Jes, viikon tauon jälkeen päästiin mukaan treeneihin!:) No innostus laantui tuossa vähän ennen Salkkareita, kun perinteinen maanantainuutumus iski. Sitkeästi silti kamat mukaan ja koiran kanssa ulkoilemaan.
Tällä kertaa meitä olikin tosi vähän(taas..), minä ja Tuulikki ja Ella. Alkaa pikkuhiljaa mietityttämään hallivuoron tulevaisuus. Syksylle vuoro on "luvattu", mutta mitä käy vuodenvaihteessa, kun johtis vaihtuu, eikä uudessa johtiksessa välttämättä ole ketään koiraintoilijaa. Ei hätää, puimme Tuulikin kanssa jo vähän uusia juonia, mutta niistä mahdollisesti lisää myöhemmin;)
Aloitettiin Reimarin kanssa aivan uudella jutulla: radan pätkällä. Yhdellä sivulla kaksi aitaa, ysikymppi mutkan jälkeen putki(suht suora), ja ysikympin jälkeen vielä kolmas aita. Ja ennen putkea ohjauspuolen vaihto valssin avulla. HUI. Ensimmäisellä kerralla aliarvioin koiran nopeuden täysin, ja se oli jo kohdalla, kun aloin harkitsemaan hypähdystä toiselle puolelle, joten jätin kuviot niikseen ja ohjasin "väärältä" puolelta putkeen, vielä ei otettu viimeistä hyppyä. Namipalkka jee.
Seuraavalla kerralla kipitin aitojen toiselle puolelle jo valmiiksi, tein hypähdyksen toiselle puolelle ja jokseenkin ihmeen kaupalla sain koiran ohjattua putkeen! Seuraavalla kerralla jäin liikaa toisen aidan eteen, ja Reima lähti oikaisemaan suoraan kohti putkea. Sitten saatiin onnistuminen, ja palkka lelulla(Tuulikki-raukka "Miten tän saa irti, mikä se käsky oli???":D).
Lisättiin vähän vaikeusastetta ja otettiin kolmaskin hyppy mukaan. Ensimmäinen ohjaus ihan päin prinkkalaa, putkeen asti ok, mutta siitä juoksin itse melkein sitä viimeistä aitaa päin.. Vähän omien ajatusten kokoilua, ja mittasuhteiden hahmottamista, ja saatiin hienoja toistoja(puhun nyt siis koiran osalta, en tahtoisi nähdä välttämättä omaa suoritustani nauhalta..) pari. Yllättävää tässä oli ehdottomasti se, miten NOPEA tuo pieni pesukarhunomainen otus on sille päälle sattuessaan! Ei sitä ole yksittäisiä esteitä treenatessa oikein tajunnutkaan..
Välissä otettiin Timin kanssa samaa touhua, on kyllä opettavaista seurata toisten treenejä ja nähdä eri tavalla toimivia koiria!
Seuraavalla Reiman vuorolla otettiin A:n loppukontaktia. Nostin Peettärin kontaktin alkupäähän, kipikipi alustan luo, ja "koske"(no ei se siis koske, mutta seisoo siinä kuitenkin)->nami-treeniä ja vapautus. Tuulikin ideasta viimeiset kerrat niin, että vapautusnamin antava käsi oli jo valmiiksi ojossa, mikä harhautti Reimaa, mutta lisättiin alustalle nami->pysähtyi siihen odottelemaan nameja, loppuvapautus->vähän epävarmasti kohti vapautusnamia, mutta kuitenkin.
Perään otettiin pujottelua. Nyt parista välistä oltiin poistettu tuplaohjurit(okei niitä ei vaan löydetty tarpeeksi ehjiä..), ja hienosti meni silti! Ensimmäisellä kerralla yritti livahtaa(täysin epäloogiseen suuntaan, eli poispäin namialustasta) yhden ohjurin välistä pois, mutta sen jälkeen ei ongelmaa, kummaltakaan puolelta lähetettäessä. Hienoa!
Välissä treenailtiin Usvan kanssa radanpätkää, tipsuherranen oli tänään aivan erityisen sähäkällä ja taitavalla tuulella<3
Huhhuh, koska aikaa tuntui vain riittävän ja riittävän ja riittävän, otettiin seuraavaksi uudelleen samaa pikku radanpätkää. Kerran Reima taisi skipata toisen hypyn, muuten saatiin ihan nappisuorituksia, jee! Timin kanssa kertailtiin samaa touhua, ja loppuun otettiin vielä molemmille junnujätkille pikaiset rengastreenit.
Reima alkoi olla jo turhautunut, eikä meinannut malttaa odottaa käskyjä. "OLESINÄSIINÄHILJAANIINMINÄSUORITANTÄSSÄ!!!" tuntui jätkä yrittävän sanoa urpolle ohjaajalle. Pikku muistelua siitä, pitääkö lupaa malttaa odottaa, ja saatiin tässäkin onnistumisia, ja nyt selvästi hahmotti jo renkaan olinpaikan, eikä esim. yrittänyt sivusta rynniä läpi.
Treenit sinänsä menivät tosi hienosti, mutta en tiedä, jotenkin jäi itselle vähän valju olo. Iski masukipu puolivälissä treenejä, ja keskittyminen herpaantui ajoittain:D Opittiin kuitenkin paljon uutta, ja Reima oli tosi hyvällä vireellä matkassa! Se malttoi(enimmäkseen) odotella seinällä kauniisti hengaillen(eli haukkumatta), suoritti omia juttuja ihan sata lasissa, ja pysyi mahtavasti kontrollissa(psl tuo rengassähellys). Sai kehuja, kun edistyy niin nopeasti:) Yksi paha miinus treeneissä oli se, että typerä omistaja on unohtanut PESUKARHUN SEINÄJOELLE! Palkkautui tuo munkinsolmulelullakin, mutta selvästi pesukarhu on mieluisampi retuuteltava. Ensi treeneihin siis pesukarhu mukaan!:)
Ps. Tavattiin hallilla sukulaisiakin, kun Sinna-sisko treenaili hallin toisella kentällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti