Meidän kiva treenikevät sai kurjan päätöksen, kun naapurin koira hyökkäsi Reiskan kimppuun kotipihassa, seurauksena reissu YES:lle, yö YES:llä, MUOKS OPISKELIJAEMÄNNÄN PILOILLE MENNYT VAPPU, murtunut metatarsaaliluu vasemmassa takajalassa, lastoitettu koipi, ab-kuurista johtunut ihotulehdus->koko koiran ajelu kaljuksi, viikottaiset lastanvaihdot reilun kuukauden ajan, parin kuukauden liikuttamiskielto ja koko kesän aksakielto, sekä korvauksista takkuaminen naapurin kanssa (to be continued...). Eli ei sitten osallistuttu mölliaksakisoihin, ei virallisiin tokokokeisiin, ei päästy vepe-kurssille, eikä näyttelyihinkään. Voisitteko siis ihmiset hamstrata vain sellaisia koiria, joita pystytte hillitsemään(ja eksänne myös) jos ei käskyin, niin edes fyysisellä massalla. Pysyvää vahinkoa Reimalle jäänyt, mutta kyllä tässä kesä meni ihan pilalle, omistajasta on tullut himovarovainen ja Reimakin reagoi äkkinäisissä koirakohtaamisissa erityisesti pimeällä helposti murahtamalla.
 |
| Reiska ulkoilutossunsa kanssa. |
 |
| Keksittiin sitten kaikkea hömppätekemistä. |
Alkukesä oli tylsää aikaa, lastan kanssa. Reimankin mielestä ja se pari kertaa nakersi jalkansa vapaaksi. Lopulta pääsiin lastasta eroon ja aloitettiin toissaviikonloppuna loppunut kesän mittainen uimakausi. Ikinä en varmaan itsekään ole noin paljoa käynyt uimassa, jotain hyötyä koiran "kuntouttamisesta". Uiminenhan on Reiskan mielestä yks maailman hienoimmista keksinnöistä, joten Reimalla oli varmaan ihan kiva kesä kuitenkin. Ja omistajalla riitti kyllä tekemistä ilman Reiman kanssa touhuamistakin, oltaishan me tokoilla voitu, mutta sekin puoli oli vähän lomalla kyllä....
No syyskuun alussa palailtiin takaisiin ruotuun ja Helsinkiin. Takaisin koiratapahtumamaailmaan palailtiin muutaman mätsärin avulla: Lapualla saatiin isoissa punanen nauha mutta ei kummempaa menestystä, Reima käyttäytyi kauniisti ja siitä olin ylpeä, vaikka itse säikyinkin. Seuraavana viikonloppuna tehtiin aika ninjasuoritus: ensin Vantaalla ShowHaumätsärissä isojen pun 2, siitä bussilla suoraan Ogeliin, jossa Schipperkejengiläisten mätsärissä myös pun2! Ei meille ruusukkeilla ole oikeastaan mitään arvoa enää tässä vaiheessa, mutta hienoa oli huomata, että vaikka Reima toisessa mätsissä aluksi meinakin kilahtaa jo turhautumisesta, sain sen nollattua takaisin näyttelymuppemoodiin (tottistelemalla...).
Tottistelua ollaan viritelty taas henkiin myös.
Huomioita:
- omatoimitreeneihin tarvitaan uusia ideoita, tai ainakin parempaa suunnittelua.
- kyllä Sanni, sä _voit_ luottaa koiraasi
- ->vaatiakin enemmän
- leikin käyttäminen palkkana täytyy suunnitella erityisen huolella ja ajoittaa sopiviin kohtiin, ettei lähe mopo lapasesta...
- NOUTO, tuo oma inhokkiliikkeeni, on ehdottomasti kypsynyt tauon aikana!! Tänään päästiin suorittamaan "kokonainen" liike, eli Reima odottaa vierellä, että heitän kapulan (tosin sisätiloissa), lähtee käskystä hakemaan sen (ehkä myös vartaloapua, tätä seuraavaksi häivyttämään), nostaa kapulan suht kauniisti, palauttaa sen vierelle perusasentoon ja irrottaa vasta, kun annan luvan! Tämä vaatii erikseen pienen syväanalyysin, miten tähän on päädytty, sen kirjoitan nyt:
Nouto, how we did it:
Aluksi turhauttavaa, _turhauttavaa_ naksuttelusytyttelyä, noutokapula on kiva jeejee. Sitten todetaan, että ei se kanna loppuun asti, ja koirakin vaan turhautuu, kun ei tiedä, mitä sillä noutokapulalla oikeastaan pitäisi tehdä->käyttöön ystävämme fyysinen pakote: koiran suu auki, kapula sisään, suu kiinni, käsi leuan alla pitämässä, vapautuskäsky. Tää oli kurja vaihe ja suoraan sanottuna vähän epäilinkin että tuleeko siitä ikinä mitään. No pikkuhiljaa lähdin häivyttämään pakotteita: Reiman piti itse ottaa kapula suuhun, en enää pitänyt leuasta, vaan rapsuttelin kaulalta jnejne. Edelleen Reiman naama oli vähän "painu kuuseen", mutta no, jos äiskä käskee ni sitte tehään. Putkiaivo<3 Rinnalla treenattiin kapulan nostamista käteen ja koska leikki on parasta, niin vähän sellaista heittelyleikkiä, että Rei sai hommaan jonkun innon edes, vaikka kantoasento ei ehkä ollutkaan oppikirjamainen alussa. Pointtina kuitenkin, että aina palautus käteen. Pikkuhiljaa leikkiäkin lähdettiin vaikeuttamaan: heitin kapulan kauemmas, lähdin pakittamaan, kun Reima tuli palauttamaan kapulaa jnejne. Pitelyharjoituksissa kapula suuhun, kun koira seisoo, ja istu-käsky. Kun alkoi sujumaan niin leikkiin lisättiin sama, loppupalautus aina istualtaan.
Vaiheet kesti kauan, etenkin alussa, ja sain onneksi kokeneemmilta neuvoja, milloin vaikeuttaa treenejä. Välissä pidettiin pitkiä taukoja: aluksi omistajan laiskuuden takia, sitten ihan vaan koska ymmärsin, että Reimalla säilyy mielenkiinto hommaan, kun treenataan harvoin. Mieluusti pidemmän treenitauon jälkeen alotettiin treeni noutojutuilla, koska Reima oli haljeta onnesta, että sai tehdä _jotain_. Palkka siirrettiin aika nopeasti pois kädestä taskuun tai muualle kauemmas, ja nameja ei saa tuijottaa, koska sitten ei pysty ajattelemaan muuta...
Yhtäkkiä tapahtui jotain ja Reima keksi yhden leikkituokion kesken tarjota kapulan palauttamista PERUSASENNOSTA. Mitään tällaista ei oltu treenailtu, se sai istua vaikka metrin päässä, kunhan istui kapula suussa irti-käskyyn saakka. No ei muutaku bileet käyntiin, oli aika nohevaa jätkää kyllä sen jälkeen.
Pidettiin taas parin viikon tauko (arvatkaa onko vaikeeta pitää taukoa hommasta, joka yhtäkkiä alkaa sujumaan ja haluis vaan hinkata sitä kuntoon!) ja tänään kaivelin taas kapulan semisti tylsän kotipäivän kesken esiin. Ja sehän meni hienosti, kuten ylempänä jo sepustin. Tästä jatketaan tosiaan käskysanojen vähentämisellä, vartaloapujen häivyttämisellä, pidemmällä noutomatkalla pihalla ja treeneissä jne. Pikkuhinkkailua siis enää! Ja tämä ajatustenvirta tähän ihan vaan että sitten kun seuraavan koiran kanssa tuskailen samojen aiheiden parissa, niin voin täältä lukea vinkkejä, miten Reiman kanssa tehtiin, ja valaa toivoa siihen, että ehkä se toinenkin joskus oppii! You can do it, future-Nispe!
Nojuu takaisin nykypäivään. Tokon suhteen on suuria odotuksia: päästiin HSKP:n tokolupaukset-ryhmään syyskaudeksi! Ihanaa päästä jälleen ohjattuun ryhmään! Ilmeisesti ryhmäläisyyteen kuuluu myös treenipäiväkirjan pitäminen, jospa blogikin siis elpyisi.... Muita tavoitteita: Reiskan viretason parempi ha(/i)llitseminen, äänettömyys suorittaessa, alo-liikkeet kuntoon ja avoimetki alulle. Uusia treenivinkkejä ja -ideoita!
Noniin sitten kuningaslaji agility!
Hallikausi alkoi tiistaina. Pakaristen hallilla jatketaan, vaikka tämä ei ihan niin kivalta vaikuttanutkaan kuin viime talvinen: pienempi ja vähän vielä kesken. No eiköhän tästä hyvä tuu! AKK:n riveissä siis edelleen. Jatkavia 6, samoin alkavia, ihan inhimillisen kokoset jengit.
Ekoissa treeneissä oltiin me, Päve+Ilse, Ella+Betta ja Cindy ja Emmi+Tarmo. Meillä oli kolme "pistettä": hyppytekniikka, putki+A ja toisella kentällä kentänpätkä. Maiju mulle neuvoi hyvin simppelin Alatalon Vapun oppeihin pohjautuvan hyppytekniikkatreenin, selitän nyt senkin tähän sillei, että itse sen ymmärrän ja voin myöhemmin tarkistaa täältä, sori muille jos ette tajua:
bumppi merkiksi koiralle, sen taakse istumaan suorana ja ryhdikkäänä keskellä. bumpilta ekalle esteelle 4 tipuaskelta. Ekalta tokalle...kolmannelle..neljännelle 6 tipuaskelta, esteiden korkeus 20cm. neljännen ja viidennen väliin yheksän tipuaskelta ja vipalla esteellä säädellään joko korkeutta tai esteen välimatkaa muihin. Kolmen harppauksen päähän palkka:D Aloitetaan helposta,vaikeutetaan asteittain, lopetetaan helppoon. Meneekö koira suoraan vai kaartaako aina johonkin suuntaan jne seurailtava. Avustaja laittaa namppaa, on selin koiraan jos tarvii olla namilla.
Tehtiin Päven kans pareittain. Ei mitään kummallisuuksia kai (meil on videooo, ja Maiju lupas analysoida ne!). Reiska kerran rysäytti komeesti vipaa estettä päin. Muuten pomppi iloisesti menemään. Analyysien jälkeen tiedän enemmän:D
Seuraavaksi hinkkailtiin kontaktia. Aloitettiin loppukontaktilla vaan, no sehän sujuu. Koko A meni kanssa nätisti ja hienosti jäi käskystä oikeaan asentoon. Otettiin vielä putki+A komboakin molemmilta puolilta ohjaten, hienoa kun jo tuossa matkalla meinasin jäädä jälkeen.......
Pikkuradalla rengas-putki-pituus-hyppy-hyppy muuten aika semmonen simppeli U:n muotoinen rata, mutta hypyt oli rinnakkain, että siinä sai kikkailla, mitä halusi. Persjättöä tuli putkella, muuten ei mitään ihmeellisyyksiä. Lopuksi ku aikaa oli ni treenailtiin vielä pakkovalssia erikseen, kun se on ehkä ainut ohjauskuvio jonka jotenkuten muistan.
Reima oli mahtava. Sillä oli superhauskaa, se keskittyi superhyvin, vaikka olikin uusi halli ja vähän uusia treenikamujakin ja mm välillä näköpiirissä vilistävä wipukka. Ei sitä kiinnosta. Se on _töissä_. <3 Kiitokseksi hyvistä treeneistä se joutui tunniksi hallin nurkkaan makaamaan hiljaiseksi komennettuna(käytiin jäähdyttelees toki enste!), kun vetäsin alkeisporukalle treeninkaltaisen setin. Aina tää tiimin toinen osapuoli ei osaa olla yhtä reilu ku koiransa.
Nyt Reiska on parina päivänä pitänyt hihnaa vaan aamulenkeillä (jotka tuntee mut ni tietää että mun huumorintaju ei aamuisin riitä mihinkään ylimääräiseen..) ja muuten Rei on saanut pölöillä vapaana tässä lähipuskissa. Se on aika onnellinen. Ollaan otettu kaikenlaisia puiden/tolppienkiertoja ja 2on 2offia treenailtu vähän sopivilla kivillä. Meillä on ollut kauheen hauskaa! Toivottavasti sama meininki jatkuu:) Syksyn treenikalenterin kannalta elellään jänniä aikoja. Jos tiimi toimii koetreeneissä x2, niin saadaan lisätä toisetki aksatreenit viikkolistaan. Mutta siitä lisää myöhemmin:)
JA KUVIA JA VIDEOITA TULEE JOS/KUN JOSKUS SAAN PÄVELTÄ, VINKVINK.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti