Viimein alkoi hihnanjatkeen kauhulla odotettu väijyviikko: kesätyöntekijä suunnilleen yksin koko maatilan markilla... Onneksi työkaverit asuvat pihamaan toisella puolella, ja saa kuulemma soittaa, jos on ongelmia. Mutta tässä kun ei oikein mihinkään kauemmas tule lähdettyä, ja kämpän ja navetan väliä ramppaa sen vähintään kuusi kertaa päivässä, niin väkisinkin uhraa ajatuksen tai pari vieressä olevalle agilitykentällekin.
Eilen odottelin uimaseuran töistä pääsyä, ja ajattelin iltakierron jälkeen puuhastella pikaisesti koirien kanssa jotain. Varastin navetan kissoilta vähän kuivamuonaa(sori Muori ja Mikko!), ja otin Reimapeettärin kentälle. Lähinnä tahdoin kokeilla, muistanko askelkuvioita(takaakierto ja valssi) enää yhtään, ja miten Reima jaksaa keskittyä kolmannen päivän putkeen. Hitsiläinen, sehän sujui!! Kahdeksikko siivekkeiden ympäri meni kuin vettä vaan, ilman dinzi-dinzejä, ja vähän ehti keskittyä omaan asentoon ja siihen energian yms keskittämiseen tiettyyn kohtaan. Reima nyt pätskysti puuhasteli messissä, ensin vähän yritti loitota toisen siivekkeen takana olleelle A:lle(hei jes, se siis tykkää kontaktitreenistäkin, vaikka mulle se ei tod mikään lempijuttu olekaan!),mutta hiffasi pian homman idean.
Sitten tehtiin pari kertaa ihan peruskepit puolelta ja toiselta, molempien ajatusten nollaamiseen. Eipä niistä sen suurempaa kerrottavaa. Siirryttiin pakkovalssi-valssiin. Huhhuh, sekin sujui!! Reimalta, ja ohjaajalta! Namppapalkka oli molempien mielestä vähän tylsä, niin lopulta palkkailin kentältä löytyneellä oksanpätkällä(joka koki loppunsa melko pian Reiman leikeissä..). Huh, hyvä fiilis jäi, lopetettiin pikatreeni siihen!
Ansa huusi häkissä koko ajan, ja naiivisti ajattelin, että voisin loput namit kuluttaa mukavan rentouttavaan tottistuokioon Ansan kanssa... Vielä mitä! Papsu sinkoili ja hosui ja touhotti ja väitti, ettei osaa mm. yhtään mitään, ja kaiken kukkuraksi kissannamithan nyt olivat niin pieniä, että _hieman ahne_ labbis yritti syödä kädet niiden mukana. Huhhuh! Joskus mietin, että millainenkohan raivopää se olisi, jos en olisi ollut vielä kuusi vuotta sitten superinnokas osallistumaan mm. kaikkeen, ja tavoitteenahan oli vaatimattomasti AINAKIN TVA. Jeepjep:D No treenit päättyi siihen, ei sormet kestä tuollaista kaluamista.
Tänään ihanat työkaverit lupasivat hoitaa keskenään iltalypsyn ja pääsin lähtemään kerrankin ihmisten ajoissa. Iltakierron jälkeen energiaa touhuiluun oli vielä jäljellä, joten jälleen lähestyimme aksakenttää. Eilisestä vahingosta viisastuneena ensin oli Apsun vuoro(olisin toki voinut ottaa molemmat kentälle, ja vuorotella, mutta hihna jäi kämpille, ei nuo pahemmin maalla käytä hihnaa:D). Aloitettiin samalla kahdeksikkotreenillä, mitä ollaan Reiman kanssa tehty. Toinen kätevä puoli tällaisessa "kakkos"koirassa, pääsee testaamaan, oppiko oikeasti itsekin jotain, vai yhdistikö Reima vaan päämäärättömän viisomisen tiettyyn asiaan. Askeleet oli edelleen hallussa, ja Apsukin suunnilleen kartalla. Ei se kauheasti jaksanut keskittyä turhanpäiväisiin piruetteihin ja muutaman kerran yritti rysähtää suoraan siivekettä päin. Homma kuitenkin pääsääntöisesti toimi!
Siirryttiin kepeille. Aluksi pari perussuoritusta(nami myös ekassa välissä), sitten otettiin välistä yksi verkko pois. Ekalla kerralla(tietysti) pikku rynniminen, mutta hei, sitten homma alkoi toimia! Papsu kasvatti vauhtia, ja rytmitti touhuaan jotenkin paremmin kuin ennen! Taitava toinen! Päätettiin onnistuneisiin suorituksiin puolin ja toisin.
Vipaksi otettiin putki-hypylle takaakierto(ja tästä variaatio: koira putkeen, takaaleikkaus, takaakierto, OHOS) ja putki-valssi-hyppy. Papsulla oli kivaa ja vauhdikasta, takaakierto sujui ok, takaaleikkausta se ei oikein tajunnut ensin, mutta saatiin sekin toimimaan, ja lopuksi saatiin oikein onnistuneet suoritukset. Reilu juustopalkka, ja testinomaisesti hetsasin sitä hieman Reiman vepeköydellä. Jumaleissön, tätsylihän innostui! Repi ihan tosissaan, palautti lelua ihan tuntumaan, ja selvästi nautti ihan eri lailla kuin pitkään aikaan. Tää leluinnostus on nyt ihan uus juttu, tosi mahti homma!
Ansa huutamaan häkkiin ja Reipeettäri areenalle. Aloitettiin kepeillä, suoraan niin, että keskeltä oli yksi verkko pois. Ensimmäisellä kerralla laitoin aukon jälkeen namialustan, ja ei kyllä yrittänyt enää sen jälkeen oikoa! Vähän eri kulmista lähettelyä, ei mitään kovin vaikeaa. Verkko takaisin, ensimmäinen verkko pois. Tämä vaatikin jo enemmän miettimistä sekä koiralta, että ohjaajalta(miten ohjaan). Käsiapua vaati enemmän, mutta vauhtia ei onneksi vähentänyt, Reima löysi jonkun ihan uuden turbomoottorin! Verkko takaisin, ja viimenen irti. No tämähän nyt oli jo lasten leikkiä. Vähän haastetta yritin saada meininkiin jäämällä itse seisomaan keppien alkuun. Pyh ja pah, eipä se menoa hidastanut. Ainiin. Kepeillä se kerran varasti namin alustalta. Olin järkyttynyt, Reima näytti vaikealta. Huhhuh, kaikkea sitä!(Apsuhan yrittää joka välissä vähän nameja viedä, mutta partiolaispojilta tämä on erittäin tuhmaa käytöstä!)
Siirryttiin A:lle kontaktiharjoituksiin. Nousin itse namien välissä ylös, otin vähän askelia, palkkojen välinen aika vaihteli, lähetin puoli askelta kauempaa, otettiin molempia puolia. Reima tykkää touhusta! No mikäpäs kai sen helpompaa ku pönöttää paikoillaan ja noukkia nameja. Vapautukseen käytin toista namialustaa kauempana, käytiin sinne aina yhdessä laittamassa nami valmiiksi odottamaan. Ensin pelkkä "JES" ei saanut mitään reaktiota aikaan, mutta pari kertaa toistin "VAPAAJES", ja vipalla toistolla jo pelkkä "JES" riitti. Tässä pitää ruveta kiinnittämään huomiota omiin eleisiin!
Lopuksi otettiin Reimalle sama setti kuin Papsullekin, tosin palkkasin köydellä, sillä vepeköydellä joka aiheuttaa paheksuvia katseita ja masentuneita näykkäilyjä lähinnä yleensä. Reimalle ei takaaleikkauskaan ollut mitenkään vaikea juttu. Palkka köydellä onnistui hyvin, Reima riepotteli innoissaan, palautti lelun käteen, ja syttyi ihan tosissaan kiskomaan! Ainut vaan, että mokasin, ja heitin lelun vähän liian lähelle namien säilytyspaikkaa(eli osoittelin sinne kädelläkin sitten..), ja Reima spurttasi ensin tarkistamaan, saako luvan hypätä syömään kaikki herkkujuustot. Hyvin se silti syttyi leikkimään, toivotaan, että huomenna treeneissäkin köysi on kaveri!
Note to self: Seuraavaan aksatreenituokioon täytyy kehitellä jotain uutta ja jännistyttävää, ettei mene ihan toistoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti