Tottisteluviikko

Vietettiin vaihteeksi aksavapaa viikko (omistajan pikkujouluristeilyllä ja sen jälkeisillä oloilla ei tietenkään ollut asian kanssa mtn yhteyttä) ja yritettiin keskittyä enemmän tokoiluun. Paino aika pitkälti sanalla yritettiin.

Keskiviikkona käytiin Viikissä pikatottistelemassa Elinan ja Sutsin kanssa. Reima oli _outo_: se haahuili, paikallaolossa nuuski maailman tuulia ja tuijotteli ympäriinsä, muutenkin vähän sellainen iloton koomailija. Kyllä se nyt teknisesti teki ihan hyvin, mutta ei siinä touhussa nyt mitään hauskaa ollut kummallekaan. Mietin jo, että nytkö olen sen pilannut ja tällainen matalavireinen laahuilijako se sitten on.. No ei onneksi, hemaisevalla tottisseuralaisellamme, Sutturalla, oli vain juoksut juuri alkamassa, tokihan Reima nyt sen noteerasi. Puuh!

Muuten puuhasteltiin kotona jotain pientä. Lauantaiaamuna paniikkitreenailtiin vähän aamulenkin ohella ja sisällä harjoiteltiin hyppyä ensin namialustalla, sitten pelkällä namilla, ja lopulta ilman namia. Lenkkeilyllä ja kaikenmaailman treenailulla väsytetty koira matkaan ja treeneihin!

Matkaan meinasi tulla jo mutka kohti YES:iä: Reima imuroi bussista penkkien alta jonkun pillerin. Onneksi huomasin, onneksi päätin kaivaa pois, onneksi ei ehtinyt puraista. Mitä lie oli:/

Treeneihin saavuttiin taas n. 10min etuajassa, juteltiin ohjaajan kanssa niitä näitä, Reima osallistui aluksi keskusteluun, mutta ihan nätisti rauhoittui makoilemaan. Tällä kertaa meitä oli neljä treeneissä. Kaikilta kyseltiin, mitä haluaisimme tehdä. Minä toivoin jotain uutta: ongelmaliikkeiden hinkkaaminen alkaa syödä motivaatiota molemmilta, etenkin kun olen palkkaakin pikkuhiljaa vähennellyt.

Treenattiin siis neljällä eri pisteellä ruudun alkeita (ohjaaja tässä), hyppyä, ja kahta vapaavalintaista juttua. Reiskan kanssa aloitettiin ruudulta. Koutsi suositteli, että opetellaan alkeet näyttämällä koiralle ruutu. Eli ensin hän kävi tapsuttelemassa ruudun keskustaa ja hoki ruutua, sitten meikä, ja sitten päästettiin Reiska hetsattuna ruutuun, läheltä sitä, tottakai. Se ehkä jopa hiffasi homman melkein, vähän vaan yritti ruutumerkkejä käydä pahoinpitelemässä, koska selkeästi siinä joku noutohomma oli hänen mielestään vireillä. Lopuksi otettiin kauempaa lähetys ruudussa olevan lelun luo. Reimahan ei kauheasti saa lelupalkkaa tottiksessa, koska kierrokset nousevat nopeasti tappiin, ja siitä yritetään päästä eroon. Lelu oli siis aivan superrrrrrrrrihana. Ihmeen hyvin se siitä kuitenkin rauhoittui. Tätä pitäisi nyt reenata kotona, että päästään joskus aiheessa eteenpäin. Ei muuta kuin kartioiden ostoon!

Itseksemme otettiin ensin liikkeestä seisomista takapalkalla ja käsipalkalla ja vähän kaikilla palkoilla. Kyllä se siitä, pikku hiljaa.

Hyppy otettiin ensin namialustalla ja lopulta ilman. Hyppää hyvin ilman takapalkkaakin, tosin yrittää lähteä kiertämään estettä takaisin mun luo, eli pitää olla supernopea seisokäskyn kanssa.  Kyllä sekin siitä! Hypyn ohella otettiin vähän seuraamista hallin seinustalla olleiden aksaesteiden ohi. Ei se nyt muka huomannutkaan niitä, justiinsajoo.

Sitten tehtiin vielä vähän istu-maahan-seiso-treeniä. Tähän vaaditaan tarkkuutta, se osaa kyllä hissinä maahan-seiso-maahan, mutta helposti ottaa pikkuaskelia, jos odottaa namia minulta. Tässäkin tehtiin vähän takapalkalla, se oli Reiman mielestä kummallista. Lisäksi seuraamisen käännöksiä ja pikku paikallamakuuta tiheällä palkalla.

Paikallamakuu porukassa tehtiin tällä kertaa lyhennettynä. Olin tyytyväinen. Tippui ekalla käskyllä, makasi kauniin rauhallisesti kontaktissa minuun, nousi ekalla käskyllä. Hyvä meininki!

Lopuksi otettiin vielä luoksetulon pysäytyksiä. Tätä me ei oltun treenattu ollenkaan sitten viime kerran, jonka ihan auliisti myönsinkin. Kokeiltiin takapalkalla tätäKIN. Ekalla kerralla en tehnyt tarpeeksi voimakkaita vartaloapuja, pysähtyi kyllä, muttei tarpeeksi nopeasti. Uusintakierrokselle sain mielikuvaharjoitukseksi tilanteen, että Reima olisi juoksemassa minua kohti ja jäämässä auton alle. TOIMI! Tuntu, että käsi revähti ja ääntäki lähti niin, että muidenkin koirat varmaan olis pysähtyneetxD Rei pysähtyi hyvin, hyvä Rei.

Väliaikaodottelut menee aina vaan paremmin. Se makaa kontaktissa hiljaa ja tyytyväisenä. Ai vitsi, hyvä fiilis. Edelleen ääntä tulee erityisesti vauhdikkaissa liikkeissä, ja välillä protestina tylsissä liikkeissä, mutta turha jodlaaminen on katoamassa.

Lopuksi ohjaaja kyseli meiltä, koskas mennään kokeisiin:O selitin sitten master planini: keväällä mölleihin, kesällä virallisiin, ulkokokeisiin, ettei ääntely ole niin häiritsevää. (Ja koska haluan olla VARMA.). Tuli taas pitkästä aikaa sellainen "toko on kivaa"-fiilis!