Jeejee, nyt on hyvä fiilis, meil oli huippukivat aksatreenit!:)
Lähtökohdat oli surkeat: olen torkkunut viime yönä kolmisen tuntia.. Murehtinut ihan kaikkea mahdollista ja noussut aamulla tuntia ennen herätyskelloa katsomaan Frendejä(HUOM. olen toivoton torkuttaja, enkä _koskaan_ herää ennenkuin on ihan pakko!) Koulupäivä kului koomassa, iltapäivällä tein yhtäkkiä pikku autokaupat, ja adrenaliinit virtaillen ajelin uudella rakkaudellani, Vexillä, pitkin Ogelia. Ennen treenejä ehti taas iskeä väsy.
Kummasti vaan omistajakin heräsi kun ensin lenkkeiltiin kotosalla puolisen tuntia räntäsateessa ja hallilla vielä Tuulikin ja poikien kanssa lämppärilenkki. Reima oli ihan liekeissä ja HINISI kun odotettiin halliin sisälle pääsyä.
Paikalla oli kaikki kolme ohjaajaa, ja kaksi alkeellista(me ja Ella+Bette). Aluksi mentiin Tuulikin avulla rengasta. Helpotettiin hommaa sen verran, että Reima ihan renkaan eteen istumaan, ja ohjasin kädellä läpi pari kertaa. Sitten namialustalla sivusta sama homma. Lopulta Rei vähän kauemmas renkaasta istumaan ja sivusta ohjaus. Hienosti meni, mutta liikaa ei välimatkaa saa ahnehtia. Nyt se kuitenkin selvästi hahmotti jo mitä siltä vaaditaan. Seuraavaksi mentiin pussille. Tässä saatiin paljon hyviä suorituksia, eri puolilta, juoksulähestymisellä jnejne. Pussin suuta saatiin jo pienennettyä viime kerrasta, ei tuntunut haittaavan! Lopuksi otettiin vielä keppejä, jälleen tuplaohjureilla. Tuulikki otti hihnan, että sain keskityttyä ohjaamiseen. Eli osoitin keppejä ja kipitin vieressä innosta hihkuen. Viime kertaan huomattavissa kehitystä, Reima selvästi hiffasi, mikä homman idea on, eikä yrittänyt rynniä ohjurien läpi. Lähetin eri puolilta, ja saatiin kivoja vauhdikkaita suorituksia.
Reima pääsi lepäilemään(ja HINISEMÄÄN, nyt se ei sentään haukkunut..) reunalle, ja autoin Tuulikkia Timin palkkaamisessa A-esteellä. Timillä oli vähän huono päivä, mutta oli se silti kyllä hurjan pätevä kosketusalustatreeneilija!:)
Kokeneemmat otti loppuajan vuorotellen radanpätkiä, ja muut treenaili sitten sivulla olevia esteitä. Me mentiin seuraavaksi puomille, Ida tuli auttamaan. Samalla tyylillä kuin viime viikolla: hyppy puomin loppuun, kipitys alustalle, namejanamejanameja VAPAA.(vaativinta on saada se irtoamaan namialustastaan lopuksixD). Otin "koske"-käskyn käyttöön, vielä kun ensi viikolla muistaisi mitä tuossa käytän:D Idan kommentti oli, että Reima on huomannut mitä tässä haetaan, jee. Ja jälleen kommentteja sympaattisesta ruumiinrakenteesta. Onhan se vähän lössyeläin, kun Idan supersähäköihin lagottoneiteihin vertaa!:D
Lopuksi ajattelin ottaa vielä itsekseni keppejä. Ida ja Elina seurailivat vierellä, ja totesivat pian, että ei Reima kyllä enää hihnaa tarvii. Eikä tarvinnutkaan!! Herranjestas!! Niin se sujahteli taitavasti pujotellen menemään! Sai lähettää/ohjata molemmilta puolilta, eikä edes tarvinnut herran olla aivan naama ensimmäisessä kepissä kiinni, että tajusi mitä nyt tehdään. Voi vitsi. Jäi ihan huippuhyvä fiilis, joka kantoi ihan kotiovelle asti!:) (eikä nyt oikeastaan siihenkään päättynyt!).
Loppupuuhastelujen ajaksi Reima joutui taas odottelemaan paikallamakuussa. Sain kävellä toisen kentän puolelle huutelemaan Idalle ohjeita, ja jätkä odotti kuuliaisesti. Jess!!
Hyvää tässä kerrassa oli Reiman keskittyminen: ihan mahtavaa, se oli satasella taas matkassa, eikä muiden puuhastelut kyllä kiinnosta ollenkaan. Muutamalla esteellä saatiin selvää edistymistä viime viikkoon nähden, vaikka ei olla pahemmin kotona treenailtu. Parannettavaa taas olisi siinä, että en käyttänyt kertaakaan lelupalkkaa. Viretila toki pysyi nameillakin hyvänä, mutta kyllä sitä lelua pitäisi malttaa käyttää, kun on koira joka siitä nauttii. No ensi kerralla sitten taas! Huomenna me tokoillaan, ettei vaan käy tylsäksi elämä;)
maanantai 26. maaliskuuta 2012
tiistai 20. maaliskuuta 2012
Tottistelua melekosella loppuhuipennuksella!
Kevään lähestyessä omistajaan on iskenyt tottisinnostus! Reiman kanssa on harrasteltu tottista pennusta lähtien vaihtelevalla aktiivisuudella. Kävimme HSKP:n pentutottiksen Rein ollessa noin puolivuotias, ja viime syksynä, noin vuoden iässä, AKK:n Idan pitämän muutaman kerran alkeiskurssin. Muuten ollaan treenailtu keskenämme ja AKK:n vapaissa tottiskokoontumisissa. Tänään kerättiin jälleen porukka kasaan, ja paikalla oli neljä koirakkoa.
Olin kerrankin suunnitellut treenit valmiiksi:
1. Sivulletulo eri kulmissa
2. Seuraamista: namilla imuutus/askel-pari ilman namia.
3. Seisomaan jääminen: namilla pysäytys, käsky ja vapautus, välillä pieni odotus ennen vapautusta
4. Paikallamakuu ryhmässä
5. Luoksetulo superpalkalla
Ykkösestä kolmoseen treenasin noin 10 minuutissa, joten otettiin vähän variaatioita: seuraamisessa ja sivulletulossa mukaan naksutin ja palkka kiposta. Hienosti meni, seuraaminen vaan vaatii paljon vielä treeniä. Seisomaan jäämisessä otin myös naksun ja kipon käyttöön. Koira istumaan n.metrin päähän namista, käsiohjauksella avustus seisomaan, naksautus ja vapautus palkalle. Reima hiffasi ja tarjosi itse aika nopeasti seisomista, jess!
Palkkasin välillä pesukarhulla, ja Reima vähän turhan paljon omii lelua omaan vingutteluun, eikä tuo tarpeeksi aktiivisesti lelua ohjaajalle. Harjoiteltiin sitten kahdella lelulla Mujusen oppien mukaan, ja Reima pysyi hienosti messissä ja toi leluja vuorotellen ihan jalkoihin. Loppuajan se palauttikin lelua paremmin.
Lisäksi otettiin istu-maahan-istu-treeniä. Maahanmeno on vahva, mutta istumaan nouseminen ei niin kivaa, niinpä olen viime aikoina harrastanut paljon palkkausta istumisesta, ja se kyllä tuottaa tulosta.
Paikallamakuuseen saatiin vaan yksi kaveri, jota käytiin välillä palkkaamassa. Reiman kanssa otettiin joku parin minuutin paikallaolo noin 10m etäisyydeltä. Mun selän takana lenkkeili jotain koiria, ja Rei niitä kuikuili, mutta pysyi paikoillaan siitä huolimatta. Lisäksi otettiin muutama viereen->maahan->odota->vapaa-pikatreeni, että saatiin varmuutta maahan menoon heti, ensimmäisellä käskyllä.
Noh. Lopuksi grande finale, luoksetulo koiraporukan luota n. 15m? päähän, palkkaus uskollisella pesukarhuskinneezillä. Reima odotti kauniisti, tuli luokse vauhdilla, sinkoutui pesukarhun perässä onskina penkkaan, alkoi riekkumisen, mutta koska on junnu-uros, ja treenattu oltiin jo melkein tunti, eli pissahätä varmasti oli ihan hirrrrrrveen kova, ajatteli merkata samalla kun leikkii! Harmi vain, että pesukarhu oli ajautunut masun alle targetalueelle ja sai täysosuman. Oivoi.. Ei sitten käytetty sinä enää palkkauksessa... Lähinnä omistajan mielenrauhan takia otettiin sama harjoitus, mutta vaadin viereentulon lopuksi(mikä hidasti loppua vähän) ja palkkasin namilla.
Totaalifiilis treeneistä tosi jees! Jätkä pysyi taas irti kuulolla, eikä häiriöitynyt muista treenaamisista. Aluksi niillä oli Virkun kanssa lappalaiskuoro: molemmat piippailivat, kun omistajat juorusivat ennen treenien alkua. Tää hiniseminen ei vaikuta treenaamiseen kyllä mitenkään, mutta onhan se pirun ärsyttävää. No nyt meni kyllä pitkän tottistelutauon piikkiin. Ensi viikolla uudestaan!
Olin kerrankin suunnitellut treenit valmiiksi:
1. Sivulletulo eri kulmissa
2. Seuraamista: namilla imuutus/askel-pari ilman namia.
3. Seisomaan jääminen: namilla pysäytys, käsky ja vapautus, välillä pieni odotus ennen vapautusta
4. Paikallamakuu ryhmässä
5. Luoksetulo superpalkalla
Ykkösestä kolmoseen treenasin noin 10 minuutissa, joten otettiin vähän variaatioita: seuraamisessa ja sivulletulossa mukaan naksutin ja palkka kiposta. Hienosti meni, seuraaminen vaan vaatii paljon vielä treeniä. Seisomaan jäämisessä otin myös naksun ja kipon käyttöön. Koira istumaan n.metrin päähän namista, käsiohjauksella avustus seisomaan, naksautus ja vapautus palkalle. Reima hiffasi ja tarjosi itse aika nopeasti seisomista, jess!
Palkkasin välillä pesukarhulla, ja Reima vähän turhan paljon omii lelua omaan vingutteluun, eikä tuo tarpeeksi aktiivisesti lelua ohjaajalle. Harjoiteltiin sitten kahdella lelulla Mujusen oppien mukaan, ja Reima pysyi hienosti messissä ja toi leluja vuorotellen ihan jalkoihin. Loppuajan se palauttikin lelua paremmin.
Lisäksi otettiin istu-maahan-istu-treeniä. Maahanmeno on vahva, mutta istumaan nouseminen ei niin kivaa, niinpä olen viime aikoina harrastanut paljon palkkausta istumisesta, ja se kyllä tuottaa tulosta.
Paikallamakuuseen saatiin vaan yksi kaveri, jota käytiin välillä palkkaamassa. Reiman kanssa otettiin joku parin minuutin paikallaolo noin 10m etäisyydeltä. Mun selän takana lenkkeili jotain koiria, ja Rei niitä kuikuili, mutta pysyi paikoillaan siitä huolimatta. Lisäksi otettiin muutama viereen->maahan->odota->vapaa-pikatreeni, että saatiin varmuutta maahan menoon heti, ensimmäisellä käskyllä.
Noh. Lopuksi grande finale, luoksetulo koiraporukan luota n. 15m? päähän, palkkaus uskollisella pesukarhuskinneezillä. Reima odotti kauniisti, tuli luokse vauhdilla, sinkoutui pesukarhun perässä onskina penkkaan, alkoi riekkumisen, mutta koska on junnu-uros, ja treenattu oltiin jo melkein tunti, eli pissahätä varmasti oli ihan hirrrrrrveen kova, ajatteli merkata samalla kun leikkii! Harmi vain, että pesukarhu oli ajautunut masun alle targetalueelle ja sai täysosuman. Oivoi.. Ei sitten käytetty sinä enää palkkauksessa... Lähinnä omistajan mielenrauhan takia otettiin sama harjoitus, mutta vaadin viereentulon lopuksi(mikä hidasti loppua vähän) ja palkkasin namilla.
Totaalifiilis treeneistä tosi jees! Jätkä pysyi taas irti kuulolla, eikä häiriöitynyt muista treenaamisista. Aluksi niillä oli Virkun kanssa lappalaiskuoro: molemmat piippailivat, kun omistajat juorusivat ennen treenien alkua. Tää hiniseminen ei vaikuta treenaamiseen kyllä mitenkään, mutta onhan se pirun ärsyttävää. No nyt meni kyllä pitkän tottistelutauon piikkiin. Ensi viikolla uudestaan!
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Agilitytreenit 3.
Tässä kävi niin, kuin oikeastaan vähän ennustinkin, ja jonka vuoksi meidän aksaporukkaan otettiin kymmenen osallistujaa: neljäs treenikerta, ja paikalla oli neljä ihmistä.. Pari juoksuista koiraa, nielutulehduksesta toipuva koira, flunssaisia ohjaajia, parilla koira maakunnassa jnejne. Vaan en valita, meidän kannalta tämä oli ihan mahtava kerta: tehtiin pareittain ohjaaja+alkeellinen. Minä pääsin Idan ohjaukseen. Ida on meille tottista pitänyt, ja pidin hänen tyylistään kyllä kovasti tottiksessa, ja samaa voin nyt sanoa aksasta.
Aloitettiin Reiman kanssa pelkällä putkella. Namialusta odottamaan ja koira putkeen. Yllättäen tässä ei mitään ongelmaa. Sitten lisättiin vaikeutta: hyppy, putki ja namialusta. Ensin juoksin vierellä, ei ongelmaa, sitten seisoin paikoillani, ei ongelmaa. Seuraavalla kerralla Reima ajattelikin kokeilla tyylikästä putkenväistöliikettä, mutta viimeisellä kerralla suoritti taas pätskysti molemmat.
Seuraavaksi pussille. Meillä jäi ensimmäinen pussikerta väliin, joten aloitettiin treenailu vasta nyt. Alun säätämisen jälkeen Ida piti pussia auki, namialusta päädyssä odottamassa. Reima singahti iloisesti pussista läpi uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, ei mtn mainittavaa.
Seuraavaksi oli Idan Sumin vuoro treenata puomilla kosketusalustaa. Huhhuh, melko sähäkkä kaveri! Meikä roikkui hihnan päässä stoppina, ja muutaman kerran onnistuin ite sössimään, mutta saatiin kuitenkin Sumille lopulta onnistuneita suorituksia:)
Reiman kanssa otettiin toinen uusi este, rengas. Huhhuh, tämä vaatikin pikkujätkältä ajatustyötä. Jos ängen renkaan sivusta, en saa namia wtf`? jos kierrän esteen, en saa namia wtf? Aivan meinasi pikkumies jo turhautua, kun ei perkele mikään kelpaa! Saatiin kuitenkin namilla ohjattuna ihan hyviäkin toistoja, ja lopuksi vähän vähemmän avitettunakin. Tässä Reima meinasi kerran singota vieressä radanpätkää tekevän Usvan luokse, mutta pysähtyi vaan kun vähän volaa korotti! Tosi hyvä, olin tyytyväinen.
Meidän akilleen kantapää oli tällä kertaa mutkaputki. Tätä tehtiin jo viimeksi, mutta nyt putki oli todella U-kurvilla ja meni puomin alta. Reima ei vaan _t a j u n n u t_ mitä siltä vaaditaan. Ei niin mitenkään päin. Pari kertaa se jo sujahti putkeen, mutta heti kun hihkaisin kehua, pyörähti takaisin:D Siirryttiin toiselle putkelle, joka oli vähän väljemmillä vesillä. Ensin pelkkä suora putki, np. Sitten loivaa mutkaa, np. Lopuksi ysikymppi kulma, nou problemo tässäkään. Vaadittiin vaan se kuuluisa kahden herneen kohtaaminen. Ja omistajalta sulavampaa liikehdintää kuin puomin kyljessä(kyllä, juoksin sitä puomia päinkin kerran..). Mutta lopulta saatiin siis onnistumisetkin, jes!
Puomia treenattiin niin, että hyppyytin Reiman(hihnassa) puomin loppuun, pari askelta kontaktille, siihen stop ja namialustalta muutama nami ja kehua, ja sitten hallittu vapautus. Tää meni huomattavasti paremmin kuin viimeksi, selvästi kotitreenaamisesta oli hyötyä(kiitos vaan Maijulle taas treenivinkeistä!:)) Muutenkin saatiin kommenttia, että Reima pelaa hienosti namialustan kanssa. Jätkä, joka ekalla kerralla ei mitenkään meinannut sisäistää, että namit tulee joltain muovilta, eikä omistajan kädestä. Jesh!
Ida myös oli sitä mieltä, että ei Reima ole koira, lopulta yhdessä pääteltiin, että kyllä se edelleen on se naalin ja pesukarhun rakkauslapsi. Kehuja sai myös keskittymiskyvystä ja nopeudesta, taitava!
Itekseen otettiin pujottelua tuplaohjureilla, tääkin tehtiin hihnassa. Ensimmäisellä yrityksellä yritti rynniä ohjurien läpi, sen jälkeen muisti homman nimen, ja vipa toisto tehtiin jo niin, ettei hihnalla tarvinnut juurikaan ohjata!:)
Lopputunnista oli paljon tylsää seinäodottelua, kun minä avustin Idaa ja valokuvailin muita. Reima opetteli sillä aikaa HAUKKUMAAN muiden vuoroaan odottavien kanssa. Oivoi, ei sen ihan vielä olisi tuollaista tarvinnut oppia ollenkaan.. No ihan lopuksi tehtiin vielä superpalkkaus: suora putki, ja lentävä haisunäätä! Ei olisi voinut juuri onnellisempi pikku miekkonen ollakaan!
Tällä kertaa Reima keskittyi paremmin odottelemaan suoritusten välillä, kun juttelin Idan kanssa. Lopuksi jätin sen paikallamakuuseen muiden koirakoiden keskelle, kun itse lähdin sammuttelemaan vähän kauemmas lämmittimiä, valoja yms. Hyvin pysyi paikoillaan, ja muutenkin koko tunnin kuulolla. Hyvä treenikerta, omistajalle taas paljon sisäistettävää ja pohdittavaa! Pian kuulemma voidaan alkaa jo harjoitella ohjaussysteemejä, oivoi, tunnen jo valmiiksi kuinka pikku aivoihini sattuu...
Aloitettiin Reiman kanssa pelkällä putkella. Namialusta odottamaan ja koira putkeen. Yllättäen tässä ei mitään ongelmaa. Sitten lisättiin vaikeutta: hyppy, putki ja namialusta. Ensin juoksin vierellä, ei ongelmaa, sitten seisoin paikoillani, ei ongelmaa. Seuraavalla kerralla Reima ajattelikin kokeilla tyylikästä putkenväistöliikettä, mutta viimeisellä kerralla suoritti taas pätskysti molemmat.
Seuraavaksi pussille. Meillä jäi ensimmäinen pussikerta väliin, joten aloitettiin treenailu vasta nyt. Alun säätämisen jälkeen Ida piti pussia auki, namialusta päädyssä odottamassa. Reima singahti iloisesti pussista läpi uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, ei mtn mainittavaa.
Seuraavaksi oli Idan Sumin vuoro treenata puomilla kosketusalustaa. Huhhuh, melko sähäkkä kaveri! Meikä roikkui hihnan päässä stoppina, ja muutaman kerran onnistuin ite sössimään, mutta saatiin kuitenkin Sumille lopulta onnistuneita suorituksia:)
Reiman kanssa otettiin toinen uusi este, rengas. Huhhuh, tämä vaatikin pikkujätkältä ajatustyötä. Jos ängen renkaan sivusta, en saa namia wtf`? jos kierrän esteen, en saa namia wtf? Aivan meinasi pikkumies jo turhautua, kun ei perkele mikään kelpaa! Saatiin kuitenkin namilla ohjattuna ihan hyviäkin toistoja, ja lopuksi vähän vähemmän avitettunakin. Tässä Reima meinasi kerran singota vieressä radanpätkää tekevän Usvan luokse, mutta pysähtyi vaan kun vähän volaa korotti! Tosi hyvä, olin tyytyväinen.
Meidän akilleen kantapää oli tällä kertaa mutkaputki. Tätä tehtiin jo viimeksi, mutta nyt putki oli todella U-kurvilla ja meni puomin alta. Reima ei vaan _t a j u n n u t_ mitä siltä vaaditaan. Ei niin mitenkään päin. Pari kertaa se jo sujahti putkeen, mutta heti kun hihkaisin kehua, pyörähti takaisin:D Siirryttiin toiselle putkelle, joka oli vähän väljemmillä vesillä. Ensin pelkkä suora putki, np. Sitten loivaa mutkaa, np. Lopuksi ysikymppi kulma, nou problemo tässäkään. Vaadittiin vaan se kuuluisa kahden herneen kohtaaminen. Ja omistajalta sulavampaa liikehdintää kuin puomin kyljessä(kyllä, juoksin sitä puomia päinkin kerran..). Mutta lopulta saatiin siis onnistumisetkin, jes!
Puomia treenattiin niin, että hyppyytin Reiman(hihnassa) puomin loppuun, pari askelta kontaktille, siihen stop ja namialustalta muutama nami ja kehua, ja sitten hallittu vapautus. Tää meni huomattavasti paremmin kuin viimeksi, selvästi kotitreenaamisesta oli hyötyä(kiitos vaan Maijulle taas treenivinkeistä!:)) Muutenkin saatiin kommenttia, että Reima pelaa hienosti namialustan kanssa. Jätkä, joka ekalla kerralla ei mitenkään meinannut sisäistää, että namit tulee joltain muovilta, eikä omistajan kädestä. Jesh!
Ida myös oli sitä mieltä, että ei Reima ole koira, lopulta yhdessä pääteltiin, että kyllä se edelleen on se naalin ja pesukarhun rakkauslapsi. Kehuja sai myös keskittymiskyvystä ja nopeudesta, taitava!
Itekseen otettiin pujottelua tuplaohjureilla, tääkin tehtiin hihnassa. Ensimmäisellä yrityksellä yritti rynniä ohjurien läpi, sen jälkeen muisti homman nimen, ja vipa toisto tehtiin jo niin, ettei hihnalla tarvinnut juurikaan ohjata!:)
Lopputunnista oli paljon tylsää seinäodottelua, kun minä avustin Idaa ja valokuvailin muita. Reima opetteli sillä aikaa HAUKKUMAAN muiden vuoroaan odottavien kanssa. Oivoi, ei sen ihan vielä olisi tuollaista tarvinnut oppia ollenkaan.. No ihan lopuksi tehtiin vielä superpalkkaus: suora putki, ja lentävä haisunäätä! Ei olisi voinut juuri onnellisempi pikku miekkonen ollakaan!
Tällä kertaa Reima keskittyi paremmin odottelemaan suoritusten välillä, kun juttelin Idan kanssa. Lopuksi jätin sen paikallamakuuseen muiden koirakoiden keskelle, kun itse lähdin sammuttelemaan vähän kauemmas lämmittimiä, valoja yms. Hyvin pysyi paikoillaan, ja muutenkin koko tunnin kuulolla. Hyvä treenikerta, omistajalle taas paljon sisäistettävää ja pohdittavaa! Pian kuulemma voidaan alkaa jo harjoitella ohjaussysteemejä, oivoi, tunnen jo valmiiksi kuinka pikku aivoihini sattuu...
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Agilitytreenit 2.
Nojuujuu, ei oo ykköstä ei. Kirjoittelen nyt tuoreeltaan toisten treenien jälkeen fiilikset ylös, ekojen treenien tunnelmat on kyllä jossain antiikkisella kynä+paperi-yhdistelmällä taltioituna, lisäilen kun ehdin..
Toisissa treeneissä Hakkilan Hallilla oli uutena esteenä puomi. Lisäksi treenailtiin omatoimisesti/muiden avustuksella keppejä, hyppysuoraa, ja putkea. Paikalla oli seitsemän koirakkoa, kolme ohjaajaa(jotka toki treenivät omia koiriaan välillä).
Aloitettiin Tuulikin ohjauksessa puomilla. Ensin harjoiteltiin targetin tökkäämistä nenällä->nami. Tätä ei olla aiemmin treenailtu, mutta ihan kuin jätkän kaksi hernettä olisivat hetkellisesti kohdanneet! Jatkettiin siten, että nostin Reiman ihan puomin loppuun, target tyhjänä maassa odottamassa. Ohjaus targetille, tökkäys(no toistaiseksi vilkaisu edes..) ja nami ilmestyi alustalle. Hihnanjatke ei ollut vielä ihan virittynyt agimoodiin ja koki olevansa kankeampi kuin Kaikkonen konsanaan. Reima onnistui aina viime senteillä istumaan/tiputtamaan takapään puomilta/mitä nyt vaan. Puomin molemmin puolin viritetyt aidanosat helpottivat tilannetta, ja ohjaajalta tuli kuitenkin kannustavaa palautetta, ja olihan tää Reiman eka kerta puomilla. Namialustajuttu ahkeraan kotitreenaukseen siis!
Seuraavaksi otettiin hyppysuoraa Elinan ja targetin avulla. Tässä ei kyllä suurempaa ongelmaa, Rei on aivan liekeissä, pari kertaa jopa HAUKAHTI kun oli niin mahtavaa. Tässä bongaa hienosti targetin, eikä hae omistajalta namia. Kahta hyppyä otettiin, ehkä ensi kerralla jo kolmas?
Hyppysuoralta siirryttiin putkelle, joka ensimmäisestä kerrasta poiketen oli melko pitkä ja loivalla mutkalla. Omistaja ei taas meinannut hallita omia raajojaan, saati sitten saanut ohjattua koiraa.. Reima ei ihan hiffannut, mitä tehdään, ja yritti juosta vierellä "JEEEEEE"-moodissa. Suoristettiin putki, jolloin pikku putkiaivo(ehheh) tajusi, että siellähän se targetti odotteleekin taas, ja kipitti onskina putken läpi. Lisättiin pieni mutka, juoksin vierellä, ei enää mtn ongelmaa. Tosin sain noottia siitä, että täytyisi pitää ääntä vierellä juostessa: Reima unohti kokonaan namialustansa ja kääntyi putken suulta hakemaan multa namia/kontaktia. Helpotti kyllä huomattavasti, kun kannustin juostessa! Lelullakin tehtiin palkkaus(Elina heitti kun jätkä tuli putkesta ulos). Toimi hienosti, hyvin riittää häiriöisessä hallissa jätkällä intoa repimiseen ja heittoleikkeihin. Putkea otin vielä myöhemmin keskenäni, lähetyksiä molemmin puolin, namit odottamassa(osasi jo hakeutua alustalle!), ja viimeisellä kerralla ahhh maailman paras pesukarhulelu alustan päällä jumbopalkintona. Tää on selvästi jo yks Reiman lemppariesteistä, ja vauhtia on sen verran, että en meinaa perässä pysyä!
Seuraavaksi vuorossa pujottelu. Keppejä otettiin jo ekalla kerralla, mutta silloin käytin pelkkää käsiapua. Sittemmin sain käskyn ottaa verkot/ohjurit käyttöön. Koska hallin verkot ovat vähän kyseenalaisessa kuosissa, ja muutkin käyttävät (tupla)ohjureita, liityttiin me tähän jengiin. Tunnin aikana ehdittiin treenailla pariin otteeseen, Tuulikilta saatiin vinkkejä. Koira hihnassa, mahdollisimman vähän käsiapuja, namialusta päässä. Reima oppi nopeasti tiedostamaan Erinomaisesti namialustan sijainnin, ja yritti muutamasta kohtaa oikaista suoraan alustalleen. Ei kuitenkaan panikoitunut, vaikka ohjasin hihnan avulla takaisin "kujaan" ja vaadin suorittamaan loppuun. Lopuksi saatiin pari nättiä onnistunutta suoritusta, ja Tuulikilta kehuja ohjauksesta.
Yleinen tunnelma treeneissä oli vilkkaampi kuin ensimmäisellä kerralla(meiltä jäi välistä lomaviikon takia yksi kerta pois, eli kaikenkaikkiaan tämä oli kolmas). Ensimmäisellä kerralla jakauduimme kahteen ryhmään, ja ohjaajat opittivat eri esteitä. Nyt jokainen kävi itsenäisesti haluamassaan järjestyksessä treenaamassa ohjatusti, tai itsenäisesti, eli hälinää ja suorittavia koirakoita oli enemmän. Nyt hommassa oli kyllä enemmän tekemisen meininkiä, kaikki tiesivät, mitä tehtiin, ja tunnin aikana ehti treenata paljon enemmän kuin ensimmäisellä kerralla! Reima oli hälystä huolimatta hienosti kuulolla. Kiihtyneempi tosin kuin ensimmäisellä kerralla, mutta keskityin itse aika huonosti sen viretilaan tänään. Siihen nähden se jaksoi kiinnostua puuhastelusta mahtavasti, eikä se kyllä pahemmin tarvitse hihnaa. Ensi kerralla pitää keskittyä enemmän rauhalliseen odotteluun ja järkeviin väliaikaharjoitteluihin(muistat Sanni siis ITSE keskittyä koko ajan..!) Pääasia kuitenkin, että jätkä oli, jos mahdollista, vielä enemmän liekeissä kuin ensimmäisellä kerralla! Silmät loistivat jälleen, ja korvat pysyivät metelistä ja hälystä huolimatta hienosti mukana! Tästä on hyvä jatkaa!
Treenaa ensi kerraksi:
-namialustan tuijottaminen+tökkäys
-ota naksutin mukaan treeneihin!
Toisissa treeneissä Hakkilan Hallilla oli uutena esteenä puomi. Lisäksi treenailtiin omatoimisesti/muiden avustuksella keppejä, hyppysuoraa, ja putkea. Paikalla oli seitsemän koirakkoa, kolme ohjaajaa(jotka toki treenivät omia koiriaan välillä).
