maanantai 19. maaliskuuta 2012

Agilitytreenit 3.

Tässä kävi niin, kuin oikeastaan vähän ennustinkin, ja jonka vuoksi meidän aksaporukkaan otettiin kymmenen osallistujaa: neljäs treenikerta, ja paikalla oli neljä ihmistä.. Pari juoksuista koiraa, nielutulehduksesta toipuva koira, flunssaisia ohjaajia, parilla koira maakunnassa jnejne. Vaan en valita, meidän kannalta tämä oli ihan mahtava kerta: tehtiin pareittain ohjaaja+alkeellinen. Minä pääsin Idan ohjaukseen. Ida on meille tottista pitänyt, ja pidin hänen tyylistään kyllä kovasti tottiksessa, ja samaa voin nyt sanoa aksasta.

Aloitettiin Reiman kanssa pelkällä putkella. Namialusta odottamaan ja koira putkeen. Yllättäen tässä ei mitään ongelmaa. Sitten lisättiin vaikeutta: hyppy, putki ja namialusta. Ensin juoksin vierellä, ei ongelmaa, sitten seisoin paikoillani, ei ongelmaa. Seuraavalla kerralla Reima ajattelikin kokeilla tyylikästä putkenväistöliikettä, mutta viimeisellä kerralla suoritti taas pätskysti molemmat.

Seuraavaksi pussille. Meillä jäi ensimmäinen pussikerta väliin, joten aloitettiin treenailu vasta nyt. Alun säätämisen jälkeen Ida piti pussia auki, namialusta päädyssä odottamassa. Reima singahti iloisesti pussista läpi uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, ei mtn mainittavaa.

Seuraavaksi oli Idan Sumin vuoro treenata puomilla kosketusalustaa. Huhhuh, melko sähäkkä kaveri! Meikä roikkui hihnan päässä stoppina, ja muutaman kerran onnistuin ite sössimään, mutta saatiin kuitenkin Sumille lopulta onnistuneita suorituksia:)

Reiman kanssa otettiin toinen uusi este, rengas. Huhhuh, tämä vaatikin pikkujätkältä ajatustyötä. Jos ängen renkaan sivusta, en saa namia wtf`? jos kierrän esteen, en saa namia wtf? Aivan meinasi pikkumies jo turhautua, kun ei perkele mikään kelpaa! Saatiin kuitenkin namilla ohjattuna ihan hyviäkin toistoja, ja lopuksi vähän vähemmän avitettunakin. Tässä Reima meinasi kerran singota vieressä radanpätkää tekevän Usvan luokse, mutta pysähtyi vaan kun vähän volaa korotti! Tosi hyvä, olin tyytyväinen.

Meidän akilleen kantapää oli tällä kertaa mutkaputki. Tätä tehtiin jo viimeksi, mutta nyt putki oli todella U-kurvilla ja meni puomin alta. Reima ei vaan _t a j u n n u t_ mitä siltä vaaditaan. Ei niin mitenkään päin. Pari kertaa se jo sujahti putkeen, mutta heti kun hihkaisin kehua, pyörähti takaisin:D Siirryttiin toiselle putkelle, joka oli vähän väljemmillä vesillä. Ensin pelkkä suora putki, np. Sitten loivaa mutkaa, np. Lopuksi ysikymppi kulma, nou problemo tässäkään. Vaadittiin vaan se kuuluisa kahden herneen kohtaaminen. Ja omistajalta sulavampaa liikehdintää kuin puomin kyljessä(kyllä, juoksin sitä puomia päinkin kerran..). Mutta lopulta saatiin siis onnistumisetkin, jes!

Puomia treenattiin niin, että hyppyytin Reiman(hihnassa) puomin loppuun, pari askelta kontaktille, siihen stop ja namialustalta muutama nami ja kehua, ja sitten hallittu vapautus. Tää meni huomattavasti paremmin kuin viimeksi, selvästi kotitreenaamisesta oli hyötyä(kiitos vaan Maijulle taas treenivinkeistä!:)) Muutenkin saatiin kommenttia, että Reima pelaa hienosti namialustan kanssa. Jätkä, joka ekalla kerralla ei mitenkään meinannut sisäistää, että namit tulee joltain muovilta, eikä omistajan kädestä. Jesh!

Ida myös oli sitä mieltä, että ei Reima ole koira, lopulta yhdessä pääteltiin, että kyllä se edelleen on se naalin ja pesukarhun rakkauslapsi. Kehuja sai myös keskittymiskyvystä ja nopeudesta, taitava!

Itekseen otettiin pujottelua tuplaohjureilla, tääkin tehtiin hihnassa. Ensimmäisellä yrityksellä yritti rynniä ohjurien läpi, sen jälkeen muisti homman nimen, ja vipa toisto tehtiin jo niin, ettei hihnalla tarvinnut juurikaan ohjata!:)

Lopputunnista oli paljon tylsää seinäodottelua, kun minä avustin Idaa ja valokuvailin muita. Reima opetteli sillä aikaa HAUKKUMAAN muiden vuoroaan odottavien kanssa. Oivoi, ei sen ihan vielä olisi tuollaista tarvinnut oppia ollenkaan.. No ihan lopuksi tehtiin vielä superpalkkaus: suora putki, ja lentävä haisunäätä! Ei olisi voinut juuri onnellisempi pikku miekkonen ollakaan!

Tällä kertaa Reima keskittyi paremmin odottelemaan suoritusten välillä, kun juttelin Idan kanssa. Lopuksi jätin sen paikallamakuuseen muiden koirakoiden keskelle, kun itse lähdin sammuttelemaan vähän kauemmas lämmittimiä, valoja yms. Hyvin pysyi paikoillaan, ja muutenkin koko tunnin kuulolla. Hyvä treenikerta, omistajalle taas paljon sisäistettävää ja pohdittavaa! Pian kuulemma voidaan alkaa jo harjoitella ohjaussysteemejä, oivoi, tunnen jo valmiiksi kuinka pikku aivoihini sattuu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti