Nojuujuu, ei oo ykköstä ei. Kirjoittelen nyt tuoreeltaan toisten treenien jälkeen fiilikset ylös, ekojen treenien tunnelmat on kyllä jossain antiikkisella kynä+paperi-yhdistelmällä taltioituna, lisäilen kun ehdin..
Toisissa treeneissä Hakkilan Hallilla oli uutena esteenä puomi. Lisäksi treenailtiin omatoimisesti/muiden avustuksella keppejä, hyppysuoraa, ja putkea. Paikalla oli seitsemän koirakkoa, kolme ohjaajaa(jotka toki treenivät omia koiriaan välillä).
Aloitettiin Tuulikin ohjauksessa puomilla. Ensin harjoiteltiin targetin tökkäämistä nenällä->nami. Tätä ei olla aiemmin treenailtu, mutta ihan kuin jätkän kaksi hernettä olisivat hetkellisesti kohdanneet! Jatkettiin siten, että nostin Reiman ihan puomin loppuun, target tyhjänä maassa odottamassa. Ohjaus targetille, tökkäys(no toistaiseksi vilkaisu edes..) ja nami ilmestyi alustalle. Hihnanjatke ei ollut vielä ihan virittynyt agimoodiin ja koki olevansa kankeampi kuin Kaikkonen konsanaan. Reima onnistui aina viime senteillä istumaan/tiputtamaan takapään puomilta/mitä nyt vaan. Puomin molemmin puolin viritetyt aidanosat helpottivat tilannetta, ja ohjaajalta tuli kuitenkin kannustavaa palautetta, ja olihan tää Reiman eka kerta puomilla. Namialustajuttu ahkeraan kotitreenaukseen siis!
Seuraavaksi otettiin hyppysuoraa Elinan ja targetin avulla. Tässä ei kyllä suurempaa ongelmaa, Rei on aivan liekeissä, pari kertaa jopa HAUKAHTI kun oli niin mahtavaa. Tässä bongaa hienosti targetin, eikä hae omistajalta namia. Kahta hyppyä otettiin, ehkä ensi kerralla jo kolmas?
Hyppysuoralta siirryttiin putkelle, joka ensimmäisestä kerrasta poiketen oli melko pitkä ja loivalla mutkalla. Omistaja ei taas meinannut hallita omia raajojaan, saati sitten saanut ohjattua koiraa.. Reima ei ihan hiffannut, mitä tehdään, ja yritti juosta vierellä "JEEEEEE"-moodissa. Suoristettiin putki, jolloin pikku putkiaivo(ehheh) tajusi, että siellähän se targetti odotteleekin taas, ja kipitti onskina putken läpi. Lisättiin pieni mutka, juoksin vierellä, ei enää mtn ongelmaa. Tosin sain noottia siitä, että täytyisi pitää ääntä vierellä juostessa: Reima unohti kokonaan namialustansa ja kääntyi putken suulta hakemaan multa namia/kontaktia. Helpotti kyllä huomattavasti, kun kannustin juostessa! Lelullakin tehtiin palkkaus(Elina heitti kun jätkä tuli putkesta ulos). Toimi hienosti, hyvin riittää häiriöisessä hallissa jätkällä intoa repimiseen ja heittoleikkeihin. Putkea otin vielä myöhemmin keskenäni, lähetyksiä molemmin puolin, namit odottamassa(osasi jo hakeutua alustalle!), ja viimeisellä kerralla ahhh maailman paras pesukarhulelu alustan päällä jumbopalkintona. Tää on selvästi jo yks Reiman lemppariesteistä, ja vauhtia on sen verran, että en meinaa perässä pysyä!
Seuraavaksi vuorossa pujottelu. Keppejä otettiin jo ekalla kerralla, mutta silloin käytin pelkkää käsiapua. Sittemmin sain käskyn ottaa verkot/ohjurit käyttöön. Koska hallin verkot ovat vähän kyseenalaisessa kuosissa, ja muutkin käyttävät (tupla)ohjureita, liityttiin me tähän jengiin. Tunnin aikana ehdittiin treenailla pariin otteeseen, Tuulikilta saatiin vinkkejä. Koira hihnassa, mahdollisimman vähän käsiapuja, namialusta päässä. Reima oppi nopeasti tiedostamaan Erinomaisesti namialustan sijainnin, ja yritti muutamasta kohtaa oikaista suoraan alustalleen. Ei kuitenkaan panikoitunut, vaikka ohjasin hihnan avulla takaisin "kujaan" ja vaadin suorittamaan loppuun. Lopuksi saatiin pari nättiä onnistunutta suoritusta, ja Tuulikilta kehuja ohjauksesta.
Yleinen tunnelma treeneissä oli vilkkaampi kuin ensimmäisellä kerralla(meiltä jäi välistä lomaviikon takia yksi kerta pois, eli kaikenkaikkiaan tämä oli kolmas). Ensimmäisellä kerralla jakauduimme kahteen ryhmään, ja ohjaajat opittivat eri esteitä. Nyt jokainen kävi itsenäisesti haluamassaan järjestyksessä treenaamassa ohjatusti, tai itsenäisesti, eli hälinää ja suorittavia koirakoita oli enemmän. Nyt hommassa oli kyllä enemmän tekemisen meininkiä, kaikki tiesivät, mitä tehtiin, ja tunnin aikana ehti treenata paljon enemmän kuin ensimmäisellä kerralla! Reima oli hälystä huolimatta hienosti kuulolla. Kiihtyneempi tosin kuin ensimmäisellä kerralla, mutta keskityin itse aika huonosti sen viretilaan tänään. Siihen nähden se jaksoi kiinnostua puuhastelusta mahtavasti, eikä se kyllä pahemmin tarvitse hihnaa. Ensi kerralla pitää keskittyä enemmän rauhalliseen odotteluun ja järkeviin väliaikaharjoitteluihin(muistat Sanni siis ITSE keskittyä koko ajan..!) Pääasia kuitenkin, että jätkä oli, jos mahdollista, vielä enemmän liekeissä kuin ensimmäisellä kerralla! Silmät loistivat jälleen, ja korvat pysyivät metelistä ja hälystä huolimatta hienosti mukana! Tästä on hyvä jatkaa!
Treenaa ensi kerraksi:
-namialustan tuijottaminen+tökkäys
-ota naksutin mukaan treeneihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti