa omaa aikaa lelun riepotteluun, ja se on Reiman mielestä kuitenkin se "juttu". Niinpä seuraavat kerrat tehtiin niin, että Tuulikki palkkasi putken jälkeen riepotteluleikillä. Oli aika hauskaa katsoa kun oma otus leikkii ihan liekeissä "vieraan" ihmisen kanssa. Tuulikillakin oli ilmeisesti ihan kivaa, kovasti kehui, että mahtavaa kun on koira, joka leikkii kunnolla, mutta päästää myös irti käskettäessä. No niinhän tuo tekeekin, ja voi että sillä oli mahtista!!:) Hienojen toistojen jälkeen Reima pääsi taas seinäkuoroon, ja otettiin mun lempparitipsu-Usvan(<3) kanssa rengasta(ja pujottelua), sekä keinua. Usva oli keinulla mahtava:D Koko koira hyppäsi kun lauta tärähti maahan, mutta ei Usva välittänyt, vaan suoritti urheasti loppuun. Ehkä liikuttavin aksailija ikinä.
Kello lähestyi jälleen kovaa vauhtia puolta, ajattelin ottaa Reiman kanssa vielä pujottelua muutaman toiston. Ensin meinasin keskenäni treenailla, hihnassa. Reima yritti ohjurista läpi, mutta muuten meni hyvin. Elina seuraili vieressä, ja sanoi, että hihna ehdottomasti pois, hihna oli sotkenut Rein liikeradan ja sen takia törmäsi ohjuriin(no ihmettelinkin vähän, että miten se nyt eri suunnasta yritti rynniä kuin missä namialusta ootteli). Elina tuli tähän vahtimaan alustaa. Eipä tässäkään ongelmaa, mitä nyt pieniä lappalaissuoritusääniä(haukahduksia..) mukana, kun oli vaan NIIIIIIIIIN siistii. Yksi flegu suorituskin saatiin aikaan, Reima meni jotenkin kummasta suunnasta kujaan, ja pohdiskeli selvästi koko matkan, että onkohan tää ihan oikein. Loppuun saatiin oikein vauhdikas pujottelu, Reimalle kehut kehonhallinnasta, ja superpalkkana vähän pesukarhun riepottelua!
Koska muilla oli vielä hommat kesken, otettiin vielä keskenämme muutaman kerran yksittäinen aita. Tässäkin huomas sen, että tukeutuu liikaa muhun, mutta kyllä se toki suoritti. Ja loppuun saatiin oikein hieno irtoaminen(kappas kun sattui namialustalla olemaan superkasa herkkuja;D).
Hyvää mieltä treeneissä aiheutti tällä kertaa Reiman älyttömän hyvä kuuliaisuus. Se ei reagoi irtokoiriin, ei koviin ääniin, ei oikein mihinkään. Ei hätkähdä edes sitä, kun se odottaa paikalla makuussa kun sammutan kaikki hallin valot, ja käsken sen jälkeen luokse. Ja sillä oli tajuttoman kivaa, taas kerran. Mietinnän aiheita taas oli namialustatreenaus, ollaan se kyllä unohdettu viime aikoina ihan kokonaan! Ja äänen käyttö, muutaman kerran tuli jätkältä kommenttia kiiihdyttävien esteiden(putki, kepit) kohdalla. En tykkää haukkumisesta, en sitten yhtään.
Ensi kerta meillä jääkin välistä pääsiäislusmuilun takia. Harmi!
(ps. Ainiin! Me tokoiltiinkin viime viikolla, tiistaina. Eviran parkkiksella oikein teinijätkä-jengillä: vuoden ikäinen seropi Halla, sekä suunnilleen Reiman ikäinen silkkiterrieri Mörkö. Ensin treenailtiin omiamme, me otettiin seuraamisia kulmilla, seisomaan jäämistä, luoksetuloa, ja vähän yhdisteltyjä liikkeitä ilman käsipalkkaa. Paikallamakuu tehtiin suunnilleen täysaikasena, mutta matkaa vähemmän. Odotteluajat Reima joutui makoilemaan paikoillaan vapaana. Lopuksi otettiin jätkien kanssa ohitusharjoituksia, ja kaikilla meni oikein hienosti! Menispä se aina lenkeilläkin noin esimerkillisesti..)
Aloitettiin Reiman kanssa uudella esteellä, pituudella. Tässä oli härdelliä, kun Ilse suoritti pussia vieressä, mutta Rei jaksoi ihanasti keskittyä silti omaan juttuun. Ei juuri ongelmaa, ensin menin vierellä, sitten jäin itse seisomaan. Noottia tuli siitä, että Reima varmistaa kauheasti multa, eikä ole tarpeeksi kiintynyt namialustaansa. Sitä vahvistavia treenejä siis paljon kotona!
Seuraavaksi mentiin puomille. Tehtiin samaa harjoitusta kuin parilla viime kerralla(Maijulle huomautuksena, että nyt vapautus-käskyn jälkeen Tuulikilta tuli edestä nami/heitettiin nami). Reima alkoi olla aika liekeissä, ja pari kertaa yritti hätäillä puomilta puoliksi pois hypäten. Saatiin kuitenkin onnistuneita suorituksiakin, ja jätkä tykkää hommasta kyllä kovasti! Tässä tuli vähän naapuri morjenstamaan ja Reiman nameja kärkkymään yllättäen, mutta Petskulla oli niin kesken naminsyönnit, että ei se edes huomannut karkulaista. Putkiaivoista siis on hyötyäkin!
Tuulikin kanssa puhuttiin siitä, pitäisikö puomilla käyttää nokkimista kuitenkin, mutta päätettiin nyt toistaiseksi jatkaa näin, jos Reima tuntuu hiffaavan homman idean ilmankin.
Reima joutui hengailemaan seinään(tällä kertaa yltyi vaan kerran haukkukuoroon mukaan, ja silloinkin hiljeni kun kävin vähän ojentamassa..), ja otettiin Timin kanssa A:n kontaktia, sekä pituutta. Timbani oli taitava aksashelttinen kyllä, eipä siinä ihmeempiä.
Tauon jälkeen otettiin Reiman kanssa rengasta. Vähän oli taas mietinnässä, mistä kolosta pitikään mennä, mutta kerran ohjasin, ja sen jälkeen ei ollut enää ongelmaa. Keskusteltiin Tuulikin kanssa siitä, että Reima pitää paljon katsekontaktia minuun, mikä ei aksassa kauhean sillei kannattavaa ole. Todettiin että lisää vaan namialustatreeniä siis paljon!
Seuraavaksi lähestyttiin meidän tähän astisista jutuista hankalinta: mutkaputkea. Ensin putkessa oli vain loiva mutka. Aluksi ohjaus putkeen ei onnistunut, vaan Reima pyörähti suulta takaisin ja pyrki namialustalle(Jaaaaaa nytte sitte yhtäkkiä muistiki taas sen..). No neuvoksi kauempaa ohjaus putkeen, ja sehän toimi, kun oma liikeratani oli jotenkin järkevämpi. Tämän jälkeen ei enää ongelmaa ollutkaan. Putkeen ja putkeen ja putkeen vaan. Lisättiin kurvia, ei vaikutusta. Sitten muistin viime kertaisen lupaukseni siitä, että lelua on käytettävä. Ensin tehtiin pari kertaa niin, että Tuulikki heitti lelun, Rei sinkosi perään, ja minä leikitin. Tässä se ottaa mielestäni liikaa omaa aikaa lelun riepotteluun, ja se on Reiman mielestä kuitenkin se "juttu". Niinpä seuraavat kerrat tehtiin niin, että Tuulikki palkkasi putken jälkeen riepotteluleikillä. Oli aika hauskaa katsoa kun oma otus leikkii ihan liekeissä "vieraan" ihmisen kanssa. Tuulikillakin oli ilmeisesti ihan kivaa, kovasti kehui, että mahtavaa kun on koira, joka leikkii kunnolla, mutta päästää myös irti käskettäessä. No niinhän tuo tekeekin, ja voi että sillä oli mahtista!!:) Hienojen toistojen jälkeen Reima pääsi taas seinäkuoroon, ja otettiin mun lempparitipsu-Usvan(<3) kanssa rengasta(ja pujottelua), sekä keinua. Usva oli keinulla mahtava:D Koko koira hyppäsi kun lauta tärähti maahan, mutta ei Usva välittänyt, vaan suoritti urheasti loppuun. Ehkä liikuttavin aksailija ikinä.
Kello lähestyi jälleen kovaa vauhtia puolta, ajattelin ottaa Reiman kanssa vielä pujottelua muutaman toiston. Ensin meinasin keskenäni treenailla, hihnassa. Reima yritti ohjurista läpi, mutta muuten meni hyvin. Elina seuraili vieressä, ja sanoi, että hihna ehdottomasti pois, hihna oli sotkenut Rein liikeradan ja sen takia törmäsi ohjuriin(no ihmettelinkin vähän, että miten se nyt eri suunnasta yritti rynniä kuin missä namialusta ootteli). Elina tuli tähän vahtimaan alustaa. Eipä tässäkään ongelmaa, mitä nyt pieniä lappalaissuoritusääniä(haukahduksia..) mukana, kun oli vaan NIIIIIIIIIN siistii. Yksi flegu suorituskin saatiin aikaan, Reima meni jotenkin kummasta suunnasta kujaan, ja pohdiskeli selvästi koko matkan, että onkohan tää ihan oikein. Loppuun saatiin oikein vauhdikas pujottelu, Reimalle kehut kehonhallinnasta, ja superpalkkana vähän pesukarhun riepottelua!
Koska muilla oli vielä hommat kesken, otettiin vielä keskenämme muutaman kerran yksittäinen aita. Tässäkin huomas sen, että tukeutuu liikaa muhun, mutta kyllä se toki suoritti. Ja loppuun saatiin oikein hieno irtoaminen(kappas kun sattui namialustalla olemaan superkasa herkkuja;D).
Hyvää mieltä treeneissä aiheutti tällä kertaa Reiman älyttömän hyvä kuuliaisuus. Se ei reagoi irtokoiriin, ei koviin ääniin, ei oikein mihinkään. Ei hätkähdä edes sitä, kun se odottaa paikalla makuussa kun sammutan kaikki hallin valot, ja käsken sen jälkeen luokse. Ja sillä oli tajuttoman kivaa, taas kerran. Mietinnän aiheita taas oli namialustatreenaus, ollaan se kyllä unohdettu viime aikoina ihan kokonaan! Ja äänen käyttö, muutaman kerran tuli jätkältä kommenttia kiiihdyttävien esteiden(putki, kepit) kohdalla. En tykkää haukkumisesta, en sitten yhtään.
Ensi kerta meillä jääkin välistä pääsiäislusmuilun takia. Harmi!
(ps. Ainiin! Me tokoiltiinkin viime viikolla, tiistaina. Eviran parkkiksella oikein teinijätkä-jengillä: vuoden ikäinen seropi Halla, sekä suunnilleen Reiman ikäinen silkkiterrieri Mörkö. Ensin treenailtiin omiamme, me otettiin seuraamisia kulmilla, seisomaan jäämistä, luoksetuloa, ja vähän yhdisteltyjä liikkeitä ilman käsipalkkaa. Paikallamakuu tehtiin suunnilleen täysaikasena, mutta matkaa vähemmän. Odotteluajat Reima joutui makoilemaan paikoillaan vapaana. Lopuksi otettiin jätkien kanssa ohitusharjoituksia, ja kaikilla meni oikein hienosti! Menispä se aina lenkeilläkin noin esimerkillisesti..)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)