Aksa nro. 5

Ja niin tuli taas maanantai, ja aksatreenien aika. Tällä kertaa Hakkilassa mukana kuusi ihmistä, ja yhdeksän koiruutta. Jotenkin meni taas hyvin niin, että oli kolme kokenutta, ja kolme aloittelevaa paikalla, joten pariuduttiin kätevästi, me puuhailtiin Tuulikin, Timin, ja Usvan kanssa.

Aloitettiin Reiman kanssa uudella esteellä, pituudella. Tässä oli härdelliä, kun Ilse suoritti pussia vieressä, mutta Rei jaksoi ihanasti keskittyä silti omaan juttuun. Ei juuri ongelmaa, ensin menin vierellä, sitten jäin itse seisomaan. Noottia tuli siitä, että Reima varmistaa kauheasti multa, eikä ole tarpeeksi kiintynyt namialustaansa. Sitä vahvistavia treenejä siis paljon kotona!

Seuraavaksi mentiin puomille. Tehtiin samaa harjoitusta kuin parilla viime kerralla(Maijulle huomautuksena, että nyt vapautus-käskyn jälkeen Tuulikilta tuli edestä nami/heitettiin nami). Reima alkoi olla aika liekeissä, ja pari kertaa yritti hätäillä puomilta puoliksi pois hypäten. Saatiin kuitenkin onnistuneita suorituksiakin, ja jätkä tykkää hommasta kyllä kovasti! Tässä tuli vähän naapuri morjenstamaan ja Reiman nameja kärkkymään yllättäen, mutta Petskulla oli niin kesken naminsyönnit, että ei se edes huomannut karkulaista. Putkiaivoista siis on hyötyäkin!

Tuulikin kanssa puhuttiin siitä, pitäisikö puomilla käyttää nokkimista kuitenkin, mutta päätettiin nyt toistaiseksi jatkaa näin, jos Reima tuntuu hiffaavan homman idean ilmankin.

Reima joutui hengailemaan seinään(tällä kertaa yltyi vaan kerran haukkukuoroon mukaan, ja silloinkin hiljeni kun kävin vähän ojentamassa..), ja otettiin Timin kanssa A:n kontaktia, sekä pituutta. Timbani oli taitava aksashelttinen kyllä, eipä siinä ihmeempiä.

Tauon jälkeen otettiin Reiman kanssa rengasta. Vähän oli taas mietinnässä, mistä kolosta pitikään mennä, mutta kerran ohjasin, ja sen jälkeen ei ollut enää ongelmaa. Keskusteltiin Tuulikin kanssa siitä, että Reima pitää paljon katsekontaktia minuun, mikä ei aksassa kauhean sillei kannattavaa ole. Todettiin että lisää vaan namialustatreeniä siis paljon!

Seuraavaksi lähestyttiin meidän tähän astisista jutuista hankalinta: mutkaputkea. Ensin putkessa oli vain loiva mutka. Aluksi ohjaus putkeen ei onnistunut, vaan Reima pyörähti suulta takaisin ja pyrki namialustalle(Jaaaaaa nytte sitte yhtäkkiä muistiki taas sen..). No neuvoksi kauempaa ohjaus putkeen, ja sehän toimi, kun oma liikeratani oli jotenkin järkevämpi. Tämän jälkeen ei enää ongelmaa ollutkaan. Putkeen ja putkeen ja putkeen vaan. Lisättiin kurvia, ei vaikutusta. Sitten muistin viime kertaisen lupaukseni siitä, että lelua on käytettävä. Ensin tehtiin pari kertaa niin, että Tuulikki heitti lelun, Rei sinkosi perään, ja minä leikitin. Tässä se ottaa mielestäni liikaa omaa aikaa lelun riepotteluun, ja se on Reiman mielestä kuitenkin se "juttu". Niinpä seuraavat kerrat tehtiin niin, että Tuulikki palkkasi putken jälkeen riepotteluleikillä. Oli aika hauskaa katsoa kun oma otus leikkii ihan liekeissä "vieraan" ihmisen kanssa. Tuulikillakin oli ilmeisesti ihan kivaa, kovasti kehui, että mahtavaa kun on koira, joka leikkii kunnolla, mutta päästää myös irti käskettäessä. No niinhän tuo tekeekin, ja voi että sillä oli mahtista!!:) Hienojen toistojen jälkeen Reima pääsi taas seinäkuoroon, ja otettiin mun lempparitipsu-Usvan(<3) kanssa rengasta(ja pujottelua), sekä keinua. Usva oli keinulla mahtava:D Koko koira hyppäsi kun lauta tärähti maahan, mutta ei Usva välittänyt, vaan suoritti urheasti loppuun. Ehkä liikuttavin aksailija ikinä.