Aloitettiin Tuulikin ohjauksessa puomilla. Ensin harjoiteltiin targetin tökkäämistä nenällä->nami. Tätä ei olla aiemmin treenailtu, mutta ihan kuin jätkän kaksi hernettä olisivat hetkellisesti kohdanneet! Jatkettiin siten, että nostin Reiman ihan puomin loppuun, target tyhjänä maassa odottamassa. Ohjaus targetille, tökkäys(no toistaiseksi vilkaisu edes..) ja nami ilmestyi alustalle. Hihnanjatke ei ollut vielä ihan virittynyt agimoodiin ja koki olevansa kankeampi kuin Kaikkonen konsanaan. Reima onnistui aina viime senteillä istumaan/tiputtamaan takapään puomilta/mitä nyt vaan. Puomin molemmin puolin viritetyt aidanosat helpottivat tilannetta, ja ohjaajalta tuli kuitenkin kannustavaa palautetta, ja olihan tää Reiman eka kerta puomilla. Namialustajuttu ahkeraan kotitreenaukseen siis!
Seuraavaksi otettiin hyppysuoraa Elinan ja targetin avulla. Tässä ei kyllä suurempaa ongelmaa, Rei on aivan liekeissä, pari kertaa jopa HAUKAHTI kun oli niin mahtavaa. Tässä bongaa hienosti targetin, eikä hae omistajalta namia. Kahta hyppyä otettiin, ehkä ensi kerralla jo kolmas?
Hyppysuoralta siirryttiin putkelle, joka ensimmäisestä kerrasta poiketen oli melko pitkä ja loivalla mutkalla. Omistaja ei taas meinannut hallita omia raajojaan, saati sitten saanut ohjattua koiraa.. Reima ei ihan hiffannut, mitä tehdään, ja yritti juosta vierellä "JEEEEEE"-moodissa. Suoristettiin putki, jolloin pikku putkiaivo(ehheh) tajusi, että siellähän se targetti odotteleekin taas, ja kipitti onskina putken läpi. Lisättiin pieni mutka, juoksin vierellä, ei enää mtn ongelmaa. Tosin sain noottia siitä, että täytyisi pitää ääntä vierellä juostessa: Reima unohti kokonaan namialustansa ja kääntyi putken suulta hakemaan multa namia/kontaktia. Helpotti kyllä huomattavasti, kun kannustin juostessa! Lelullakin tehtiin palkkaus(Elina heitti kun jätkä tuli putkesta ulos). Toimi hienosti, hyvin riittää häiriöisessä hallissa jätkällä intoa repimiseen ja heittoleikkeihin. Putkea otin vielä myöhemmin keskenäni, lähetyksiä molemmin puolin, namit odottamassa(osasi jo hakeutua alustalle!), ja viimeisellä kerralla ahhh maailman paras pesukarhulelu alustan päällä jumbopalkintona. Tää on selvästi jo yks Reiman lemppariesteistä, ja vauhtia on sen verran, että en meinaa perässä pysyä!
Seuraavaksi vuorossa pujottelu. Keppejä otettiin jo ekalla kerralla, mutta silloin käytin pelkkää käsiapua. Sittemmin sain käskyn ottaa verkot/ohjurit käyttöön. Koska hallin verkot ovat vähän kyseenalaisessa kuosissa, ja muutkin käyttävät (tupla)ohjureita, liityttiin me tähän jengiin. Tunnin aikana ehdittiin treenailla pariin otteeseen, Tuulikilta saatiin vinkkejä. Koira hihnassa, mahdollisimman vähän käsiapuja, namialusta päässä. Reima oppi nopeasti tiedostamaan Erinomaisesti namialustan sijainnin, ja yritti muutamasta kohtaa oikaista suoraan alustalleen. Ei kuitenkaan panikoitunut, vaikka ohjasin hihnan avulla takaisin "kujaan" ja vaadin suorittamaan loppuun. Lopuksi saatiin pari nättiä onnistunutta suoritusta, ja Tuulikilta kehuja ohjauksesta.
Yleinen tunnelma treeneissä oli vilkkaampi kuin ensimmäisellä kerralla(meiltä jäi välistä lomaviikon takia yksi kerta pois, eli kaikenkaikkiaan tämä oli kolmas). Ensimmäisellä kerralla jakauduimme kahteen ryhmään, ja ohjaajat opittivat eri esteitä. Nyt jokainen kävi itsenäisesti haluamassaan järjestyksessä treenaamassa ohjatusti, tai itsenäisesti, eli hälinää ja suorittavia koirakoita oli enemmän. Nyt hommassa oli kyllä enemmän tekemisen meininkiä, kaikki tiesivät, mitä tehtiin, ja tunnin aikana ehti treenata paljon enemmän kuin ensimmäisellä kerralla! Reima oli hälystä huolimatta hienosti kuulolla. Kiihtyneempi tosin kuin ensimmäisellä kerralla, mutta keskityin itse aika huonosti sen viretilaan tänään. Siihen nähden se jaksoi kiinnostua puuhastelusta mahtavasti, eikä se kyllä pahemmin tarvitse hihnaa. Ensi kerralla pitää keskittyä enemmän rauhalliseen odotteluun ja järkeviin väliaikaharjoitteluihin(muistat Sanni siis ITSE keskittyä koko ajan..!) Pääasia kuitenkin, että jätkä oli, jos mahdollista, vielä enemmän liekeissä kuin ensimmäisellä kerralla! Silmät loistivat jälleen, ja korvat pysyivät metelistä ja hälystä huolimatta hienosti mukana! Tästä on hyvä jatkaa!
Treenaa ensi kerraksi:
-namialustan tuijottaminen+tökkäys
-ota naksutin mukaan treeneihin!
Kootut selitykset, tekosyyt, ja muuta aiheeseen liittyvää
Noniin, voin kai leimata itseni todelliseksi HuKoNa:ksi(jos et tiedä, mitä termi tarkoittaa, ole onnellinen. Tai googleta..): perustinpa sitten koirani harrasteluille oman blogin..(niinkuin tuota "pää"blogiakaan tulisi tarpeeksi usein päiviteltyä..). Idea tuli agilityguru-Maisalta. Aloitimme agilityn ihmeelliseen maailmaan tutustumisen opiskeluporukan kanssa yhteisen hallivuoron muodossa: muutama lajista enemmän tietävä opettaa meille aloittelijoille esteet, myöhemmin keväällä luvassa myös ohjausta ja mahdollisesti hyppytekniikkatreenejä. Katsotaan, mihin päädytään! Treenien kirjaamisesta on kuitenkin varmasti jatkoa ajatellen hyötyä. Lähinnä kai siis bloggaan itseäni varten.
Lisäksi ajattelin keräillä blogiin muitakin Reiman harrasteluja: agilityn lisäksi treenailemme omatoimisesti(toistaiseksi..) tottista. Haaveena päästä vuoden -12 aikana korkkaamaan kokeet. Liikkeiden varmuudella ei niin väliä, kunhan ohjaaja vaan pääsisi pikkuhiljaa eroon kroonisesta jännittämisestään! Eli tokojupinaakin mahdollisesti luvassa.
Toistaiseksi meidän "pääharrastus" on ollut näyttelyt. Reima täyttää itse asiassa tänään 1,5v, eli siirtyy junioriluokasta nuortenluokkaan, mutta näyttelyitä on takana jo hmm, odotas... seitsemän(HERRANJESTA..!) kertaa virallisissa kehissä ja pari kertaa pentuluokassa. Menestystä on tullut vaihtelevasti, enimmäkseen jätkä pärjää ihan hyvin. Kokoilen vanhat arvostelut tänne kunhan kerkiän. Sivutoimenaan Reima pyörähtelee sopivan mätsärin sattuessa lähistölle kehässä tienaamassa(tai yrittämässä tienata) ruokaa/leluja/muuta krääsää. Parhaat sijoitukset BIS1, BIS4, BIS5, muuten laidasta laitaan.
Reiman kanssa on hauskaa puuhastella yhdessä. Se on ahne, innokas, vilkas, taistelutahtoinen, kontaktinhaluinen ja aika knälli äijänalku. Reima tuli "pelkäksi" näyttelykoiraksi, mutta jotenkin kummasti se on nostattanut hihnanjatkeen syvästä koiraharrastusmasennuksesta takaisin pienistä onnistumisista intoilevaksi hömpäksi. Odotan kovasti pitkää yhteistä harrastusuraa pikku Peettärin kanssa!:)
Lisäksi ajattelin keräillä blogiin muitakin Reiman harrasteluja: agilityn lisäksi treenailemme omatoimisesti(toistaiseksi..) tottista. Haaveena päästä vuoden -12 aikana korkkaamaan kokeet. Liikkeiden varmuudella ei niin väliä, kunhan ohjaaja vaan pääsisi pikkuhiljaa eroon kroonisesta jännittämisestään! Eli tokojupinaakin mahdollisesti luvassa.
Toistaiseksi meidän "pääharrastus" on ollut näyttelyt. Reima täyttää itse asiassa tänään 1,5v, eli siirtyy junioriluokasta nuortenluokkaan, mutta näyttelyitä on takana jo hmm, odotas... seitsemän(HERRANJESTA..!) kertaa virallisissa kehissä ja pari kertaa pentuluokassa. Menestystä on tullut vaihtelevasti, enimmäkseen jätkä pärjää ihan hyvin. Kokoilen vanhat arvostelut tänne kunhan kerkiän. Sivutoimenaan Reima pyörähtelee sopivan mätsärin sattuessa lähistölle kehässä tienaamassa(tai yrittämässä tienata) ruokaa/leluja/muuta krääsää. Parhaat sijoitukset BIS1, BIS4, BIS5, muuten laidasta laitaan.
Reiman kanssa on hauskaa puuhastella yhdessä. Se on ahne, innokas, vilkas, taistelutahtoinen, kontaktinhaluinen ja aika knälli äijänalku. Reima tuli "pelkäksi" näyttelykoiraksi, mutta jotenkin kummasti se on nostattanut hihnanjatkeen syvästä koiraharrastusmasennuksesta takaisin pienistä onnistumisista intoilevaksi hömpäksi. Odotan kovasti pitkää yhteistä harrastusuraa pikku Peettärin kanssa!:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)