tiistai 19. marraskuuta 2013

Aksaa taas jälleen vaihteeksi.

Viime viikon luuserifiilisten jälkeen välissä oli rentouttava viikonloppu landella, meille molemmille: Reima sai rallata pihalla, meikä sai olla sisällä ilman, että koirat pyöri jaloissa. Aina ei jaksa edes omia koiriaan (vuoden koiranomistaja tässä terve, just pohdin myös, että kuinka pitkäksi aikaa koirat kehtaa huomenna jättää keskenään ilman, että oven takana odottaa joku eläinsuojeluviranomainen...). Tän viikon aksailut onkin sit menneet jo huomattavasti paremmin!

Eilen IHAH-treeneissä ohjaajana oli jälleen Paula. Paulan kanssa tehtiin rataa (tai no me vaan keppejä ja keinua, saatiin niihin uppoamaan yllättävän paljon aikaa), itseksemme "ralliympyrää".


Kas näin (avautuvat suuremmiksi). Tosiaan tahkottiin keppejä ja keinua ihan huolella. Kepeillä ongelma ovat verkot: niistä pitäisi päästä eroon jo nopsaan. Keinu meni vähän sinnepäin (babykeinu), Reima oli vähän turhautunut, kun ei päässyt jjjjuokseeeeeen. Puhuinkin tästä yliviretilanteesta koutsin kanssa, hän ei pitänyt ongelmana ja kohteliaasti kysäisi, että olenko varma, että koirassa on vikaa, ettei vaan ohjaajassa.. No tottakai se on minun vikani, jos koiralla keulii ja se turhautuu. Mutta todettiin, että jos menee yli, niin sitten vaan jäähylle hetkeksi tms. Mutta tosiaan, nyt oli ihan kuulolla, ja teki hyvää, että se joutui vähän käyttämään aivojaankin.

Ralliympyrällä Reiman mielestä putkeen oli aivan varmasti jäänyt joltain NAMI. Muutaman kerran se sinne jumitti ennenkuin luovutti ja totesi, että ohjaajalta se nami tulee kuitenkin varmemmin. Hauskaa oli, vedettiin rundia ja vähän jotain takaaleikkauksen tyyppistä putkelle.

Tänään aksailtiin Dean ohjauksessa. Ensin tehtiin koko jengiltä kontaktien "välitarkistus", eli siis miten sujuu, miten jatketaan. Meidän pitää lisätä häiriötä ja vaikeusastetta pikku hiljaa. Ja kai sitä alustaakin täytyisi alkaa häivyttämään.

Radalla aiheena oli sylkkärit, kas näin:

Tuo oli hauska rata. Ei se ihan täydellisesti mennyt, selvemmin vielä pitäisi Reima vedättää, mutta hyvä fiilis jäi. Takaaleikkaus putkelle sujui!! Jes!! 

Lisäksi treenailtiin kontakteja: keinu meni tosi ok, A:lla ongelmana vähän esteen liukkaus, pari kertaa lipsahti väärään asentoon. Sitten otettiin keppejä (kuusi taasen), ja päästiin tilanteeseen, jossa vaan yksi verkko oli kiinni, ja sekin vähän sinnepäin!! JES!!! Tuntui, että nyt loksahti jotain lappalaisen päässä. Se voi olla ensi viikolla taas eri juttu, mutta nautitaan nyt tästä:D Fiilis muutenkin mainio: olin itse hyvällä tuulella, Reima yritti aluksi sikailla, mutta loppua kohti helpotti. Ja siitä vaan loisti semmonen "AKSA ON PARASTA"-fiilis, pakostakin se tarttui myös ohjaajaan:) 


MUOKS. Saatiin videopätkäkin, kuvaajana Dea!

http://www.youtube.com/watch?v=owwG08F-Bec

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Pikatottistelua landella

Miksi maalla on mukavaa: voit vetäistä ekstempporee-reenailut vaikka keskellä yötä, eikä ketään haittaa. Olen siis jotenkin vältellyt treenaamista ja pohdiskellut sitäkin enemmän, miksi menee perseelleen. Nyt iski sellanen fiilis, että jotain on tehtävä.

