Hyvä palata kesätauolta puolen metrin pituinen uloke otsassa..
Näistä pimeistä kuukausista sen verran, että ollaan aksailtu(liian vähän), tottisteltu(vielä vähemmän), vepe-kurssi saatiin kunnialla loppuun: Reima toi esineen veneeseen(uiden), haki esineen veneestä rannalle, ja viimeisissä treeneissä jopa VETI VENETTÄ KÖYDESTÄ<3 Aivan mahtavaa. Ehdoton suosikkiliike oli kuitenkin veneestä hyppy ja rantaan uiminen. Vepeily oli hauskaa ja niin kovin erilaista, toivottavasti päästään vielä joskus jatkamaan(eli toiselle alkeiskurssille:D)
Toinen sertikin napattiin. Nyt vaan metsästellään sitä kolmatta, tällä hetkellä tuntuu, että ei me sitä ikinä saada, tai vähintäänkin työvoiton takana, mutta noh, mikäs tässä kierrellessä..
Syksyn agilitytkin alkoivat uudella Malmin hallilla lokakuun alussa. Oltiin tänään peräti toista kertaa paikan päällä. Sanotaan vaikka näin, että on ollut vähän muuttujia, kirjoittelen sepostusta jossain välissä oman blogini puolelle. Syksyn ekalla aksavuorolla tehtiin jotain pikku radanpätkiä, Reima kuumeni aikalailla ja ohjaaja ohjasi päin... noh, täydentäkää mielessänne. Saatiin vähän jankkaamalla ihan onnistuneitakin juttuja, vähän persjättöä.
Tänään oltiin siis muutaman viikon tauon jälkeen taas remmissä. Paikalla lisäksi Päve+Ilse, Tuulikki+pojat ja Tiitta+Hilla. Kokeneemmat otti kokonaista rataa, me Päven kanssa ensin keppejä, nyt kun jostain oli hallille ilmestynyt ohjurit<3 Ensin oli yhdet ohjurit. Reima on kesän ajan treenannut verkoilla, ja se oli paitsi AIVAN KUJALLA, nuuski mattoa eikä kuunnellut ollenkaan, myös unohtanut ohjurien funktion totaalisesti. Namialusta oli sentään hyvin kirkkaana mielessä, ja sinne oli kiva yrittää sinkoilla kaikista mahdollisista raoista: ali, yli, ja lopulta kun lisättiin tuplaohjurit, välistäkin! Huoh. No koira hihnaan, Päve toiseen päähän, ja pari kertaa niin, muistuhan lopulta mieleen!
Varsinaisesti treenailtiin kahta vierekkäistä U-putkea. Eli UU hehheh. Vasemmasta reunasta sisään, persjättö, oikeasta sisään. Vaihdoin palkan leluun(kiitos vaan Torsti-toopermannille lainasta!), ensin putket yksitellen, ok, sitten molemmat, edelleen ok!! Kerran Reima teki jonkun aivan ihme sukelluksen putkien väliin. Kas näin: U*U hehheh, pörröpallo siellä välissä jumissa(sori oon väsynyt), mutta muuten se oli kyllä aivan satalasissa ja liekeissä. Ohjasinkin kai sinnepäin. Mahtava fiilis, kyllä se tästä. Otettiin lopuksi vielä keppejä pari kertaa(niillä tuplaohjureilla sitte saakeli), ja saatiin jo vähän vauhtia ja rytmiäkin takas hommaan. Sijoittelu oli vaan niin ahdas, että ei saanut paljoa ohjattua eri kulmista. Lopulta fiilis happyhappyjoyjoy ja Reimallakin hyvälaatuista itsetuntoa havaittavissa, sillä oli kivvaaa.
No se fiilis lannistuikin, kun palattiin kotiin, ja kämppä haisi suunnilleen rappukäytävään saakka. Ansa on ruikulla, ilmeisesti ruuan vaihdon takia. Periaatteessa ei sen elimistössä enää pitäisi paljoa tulostettavaa olla, mutta jostain sitä vaan riittää. Pihalle ja sisälle. Ja keltainen lammikko kaupan päälle! Joskus mietin, että jos vaan myis koirat huutonetissä eniten tarjoavalle ja käyttäis niihin kuluvan ajan ja rahan esimerkiksi opiskeluun ja itseensä. Gaaaaahhhhhhhhh...
tiistai 30. lokakuuta 2012
keskiviikko 18. heinäkuuta 2012
Vepeä
Omassa elämässä ei tapahdu mitään kirjoittelun arvoista(tai no oli mul jännät synttärit!), mutta Reimalle sitäkin enemmän:D Tänään oli vuorossa vepetreenit.
Oltiin taas myöhässä töiden takia, mutta se ei onneksi haittaa. Aluksi tehtiin ohjaajan kokeneille koirille esineen vientejä maassa ja vedessä, niin että jokainen(meitä oli hurjat kolme kurssilaista paikalla) pääsi treenaamaan esineen vastaanottoa ja koiran palkkausta. Palkkailin myös eripäteviä Sara-dobberia, ja Pomo-sakemannia. Pomon mielestä maalla touhu oli ihan blaah, mutta se tekikin sitten miltei virheettömän koesuorituksen uimalla:D
Reiman kanssa takuttiin huolella. Tehtiin kahdella skinneezillä, ettei menisi nameista "lukkoon". Maalla sujui vielä ok, vähän vingutteli matkalla, mutta vei hienosti vieraalle lelua, ja leikki palkalla onnellisena. Veneen reunalle sama homma. Mutta vedessä lelu ei vaan pysy suussa.. Takuttiin ensin skinneezeillä, sitten vientiesineeksi köysi(NO HYI), ja lopulta lainattiin treenikaverilta pientä patukkaa. Sillä saatiin lopulta onnistunut suoritus! Patukka oli niin kiva, että se pysyi suussa, ja pesukarhuskinneez veneen laidalla oli märkänäkin niin houkutteleva, että se kannatti hakea. HUH! Koira autoon ja taas muiden treenejä seuraamaan. Muut teki tokallakin kierroksella vientejä, mutta me lopetettiin suosista onnistumiseen. Otettiin siis veneestä hyppyjä pari kertaa. Reima kyllä ponkaisee veneestä niin kovin innokkaasti, lappalainen uppoaa miltei kokonaan, ja alkaa tuhisten navigoida kohti rantaa. Jos ei muuta, niin on se ainakin huippuSÖPÖ<3 Toiset teki kolmannella kierroksella myös veneestä hypyt, me jätettiin kolmoskiekka väliin. Tai no:D Merkkipoijulle kävi jotain treenien aikana, ja se upposi painon mukana kohti pohjaa. Paikallistettiin poiju, meiks vaihto biksut päälle, hyppäs veneestä poijun kohdalla, ja sukelsi sen rivan läpi narun, että saatiin se takasi rantaan. Onneksi sukellus ei lopulta ollut syvä, joku pari-kolme metriä. Tuli mieleen setelinsukeltelu Samoksella, kakskymppistä ei tällä kertaa harmi kyllä tullut vastaan;)
Oltiin taas myöhässä töiden takia, mutta se ei onneksi haittaa. Aluksi tehtiin ohjaajan kokeneille koirille esineen vientejä maassa ja vedessä, niin että jokainen(meitä oli hurjat kolme kurssilaista paikalla) pääsi treenaamaan esineen vastaanottoa ja koiran palkkausta. Palkkailin myös eripäteviä Sara-dobberia, ja Pomo-sakemannia. Pomon mielestä maalla touhu oli ihan blaah, mutta se tekikin sitten miltei virheettömän koesuorituksen uimalla:D
Reiman kanssa takuttiin huolella. Tehtiin kahdella skinneezillä, ettei menisi nameista "lukkoon". Maalla sujui vielä ok, vähän vingutteli matkalla, mutta vei hienosti vieraalle lelua, ja leikki palkalla onnellisena. Veneen reunalle sama homma. Mutta vedessä lelu ei vaan pysy suussa.. Takuttiin ensin skinneezeillä, sitten vientiesineeksi köysi(NO HYI), ja lopulta lainattiin treenikaverilta pientä patukkaa. Sillä saatiin lopulta onnistunut suoritus! Patukka oli niin kiva, että se pysyi suussa, ja pesukarhuskinneez veneen laidalla oli märkänäkin niin houkutteleva, että se kannatti hakea. HUH! Koira autoon ja taas muiden treenejä seuraamaan. Muut teki tokallakin kierroksella vientejä, mutta me lopetettiin suosista onnistumiseen. Otettiin siis veneestä hyppyjä pari kertaa. Reima kyllä ponkaisee veneestä niin kovin innokkaasti, lappalainen uppoaa miltei kokonaan, ja alkaa tuhisten navigoida kohti rantaa. Jos ei muuta, niin on se ainakin huippuSÖPÖ<3 Toiset teki kolmannella kierroksella myös veneestä hypyt, me jätettiin kolmoskiekka väliin. Tai no:D Merkkipoijulle kävi jotain treenien aikana, ja se upposi painon mukana kohti pohjaa. Paikallistettiin poiju, meiks vaihto biksut päälle, hyppäs veneestä poijun kohdalla, ja sukelsi sen rivan läpi narun, että saatiin se takasi rantaan. Onneksi sukellus ei lopulta ollut syvä, joku pari-kolme metriä. Tuli mieleen setelinsukeltelu Samoksella, kakskymppistä ei tällä kertaa harmi kyllä tullut vastaan;)
tiistai 17. heinäkuuta 2012
Reeniä horo reeniä
Viimein alkoi hihnanjatkeen kauhulla odotettu väijyviikko: kesätyöntekijä suunnilleen yksin koko maatilan markilla... Onneksi työkaverit asuvat pihamaan toisella puolella, ja saa kuulemma soittaa, jos on ongelmia. Mutta tässä kun ei oikein mihinkään kauemmas tule lähdettyä, ja kämpän ja navetan väliä ramppaa sen vähintään kuusi kertaa päivässä, niin väkisinkin uhraa ajatuksen tai pari vieressä olevalle agilitykentällekin.
Eilen odottelin uimaseuran töistä pääsyä, ja ajattelin iltakierron jälkeen puuhastella pikaisesti koirien kanssa jotain. Varastin navetan kissoilta vähän kuivamuonaa(sori Muori ja Mikko!), ja otin Reimapeettärin kentälle. Lähinnä tahdoin kokeilla, muistanko askelkuvioita(takaakierto ja valssi) enää yhtään, ja miten Reima jaksaa keskittyä kolmannen päivän putkeen. Hitsiläinen, sehän sujui!! Kahdeksikko siivekkeiden ympäri meni kuin vettä vaan, ilman dinzi-dinzejä, ja vähän ehti keskittyä omaan asentoon ja siihen energian yms keskittämiseen tiettyyn kohtaan. Reima nyt pätskysti puuhasteli messissä, ensin vähän yritti loitota toisen siivekkeen takana olleelle A:lle(hei jes, se siis tykkää kontaktitreenistäkin, vaikka mulle se ei tod mikään lempijuttu olekaan!),mutta hiffasi pian homman idean.
Sitten tehtiin pari kertaa ihan peruskepit puolelta ja toiselta, molempien ajatusten nollaamiseen. Eipä niistä sen suurempaa kerrottavaa. Siirryttiin pakkovalssi-valssiin. Huhhuh, sekin sujui!! Reimalta, ja ohjaajalta! Namppapalkka oli molempien mielestä vähän tylsä, niin lopulta palkkailin kentältä löytyneellä oksanpätkällä(joka koki loppunsa melko pian Reiman leikeissä..). Huh, hyvä fiilis jäi, lopetettiin pikatreeni siihen!
Ansa huusi häkissä koko ajan, ja naiivisti ajattelin, että voisin loput namit kuluttaa mukavan rentouttavaan tottistuokioon Ansan kanssa... Vielä mitä! Papsu sinkoili ja hosui ja touhotti ja väitti, ettei osaa mm. yhtään mitään, ja kaiken kukkuraksi kissannamithan nyt olivat niin pieniä, että _hieman ahne_ labbis yritti syödä kädet niiden mukana. Huhhuh! Joskus mietin, että millainenkohan raivopää se olisi, jos en olisi ollut vielä kuusi vuotta sitten superinnokas osallistumaan mm. kaikkeen, ja tavoitteenahan oli vaatimattomasti AINAKIN TVA. Jeepjep:D No treenit päättyi siihen, ei sormet kestä tuollaista kaluamista.
Tänään ihanat työkaverit lupasivat hoitaa keskenään iltalypsyn ja pääsin lähtemään kerrankin ihmisten ajoissa. Iltakierron jälkeen energiaa touhuiluun oli vielä jäljellä, joten jälleen lähestyimme aksakenttää. Eilisestä vahingosta viisastuneena ensin oli Apsun vuoro(olisin toki voinut ottaa molemmat kentälle, ja vuorotella, mutta hihna jäi kämpille, ei nuo pahemmin maalla käytä hihnaa:D). Aloitettiin samalla kahdeksikkotreenillä, mitä ollaan Reiman kanssa tehty. Toinen kätevä puoli tällaisessa "kakkos"koirassa, pääsee testaamaan, oppiko oikeasti itsekin jotain, vai yhdistikö Reima vaan päämäärättömän viisomisen tiettyyn asiaan. Askeleet oli edelleen hallussa, ja Apsukin suunnilleen kartalla. Ei se kauheasti jaksanut keskittyä turhanpäiväisiin piruetteihin ja muutaman kerran yritti rysähtää suoraan siivekettä päin. Homma kuitenkin pääsääntöisesti toimi!
Siirryttiin kepeille. Aluksi pari perussuoritusta(nami myös ekassa välissä), sitten otettiin välistä yksi verkko pois. Ekalla kerralla(tietysti) pikku rynniminen, mutta hei, sitten homma alkoi toimia! Papsu kasvatti vauhtia, ja rytmitti touhuaan jotenkin paremmin kuin ennen! Taitava toinen! Päätettiin onnistuneisiin suorituksiin puolin ja toisin.
Vipaksi otettiin putki-hypylle takaakierto(ja tästä variaatio: koira putkeen, takaaleikkaus, takaakierto, OHOS) ja putki-valssi-hyppy. Papsulla oli kivaa ja vauhdikasta, takaakierto sujui ok, takaaleikkausta se ei oikein tajunnut ensin, mutta saatiin sekin toimimaan, ja lopuksi saatiin oikein onnistuneet suoritukset. Reilu juustopalkka, ja testinomaisesti hetsasin sitä hieman Reiman vepeköydellä. Jumaleissön, tätsylihän innostui! Repi ihan tosissaan, palautti lelua ihan tuntumaan, ja selvästi nautti ihan eri lailla kuin pitkään aikaan. Tää leluinnostus on nyt ihan uus juttu, tosi mahti homma!
Ansa huutamaan häkkiin ja Reipeettäri areenalle. Aloitettiin kepeillä, suoraan niin, että keskeltä oli yksi verkko pois. Ensimmäisellä kerralla laitoin aukon jälkeen namialustan, ja ei kyllä yrittänyt enää sen jälkeen oikoa! Vähän eri kulmista lähettelyä, ei mitään kovin vaikeaa. Verkko takaisin, ensimmäinen verkko pois. Tämä vaatikin jo enemmän miettimistä sekä koiralta, että ohjaajalta(miten ohjaan). Käsiapua vaati enemmän, mutta vauhtia ei onneksi vähentänyt, Reima löysi jonkun ihan uuden turbomoottorin! Verkko takaisin, ja viimenen irti. No tämähän nyt oli jo lasten leikkiä. Vähän haastetta yritin saada meininkiin jäämällä itse seisomaan keppien alkuun. Pyh ja pah, eipä se menoa hidastanut. Ainiin. Kepeillä se kerran varasti namin alustalta. Olin järkyttynyt, Reima näytti vaikealta. Huhhuh, kaikkea sitä!(Apsuhan yrittää joka välissä vähän nameja viedä, mutta partiolaispojilta tämä on erittäin tuhmaa käytöstä!)
Siirryttiin A:lle kontaktiharjoituksiin. Nousin itse namien välissä ylös, otin vähän askelia, palkkojen välinen aika vaihteli, lähetin puoli askelta kauempaa, otettiin molempia puolia. Reima tykkää touhusta! No mikäpäs kai sen helpompaa ku pönöttää paikoillaan ja noukkia nameja. Vapautukseen käytin toista namialustaa kauempana, käytiin sinne aina yhdessä laittamassa nami valmiiksi odottamaan. Ensin pelkkä "JES" ei saanut mitään reaktiota aikaan, mutta pari kertaa toistin "VAPAAJES", ja vipalla toistolla jo pelkkä "JES" riitti. Tässä pitää ruveta kiinnittämään huomiota omiin eleisiin!
Lopuksi otettiin Reimalle sama setti kuin Papsullekin, tosin palkkasin köydellä, sillä vepeköydellä joka aiheuttaa paheksuvia katseita ja masentuneita näykkäilyjä lähinnä yleensä. Reimalle ei takaaleikkauskaan ollut mitenkään vaikea juttu. Palkka köydellä onnistui hyvin, Reima riepotteli innoissaan, palautti lelun käteen, ja syttyi ihan tosissaan kiskomaan! Ainut vaan, että mokasin, ja heitin lelun vähän liian lähelle namien säilytyspaikkaa(eli osoittelin sinne kädelläkin sitten..), ja Reima spurttasi ensin tarkistamaan, saako luvan hypätä syömään kaikki herkkujuustot. Hyvin se silti syttyi leikkimään, toivotaan, että huomenna treeneissäkin köysi on kaveri!
Note to self: Seuraavaan aksatreenituokioon täytyy kehitellä jotain uutta ja jännistyttävää, ettei mene ihan toistoksi.
Eilen odottelin uimaseuran töistä pääsyä, ja ajattelin iltakierron jälkeen puuhastella pikaisesti koirien kanssa jotain. Varastin navetan kissoilta vähän kuivamuonaa(sori Muori ja Mikko!), ja otin Reimapeettärin kentälle. Lähinnä tahdoin kokeilla, muistanko askelkuvioita(takaakierto ja valssi) enää yhtään, ja miten Reima jaksaa keskittyä kolmannen päivän putkeen. Hitsiläinen, sehän sujui!! Kahdeksikko siivekkeiden ympäri meni kuin vettä vaan, ilman dinzi-dinzejä, ja vähän ehti keskittyä omaan asentoon ja siihen energian yms keskittämiseen tiettyyn kohtaan. Reima nyt pätskysti puuhasteli messissä, ensin vähän yritti loitota toisen siivekkeen takana olleelle A:lle(hei jes, se siis tykkää kontaktitreenistäkin, vaikka mulle se ei tod mikään lempijuttu olekaan!),mutta hiffasi pian homman idean.
Sitten tehtiin pari kertaa ihan peruskepit puolelta ja toiselta, molempien ajatusten nollaamiseen. Eipä niistä sen suurempaa kerrottavaa. Siirryttiin pakkovalssi-valssiin. Huhhuh, sekin sujui!! Reimalta, ja ohjaajalta! Namppapalkka oli molempien mielestä vähän tylsä, niin lopulta palkkailin kentältä löytyneellä oksanpätkällä(joka koki loppunsa melko pian Reiman leikeissä..). Huh, hyvä fiilis jäi, lopetettiin pikatreeni siihen!
Ansa huusi häkissä koko ajan, ja naiivisti ajattelin, että voisin loput namit kuluttaa mukavan rentouttavaan tottistuokioon Ansan kanssa... Vielä mitä! Papsu sinkoili ja hosui ja touhotti ja väitti, ettei osaa mm. yhtään mitään, ja kaiken kukkuraksi kissannamithan nyt olivat niin pieniä, että _hieman ahne_ labbis yritti syödä kädet niiden mukana. Huhhuh! Joskus mietin, että millainenkohan raivopää se olisi, jos en olisi ollut vielä kuusi vuotta sitten superinnokas osallistumaan mm. kaikkeen, ja tavoitteenahan oli vaatimattomasti AINAKIN TVA. Jeepjep:D No treenit päättyi siihen, ei sormet kestä tuollaista kaluamista.
Tänään ihanat työkaverit lupasivat hoitaa keskenään iltalypsyn ja pääsin lähtemään kerrankin ihmisten ajoissa. Iltakierron jälkeen energiaa touhuiluun oli vielä jäljellä, joten jälleen lähestyimme aksakenttää. Eilisestä vahingosta viisastuneena ensin oli Apsun vuoro(olisin toki voinut ottaa molemmat kentälle, ja vuorotella, mutta hihna jäi kämpille, ei nuo pahemmin maalla käytä hihnaa:D). Aloitettiin samalla kahdeksikkotreenillä, mitä ollaan Reiman kanssa tehty. Toinen kätevä puoli tällaisessa "kakkos"koirassa, pääsee testaamaan, oppiko oikeasti itsekin jotain, vai yhdistikö Reima vaan päämäärättömän viisomisen tiettyyn asiaan. Askeleet oli edelleen hallussa, ja Apsukin suunnilleen kartalla. Ei se kauheasti jaksanut keskittyä turhanpäiväisiin piruetteihin ja muutaman kerran yritti rysähtää suoraan siivekettä päin. Homma kuitenkin pääsääntöisesti toimi!
Siirryttiin kepeille. Aluksi pari perussuoritusta(nami myös ekassa välissä), sitten otettiin välistä yksi verkko pois. Ekalla kerralla(tietysti) pikku rynniminen, mutta hei, sitten homma alkoi toimia! Papsu kasvatti vauhtia, ja rytmitti touhuaan jotenkin paremmin kuin ennen! Taitava toinen! Päätettiin onnistuneisiin suorituksiin puolin ja toisin.
Vipaksi otettiin putki-hypylle takaakierto(ja tästä variaatio: koira putkeen, takaaleikkaus, takaakierto, OHOS) ja putki-valssi-hyppy. Papsulla oli kivaa ja vauhdikasta, takaakierto sujui ok, takaaleikkausta se ei oikein tajunnut ensin, mutta saatiin sekin toimimaan, ja lopuksi saatiin oikein onnistuneet suoritukset. Reilu juustopalkka, ja testinomaisesti hetsasin sitä hieman Reiman vepeköydellä. Jumaleissön, tätsylihän innostui! Repi ihan tosissaan, palautti lelua ihan tuntumaan, ja selvästi nautti ihan eri lailla kuin pitkään aikaan. Tää leluinnostus on nyt ihan uus juttu, tosi mahti homma!
Ansa huutamaan häkkiin ja Reipeettäri areenalle. Aloitettiin kepeillä, suoraan niin, että keskeltä oli yksi verkko pois. Ensimmäisellä kerralla laitoin aukon jälkeen namialustan, ja ei kyllä yrittänyt enää sen jälkeen oikoa! Vähän eri kulmista lähettelyä, ei mitään kovin vaikeaa. Verkko takaisin, ensimmäinen verkko pois. Tämä vaatikin jo enemmän miettimistä sekä koiralta, että ohjaajalta(miten ohjaan). Käsiapua vaati enemmän, mutta vauhtia ei onneksi vähentänyt, Reima löysi jonkun ihan uuden turbomoottorin! Verkko takaisin, ja viimenen irti. No tämähän nyt oli jo lasten leikkiä. Vähän haastetta yritin saada meininkiin jäämällä itse seisomaan keppien alkuun. Pyh ja pah, eipä se menoa hidastanut. Ainiin. Kepeillä se kerran varasti namin alustalta. Olin järkyttynyt, Reima näytti vaikealta. Huhhuh, kaikkea sitä!(Apsuhan yrittää joka välissä vähän nameja viedä, mutta partiolaispojilta tämä on erittäin tuhmaa käytöstä!)
Siirryttiin A:lle kontaktiharjoituksiin. Nousin itse namien välissä ylös, otin vähän askelia, palkkojen välinen aika vaihteli, lähetin puoli askelta kauempaa, otettiin molempia puolia. Reima tykkää touhusta! No mikäpäs kai sen helpompaa ku pönöttää paikoillaan ja noukkia nameja. Vapautukseen käytin toista namialustaa kauempana, käytiin sinne aina yhdessä laittamassa nami valmiiksi odottamaan. Ensin pelkkä "JES" ei saanut mitään reaktiota aikaan, mutta pari kertaa toistin "VAPAAJES", ja vipalla toistolla jo pelkkä "JES" riitti. Tässä pitää ruveta kiinnittämään huomiota omiin eleisiin!
Lopuksi otettiin Reimalle sama setti kuin Papsullekin, tosin palkkasin köydellä, sillä vepeköydellä joka aiheuttaa paheksuvia katseita ja masentuneita näykkäilyjä lähinnä yleensä. Reimalle ei takaaleikkauskaan ollut mitenkään vaikea juttu. Palkka köydellä onnistui hyvin, Reima riepotteli innoissaan, palautti lelun käteen, ja syttyi ihan tosissaan kiskomaan! Ainut vaan, että mokasin, ja heitin lelun vähän liian lähelle namien säilytyspaikkaa(eli osoittelin sinne kädelläkin sitten..), ja Reima spurttasi ensin tarkistamaan, saako luvan hypätä syömään kaikki herkkujuustot. Hyvin se silti syttyi leikkimään, toivotaan, että huomenna treeneissäkin köysi on kaveri!
Note to self: Seuraavaan aksatreenituokioon täytyy kehitellä jotain uutta ja jännistyttävää, ettei mene ihan toistoksi.
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
Kaikenmoosta!
Vietettiin viime postauksen jälkeen laiskiaiselämää hetki, pahimpien kesähelteiden yli. Eipä ne onneksi kauaa kestäneet(huomaa sarkasmi), nyt kelpaa taas harrastella! Reiman kanssa vepeä varten leikittiin toki kuumallakin köysillä, ei se vieläkään niistä pidä, mutta pientä edistystä havaittavissa. Pitää ottaa aksaan köydet palkaksi, luulisin, että sillä lailla saan niistä tehtyä vähän mahtavampia! Lisäksi koko perhe on opastettu nyt siihen, että Reimalle ei heitellä lelua, ellei se palauta sitä käteen. Reima yrittää protestoida haukahtelemalla, mutta nopeasti se on hoksannut, mikä on homman nimi. Erityisesti iskä on ollut väsymätön lelunheittelijä, hyvää treeniä Reipeettärille!:)
Vepetreenit jäi kerran väliin, koska olin Seinäjoella vapaapäiviä viettämässä. Tällä viikolla ajelin kohti isojoentien perämettiä kauhunsekaisin tuntein. Itse olin ollut koko päivän koiraan liittymättömistä syistä pahalla tuulella, koirat maalaistuneet porukoilla keskenään viikon, ja muutenkin jännitti, miten treenit menee. Aloitettiin veneestä hypyllä. Vene uitiin syvälle, ja suht kauas rannasta. Ensimmäisellä kerralla ei meillä soutajan kanssa ollut signaalit yhtään synkronoituna, enkä tajunnut huutaa koiralle tarpeeksi selvää käskyä. Hyppäsi kuitenkin, polskutteli tomerasti rantaan, ja leikki onskina pesukarhulla. Toisella toistolla meikä, soutaja, ja avustaja oltiin paremmin kartalla, Reima sai selvän käskyn, uiskenteli omaan piisamirottatyyliinsä, ja leikki onnellisesti. Koira autoon lepäilemään, ja muiden treeniä seuraamaan(retkijakkara on treeneissä aivan must!:D). Tällä kertaa pääsin soutelemaankin, hyvää treeniä ohjaajallekin siis!
Seuraavalla kierroksella otettiin "veneen vetoa". Meillä homma on vielä niin alussa, että liike menee suunnilleen näin: veneessä oleva avustaja hetsaa Reimaa köydenpätkällä rantavedessä, vene soudetaan matkan x päähän, Reima vapautetaan rannalta, se uiskentelee paatille, jossa avustaja houkuttelee sitä köydellä, Rei ottaa köyden messiin, ja ui takaisin köyden kanssa rantaan, jossa on tsembalot.
Aluksi tehtiin niin, että menin itse veneeseen, ja rannalle jäi avustaja odottamaan namien kanssa. Reima ui veneelle ok, mutta paluumatkalla vähän epäröintiä, että menenkö tuon oudon ihmisen luo, vai palaanko äiskän luo veneelle. Tätä tehtiin pari toistoa, avustaja oli tosi taitava kyllä hetsaamaan Reimaa, mutta köyden palautus rantaan oli silti vähän vajaa, Reima menetti intressin köyteen, kun huomasi avustajan köyden.
Vaihdettiin osia, ja jäin itse rannalle. Reima uiskenteli hienosti veneelle, ja otti köyden, vaikka veneessä olikin vieras tyyppi. Myös palautus onnistui paremmin, koska Reima ymmärsi paremmin leikin nimen. Jätettiin treenaus onnistuneeseen suoritukseen, Reiskalle jäi hyvä mieli, samoin ohjaajalle! Muut koirakot teki vielä kolmannen kierroksen vapaavalintaista treeniä, me jätettiin väliin, ja täytyy sanoa, että oli kyllä oikea ratkaisu, lähes kaikki koirat oli jo liian väsyneitä ja keskittymiskyky herpaantui.
Eilen saatiin Mulliksen markille superkoutsi, kun huijasin Maisan kylään superbileiden varjolla. Aloitettiin sitten illanvietto kevyesti parin tunnin aksatreeneillä, ohjauskuvioita molemmille lapsosille. Otettiin aina Ansa ensin, mikä oli aivan loistava ratkaisu: Ansa ei mikään järin nopea ole, eikä sen intoa(jota nyt ei alun perinkään kyllä kovin paljoa ole), saa tapettua ohjaajan jäätävillä mokilla ja niistä johtuvilla toistoilla. Ansa pompotteli vuorollaan onnellisesti nakkien perässä menemään, ohjaaja ehti keräillä kaikki jalat ja kädet mukaan touhuun, ja vasta sitten kentälle otettiin "treenikoira", sähäkämpi ja nopeampi Reipeettär. TOIMII!
Aloitettiin takaakierrolla. Koira putkeen ottamaan vauhtia, ja siitä hypylle takaakierto. Aluksi tuntui, että eihän tästä mitään tule, Ansalla oli tätsykebailut menossa höystettynä akuutilla nuuskimistarpeella, omat kädet ja jalat sojotti minne sattui, ja tuntui, että ei olisi koiraa koskaan ohjannutkaan ikinä mihinkään. Maisa kärsivällisesti neuvoi liikeratoja, katseen ja liikkeen fokusointia tiettyyn paikkaan, koiran mukaan ottamisen putkelta, ohjaaja ylös kumarasta, tai joustoa polvista(tää tulee olemaan hankalaa). Toistojen jälkeen saatiin vaan onnistumaan Apsun kanssa, ja vaihdoin Reimaan. Reiman kanssa oli samat alkujähmeydet, mutta vähän selkärangassa jo tuntumaa siitä, miten systeemin _pitäisi_ mennä. Reimalle laitettiin aluksi apupalkka siivekkeen taakse, että saatiin se irtoamaan. Reiman kanssa treenattiin takaakiertoa myös ihan vaan kahden siivekkeen ympärillä kahdeksikon muodossa. Nyt täytyy kyllä sanoa, että tuntui siltä, että koskaan en ole mm. kääntynyt mihinkään suuntaan, miten saattoikin olla niin vaikeaa miettiä oikeita askelia.. Toistoa toistoa ja lukemattomia "dinzidinzi"-mutinoita myöhemmin aloin hiffaamaan homman! Tätä täytyy käydä selvästi treenaamassa pian uudestaan, tai olen taas kääntymässä ihan väärin!
Papsu pääsi taas hommiin kisakatsomosta huutamasta(jännä juttu, että ei sitä kauheesti mitenkään sytytä aksailu, mutta auta armias, jos hänen korkeutensa laitetaan sivuun, ja treenataan REIMAN kanssa, sehän nyt vasta kamalaa onkin!). Teoriassa treenattiin vähän valssahteluja, mutta niistä ei sitten sen enempää. Siirryttiin pakkovalssiin(tän termi piti Maisalta varmistaa, en opi näitä mm. ikinä). Koira odottamaan, merkkaus(palkka), toisella kädellä ohjaus esteen yli, ja palkka. Aivoihin sattui, mutta kyllä se saatiin toimimaan. Reimalle samaa settiä, sillä merkkauspalkkana lelu, seuraavaksi Maisa heitti lelun esteen toisella puolella palkaksi(koska ohjaajalle lelun vaihto kädestä toiseen oli aika suuri urheilusuoritus siinä pyörytyksessä!), ja lopulta otettiin pakkovalssi-valssi, jossa vasta pyörryttikin! Mulle on selvästi toinen puoli paljon haastavampi kuin toinen, ja helposti tulee itse puuhastellessa tehtyä vaan helpomman puolen juttuja, tosi hyvä, että oli joku piiskaamassa treenaamaan molempia puolia, kakkostreenien jälkeen alkoi jo huomattavasti helpottaa! Ja koska Mulliksella myös häiriöt ovat erikoisia, päätti navettakissa Muori osallistua myös treeneihin! Muorihan rrrrakastaa koiria, eikä siis lähde karkuun laisinkaan. Aluksi se malttoi pysyä Apsun kanssa reunalla hengailemassa, mutta lopulta päätti osallistua myös pakkovalssitreeneihin, ja se oli pakko poistaa kentältä. PariKIN kertaa.
Vielä viimeiseksi molemmille koirille putki-hyppy-hyppy, ja putken jälkeen a)valssi, b)takaaleikkaus. Saatiin molemmille mupeille, ja ohjaajille, hyvä fiilis, ja mahtavat loppuleikit. Jopa Ansa leikki suorastaan raivoisasti skinneezilla, ja palautti lelua käteen! Sillä oli selvästi kivaa:)
Seuraavana päivänä, niiden luvattujen megabailujen jälkeen, palasimme urhoollisesti kentälle. Vuorossa keppejä ja kontaktia. Kepeissä verkot myös Apsulla, joka niitä ei ole tainnut kokeillakaan kuin kerran-pari. Aloitettiin ihan perussetillä, keppejä molemmin puolin lähetettynä. Ansalla käytettiin ensimmäisessä välissä namialustaa, koska ei se oikein osannut hakea keppien alkua. Siirryttiin ottamaan keppejä eri tavoilla: meikä jää taakse, meikä juoksee edellä, meikä irtoaa sivulle. Tätä täytyy muistaa treenata, että koiralle kaikki on "normaalia" myös jatkossa. Reiman kanssa hyvin pitkälti samaa settiä, tosin se hakee aloituksen paremmin, joten alkupalkkaa ei tarvittu. Otettiin yksi verkko pois, aluksi oli rynnimistä palkkaa kohti, mutta saatiin sekin toimimaan. Reima rrrrakastaa keppejä, joten sillä oli HAUSKAA!
Otettiin seuraavaksi kontaktia A:lla Ansalle. Tekniikka hyvin sama, mitä ollaan keväällä Reiman kanssa treenailtu. Apsulle nameja piti tarjota melko nopsaan tahtiin alustalle(OTA käsky), eikä se ihan hiffannut lentävää namia lopuksi vapautuksen(JES!) jälkeen. Kokeiltiin myös namikippoa, eka kerta ok, toisella kerralla yritti rynniä suoraan sinne. Voi Apsua ja sen ahneutta. Reimalle sama setti, tosin sille vähän pidemmät välit namien välillä, ja vapautuspalkkana oravaskinneez. Lopuksi palkkasin sitä itse, ja Maisa heitti loppupalkan, kun multa se ei jotenkin luonnistunut enää siinä pyörrityksestä:D Etenemisohjeiksi namien välillä ohjaaja pystyyn, askel sinne tai tänne, kauempaa lähetys käskyllä "OTA" jne. Hyvää matskua tulevaisuuteen!
Lopuksi vielä lisää pujottelua molemmille. Apsullekin otettiin verkko välistä pois, ja otettiin kauempaa lähetyksiä yms. Lopuksi vielä molemmin puolin hyvän mielen loppupujottelut, että koiralle jäisi positiivinen mieli: "vitsi mä osasin ton jutun", mieluummin kuin uusi, vaikea asia: "vitsi, jotain mä osasin, mut mitähän se oli!" Tätä en olekaan tullut ajatelleeksi, täytyy ottaa käyttöön, eikä lopettaa aina siihen pisimpään rataan/hankalimpaan juttuun!
Reimalle myös samaa settiä, ja lisäksi lähetyksiä vähän kaikista eri kulmista. Aika hienosti se osasi hakea alun kaikista suunnista, suoraan vasemmalta sivulta aiheutti vähän päänvaivaa, mutta siihenkin saatiin hyvä ohjausvinkki(kuonon "veto" ekasta välistä), ja saatiin toimimaan. Reimalla oli huippukivaa, lopuksi sillekin suhteellisen helpot suoritukset molemmin puolin, ja ruhtinaallinen palkkaus maaoravalla. Ohjaaja oli aavistuksen nuupahtanut, mutta erittäin onnellinen treeneistä, kiitoksia vielä kerran!:) Tästä on hyvä jatkaa, enää ei ole epävarma "Kumpa en tappaisi koiran motivaatiota" olo, kun kentälle menee!(ainakaan siis hetkeen..)
Niin ja illalla käytiin vielä muppejen ja Figo-kääpiöpilsnerin, 1v, kanssa lenkkeilemässä(Muori-kissa oli tietysti mukana myös!). Olen kauheasti jännittänyt, miten Reima suhtautuu toisiin uroksiin, en tiedä, jostain vaan keksin, että siitä on tullut räyhä tämän maalaistumiskauden aikana. No ei ollut tullut, Figon kanssa meni leikit hyvin yksiin edelleen!:)Postauksesta tuli tosi sekava, mutta lasketaan se nyt väsymyksen ja pienen kiireen piikkiin.
