Hyvän mielen treenailua

Muutama viikko meni ihan sumussa. Kyllä me tokossa käytiin, ja ihan kivasti kai meni, sillä saatiin suositus tokolupaukset-ryhmään, buujaah! Aksaa jäi muutama kerta syystä tai toisesta väliin, nyt taas pari kertaa takana, olin melkein unohtanut miten kivvaa se onkaan! Onneksi Reima ei ollut:D

Tiistain treenit olivat kummalliset: kaikki muut potivat/pelkäsivät nenäpunkkia, tai olivat muuten vaan syystä tai toisesta poissa treeneistä. Meikä päätti ottaa riskin, hinasin molemmat mupet Malmille, treeniseuraksi saatiin Tuulikki.

Reiman kanssa otettiin ekaa kertaa täyspitkät kepit, verkoilla tottakai. Vähän meinasi vauhti hiipua, kun normaalin kuuden jälkeen kepit vain jatkuivat ja jatkuivat ja jatk... Vähän innokkaammalla kannustuksella suoritti nätisti, lisäksi haki hyvin aloituksen eri kulmista. Pari verkkoa otettiin välistä poiskin, hyvin män.

Papsu ja Tuulikki puuhastelivat valmiina olleen radanpätkän parissa. Ansa tapansa mukaan yritti ensin vältellä työtä aina kun se oli mahdollista, mutta hyvin Tuulikki sai täti tomeran kuosiin. Apsulla oli aivan huippuhauskaa, se kuumeni ja kävi aina välillä moikkaamassa kameran takana hihittelevää omistajaa iloisesti röhisten:D Voi Papsulia.

Reiman kanssa tehtiin samaa rataa vähän vaikeutetuilla juttuleilla. Puomilla palattiin loppukontaktin harjoitteluun. Se tulee kyllä koko puominkin nätisti, mutta vähän turhan lujaa, jolloin takajalat helposti putoavat lopussa liian aikaisin. Radanpätkä meni enimmäkseen ihan ougei.

Tuulikki ja Apsu jatkoivat radan parissa, tällä kertaa Paps oli paremmin kuulolla, mutta keksi uusia juttuja, mm hypyn ALITUS. Noooh, ei se niin justiinsa oo:D

Reiman kanssa kertailtiin vielä pujottelua, ei ihmeempää.
Lopuksi Tuulikki puuhaili vielä Reimankin kanssa, palkkana CUZ, maailman paras riehulelukaveri. Hyvin sujui yhteistyö, Reimasta huomasi, että alkoi olla jo väsynyt, mutta mahtavaa oli silti!

Lopuksi sekalainen videolauma, laatu vähän mitä sattuu:D

Eilen oli pitkästä aikaa vuorossa tottistelua Elinan kanssa. En ollut suunnitellut mtn etukäteen, typerys. No kivasti meni silti. Aloitettiin seuraamisen käännösten hinkkailulla, pieniä pätkiä oikeassa paikassa. Seuraavaksi pari liikkeestä maahanmenoa, np. Pidempi suora seuraaminen, välissä juoksua. Viereltä maahanmenoa ilman, että koira makaa C:n mallisella mutkalla lonkallaan. Ilmeisesti tuo lonkalla makaaminen ei mikään maailman suurin virhe ole, mutta minusta näyttää löysältä. Sitä siis viilataan jatkossakin. Luoksetuloa ilman haukahtelua. Jätän koiran, muutama askel, pysyn paikallani(en käänny koiraa vasten), koira viereen, tämän jälkeen lyhyempi luoksetulo. Sivulle tuleminen jäi ilman kunnon kierroksia(=haukkumista) vajaaksi, sitä sitten treenailtiin erilaisilla välimatkoilla ja eri suuntiin. Liikkeestä seisomista otettiin takapalkalla. Nännikumia Rei ei _mitenkään_ voinut bongata katukiveykseltä, niin vaihdettiin sitten vinkutennariin. Johan löyty. Ja oli mahtavvaa. Lopuksi vielä vanhaa ystäväämme noutoa. Huhhuh. Mitään ei taas olla moneen viikkoon tehty, mutta Reiman pari hernettä olivat onnellisesti kohdanneet, piti kapulaa paremmin, oli innokkaampi, ja, kaikista hämmentävintä: se pyrki ISTUMAAN kapula suussa!!! Say whaaat!!! Olen kuukausi tolkulla valittanut kaikille kuunteleville, että se ei vaan suostu istumaan, jos on kapula suussa. Ilmeisesti Reima on kuunnellut valitustani...

Välissä otettiin näyttelytreenit Sutturan tulevaa koitosta varten. Mahdettiin näyttää taas typeriltä, kun juoksenneltiin parkkiksella ympyrää. No Suttura oli taitava<3 Reimakin toki.

Loppuun paikallamakuuta. Menin piiloon, laskin kymmeneen, palasin. Kuulemma Rei näytti masentuneelta, kun katosin(ensimmäinen piilotreeni). Hetki hengähdystä, ja paikallaistumista hetki. Reima oli sitä mieltä jo, että hitot tästä, meikä makoilee. Oli se lopulta kauniisti.

Kaikenkaikkiaan hyvät treenit, Reima oli mahtavan mustavalkoinen, sen putkiaivoisuus on välillä suorastaan huvittavaa:D Homma toimi, meillä oli hauskaa. Molemmat hyvässä vireessä, ei ylilyöntejä eikä koomailua. Jes.