Mentiin pihalle niin, että Reima tuli hihnassa namin perässä rauhassa->ei heti päässyt keulahtamaan. Sitten hihna helvottiin, namit taskuun ja naksutin esille. Aloitettiin vierelle tulemisella (luoksetulon loppuasento). Otettiin muutaman metrin väleillä, välillä kehuin vaan, välillä namipalkkakin(niiden kehujen jälkeen).

Otettiin liikkeestä seisomista. Aluksi otettiin kädestä palkka, tein piruetin koiran edessä ja jatkoin matkaa. Sitten siirryttiin tekemään takapalkalla, johon ei juurikaan enää tarvittu edes muita apuja. Tässä kohtaa Reima meinasi keulahtaa, joten käskin sen pois kokonaan. Seisoskelin hetken keskenäni ja pyysin takaisin, jo oli eri ääni kellossa.

Välissä tehtiin seuraamista ja liikkeestä maahanmenoa, kehupalkkaa vain.

Jatkettiin liikkeestä seisomista, mutta hahaa, lappalainen kuvitteli olevansa etevä ja alkoi jäämään omatoimisesti seisoskelemaan, kun uskoi, että pian se käsky varmaan tulee. Takapalkka pois (luuli, että siellä se on edelleen), ja seuraamiskuvio jatkui ja jatkui ja jatkuikin vaan. Kun epätoivo jo meinasi iskeä, niin seiso-käsky ja kehut ja palkka kädestä. Einari toki kävi silti alustankin tarkistamassa, pettymys oli valtaisa. Näitä tehtiin pari ja saatiin hyvä suoritus. Loppuun vielä luoksetulon loppuasentoja. Kerran kasvatin välimatkan liian pitkäksi: ei se näemmä vaan osaa sitä, vaikka luulin, että se vaan huijaa. No lyhennettiin välimatkaa ja sujui huomattavasti paremmin. Ja aika äänettömästikin! Eli selkeästi meillä myös tuo karkottaminen toimii rauhoittavana elementtinä, sitä ei vaan saa liikaa käyttää, ettei vähennä intoa ja motivaatiota. Namit pitäisi pitää jo poissa näkyviltä kyllä useamminkin: kyllä ne sieltä taskusta löytyy, ja Reimakin sen tietää.

Reimankin mielestä maalla on mukavaa!



keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Hohhoijakkaa.

Monet treenit kirjaamatta. Syynä kiire ja se, että treeneistä on jäänyt huono maku, niin ei ole jotenkin ollut inspistä kirjoitella.

Viime viikon IHAH-treeneissä meillä oli ihan hullu valssirata, tai no ei se hullu ollut, tosi hyvä, mutta olin vaan tosi kujalla, ja Reima tosi liekeissä. Yhteistä säveltä ei oikein löytynyt. Lisäksi treenailtiin keppejä ja A:ta, ne sentään meni suht ok.

Perjantaina käytiin Viikissä treenailemassa tottista piiiitkän tauon jälkeen. Treenailtiin tutussa paikassa, mutta ihan vieraassa seurassa, teki hyvää pitkästä aikaa. Vähän pääsi piip-piiip ja aluksi haettiin hetki oikeaa tekemisen meininkiä, mutta lopulta sujui hyvin. Jätettiin treeni aika lyhkäiseksi kuitenkin, hyvä fiilis molemmille.

Lauantain tottistreeneissä se vähäinenkin hyvä fiilis kyllä taas karisi..:D Kokeenomainen treeni, liikkurina/tuomarina koutsi ja apukoutsi osassa liikkeitä. Pistelappunen jäi treeniliivin taskuun, lisäilen pisteet myöhemmin. Kokonaistulos jtn 122p luokkaa, että ei mitään hurrattavaa kyllä..:D Olin aamupv:n Juha Korrin viettiluennolla (nekin muistiinpanot pitäisi tänne kirjata..), hirveällä kiireellä kämpille, koira matkaan ja hirveellä vauhdilla treeneihin. Bussit ei kulkeneet ihan niinku strömsössä, eli olin aika hermona. Päästiin paikan päälle, en ehtinyt laskemaan viretilaa tarpeeksi ennen treenien alkua. Intopinkeän koiran kanssa halliin ja "koe"alkoi samantien:

-Luoksepäästävyys. No tässä ei mtn ihmeellistä, pelkäsin, että hinisee kiihkoissaan, mutta namin odottaminen oli kannattavampaa Reiman mielestä. 10p
-Paikallamakuu. Taisi tulla tuplakäsky, jäi vähä makkaralle makoilemaan ja jotenkin levottoman oloinen. Nätisti oli, välillä vilkaisi sivuille. Kesken paikallamakuun halliin tuli vauhdilla villis, Reima oli sitä lähimpänä. Vähän selkeästi mietti, että pitäiskö täs jotain tehdä ja ite olin valmis sinkoamaan paikalle, mutta jatkoi rauhassa makoilua. Lopussa nousi vähän turhan hitaasti sivulle. Varmaan 8p?
-Seuraaminen kytkettynä. No vähä meni päin.... Koira superkierroksilla, ite jotain vammailen, liikkuri seuruutti meidät reunassa ollutta reaktiivista koiraa kohti->sai kohtauksen ja Rei rähähti takaisin, jatkoi kyllä seuraamista ihan muina lappalaisina. Kunhan huikkasi, voi hohhoijaa. jtn 7p?
-Liikkeestä maahanmeno. Kuulemma tein jonkun ihme nytkähdyksen samalla kun sanoin käskyn. Muuten tässä ei ollut mtn ihmeelistä, yksi meidän varmimmista liikkeistä. Nytkähdys laski 7p.
-Hyppy. Se oli korkeampi ku mitä ollaan hypätty. Ja ollaan tehty takapalkalla. No kokeiltiin ensin ilman takapalkkaa, ei tiennyt, mitä tapahtuu->0p. Kerta takapalkalla ja toinen niin, että kippo oli paikoillaan, mutta siellä ei ollut mtn, nää meni ok.
->seuraaminen, maahanmeno ja hyppy apukoutsilla, sitten siirryttiin oman koutsin luo:
-Seuraaminen vapaana. Voi luoja. Liike lähti A-esteen lähistöltä, joten rei oli sitä mieltä, että varmaan vaihdettiin lennosta aksaan ja A:tahan tässä ollaan harjoteltukin, että hänpä näyttää kuin hienosti se sujuu. No koira ruotuun ja namituksella liikkeelle, että se tajusi olevansa tokotreeneissä ihan kuitenkin vaan. Noooo meni se loppu ihan ok. 7p?
-Liikkeestä seisominen. Tässä tein edelleen tosi ison avun, sitä pitäis alkaa pienentämään. Jäi kuitenkin paikoilleen. 6p ehkä?
-Luoksetulo. No pääsi pieni Hau ja sivulletuloon otin varuilta tuplakäskyn, mut muuten ihan näpsy. Tuota luoksetulon loppuasentoa täytyy alkaa myös tosissaan tahkoamaan. olisko ollu 7p tms
-Kokonaisvaikutelma jotain kasin luokkaa ehkä.

Yleisiä kommentteja oli että ottaa oma aika rentoutumiseen ennnen liikkeen aloittamista, että koirakin ehtii rauhoittua, samoin itse. Jännitin taas kovasti, paljon treeniä vaan. Tuota seisomisen vahvaa merkkiä pois, luoksetulon loppuasento kuntoon, hyppyyn treeniä, viretason laskutreeniä koovaaasti. Niin ja liikkeiden välissä olemiseen treeniä oli yleinen käsky kaikille. Reima makaa aloillaan, ja kun sopivasti rauhoittuu, niin pitää kontaktia yllä ihan omatoimisesti, se on aika liikuttava. Sitä koutsi sanoikin, että se on kauhean kuulolla koko ajan, ja huomaa kyllä, kun käyttäydyn kummasti tai jännitän. Goodie. Sosiaalista palkkaa pitää lisätä ja namia vähentää.

Tällä viikolla IHAH-treenit jäivät väliin kouluhommien vuoksi. Tiistaina AKK-treeneissä oli Dean kanssa tehtävänä suht helppo rata, jossa oli uutena okseri ja kepit osana rataa. Omatoimisesti treenailtiin takaakiertoja esteillä, rengasta ja kontaktiesteitä.

Rata meni ihan vituralleen. Reima käytti kaiken keskittymisensä haukkumiseen ja lietsoi itsensä sellaiseen huuto-tilaan, jossa se ei oikein lukenut ohjauksia vaan teki omia ratkaisuja sitä mukaa, mikä siitä nyt tuntui oleelliselta tällä radalla. Kyllä se nyt enimmäkseen meni miten pitikin, mutta radalla tuli takaaleikkaus putkelle (näissä on ennenkin ollut häikkää eikä olla tarpeeksi treenattu..), jota se ei vaan tajunnut ja päätteli, että oikeastaan hallin nurkkaan sijoitettu A on varmasti se, mitä tässä haetaan, kun hän sen niin erinomaisesti osaa. Kepit se haki muutaman metrin päästä ihan kivasti(verkoilla), mutta se ei vielä kovin hyvin toiminut, että irtosin itse kauas.

Omatoimitreenissä otettiin vähän kaikenlaista. Keinua otettiin melkein vaakana, se oli vähän huono ja natiseva ja äänekäs, mutta ei kyllä näyttänyt vaikuttavan Reimaan juurikaan. Se oli tässäkin ihan sata lasissa ja olisi mielellään räiskinyt miten sattuu menemään. Putkella treenattiin vähän sitä irtoamista ja takaaleikkausta yksittäisenä juttuna. Rengas oli mielessä hyvin, takaakierrot ihan ok.

En tiedä. Viime aikoina on Reima ollut ihan ylivireessä: tokossa piippailut ja sellainen putkiaivoinen "no ehkä se tarkotti tätä"-arpominen helpoissakin jutuissa, aksassa tuo jatkuva huutaminen ja päätön sinkoilu. Jokin nyt mättää. Tokossa nyt voin syöttää sitä rauhallisemmaksi, ja vaikuttaa toimivankin. Piippailu->passiivisuus->hiljaisuus/keskittyminen->kehu ja joku pieni temppu->kehu ja nami. Aksaan kyseliin Maisalta neuvoja. Yksi vinkki oli leikittää koiraa jo ennen rataa->kanavoiko virtaansa leluun. Toinen, ja ah tästä mä tykkään: natsikuri takaisin. Odotettaessa on maattava paikoillaan, ei voi nousta istumaan, hiippailla, tai vähintään nuuhkia neliömetrin kokoista alaa ympäriltään. Saa sanoa perkeleen painokkaasti (oon vähä säästelly). Kokeillaan näitä nyt ensiapuna ja katsotaan, mitä keksitään sitten, jos ei ala helpottamaan. On se rankkaa, kun koiralla on liian kivaa. Ja omistajalla ei, hirveästi stressiä ja kouluhommia ja kaikkea shaibaa. No nyt lähdetään loppuviikoksi landelle rentoutumaan koko jengi, ensi viikolla sitten uudella innolla reeneihin.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Lampaita!

Käytiin Reiskan kanssa pari viikkoa sitten Ilmajoella Koirakoulu Fiiliksen Minnan luona katsomassa lampaita. Edellisenä päivänä Maisan Maltti ja Neesu kävivät samassa mestassa, joten minä tiesin vähän, mitä odottaa, ja mitä se homma on (nimim koskaan mihinkään paimennukseen sen kummemmin perehtynyt, kunhan jostain sain päähäni, että Reiman kanssa olisi kiva kokeilla). Lampaat oli Reimalle ennestään tuntematon laji, nautojen kanssahan se on Mulliksella pyörinyt kaikki kesät ja vähän talvisinkin. Reima on ollut lehmien seassa laitumella, tutustunut vasikoihin nokattain ja navetassa pyörinyt parsissa kiinni olevien lehmien lähellä. Sillä on lehmien seassa ihan erilainen asenne kuin Ansalla: Ansa mielistelee ja yrittää olla kaikkien luojan luomusten paras ystävä, heittää korvat linttaan ja heiluttaa ystävällisesti häntää (vähän hysteerisesti..) jos joku äpyli käy kovin läheiseksi. Väistelee laitumella. Reimaa jännittää kyllä vähän navetassa kulkea ruokintapöydällä kaikkien lehmien tuijottaessa, mutta laitumella se ei juurikaan väistä ja etenkin nuorkarjalle irvistelee määrätietoisesti, jos tulevat liian lähelle. Kerran oli hieho karannut laitumelta, kun olimme iltalenkillä ja menin sitä paimentamaan aidan oikealle puolelle. Ansa jäi mieluusti takavasemmalle odottamaan, mutta Reima pyöri koko ajan meiningissä mukana ja sitä sai ihan tosissaan komentaa pois. Sain teinilehmän laitumelle, ja Reima lähti päättäväisesti juoksemaan sen perään, "paimentamaan takaisin laumaan". Naureskelin vain, toinen niin määrätietoisena, ja hieho nyt olisi hepuleissaan muutenkin kirmannut kavereiden luokse.

Lampaat miettii et mikähän se tuokin urpo on.

Pikku pohjustuksen jälkeen palaamme lampaiden luo: lampaita oli pyöröaitauksessa neljä. Reima oli aika kohtuunohevana alusta lähtien, rinta rottingilla aitaukseen ja vähän sellanen "JAAHAS, kertokaas sitten mitä näille tehään?"-meininki. Aluksi kierreltiin lampaiden takapuolilla (teoriassa, koska lampaat oli melko nopeita ja meikä vähä nolo ja lampaat vielä hakeutui meikän luo), että nähtiin miten Reiska lähtee reagoimaan. Lampaat olivat ihmeissään pörröisestä paimenesta, eivätkä aluksi uskaltaneet juuri kääntää sille selkäänsä, vaan peruuttelivat karkuunpäin. Hyvin ne Reiskaa silti uskoivat.





Todettiin, että Reiska tekee hommia pyöröaitauksessa (porokoirat tarvitsivat enemmän liikettä hommaan syttymiseen, joten lampaat kirmailivat pellolla), joten jatkettiin juttuja siinä. Reima löysempään hihnaan, meikä keskelle aitausta seisomaan ja Reima kiertämään ulkosyrjälle kehää lampaiden perässä (tästä video alla). Sain aurauskepin jolla rajoittaa Reiman liikettä tarvittaessa, vähän liikaa sillä kyllä sohin mitä tossa videota kattelin. Reiskalla oli mahtavaa ja kuulemma osasi aika hyvin ensikertalaiseksi pitää etäisyyttä. Ei se vielä laumaa osannut kasassa pitää kunnolla, välillä yksi villimpi sielu sieltä jonnekin sinkoili. Voin kertoa, että oli kohtuupyörryttävää pyöriä ympyrää uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, lampaat törmäilivät ja koiraankin piti yrittää keskittyä. Videon loppupuolella Reiska jo väsähtää ja vilkuilee aidan reunalle tullutta Maisaa. Videon päätyttyä pidettiin tauko ja jatkettiin vielä hetki samantyyppistä harjoitusta.


Kuulemma Reiska "syttyi" lampaille. Oli kyllä tosi mielenkiintoista päästä seuraamaan koiraansa ihan uudessa tilanteessa. Reimalla oli mahtavaa, sai haukkua ja juosta ja lampaat vielä väistivät!! Varmasti käydään toistekin, vaikka ei tuosta mitään vakituista harrastusta tulekaan. Illan päätteeksi Minna näytti omalla nuorella bortsullaan, mitä Oikeat Paimenkoirat tekevät. Oli aika hienon näköistä menoa!


Joku on ihan semisti itteensä tyytyväinen....


Kuvista ja videosta suurensuuri kiitos Mimmille, joka varmaan palellutti sormensa erilaisten kameroiden kanssa pelaillessa!