Vepetreenit jäi kerran väliin, koska olin Seinäjoella vapaapäiviä viettämässä. Tällä viikolla ajelin kohti isojoentien perämettiä kauhunsekaisin tuntein. Itse olin ollut koko päivän koiraan liittymättömistä syistä pahalla tuulella, koirat maalaistuneet porukoilla keskenään viikon, ja muutenkin jännitti, miten treenit menee. Aloitettiin veneestä hypyllä. Vene uitiin syvälle, ja suht kauas rannasta. Ensimmäisellä kerralla ei meillä soutajan kanssa ollut signaalit yhtään synkronoituna, enkä tajunnut huutaa koiralle tarpeeksi selvää käskyä. Hyppäsi kuitenkin, polskutteli tomerasti rantaan, ja leikki onskina pesukarhulla. Toisella toistolla meikä, soutaja, ja avustaja oltiin paremmin kartalla, Reima sai selvän käskyn, uiskenteli omaan piisamirottatyyliinsä, ja leikki onnellisesti. Koira autoon lepäilemään, ja muiden treeniä seuraamaan(retkijakkara on treeneissä aivan must!:D). Tällä kertaa pääsin soutelemaankin, hyvää treeniä ohjaajallekin siis!
Seuraavalla kierroksella otettiin "veneen vetoa". Meillä homma on vielä niin alussa, että liike menee suunnilleen näin: veneessä oleva avustaja hetsaa Reimaa köydenpätkällä rantavedessä, vene soudetaan matkan x päähän, Reima vapautetaan rannalta, se uiskentelee paatille, jossa avustaja houkuttelee sitä köydellä, Rei ottaa köyden messiin, ja ui takaisin köyden kanssa rantaan, jossa on tsembalot.
Aluksi tehtiin niin, että menin itse veneeseen, ja rannalle jäi avustaja odottamaan namien kanssa. Reima ui veneelle ok, mutta paluumatkalla vähän epäröintiä, että menenkö tuon oudon ihmisen luo, vai palaanko äiskän luo veneelle. Tätä tehtiin pari toistoa, avustaja oli tosi taitava kyllä hetsaamaan Reimaa, mutta köyden palautus rantaan oli silti vähän vajaa, Reima menetti intressin köyteen, kun huomasi avustajan köyden.
Vaihdettiin osia, ja jäin itse rannalle. Reima uiskenteli hienosti veneelle, ja otti köyden, vaikka veneessä olikin vieras tyyppi. Myös palautus onnistui paremmin, koska Reima ymmärsi paremmin leikin nimen. Jätettiin treenaus onnistuneeseen suoritukseen, Reiskalle jäi hyvä mieli, samoin ohjaajalle! Muut koirakot teki vielä kolmannen kierroksen vapaavalintaista treeniä, me jätettiin väliin, ja täytyy sanoa, että oli kyllä oikea ratkaisu, lähes kaikki koirat oli jo liian väsyneitä ja keskittymiskyky herpaantui.
Eilen saatiin Mulliksen markille superkoutsi, kun huijasin Maisan kylään superbileiden varjolla. Aloitettiin sitten illanvietto kevyesti parin tunnin aksatreeneillä, ohjauskuvioita molemmille lapsosille. Otettiin aina Ansa ensin, mikä oli aivan loistava ratkaisu: Ansa ei mikään järin nopea ole, eikä sen intoa(jota nyt ei alun perinkään kyllä kovin paljoa ole), saa tapettua ohjaajan jäätävillä mokilla ja niistä johtuvilla toistoilla. Ansa pompotteli vuorollaan onnellisesti nakkien perässä menemään, ohjaaja ehti keräillä kaikki jalat ja kädet mukaan touhuun, ja vasta sitten kentälle otettiin "treenikoira", sähäkämpi ja nopeampi Reipeettär. TOIMII!
Aloitettiin takaakierrolla. Koira putkeen ottamaan vauhtia, ja siitä hypylle takaakierto. Aluksi tuntui, että eihän tästä mitään tule, Ansalla oli tätsykebailut menossa höystettynä akuutilla nuuskimistarpeella, omat kädet ja jalat sojotti minne sattui, ja tuntui, että ei olisi koiraa koskaan ohjannutkaan ikinä mihinkään. Maisa kärsivällisesti neuvoi liikeratoja, katseen ja liikkeen fokusointia tiettyyn paikkaan, koiran mukaan ottamisen putkelta, ohjaaja ylös kumarasta, tai joustoa polvista(tää tulee olemaan hankalaa). Toistojen jälkeen saatiin vaan onnistumaan Apsun kanssa, ja vaihdoin Reimaan. Reiman kanssa oli samat alkujähmeydet, mutta vähän selkärangassa jo tuntumaa siitä, miten systeemin _pitäisi_ mennä. Reimalle laitettiin aluksi apupalkka siivekkeen taakse, että saatiin se irtoamaan. Reiman kanssa treenattiin takaakiertoa myös ihan vaan kahden siivekkeen ympärillä kahdeksikon muodossa. Nyt täytyy kyllä sanoa, että tuntui siltä, että koskaan en ole mm. kääntynyt mihinkään suuntaan, miten saattoikin olla niin vaikeaa miettiä oikeita askelia.. Toistoa toistoa ja lukemattomia "dinzidinzi"-mutinoita myöhemmin aloin hiffaamaan homman! Tätä täytyy käydä selvästi treenaamassa pian uudestaan, tai olen taas kääntymässä ihan väärin!
Papsu pääsi taas hommiin kisakatsomosta huutamasta(jännä juttu, että ei sitä kauheesti mitenkään sytytä aksailu, mutta auta armias, jos hänen korkeutensa laitetaan sivuun, ja treenataan REIMAN kanssa, sehän nyt vasta kamalaa onkin!). Teoriassa treenattiin vähän valssahteluja, mutta niistä ei sitten sen enempää. Siirryttiin pakkovalssiin(tän termi piti Maisalta varmistaa, en opi näitä mm. ikinä). Koira odottamaan, merkkaus(palkka), toisella kädellä ohjaus esteen yli, ja palkka. Aivoihin sattui, mutta kyllä se saatiin toimimaan. Reimalle samaa settiä, sillä merkkauspalkkana lelu, seuraavaksi Maisa heitti lelun esteen toisella puolella palkaksi(koska ohjaajalle lelun vaihto kädestä toiseen oli aika suuri urheilusuoritus siinä pyörytyksessä!), ja lopulta otettiin pakkovalssi-valssi, jossa vasta pyörryttikin! Mulle on selvästi toinen puoli paljon haastavampi kuin toinen, ja helposti tulee itse puuhastellessa tehtyä vaan helpomman puolen juttuja, tosi hyvä, että oli joku piiskaamassa treenaamaan molempia puolia, kakkostreenien jälkeen alkoi jo huomattavasti helpottaa! Ja koska Mulliksella myös häiriöt ovat erikoisia, päätti navettakissa Muori osallistua myös treeneihin! Muorihan rrrrakastaa koiria, eikä siis lähde karkuun laisinkaan. Aluksi se malttoi pysyä Apsun kanssa reunalla hengailemassa, mutta lopulta päätti osallistua myös pakkovalssitreeneihin, ja se oli pakko poistaa kentältä. PariKIN kertaa.
Vielä viimeiseksi molemmille koirille putki-hyppy-hyppy, ja putken jälkeen a)valssi, b)takaaleikkaus. Saatiin molemmille mupeille, ja ohjaajille, hyvä fiilis, ja mahtavat loppuleikit. Jopa Ansa leikki suorastaan raivoisasti skinneezilla, ja palautti lelua käteen! Sillä oli selvästi kivaa:)
Seuraavana päivänä, niiden luvattujen megabailujen jälkeen, palasimme urhoollisesti kentälle. Vuorossa keppejä ja kontaktia. Kepeissä verkot myös Apsulla, joka niitä ei ole tainnut kokeillakaan kuin kerran-pari. Aloitettiin ihan perussetillä, keppejä molemmin puolin lähetettynä. Ansalla käytettiin ensimmäisessä välissä namialustaa, koska ei se oikein osannut hakea keppien alkua. Siirryttiin ottamaan keppejä eri tavoilla: meikä jää taakse, meikä juoksee edellä, meikä irtoaa sivulle. Tätä täytyy muistaa treenata, että koiralle kaikki on "normaalia" myös jatkossa. Reiman kanssa hyvin pitkälti samaa settiä, tosin se hakee aloituksen paremmin, joten alkupalkkaa ei tarvittu. Otettiin yksi verkko pois, aluksi oli rynnimistä palkkaa kohti, mutta saatiin sekin toimimaan. Reima rrrrakastaa keppejä, joten sillä oli HAUSKAA!
Otettiin seuraavaksi kontaktia A:lla Ansalle. Tekniikka hyvin sama, mitä ollaan keväällä Reiman kanssa treenailtu. Apsulle nameja piti tarjota melko nopsaan tahtiin alustalle(OTA käsky), eikä se ihan hiffannut lentävää namia lopuksi vapautuksen(JES!) jälkeen. Kokeiltiin myös namikippoa, eka kerta ok, toisella kerralla yritti rynniä suoraan sinne. Voi Apsua ja sen ahneutta. Reimalle sama setti, tosin sille vähän pidemmät välit namien välillä, ja vapautuspalkkana oravaskinneez. Lopuksi palkkasin sitä itse, ja Maisa heitti loppupalkan, kun multa se ei jotenkin luonnistunut enää siinä pyörrityksestä:D Etenemisohjeiksi namien välillä ohjaaja pystyyn, askel sinne tai tänne, kauempaa lähetys käskyllä "OTA" jne. Hyvää matskua tulevaisuuteen!
