Lampaita!

Käytiin Reiskan kanssa pari viikkoa sitten Ilmajoella Koirakoulu Fiiliksen Minnan luona katsomassa lampaita. Edellisenä päivänä Maisan Maltti ja Neesu kävivät samassa mestassa, joten minä tiesin vähän, mitä odottaa, ja mitä se homma on (nimim koskaan mihinkään paimennukseen sen kummemmin perehtynyt, kunhan jostain sain päähäni, että Reiman kanssa olisi kiva kokeilla). Lampaat oli Reimalle ennestään tuntematon laji, nautojen kanssahan se on Mulliksella pyörinyt kaikki kesät ja vähän talvisinkin. Reima on ollut lehmien seassa laitumella, tutustunut vasikoihin nokattain ja navetassa pyörinyt parsissa kiinni olevien lehmien lähellä. Sillä on lehmien seassa ihan erilainen asenne kuin Ansalla: Ansa mielistelee ja yrittää olla kaikkien luojan luomusten paras ystävä, heittää korvat linttaan ja heiluttaa ystävällisesti häntää (vähän hysteerisesti..) jos joku äpyli käy kovin läheiseksi. Väistelee laitumella. Reimaa jännittää kyllä vähän navetassa kulkea ruokintapöydällä kaikkien lehmien tuijottaessa, mutta laitumella se ei juurikaan väistä ja etenkin nuorkarjalle irvistelee määrätietoisesti, jos tulevat liian lähelle. Kerran oli hieho karannut laitumelta, kun olimme iltalenkillä ja menin sitä paimentamaan aidan oikealle puolelle. Ansa jäi mieluusti takavasemmalle odottamaan, mutta Reima pyöri koko ajan meiningissä mukana ja sitä sai ihan tosissaan komentaa pois. Sain teinilehmän laitumelle, ja Reima lähti päättäväisesti juoksemaan sen perään, "paimentamaan takaisin laumaan". Naureskelin vain, toinen niin määrätietoisena, ja hieho nyt olisi hepuleissaan muutenkin kirmannut kavereiden luokse.

Lampaat miettii et mikähän se tuokin urpo on.

Pikku pohjustuksen jälkeen palaamme lampaiden luo: lampaita oli pyöröaitauksessa neljä. Reima oli aika kohtuunohevana alusta lähtien, rinta rottingilla aitaukseen ja vähän sellanen "JAAHAS, kertokaas sitten mitä näille tehään?"-meininki. Aluksi kierreltiin lampaiden takapuolilla (teoriassa, koska lampaat oli melko nopeita ja meikä vähä nolo ja lampaat vielä hakeutui meikän luo), että nähtiin miten Reiska lähtee reagoimaan. Lampaat olivat ihmeissään pörröisestä paimenesta, eivätkä aluksi uskaltaneet juuri kääntää sille selkäänsä, vaan peruuttelivat karkuunpäin. Hyvin ne Reiskaa silti uskoivat.

Todettiin, että Reiska tekee hommia pyöröaitauksessa (porokoirat tarvitsivat enemmän liikettä hommaan syttymiseen, joten lampaat kirmailivat pellolla), joten jatkettiin juttuja siinä. Reima löysempään hihnaan, meikä keskelle aitausta seisomaan ja Reima kiertämään ulkosyrjälle kehää lampaiden perässä (tästä video alla). Sain aurauskepin jolla rajoittaa Reiman liikettä tarvittaessa, vähän liikaa sillä kyllä sohin mitä tossa videota kattelin. Reiskalla oli mahtavaa ja kuulemma osasi aika hyvin ensikertalaiseksi pitää etäisyyttä. Ei se vielä laumaa osannut kasassa pitää kunnolla, välillä yksi villimpi sielu sieltä jonnekin sinkoili. Voin kertoa, että oli kohtuupyörryttävää pyöriä ympyrää uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, lampaat törmäilivät ja koiraankin piti yrittää keskittyä. Videon loppupuolella Reiska jo väsähtää ja vilkuilee aidan reunalle tullutta Maisaa. Videon päätyttyä pidettiin tauko ja jatkettiin vielä hetki samantyyppistä harjoitusta.

Kuulemma Reiska "syttyi" lampaille. Oli kyllä tosi mielenkiintoista päästä seuraamaan koiraansa ihan uudessa tilanteessa. Reimalla oli mahtavaa, sai haukkua ja juosta ja lampaat vielä väistivät!! Varmasti käydään toistekin, vaikka ei tuosta mitään vakituista harrastusta tulekaan. Illan päätteeksi Minna näytti omalla nuorella bortsullaan, mitä Oikeat Paimenkoirat tekevät. Oli aika hienon näköistä menoa!

Joku on ihan semisti itteensä tyytyväinen....

Kuvista ja videosta suurensuuri kiitos Mimmille, joka varmaan palellutti sormensa erilaisten kameroiden kanssa pelaillessa!