Kello lähestyi jälleen kovaa vauhtia puolta, ajattelin ottaa Reiman kanssa vielä pujottelua muutaman toiston. Ensin meinasin keskenäni treenailla, hihnassa. Reima yritti ohjurista läpi, mutta muuten meni hyvin. Elina seuraili vieressä, ja sanoi, että hihna ehdottomasti pois, hihna oli sotkenut Rein liikeradan ja sen takia törmäsi ohjuriin(no ihmettelinkin vähän, että miten se nyt eri suunnasta yritti rynniä kuin missä namialusta ootteli). Elina tuli tähän vahtimaan alustaa. Eipä tässäkään ongelmaa, mitä nyt pieniä lappalaissuoritusääniä(haukahduksia..) mukana, kun oli vaan NIIIIIIIIIN siistii. Yksi flegu suorituskin saatiin aikaan, Reima meni jotenkin kummasta suunnasta kujaan, ja pohdiskeli selvästi koko matkan, että onkohan tää ihan oikein. Loppuun saatiin oikein vauhdikas pujottelu, Reimalle kehut kehonhallinnasta, ja superpalkkana vähän pesukarhun riepottelua!

Koska muilla oli vielä hommat kesken, otettiin vielä keskenämme muutaman kerran yksittäinen aita. Tässäkin huomas sen, että tukeutuu liikaa muhun, mutta kyllä se toki suoritti. Ja loppuun saatiin oikein hieno irtoaminen(kappas kun sattui namialustalla olemaan superkasa herkkuja;D).

Hyvää mieltä treeneissä aiheutti tällä kertaa Reiman älyttömän hyvä kuuliaisuus. Se ei reagoi irtokoiriin, ei koviin ääniin, ei oikein mihinkään. Ei hätkähdä edes sitä, kun se odottaa paikalla makuussa kun sammutan kaikki hallin valot, ja käsken sen jälkeen luokse. Ja sillä oli tajuttoman kivaa, taas kerran. Mietinnän aiheita taas oli namialustatreenaus, ollaan se kyllä unohdettu viime aikoina ihan kokonaan! Ja äänen käyttö, muutaman kerran tuli jätkältä kommenttia kiiihdyttävien esteiden(putki, kepit) kohdalla. En tykkää haukkumisesta, en sitten yhtään.

Ensi kerta meillä jääkin välistä pääsiäislusmuilun takia. Harmi!


(ps. Ainiin! Me tokoiltiinkin viime viikolla, tiistaina. Eviran parkkiksella oikein teinijätkä-jengillä: vuoden ikäinen seropi Halla, sekä suunnilleen Reiman ikäinen silkkiterrieri Mörkö. Ensin treenailtiin omiamme, me otettiin seuraamisia kulmilla, seisomaan jäämistä, luoksetuloa, ja vähän yhdisteltyjä liikkeitä ilman käsipalkkaa. Paikallamakuu tehtiin suunnilleen täysaikasena, mutta matkaa vähemmän. Odotteluajat Reima joutui makoilemaan paikoillaan vapaana. Lopuksi otettiin jätkien kanssa ohitusharjoituksia, ja kaikilla meni oikein hienosti! Menispä se aina lenkeilläkin noin esimerkillisesti..)