Lopuksi vielä lisää pujottelua molemmille. Apsullekin otettiin verkko välistä pois, ja otettiin kauempaa lähetyksiä yms. Lopuksi vielä molemmin puolin hyvän mielen loppupujottelut, että koiralle jäisi positiivinen mieli: "vitsi mä osasin ton jutun", mieluummin kuin uusi, vaikea asia: "vitsi, jotain mä osasin, mut mitähän se oli!" Tätä en olekaan tullut ajatelleeksi, täytyy ottaa käyttöön, eikä lopettaa aina siihen pisimpään rataan/hankalimpaan juttuun!
Reimalle myös samaa settiä, ja lisäksi lähetyksiä vähän kaikista eri kulmista. Aika hienosti se osasi hakea alun kaikista suunnista, suoraan vasemmalta sivulta aiheutti vähän päänvaivaa, mutta siihenkin saatiin hyvä ohjausvinkki(kuonon "veto" ekasta välistä), ja saatiin toimimaan. Reimalla oli huippukivaa, lopuksi sillekin suhteellisen helpot suoritukset molemmin puolin, ja ruhtinaallinen palkkaus maaoravalla. Ohjaaja oli aavistuksen nuupahtanut, mutta erittäin onnellinen treeneistä, kiitoksia vielä kerran!:) Tästä on hyvä jatkaa, enää ei ole epävarma "Kumpa en tappaisi koiran motivaatiota" olo, kun kentälle menee!(ainakaan siis hetkeen..)
Niin ja illalla käytiin vielä muppejen ja Figo-kääpiöpilsnerin, 1v, kanssa lenkkeilemässä(Muori-kissa oli tietysti mukana myös!). Olen kauheasti jännittänyt, miten Reima suhtautuu toisiin uroksiin, en tiedä, jostain vaan keksin, että siitä on tullut räyhä tämän maalaistumiskauden aikana. No ei ollut tullut, Figon kanssa meni leikit hyvin yksiin edelleen!:)Postauksesta tuli tosi sekava, mutta lasketaan se nyt väsymyksen ja pienen kiireen piikkiin.
torstai 21. kesäkuuta 2012
Kesäpuuhasteluja
Taas on kirjoittelu vähän jäänyt, vaikka ollaan me kaikenlaista touhuttu! Aloitetaan nyt vaikka näyttelyrintamakuulumisilla: käytiin mätsärissä 29.5, Rei Peettär repäisi ollen isojen punaisten 1, ja BIS2!! Mimmi nappasi pakollisen palkintokuvan;)
Lauantaina 2.6 lähdettiin Reiman kanssa ajelemaan Seinäjoelta Kauhajoelle ryhmikseen, ilmeisesti molemmat väsyneinä edellisen illan valmistujaisjuhlista. Reima oli vielä toki ensimmäisenä kymmeneltä kehässä, ainut lapinkoira. Vaan kannatti herätä, poeka yllätti ollen NUO ERI1, SA, PU1, SERT, ROP!!! Woohooo, eka serti!! Tuomarina vielä Leni Finne, joka ei turhaan ERI:ä jakele;) Kyllä lämmitti mieltä. Käytiin vähän päikkäreillä asuntolalla, ja palattiin värjöttelemään sateeseen ryhmäkehiä varten. Siellä juostiin hieno kunniakierros ja poistuttiin kehästä ensimmäisten joukossa:D Arvostelu oli aivan nuormiehen näköinen:
"Oikeat mittasuhteet, sopiva luusto. Oikealinjainen ja hyvälinjainen(??) pää, hyvät silmät ja korvat. Hyvä eturinta, hieman pysty ja lyhyt olkavarsi. Oikeanmallinen rintakehä. Polvikulma voisi olla voimakkaampi. Riittävä askelpituus, melko ahdas takaa. Hyvä karva."
Sunnuntaina intoiltiin ja käytiin Lapuan mätsärissä, josta punainen nauha, ei sijoitusta. Seuraavan viikon sunnuntaina vielä Tuurin Miljoonakoira(jossa olin myös duunissa, ja mahdollisesti bongattavissa Tuuri-telkkusarjasta, huohhh....), jossa "vähän" enemmän lapinkoiria(uroksia joku reippa parikymmentä), tuloksena hienosti NUO ERI 2, SA. Jesh! Tuomari Mari Lackman kommentoi, että virheet ovat pieniä(korvat, ja häntä), ja että koira esitetään hyvin.*ylpis*
"1v9kk. Tyypiltään erinomainen. Lähes oikeailmeinen pää, hieman etunojaiset, pyöreäkärkiset korvat. Erinomainen ylälinja. Lyhyehkö häntä. Rungossa oikea malli ja tilavuus, mutta eturinta saa täyttyä. Pystyhkö olkavarsi. Erinomainen luuston vahvuus, tasapainoiset liikkeet."
Nojuu, se kauneuskilpailuista. Me aloitettiin ihan uusi lajivaltaus: vesipelastus!! Kauko ry järjesti muutama viikko takaperin soveltuvuustestin alkeiskurssille haluaville. Ajankohta oli karjakolle vähän haastava, ja kurvailin navetantuoksuisena Nissanilla kurvit suoriksi vetäen paikan päälle. Ajoissa olin! Testiin kuului kolme osa-aluetta: soutuveneen kyydissä istuminen, leikkiminen ja vedestä noutaminen, sekä luoksetulo rannassa olevassa veneestä. Soutureissulla Reima oli ihan khuul, vähän vilkuili, että kaikkeen sitä pieni lappalainen joutuukin, mutta ei ongelmaa. Leikki patukalla hienosti ja nouti sitä vedestä. Köydellä leikkimisestä ei innostunut ollenkaan, katsoi sitä vähän inhoten:D Luoksetulossa jäi ihan onnellisena istumaan vieraan sedän kanssa veneeseen, vielä onnellisemmin juoksi meikän luokse. Palkaksi tietysti pesukarhuleikit. Päästiin siis ryhmään!
Seuraavalla viikolla oli ensimmäiset treenit. Jälleen sama aikatauluongelma+ auto Seinäjoella, mutta onneksi pelastava enkeli Heidi lähti kyyditsemään! Työkiireiden takia en ollut köysileikkiä ehtinyt treenata ollenkaan, ja sen huomasi kyllä. Ensin otettiin veneestä hyppäämistä kahlaus- ja uintisyvyydessä. Reiman mielestä tää oli mahtava leikki, eikä se epäröinyt hypätä kaukanakaan rannasta. Seuraavaksi otettiin/yritettiin ottaa veneen vetämistä köydestä. Reima ei taaskaan innostunut märästä, hiekkaisesta köydestä. Vähän sentään leikki sillä jo maassa, ja vedessäkin nosti suuhun pari kertaa, vähän taisteli veneessä olleen avustajan kanssa, mutta aika blaah. Mieluummin laamaili vedessä ja näytti onnelliselta viileydestä.. Nyt meillä onkin parin viikon treenitauko, eli aikaa treenata köydellä, heinäkuussa näytetään kaikille! Aika hauskaa kyllä, että ryhmässä muut ovat: pari sakemannia, dobberi, rotikka, iso labbis. Ja sitten knääpiöpeettär, joka on vielä puolet pienempi, kun turkki kastuu:D
Agilitya ollaan treenailtu myös, nyt ei jaksa sen tarkempaa sepostusta laittaa(eikä ole Idan toivomaa videomateriaaliakaan;D), mutta yhdet treenit pidettiin Annan ja Marin kanssa, olipas mukavaa, kun oli treeniseuraa ja alustan vahtija! Muuten sitten olen keskenäni puuhastellut, eilen yritin jotain ohjaustouhujakin vähän muka ottaa, mutta nääh, ei se ihan mennyt niinku Strömsössä... Kepeillä meni vauhdikkaasti, ja otin pari kertaa niin, että kepeiltä jatkettiinkin suoraan pussille(yksi lemppariesteistä!), jonka jälkeen vasta palkka. Maisa on kovasti lupaillut meille jotain treeniä kehitellä, jos vaikka kehityttäisiinkin vähän.
Muuten ollaan vietetty lande-elämää K- ja Sjoella. Porukoilla Reima pysyy nykyään aika kivasti pihassa Nuutin kanssa irti, kunhan Ansa on kahlittuna(Asahan ottaa hatkat, ja vie Reiman mukanaan..). Kauhajoella ollaan lenkkeilty paljon Heidin lauman kanssa, otusten touhut menee hyvin yksiin, ja Reima on aivan in löööv seropisakemanni Nitaan, joka ei kauheasti nuoren miehen liehittelyjä arvosta;D Oikeanrotuismarkkinoilla Reimaa kohtaan on ollut kiinnostusta, muutama alustava kysely astumistouhuihin. Minen oikein tiedä, mitä tässä tekisi. Antaisiko nyt parille, ja jäisi odottelemaan, mitä niistä kasvaa, vai odottelisiko vielä vaikka vuoden. Vaikeita kysymyksiä. Onneksi sillä ei vielä ole silmätarkkia tehtynä, enkä aio sen kanssa mitään kiirettä pitää, katsellaan sen jälkeen tarkemmin.
"Oikeat mittasuhteet, sopiva luusto. Oikealinjainen ja hyvälinjainen(??) pää, hyvät silmät ja korvat. Hyvä eturinta, hieman pysty ja lyhyt olkavarsi. Oikeanmallinen rintakehä. Polvikulma voisi olla voimakkaampi. Riittävä askelpituus, melko ahdas takaa. Hyvä karva."
Sunnuntaina intoiltiin ja käytiin Lapuan mätsärissä, josta punainen nauha, ei sijoitusta. Seuraavan viikon sunnuntaina vielä Tuurin Miljoonakoira(jossa olin myös duunissa, ja mahdollisesti bongattavissa Tuuri-telkkusarjasta, huohhh....), jossa "vähän" enemmän lapinkoiria(uroksia joku reippa parikymmentä), tuloksena hienosti NUO ERI 2, SA. Jesh! Tuomari Mari Lackman kommentoi, että virheet ovat pieniä(korvat, ja häntä), ja että koira esitetään hyvin.*ylpis*
"1v9kk. Tyypiltään erinomainen. Lähes oikeailmeinen pää, hieman etunojaiset, pyöreäkärkiset korvat. Erinomainen ylälinja. Lyhyehkö häntä. Rungossa oikea malli ja tilavuus, mutta eturinta saa täyttyä. Pystyhkö olkavarsi. Erinomainen luuston vahvuus, tasapainoiset liikkeet."
Nojuu, se kauneuskilpailuista. Me aloitettiin ihan uusi lajivaltaus: vesipelastus!! Kauko ry järjesti muutama viikko takaperin soveltuvuustestin alkeiskurssille haluaville. Ajankohta oli karjakolle vähän haastava, ja kurvailin navetantuoksuisena Nissanilla kurvit suoriksi vetäen paikan päälle. Ajoissa olin! Testiin kuului kolme osa-aluetta: soutuveneen kyydissä istuminen, leikkiminen ja vedestä noutaminen, sekä luoksetulo rannassa olevassa veneestä. Soutureissulla Reima oli ihan khuul, vähän vilkuili, että kaikkeen sitä pieni lappalainen joutuukin, mutta ei ongelmaa. Leikki patukalla hienosti ja nouti sitä vedestä. Köydellä leikkimisestä ei innostunut ollenkaan, katsoi sitä vähän inhoten:D Luoksetulossa jäi ihan onnellisena istumaan vieraan sedän kanssa veneeseen, vielä onnellisemmin juoksi meikän luokse. Palkaksi tietysti pesukarhuleikit. Päästiin siis ryhmään!
Seuraavalla viikolla oli ensimmäiset treenit. Jälleen sama aikatauluongelma+ auto Seinäjoella, mutta onneksi pelastava enkeli Heidi lähti kyyditsemään! Työkiireiden takia en ollut köysileikkiä ehtinyt treenata ollenkaan, ja sen huomasi kyllä. Ensin otettiin veneestä hyppäämistä kahlaus- ja uintisyvyydessä. Reiman mielestä tää oli mahtava leikki, eikä se epäröinyt hypätä kaukanakaan rannasta. Seuraavaksi otettiin/yritettiin ottaa veneen vetämistä köydestä. Reima ei taaskaan innostunut märästä, hiekkaisesta köydestä. Vähän sentään leikki sillä jo maassa, ja vedessäkin nosti suuhun pari kertaa, vähän taisteli veneessä olleen avustajan kanssa, mutta aika blaah. Mieluummin laamaili vedessä ja näytti onnelliselta viileydestä.. Nyt meillä onkin parin viikon treenitauko, eli aikaa treenata köydellä, heinäkuussa näytetään kaikille! Aika hauskaa kyllä, että ryhmässä muut ovat: pari sakemannia, dobberi, rotikka, iso labbis. Ja sitten knääpiöpeettär, joka on vielä puolet pienempi, kun turkki kastuu:D
Agilitya ollaan treenailtu myös, nyt ei jaksa sen tarkempaa sepostusta laittaa(eikä ole Idan toivomaa videomateriaaliakaan;D), mutta yhdet treenit pidettiin Annan ja Marin kanssa, olipas mukavaa, kun oli treeniseuraa ja alustan vahtija! Muuten sitten olen keskenäni puuhastellut, eilen yritin jotain ohjaustouhujakin vähän muka ottaa, mutta nääh, ei se ihan mennyt niinku Strömsössä... Kepeillä meni vauhdikkaasti, ja otin pari kertaa niin, että kepeiltä jatkettiinkin suoraan pussille(yksi lemppariesteistä!), jonka jälkeen vasta palkka. Maisa on kovasti lupaillut meille jotain treeniä kehitellä, jos vaikka kehityttäisiinkin vähän.
Muuten ollaan vietetty lande-elämää K- ja Sjoella. Porukoilla Reima pysyy nykyään aika kivasti pihassa Nuutin kanssa irti, kunhan Ansa on kahlittuna(Asahan ottaa hatkat, ja vie Reiman mukanaan..). Kauhajoella ollaan lenkkeilty paljon Heidin lauman kanssa, otusten touhut menee hyvin yksiin, ja Reima on aivan in löööv seropisakemanni Nitaan, joka ei kauheasti nuoren miehen liehittelyjä arvosta;D Oikeanrotuismarkkinoilla Reimaa kohtaan on ollut kiinnostusta, muutama alustava kysely astumistouhuihin. Minen oikein tiedä, mitä tässä tekisi. Antaisiko nyt parille, ja jäisi odottelemaan, mitä niistä kasvaa, vai odottelisiko vielä vaikka vuoden. Vaikeita kysymyksiä. Onneksi sillä ei vielä ole silmätarkkia tehtynä, enkä aio sen kanssa mitään kiirettä pitää, katsellaan sen jälkeen tarkemmin.
maanantai 28. toukokuuta 2012
Jaksaa aksaa!
Kun nyt kerran innostuin niin treenaillaan sitten vähän joka päivä! Tänään kutkutti verkkojen testailu, sen takia näin tiuhaa treeniä, huomenna pidetään kyllä vapaapv, ja lähetään mätsäröimään. Lauantaina tulossa Kauhajoen ryhmis, ja Reima on ainut slk, kaikkea sitä!
No asiaan. Apsu pääsi jälleen ensin. Papsulin kanssa tehtiin rengas-putki-hyppy(putkeen nähden vähän sivussa)-sarjaa. Rengas oli vähän hakusessa, mutta muuten Papsu touhotti innolla esteet. Sitten testattiin pussia. Ansan kanssa on hauskaa treenata, kun en oikein muista, mitä se osaa, ja mitä ei. Niinpä nuo "harvinaisemmat" esteet ovat melko mysteereitä:D Pussi meni oikein mallikkaasti, tosin Apsu veti pussia aina sivulle mua kohti, kun juoksin vierellä. Se jopa oppi hakemaan targettia! Päätin sitten kokeilla keinuakin, kun se niin kutsuvasti kentän keskellä odotti, ja tiesin, että ei Ansalle nyt oikein mitään traumojakaan voi saada aikaiseksi. Ensimmäinen testi meni ihan lentokeinuksi. Seuraavilla kerroilla ohjasin namilla ja laskin itse keinun, niin aivan nätisti meni.
Lopuksi otettiin tottistelua namialustapalkalla. Ansa jaksoi keskittyä ja pitää kontaktia, vaikka ei saanutkaan multa palkkaa, jes! Meno oli melkoisen lennokasta, mutta en sitten ryhtynyt toisen intotilaa laskemaan. Ansalla on kaksi vaihdetta: vedetään touhostiina, tai laama.
Reima joutui taas odottelemaan vuoroaan kuten perheen pienimmäiset yleensä. Otettiin ensin kepit(verkoilla!), ensimmäisellä kerralla pidin hihnassa, mutta kun homma oli selvästi jätkälle tuttu, niin päästin irti, ja otettiin muutama toisto. Sitten rengas-putki-settiä pari kertaa. Vaikeutettiin, hyppy-rengas-putki-hyppy(samainen vähän sivussa oleva). Rengas ei ihan hahmottunut tuolla keskellä, ja jätkä yritti ´sivuista läpi. Eli aika monta toistoa tehtiin, että saatiin pari nappisuoritusta. Toisaalta hyvä näin, Reima jaksoi hyvin toistoa toiston perään ja innolla teki loppuun asti! Eikä varastanut namialustalle, vaikka sinnepäin ohimennen aina vilkaisikin, että miten ihmeessähän tuon oikein saisi;) Sitten otettiin pari putki-pussi-pätkää, ne meni oikein mallikkaasti vauhdilla.
Lopuksi palattiin kepeille. Kiirehtijä kun olen, otin parin toiston jälkeen viimeisen välin verkon pois. Ei muutosta. Otin myös toisen välin verkon pois, tässä vähän epäröintiä, kyllä se pujotteli, eikä rynninyt välistä pois, mutta kaipasi paljon kannustusta ja eteni kovin hitaasti, eli ensi kerralla taas kaikki verkot paikoilleen!
Treenien jälkeen tehtiin vielä laitumella koiruuksien kanssa rento lenkki, kyllä maalla on mukavaa!
No asiaan. Apsu pääsi jälleen ensin. Papsulin kanssa tehtiin rengas-putki-hyppy(putkeen nähden vähän sivussa)-sarjaa. Rengas oli vähän hakusessa, mutta muuten Papsu touhotti innolla esteet. Sitten testattiin pussia. Ansan kanssa on hauskaa treenata, kun en oikein muista, mitä se osaa, ja mitä ei. Niinpä nuo "harvinaisemmat" esteet ovat melko mysteereitä:D Pussi meni oikein mallikkaasti, tosin Apsu veti pussia aina sivulle mua kohti, kun juoksin vierellä. Se jopa oppi hakemaan targettia! Päätin sitten kokeilla keinuakin, kun se niin kutsuvasti kentän keskellä odotti, ja tiesin, että ei Ansalle nyt oikein mitään traumojakaan voi saada aikaiseksi. Ensimmäinen testi meni ihan lentokeinuksi. Seuraavilla kerroilla ohjasin namilla ja laskin itse keinun, niin aivan nätisti meni.
Lopuksi otettiin tottistelua namialustapalkalla. Ansa jaksoi keskittyä ja pitää kontaktia, vaikka ei saanutkaan multa palkkaa, jes! Meno oli melkoisen lennokasta, mutta en sitten ryhtynyt toisen intotilaa laskemaan. Ansalla on kaksi vaihdetta: vedetään touhostiina, tai laama.
Reima joutui taas odottelemaan vuoroaan kuten perheen pienimmäiset yleensä. Otettiin ensin kepit(verkoilla!), ensimmäisellä kerralla pidin hihnassa, mutta kun homma oli selvästi jätkälle tuttu, niin päästin irti, ja otettiin muutama toisto. Sitten rengas-putki-settiä pari kertaa. Vaikeutettiin, hyppy-rengas-putki-hyppy(samainen vähän sivussa oleva). Rengas ei ihan hahmottunut tuolla keskellä, ja jätkä yritti ´sivuista läpi. Eli aika monta toistoa tehtiin, että saatiin pari nappisuoritusta. Toisaalta hyvä näin, Reima jaksoi hyvin toistoa toiston perään ja innolla teki loppuun asti! Eikä varastanut namialustalle, vaikka sinnepäin ohimennen aina vilkaisikin, että miten ihmeessähän tuon oikein saisi;) Sitten otettiin pari putki-pussi-pätkää, ne meni oikein mallikkaasti vauhdilla.
Lopuksi palattiin kepeille. Kiirehtijä kun olen, otin parin toiston jälkeen viimeisen välin verkon pois. Ei muutosta. Otin myös toisen välin verkon pois, tässä vähän epäröintiä, kyllä se pujotteli, eikä rynninyt välistä pois, mutta kaipasi paljon kannustusta ja eteni kovin hitaasti, eli ensi kerralla taas kaikki verkot paikoilleen!
Treenien jälkeen tehtiin vielä laitumella koiruuksien kanssa rento lenkki, kyllä maalla on mukavaa!
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Huh hellettä!
Kesä on viimein löytänyt Lakeudet. Mahtavasta lämpöaallosta huolimatta päätin, että nyt on ryhdistäydyttävä Reiman kanssa aksailussa. Pihassa on vapaasti käytettävä aksakenttä ihan välttävän kuntoisilla esteillä, ja koira viettää päivät häkissä kentän _vieressä_, tuskin se tuollei mitään uutta oppii ja kehittyy? Ainahan sitä voi toki kokeilla, mutta jos valittaisiin tää varmempi reitti kuiteskin. Sysäyksen tälle innolle sai aikaan se, että Päivi ja Ilse kävi eilen täällä pentumiitingissä ja otettiin pikku aksailut, ja sain Maijulta pujotteluun verkot lainaan, jipii! Maltti ei kuulemma niitä ihan ekalla viikolla tarvitse;)
Nojuu, otettiin tänään siis pikku treenit. Apsu pääsi tietysti tätiaksailemaan, hän tomerasti pompotteli esteitä vähän sinnepäin(esim. putkeen ei millään meinannut muka osua, mutta kun vähän kohotti ääntä niin kummasti putken suu löytyikin!). Se ei ole kauheasti targetin kanssa treenannut, ja olin ylpeä, että se ei varastanut suoraan alustalle, vaan malttoi seurata ohjaajaa(jolla ei ollut nameja). Treenattiin rengas-putki-hyppy-pätkää osissa ja yhdessä. Lopuksi pari kertaa A, mutta sitä ei sitten alettu hinkkaamaan sen kummemmin(vielä), vaikka aika läpijuoksuksi menikin. Tämä siis otettava projektiksi ainakin kesälle!
Reima-rassu joutui odottamaan reunalla, kun Aps pääsi ensin treenaamaan. Vähän hinisteli, mutta ei sen kummempaa. Omalla vuorollaan Reima ajatteli heti, että no minullapa on ASIAA, ja huomautin kyllä vauhdin yms vähenemisen uhallakin, että kyllä se olen minä joka käskyttää ja Reima joka hiljaa tottelee. Meni hyvin nopeasti(ja vähällä) perille. Otettiin ensin rengasta. Ensin ihan läheltä(koska ollut hankaluuksia hahmottamisessa), sitten vähän kauempaa, ja tadaa, hienosti meni, rengas oli hyvin hallussa! Sitten lisättiin 90kulmainen putki, ei ongelmaa. Sitten hyppy, tässä ensin hypystä ohi, olin asettanut esteen vähän huonoon paikkaan ja yritin vauhdista tehdä (taaksejättö?)puolenvaihdon ja olin auttamattomasti myöhässä. Siirsin estettä vähän järkevämpään paikkaan ja otettiin uusiksi pari kertaa, hienosti meni!
Sitten otettiin pussia ensimmäistä kertaa ihan omatoimisesti. Ei Reima kyseenalaistanut suljettua pussia ollenkaan, innolla pussiin vaan jeee ja kun namiakin löytyi niin sehän oli ihan huippua. Lopuksi otettiin koko setti, eli rengas, mutkaputki, hyppy ja pussi. Ensimmäisellä kerralla pussi meni huti, mutta toisella kerralla saatiin niin hyvä suoritus, että päätettiin treenit siihen, ja koirat pääsi vähän uiskentelemaan ja hengailemaan nurtsille.
Treeneistä jäi hyvä mieli ehdottomasti, Apsu oli mukavasti kuulolla, vaikka omaan tyyliinsä hössöttikin. Reima on kuin ihmeen kaupalla kehittynyt renkaan ja pussin kanssa, vaikka niitä ei pahemmin olla treenailtu. Ylpein olen kuitenkin siitä, että se keskittyi helteellä ihan mahtavasti, vaikka meidän kenttä on sellainen, että siellä on koirilla hankaluuksia keskittyä(jotkut valopäät käyttää kenttää koirien leikkiaitauksena, ja hajuja on sitten sen mukaan..). Vaan ei Reimaa pikku hajut haitanneet, hän oli Hommissa. Tästä on hyvä jatkaa!:)
Nojuu, otettiin tänään siis pikku treenit. Apsu pääsi tietysti tätiaksailemaan, hän tomerasti pompotteli esteitä vähän sinnepäin(esim. putkeen ei millään meinannut muka osua, mutta kun vähän kohotti ääntä niin kummasti putken suu löytyikin!). Se ei ole kauheasti targetin kanssa treenannut, ja olin ylpeä, että se ei varastanut suoraan alustalle, vaan malttoi seurata ohjaajaa(jolla ei ollut nameja). Treenattiin rengas-putki-hyppy-pätkää osissa ja yhdessä. Lopuksi pari kertaa A, mutta sitä ei sitten alettu hinkkaamaan sen kummemmin(vielä), vaikka aika läpijuoksuksi menikin. Tämä siis otettava projektiksi ainakin kesälle!
Reima-rassu joutui odottamaan reunalla, kun Aps pääsi ensin treenaamaan. Vähän hinisteli, mutta ei sen kummempaa. Omalla vuorollaan Reima ajatteli heti, että no minullapa on ASIAA, ja huomautin kyllä vauhdin yms vähenemisen uhallakin, että kyllä se olen minä joka käskyttää ja Reima joka hiljaa tottelee. Meni hyvin nopeasti(ja vähällä) perille. Otettiin ensin rengasta. Ensin ihan läheltä(koska ollut hankaluuksia hahmottamisessa), sitten vähän kauempaa, ja tadaa, hienosti meni, rengas oli hyvin hallussa! Sitten lisättiin 90kulmainen putki, ei ongelmaa. Sitten hyppy, tässä ensin hypystä ohi, olin asettanut esteen vähän huonoon paikkaan ja yritin vauhdista tehdä (taaksejättö?)puolenvaihdon ja olin auttamattomasti myöhässä. Siirsin estettä vähän järkevämpään paikkaan ja otettiin uusiksi pari kertaa, hienosti meni!
Sitten otettiin pussia ensimmäistä kertaa ihan omatoimisesti. Ei Reima kyseenalaistanut suljettua pussia ollenkaan, innolla pussiin vaan jeee ja kun namiakin löytyi niin sehän oli ihan huippua. Lopuksi otettiin koko setti, eli rengas, mutkaputki, hyppy ja pussi. Ensimmäisellä kerralla pussi meni huti, mutta toisella kerralla saatiin niin hyvä suoritus, että päätettiin treenit siihen, ja koirat pääsi vähän uiskentelemaan ja hengailemaan nurtsille.
Treeneistä jäi hyvä mieli ehdottomasti, Apsu oli mukavasti kuulolla, vaikka omaan tyyliinsä hössöttikin. Reima on kuin ihmeen kaupalla kehittynyt renkaan ja pussin kanssa, vaikka niitä ei pahemmin olla treenailtu. Ylpein olen kuitenkin siitä, että se keskittyi helteellä ihan mahtavasti, vaikka meidän kenttä on sellainen, että siellä on koirilla hankaluuksia keskittyä(jotkut valopäät käyttää kenttää koirien leikkiaitauksena, ja hajuja on sitten sen mukaan..). Vaan ei Reimaa pikku hajut haitanneet, hän oli Hommissa. Tästä on hyvä jatkaa!:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)