1. Maisan opissa Lapualla
-Lähdin hirveällä kiireellä ja paskalla fiiliksellä kotoa. Itse aksasankari oli vähän hukassa lähdön hetkellä ja sekös suututti.
-Treenailtiin kuulemiani jännittäviä termejä: jaakotus ja niisto. Vaikeita juttuja, etenkin tuo jaakotus. Jyrkkä käännös hypyllä, hyppy merkataan ja pidetään rintamasuunta koiraan päin viestinä siitä, että pian käännytään. Rintamasuunta koko ajan päin persettä. Niisto sujui jotenkuten. Takaakierto ja koira "vedetään" esteen yli, tiukka käännös myöskin.
-Otettiin välillä Apsu kentälle. Ansa on kyllä maailman paras papradori: se rrrrrrakastaa, kun saa touhuta, mutta on sopivan hidas harjoituskappaleeksi. Reiman kanssa uuden opettelu on ikävää: jos en tiedä, mitä teen, se huutaa ja turhautuu minuun. Ansan kanssa saan rauhassa miettiä askeleitani ja ohjaamista, Papsu pompsottelee onnellisena sinne päin, eikä sitä haittaa miljoonakaan toistoa, koska ei se raasu varmaan niitä edellisiä enää muista. Niinjoo, otettiin me Reiskan kanssa lopuksi keinua. Siihen neuvoksi nostamista niin, että lopulta menee vaaka-asentoisen keinun, sitten koko keinu käyttöön. Jotain tässäkin söhelsin menemään.
-Huono fiilis säilyi treenien ajan, en tiijä. No ainakin Ansalla oli hauskaa. Maijulle kuitenkin suurkiitos jälleen, ei ole sun syysi, että mun aivokapasiteetti on surullisen rajallinenxD
2. I-HAH aksaa osa 2.
Eilen oli vuorossa toiset koetreenit, koutsina jälleen Paula Ropponen. Itsekseen treenattiin keppejä ja A:ta, ohjaajan kanssa tällaista rataa:
(aukeaa suurempana)
Aloitettiin ihan vaan 1-2 treenillä, kakkoselle pakkovalssi. Otettiin seuraavaksi pätkiä: Jatkettiin puomille, jonka päässä odotti palkka. Sitten puomi-muuri-putki. Muurille tehtiin selkeä merkkaus, jotenkin tässä onnistuin jäämään putken suun tielle. Saatiin sekin toimimaan. Putki-hyppy(valssi)-putki-muuri-pussi. Yllättävän ok! Mutta voih. 10-11-12 tuotti suurta tuskaa. Olin aivan liian hidas, koira oli jo missä sattui. No tahkottiin niitä "vähän" ja lopulta alkoi löytymään rytmi. Lähetys taakse, veto vastakädellä esteellä, lähetys taakse, veto jnejnejne. Eli oikeastaan siis en oppinut ohjaamaan, vaan Reima oppi tekemään oikein minusta huolimatta, kuten niin usein muutenkin:D Loppusuora oli mmmmmmmahtava. Lopuksi tehtiin alusta ööööö 12 asti? Vähän söhellystä matkalla, mutta hieno fiilis ja Reimalla oli mahtavaa. Puomilla pidettiin aina loppukontaktilla palkka. Hienosti Rei odotti alustalla vapautuskäskyä, sain sopivasti aikaa juosta muurille ja ajatella vähän eteenpäin. Omatoimitreenailussa ei mtn ihmeellistä. Reima oli tunnin jälkeen hyyyyyvin väsynyt.
Ohjaajalta tuli kommentti siitä, että aina palkan jälkeen käsken Reiman maahan odottamaan, mikä voi jossain vaiheessa laskea sen intoa. Olen huomannutkin, että Reima on alkanut nuuskimaan makoillessaan, selkeästi sitä v*tuttaa. Vinkkinä oli esim. nameja sisältävä lelu, jonka kanssa Reima saisi palkkana puuhastella keskenään. Voisi toimia. Oon vaan ollut aina niin fanaattinen kontrollista ja nuormiehen kanssa aikoinaan pelännyt, että se keksii merkata esteitä, jos saa liehua. Mutta no, eipä se kyllä merkkaile. Että tätä voisi kyllä kokeilla.
Tuulikki oli varannut sopivasti meidän jälkeisen omatoimivuoron, joten jäin katsomaan Timin mahtavaa menoa ja Naavan palkka-avustajaksi, Reima torkkui häkissä. Saatiin kyyti kotiin, mikä lämmitti mieltä sadesäässä. Tosin reilun vartin jäähdyttelylenkki kaatosateessa vedettiin kuitenkin, että kuivana ei säilytty:D
Niin ja AINIIN: saatiin koutsilta suositus->päästään jäseniksi->jatketaan samassa ryhmässä kevääseen asti. MAHTAVAA!!!:))))))
Eilen treenattiin täti Papradorin kanssa erästä erittäin tärkeää arkielämän taitoa Reiman treeninamijämillä. Ansa nimittäin katselee maailmaa enimmäkseen vaaleanpunaisten ruusulasien läpi ja kaikki on sen mielestä ihanaa. MUTTA. Tässä onnessa on musta aukko. Se aukko on meidän rappukäytävän "kuilu". Ansan pitää aina päästä kulkemaan seinän vieressä. Useimmiten se selviytyy portaista ihan hyvin, mutta jos Reima esim nuohoaa jotain sen tiellä, niin se menee paniikkiin, jähmettää koko kroppansa ja yrittää rynniä alas tynnyrityylillä. Niinpä sitten treenattiin, että nameja voi käydä syömässä keskellä tasannetta, lähempänä keskikohtaa, ja jopa kuilun aidan läpi. Keskemmällä kävelyäkin treeenattiin, mutta se on selkeästi Ansalle tosi paha paikka. Pikku hiljaa ehkä! Tänään se jo kuikuili kaiteen läpi ihan onnellisen näköisenä!
3. AKK aksaa
Tänään oli AKK-treenit. Hihnanjatke oli päivän aikana kumonnut ehkä muutaman huurteisen (en sentään yksikseni kotona vaan seurassa ja ihan hyvä (teko)syykin oli). No humala ei onneksi päässyt oikein iskemään ollenkaan, mutta vähän pohdin aksaan lähtemistä. Aksasta on kuitenkin maksettu niin päätin mennä (ja saatiin autokyyti, Päveee <3). Koutsin kanssa treenailtiin näin:
Ei se mitään nättiä ole, mutta selvisin! Enkä tappanut koiraani, vaikka vähän yritinkin. Ja loppuun saatiin viimeistä estettä lukuun ottamatta puhdas rata, WOOHOO! Tuo viimeinen este. Tuntui kovin hankalalta, ei se oikein toiminut mitenkään päin. Tähän saatiin Maisalta ohjausvinkki: poispäinkäännös . Kuulostaa loogiselta, tuota pitää vastaavassa tilanteessa kokeilla.
Itseksemme treenailtiin keppejä ja tolppien kiertämistä. Ei juuri mtn mainittavaa. Lopeteltiin jo ennen vuoron loppumista, koira alkoi näyttää niin väsähtäneeltä (köhköh omistaja ei tokikaan...), että turha oli mitään enää kikkailla. Hyvä fiilis jäi kaikkineen, ihanaa, että on AKK-treeneissäkin ohjaaja!! Dea on huippu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti