Dea oli meillä ekaa kertaa koutsaamassa. Lämmittelynä hyppytekniikan perussarja bumpeilla ja Dea ohjeistamassa rataa. Tarkoitus oli treenailla keinuakin vähän reunassa, mutta tadaa, este oli vielä kokoamatta...
Hyppytekniikassa Reimalla on tapana palata namilta mun luokse esteiden kautta, siitä pitäisi päästä eroon, muuten tässä ei nyt ihmeempiä. Kierrokset aika korkealla..
Dean kanssa tehtiin seuraavanlaista rataa (joka kyllä jatkui vielä, mutta tuohon asti me tehtiin, eli niin pitkälle sen muistan..):
 |
| Laiskuuden multihuipentuma: kuvasin radan hallin ylätasanteelta:D Nelli ja Dea ja Päve pääsivät mukaan kuvaan. |
Treeneissä hyvää oli se, että oli koutsi. Dea oli mahtava ja osasi hyvin ohjata erityyppisiä koiria. Huonoa oma uupumus ja ärtymys ja Reiman patoutunut riemuidioottienergia (joka käytiin kuluttamassa loppuun koirapuistossa Ilsen kanssa). AKK-treenejä odottaa ihan uudella tavalla, kun on joku ohjaamassa!:)
***
Viikko on ollut heppashowkökkineen yms aika hullunmyllyä: olen kotona lähinnä nukkunut ja koomannut muuten vaan. Tokoilua oli aikataulutettu torstaille, mutta se menikin mönkään muiden menojen takia. Ollaan siis vaan kotosalla vähän puuhailtu ruokaa annettaessa yms. Eniten olen pureutunut istu-maahan-ongelmaan, sitä ollaan tahkottu paljon. Lisäksi ollaan koitettu vasempaan kääntyillä, mutta tää ei jotenkin ole ollenkaan edistynyt. Pikkuseuraamisia ja höpöhöpötemppuja. Kontaktia häiriössä lelun kanssa niin, että itse heiluttelin lelua.... Ei siis juuri mitään. Niinpä odotin lauantain tokotreenejä vähän kauhunsekaisin tuntemuksin: mielessä oli valmiina jo kootut tekosyyt, miksei olla edistytty.
Lauantaiaamukin meni nukkumiseksi, joten ei tehty suunniteltua pitkää mielennollauslenkkiä metsässä. Parin puskan kautta bussiin ja menoksi. Bussissa törmättiinkin koutsiin (ja ryhmässä olevaan villikseen, jota en ehtinyt huomata ennenkuin Reima huomasi...). Hallin ulkopuolella harjoiteltiin jo sitä, että vasta hiljaa ollessa saa huomiota ja ehkä namia. Tää on siinä mielessä vähän ongelma, että jos Rei piippaapiippaa, niin se joskus rauhoittaa itseään nuuskimalla. Jolloin se on hiljaa. Mutta sekään ei kyllä kelpaa. Ihan rennosti se ei osaa olla, niin keskittyy sitten makaamaan kontaktissa. Sopii se mulle, koira on kivasti kuulolla ja valmiina toimimaan ilman sen kummempia virittelyjä.
Halliin mentiin hiljaa, laitoin Reiskan makaamaan alkuohjeiden ajaksi. Tässä pientä piippailun alotusta, mutta otin reippaasti pari askelta pois sen luota ja ignoorasin täysin. Pääsin palkkaamaan hiljaisuudesta.
Aloitettiin harjoittelemalla luoksetulon loppuasentoa metrin-parin matkalla. Otin aluksi ihan reilun käsiavun mukaan, tästä apukoutsimme, jonka nimeä en tiedä, mutta josta pidin kovasti, huomautti, että käännän koko kroppaa. No niinpä teenkin. Rupesin ottamaan pelkällä sormen/kämmenen liikkellä ohjausta, sekin toimi! Reiska oli muuten aika noheva partiolainen. Vähän vaan näytti siltä, että sekoaa onnesta ihan justiinsa heti.
Uutena juttuna alettiin pohdiskelemaan luoksetulon pysäytystä. Tähän otettiin teoriassa kaksi lähestymistapaa: koira kiertää esteen ja sieltä palatessa pysäytys, tai takapalkka, koira kutsutaan luo ja pysäytys. Käytännössä varmaan huomaa, kumpi on hedelmällisempi treenitapa vai molemmat. Nyt treenailtiin kiertämällä. Kiertäminen Reimalta sujuu ja sitä on treenailtukin jonkun verran. Ainut ongelma vaan, että sehän on myös aksajuttu. Ja jos on aksajuttu jossa saa juosta, niin voi _vähän_ huutaa... Eli tää oli meille vähän huono juttu. Rei kiertää hyvin, mutta joko se haukahtelee, tai sitten on aika hidas. Pysäytyksiä kokeiltiin pari kertaa, pitää kotona jatkaa. Note to self: kunnon vartaloapu, selkeä käsky!
Otettiin kokeenomaiset luoksetulot, apukoutsi katsoi meidän suoritusta. Hau-Hau vähän pääsi ja lopuksi se ei tee perkele perusasentoa. Tämä ei vaan mee jakeluun. Kai se nollaa aivonsa haukkumisella ja unohtaa jo mitä oli tekemässä. Tulee sivulle hiljaa seisoskelemaan sillei, että "mitähän tota sitten....?". Ja tätä ollaan treenattu paljon ja pitkään ja hartaasti, ja palkkaa ei tule ilman oikeaa loppuasentoa. No ei kai se auta kuin jatkaa.....
Siirryttiin paikallamakuuseen (oikeesti olin itse niin täysillä keskittynyt tekemiseen, etten näistä järjestyksistä nyt ole ihan varma...) rivissä. Jännitti, että meneekö kertakäskyillä asiat perille. Kyllävain! Kerrasta lakosi ja samoin lopuksi nousi. Vähän makasi mutkalla, ja kuulemma näytti levottomalta heti kun jätin sen, tätä meillä ei ennen oo ollutkaan, pitääpä ruveta kiinnittämään huomiota. Muuten aivan nätti suoritus, ei tehty koko aikaa.
Jatkettiin viime viikkoista takatassujen liikuttelua ottamalla avuksi pesuvadit: koira seisomaan etujaloilla vadin päälle ja namin avulla takapää liikkeelle. Reiman mielestä tää oli maailman hauskinta, ja se hiffasikin homman nimen. Pitää hankkia kotiinkin vati! Tästä jatkettiin tekemään hiekkaan piirretyillä puolineliöillä vasemmalle käännöksiä. Vieläkin se on löysä, mutta pari kertaa saatiin jo ihan ok suoritus, pitää vielä tätä treenata _paljon_. Täyskäännöksiä otettiin myös. Aavistuksen kuulemma on hidas (teen oikealle)/voi namilla nopeuttaa, mutta seuraaminen kuulemma kaunista katsottavaa<3 Hyvä Rei-Rei!
Lopputreenit vietettiin puuhailemalla jotain haluamaamme juttua ja koutsit kävi sit ohjaamassa, ja itekseen sai ottaa hyppyä. Puuhasteltiin ensin istu-maahan-seiso-juttuja, sitten seisomaan jäämistä, jolloin apuohjaaja tuli seuraamaan. Tein takapalkalla. Sain vinkiksi palauttaa vielä reilun vartaloavun niin, että oma liikkeeni kuitenkin jatkuu eteenpäin, se on kuulemma helpompi häivyttää kuin pysähtyminen. Aika kivasti saatiin toimimaan nopeammin. Tässä vaiheessa huomasin, että Rei on aivan naatti. Koutsin kanssa otettiin ohjattuna liikkeestä maahan, ajattelin, että se on kiva loppuliike, Reiskan lemppari. No sehän meni jo aivan sunnuntaikävelyksi: lähti seuraamaan ihan miten sattui, ei pudonnut niinku pitää, no otin uudestaan ja sit tippu kauniisti. Koutsi kehui kuitenkin, että Reima jää hyvin ja on hyvin kuulolla. Vipaksi otin itekseni pari kertaa hypyn takapalkalla. Ekalla kerralla seiso-käskyn jälkeen hiippaili aavistuksen, tokalla kerralla pysyi paikoillaan-> palkka ja kehut ja treenit loppu siihen.
Jäi todella hyvä fiilis, meidän tiimillä oli hyvä päivä: Reimalla oli kyllä virtaa ja energiaa ja kuppi meinasi mennä vähän nurin, mutta sain itse aika hyvin pidettyä sen viretason siedettävänä. Äänettömyyttä treenattiin odotellessa niin, että olin mahd. paljon siihen selin ja jätin "odottamaan", kun kuuntelin ohjeita tms. Välillä hinisi, mutta aika pian luovutti ja sain pyydettyä jtn kilttiä ja hiljaista ja palkattua siitä. Lopulta meno oli sitä, että se piti katsekontaktia odottaen, että jotain tapahtuu. Niin kuin pitääkin. Saatiin positiivisempaa palautetta kuin viimeksi, mutta paljonhan tässä on vielä tehtävää. Varmasti voitaisiin jo mennä kokeisiin, mutta tahdon ensin olla varma siitä, että Reima on aina kartalla, mitä tapahtuu. Turhautuessaan se käyttää ääntä, mikä taas stressaa mua entisestään ja oravanpyörä on valmis. Kun mä olen kartalla ja otan oman tekemiseni lisäksi huomioon Reiman fiiliksen ja mielenliikkeet, Reimakin suorittaa kauniimmin ja luottaa mun päätöksentekoon->molemmilla on hauskaa!
Mitä treenataan tällä viikolla (ja seuraavalla, me lomaillaan vielä ensi vkl):
- Luoksetulo. Paljon, paljon, paljon. Vauhtiluoksetuloa, loppuasentoja, loppuasentoja jännittävistä kulmista, koko liike liikkurin kanssa (opeta vaikka Sopo).
- Liikkeestä seis. Uudet keinot, uudet kujeet. Tässä samalla liikkeestä pysähtymistä testinomaisesti.
- Takapään liikettä vadin avulla höpöhöpöjeejee-juttuna. Pieniä seuruupätkiä, pari kertaa pidempi, myös kestoa pitää treenata tarpeeksi. Pohdi olisko täyskäännös sittenkin vasemman kautta?
- Noutoa voisi ottaa tietysti
- Häiriökontaktia!!!!
- tokotreenit on NOU-HAU.
Jes, tästä on hyvä jatkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti