tiistai 21. tammikuuta 2014

Viikon aksailut paketissa

Päällimmäisenä ihan hyvä fiilis, jes!

Eilen oltiin ensimmäistä kertaa Marian aksatreeneissä, syksyn aikana oltiin kaikilta kerroilta poissa, heh. Tykkäsin kovasti koutsista, tuli hyviä kommentteja ja vinkkejä! Rata oli aika haastava, mutta saatiin silti onnistumisia niillä pätkillä, joita tehtiin.



Lähtö oli jo haastava, ei olla tuollaisia tehty! Nuolilla siis upeasti merkitty ohjaajan(sininen pallero) liikeradat, joilla saadaan koira hypylle ja sitten putkeen. (X estettä ei meidän radalla ollut). Aluksi otettiin viis ekaa estettä. Nää meni ok, irtosi tokalle putkelle ihan hyvin vähän hankalammasta kulmasta. Mutkaputkellekin meni aluksi ok, mutta se välillä takkusi. Seiska hypylle pakkovalssi, kasiputkelle putkijarru, joka ei toiminut kyllä oikein kovin hienosti. Ysille asettauduin aluksi itse ihan liian pitkälle, jolloin Reiman liikerata laajeni aika suureksi, kymppihyppyä päin yritin juosta parhaani mukaan. Mutta tätä hinkkailtiin palasissa ja kokonaisena(tosin eka hyppy jätettiin lopulta pois, kun se alkoi takkuamaan vaikka aluksi menikin ihan sujuvasti. Niin otettiin se yksikseen ja loppupätkä sit erikseen. Huomioita: pakkovalssi onnistui hyvin ja Reima luki sen hyvin!! KIITOS MAIJU!! Mutkaputkelle olisi pitänyt saattaa paremmin ja varmistaa, että menee varmasti. Oma sijoittuminen paremmin hanskaan. Ilmeisesti koutsi oli kuitenkin positiivisesti yllättynyt meidän meiningistä. Oli kyllä kivvaa, vaikka Reimalla vähän keulikin. Palkkasin sitä enimmäkseen lelulla, tällä saattoi olla vaikutusta asiaan, mutta ahhh sillä oli kivvaa, se kai se tärkeintä on..?;)

Itseksemme tehtiin sitten keppejä vähän verkoilla vähentäen. Ihan jeba, ei mitään suuria oivalluksia.

Tänään AKK-treeneissä oli jännittävää! Ensin tehtiin hyvin helppoa hyppyrataa niin, että koko porukka odotti kasassa, ja aina kun edellinen oli valmis, seuraava sai aloittaa. Ja jos kömmäsi kesken radan, niin piti jättää kesken ja palata odottelemaan. Nnnoooo, päästiin kaksi estettä, ja sitten olin ohjaamassa väärälle hypylle, ihan hienosti siis xD Muilla kierroksilla päästiin jopa koko kiekkaxD Oli hauskaa ja vauhdikasta!¨

Näistä siis kirjaimet oli eka rata. Huom. ei missään mittakaavassa tai muussakaan kaavassa, mutta saapa ideasta kiinni.

Seuraavaksi tehtiinkin sitten numeroin merkittyä rataa. Reiska oli vipana vuorossa, hypyt 40cm. Hallissa oli lämmitin välillä päällä, ja se hurisi ihan kammottavasti. Alkeisryhmä oli jo paikalla, kun meidän vuoro alkoi, ja pomppivat koko lauma toiselle kentälle radan läpi, kun Reiska odotti lähtölupaa. Eipä siihen kyllä mielestäni ylimääräinen hälinä ja meteli vaikuttanut mitenkään, noheva! 

No ensimmäinen haaste kohdattiin, pituudella, Reima ei lukinnut sitä ja itse juoksin ja ohjasin minne sattui. Ohjaaja kartalle ja homma jatkuu. Yllättäen kutoseste muodostui hankalaksi, ts. sen jälkeen seiska. Olin myöhässä ja liian ajoissa ja mitä milloinkin ohjauksessa. Positiivista oli Reima, se kyllä hyvin kuunteli, eikä singonnut esim. putkelle toisinkuin odotin. Nojoo ja tuo ysi-kymppi-putki oli kyllä kammottavan tuntuista (JA NÄKÖISTÄ), kunnes saatiin siihen sylkkärivinkit Dealta. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, saatiin vedettyä koko setti ilman suurempia kommervenkkejä. Super-Rei!


Siinä vielä videolla koko komeus.

Nyt vietetäänkin taas loppuviikko tottistellessa!;)

lauantai 18. tammikuuta 2014

Back in business!

Noniin, monet treenit kirjattavana. Sainkin jo närkästynyttä lukijapalautetta, kun ei blogi päivity. Nöyrin anteeksipyyntö ja tässä raportti viime aikojen puuhailuista:

Joululomalla ei tietenkään treenattu niin paljon kuin suunnittelin. Agilitya ei ollenkaan, tokoa muutaman kerran itseksemme. Töitä riitti ja vapailla oli muutakin puuhailtavaa. Lisäksi sinnikäs  flunssa yritti häiritä meikän rahantuloa, joten joulunpyhät lähinnä nukuin ja kävin doupattuna töissä hortoilemassa.

Viime lauantain tokotreeneihin mennessä fiilis oli siis pelonsekainen. No onneksi Reima opiskelee tauoillakin (???), tai sitten muutkaan eivät olleet treenanneet, sillä ei me kovin pahoja haukkuja saatu!:D Mitä puuhailtiin:

  • kaukokäskyt: tekniikkatreeniä, hinkkailua, jatkaajatkaa vaan
  • nouto: hitaampi tullessa kuin mennessä. Lääkkeeksi vauhtinoutotreeniä, erikseen sit pitoa.
  • seuraamiskuvio: vähän löysä, haahuili, seilasi
  • paikallamakuu: tuplakäskyllä maahan, makasi vähä mutkalla, muuten ok
  • luoksepäästävyys vieraan miehen kanssa: no problemo.

Treenit oli hyvät ja tehokkaat, meillä oli kaksi koutsia, ja saatiin paljon henk. koht. ohjausta. Paketti pysyi hyvin kasassa ja Reiskallakin taisi olla hauskaa! Viikon aikana olemme treenailleet noutojuttuja, luoksetuloa pysäytyksellä ja ilman, seuraamista vähän eri kuvioita ja hihnalla ja ilman, kaukokäskyihin uusi vihjesana "kauko" ja käskyt "sit" "up" ja "down" (meinaan muutes ruveta muutenkin puhumaan Reiskalle englantia tän treenin yhteydessä...). Treenailtu ollaan kotona sisällä, kotona pihalla ja eilen Elinan ja Sutsin kanssa Viikissä. Paikallamakuu otettiin eilen myös, ihme haistelua, mutta kyllä se pysyy silti.

Maanantaina oli IHAH.n aksatreenit. Teemana putkijarru ja kepit osana rataa. Tehtiin aika tosi simppeliä pätkää: hyppy putki kepit, palkka, tai putki, pari hyppyä takaaleikkauksella, palkka, tai suoralla hyppyjä ja rengas ja palkka. Lisäksi keinua yksittäisenä, sitä saa ruveta nostamaan. Kepeissä oli aluksi kaikki verkot, mutta niitä irroteltiin väliltä, ja hyvin meni! Kivat treenit, reiska ei leiskunut kovin pahasti.

Tiistaina Maisa piti AKK-porukalle hyppytekniikkatreenit. Ensimmäisessä osassa tehtiin perussarjan avulla korkeuden arviointia, toisessa osassa kasvavaa sarjaa "loppukevennyksenä". Ensimmäisessä osassa reiska räiski ihan ihmeellisesti menemään ja hyppi milloin mitenkin. Kuulemma kesästä tekniikka mennyt huonoon suuntaan, ohjeeksi käynti fyssarilla ja treeneissä matalat hypyt (35-40cm). Kasvavalla sarjalla kummempia ongelmia ei ollut, eli voi myös olla, että Reiman mielessä kummittelee viime hyppistreeni, jolloin se heti ensimmäisellä toistolla rysäytti syystä x viimeisen asteen päälle. Nyt vaan hyvää fyssaria metsästämään! Maijulle suurkiitos treeneistä!

Äsken käytiin taas tokoilemassa. Varakoutsi veti treenit, kerrattiin viime viikon juttuja. Osallistujia oli vain kolme, vuorotellen otettiin koutsin kanssa noutoa ja kaukoja, ja yksin treenailtiin vierelle tuloa, seuraamista yms peilien avulla. Me aloitettiin peilitreenillä. Reima piiiiiiippasi. Pari kertaa käskin sen pois luotani, kun ääni alkoi kohota. No sitten se laamaili, koska häntä oli kohdeltu Väärin. Pfiuuuuuuuuuu..... No ei muutaku vähä helpotusta treeniin, namikäsi esiin, ja helppoja pikkujuttuja, joilla saatiin hyvä mieli molemmille.

Noudossa tehtiin vauhtinouto ja palautus erikseen, ohjaaja kehui, että hyvin menee, Reima on innokas ja palauttaa kivasti. Koko liike tehtiin myös, se vaatii vielä lisäkäskyjä yms, mutta kyllä se siitä. Ohjaaja kyllä joutuu heittokouluun!:D 10m naru, ja sen päästä päähän heittelyä. Jännittävää.

Kaukoista istu-maahan on jo aika kaunis. Seiso-maahan sinnepäin, mutta seiso-istu, se on murheenkryyni. Reima on oppinut siirtämään takajalkojaan eteenpäin, ja sitä nyt hinkataan sitten tuskaisen hitaasti oikeammaksi. Paaaahhhhh..........

Lopuksi tehtiin vuorotellen seuraamiskuviot. Tää meni yllättäen hyvin! Reima ei seilannut, pysyi kuulolla hyvin, teki oikeelle ja täyskäännöksen hyvin, ja jopa pysähty kauniisti sivulle istumaan suoraan juoksusta. Vasemmalle käännös otettiin erillisenä juttuna, ja siinä meinasi peppu laskea maahan. Saatiin neuvoksi sellainen askelkuvio, joka EI tule ikipäivänä meikän koordinaatiokyvyllä toimimaan, tai pidempi harppaus heti käännöksen jälkeen. No näillä jättikoivillahan se onnistuu!

Itseksemme tehtiin odotellessa hyppyä. Paha, paha. Vieressä oli A. Selkeesti se kiihdytti Reimaa, mutta suoritti sentään oikean esteen:,D Mitä nyt vähän odotellessa kävi putken läpi juoksemassa. Pössöö.

Lopuksi tehtiin paikallamakuu väljässä rivissä. Reima oli ensin reunassa, mutta kaksi muuta koiraa kommentoivat toisilleen niin kovasti jo ennen suoritusta, että Reiska thö partiolainen siirrettiin keskimmäiseksi. Ensin koirat käskystä maahan, jättö, käynti kaukana, samantien takaisin, käskystä ylös. Sitten sama setti, mutta kaukana koirasta haukotus ja venyttelyä tms hämäystä. Olin kyllä hurjan ylpeä. Muut koirat ovat reaktiivisia, mutta Reima makoili rauhassa ja rennosti ja tarkkaavaisesti, noudatti käskyjä kerralla yms. Superrrrrr <3  Lopuksi keskusteltiin vielä koirakammosta, treenikaveri-sakemannin kimppuun on käynyt koiria niin monta kertaa, että on sen vuoksi niin hermona. Harmillinen juttu. Lupasin Ansan terapia-avuksi, jos on tarvetta. Niin ja juu, nyt poistuttiinkin hallista kunnialla, jes!!!

Mitä treenaamme tulevalla viikolla:
  • seuraamista, käännös vasemmalle
  • noudossa erityisesti kapulan pitämistä
  • luoksetuloa
  • ohjaaja perehtyy siihen, mikä ruudun opettamismetodi voisi meille toimia
  • kaukojakaukojakaukoja

Nyt olen jotenkin supertyytyväinen tuohon otukseen, sen kanssa on ollut erityisen hauskaa treenata tällä viikolla. Tauko on varmaan tehnyt hyvää. Pitäisi malttaa pitää treenitaukoja silloin tällöin myös uroksen kanssa: nartun kanssa tulee juoksujen takia tauko pari kertaa vuodessa. 

PS. Reiman kimppuun käyneen sakemannin poika asuu edelleen naapurustossa ja kunnioittaa näemmä perinteitä: se yritti hypätä tuuletusikkunan läpi murhaamaan Reiman, kun käppäiltiin kaikessa rauhassa pihalla. Huoh.


lauantai 7. joulukuuta 2013

Syksyn tokotreenit ohi

Noniin, tänään oli meidän vipa kerta HSKP-tokoa tälle syksylle. Parin viikon päästä olis vielä treenit, mut meikä on jo navetassa sillon;)

Treeneihin lähtö oli taas nihkeää: mätsäreiden järkkäämisen univelka painoi kovasti. Saatoin aamulla Sopsin keskustaan ja kävin vähä lepäilemään... Heräsin yhdeltä, olin aivan takussa, pakkailin kamat ja lähdettiin treenejä kohti. Reima perseili hihnassa. Samalla bussilla tuli ohjaaja ja villakoira omistajansa kanssa. Bussi ei pysähtynyt oikealla pysäkillä, joten harpottiin kilpaa kohti hallia, Reiman mielestä oli epäilyttävää tuollainen hermostunut juoksentelu vieraan koiran seurassa ja se piippaili. En ehtinyt kunnolla rauhoittaa sitä ennen halliin menemistä.

Mitä tehtiin:

Aloitettiin seuraamisen lähdöillä. Koira viereen hyvässä kontaktissa, askel-kaksi, sosiaalinen palkka ja uusiksi. Apukoutsi, jonka nimeä en tietysti muista, katseli meitä ensin. Huomioita: Reimalla on hyvä kontakti. Se turhautui, kun ei saanutkaan namia usein, mutta tyytyi kohtaloonsa. Ei kosketuspalkkaa, ei kiinnosta koiraa, ja kuumeneekin vielä siitä. Kuulosta innostuneelta, kun kehut.

Seuraavaksi seuraamisen käännökset. Huomioita: Kun annan apuja vierelle tulossa niin menee usein vinoon. Kun en anna, tulee suoraan. Käännökset ok, Reima hyvin mukana.

Jatkettiin temponvaihdoilla. Huomioita: juoksussa väljenee helposti, kuumenee myös, tähän lisätreeniä, mutta ihan hyvä juu.

Otettiin jääviä ihan vaan leikin kautta. Maahanmeno on mahtava, siitä olen ylpeä. Seisominenkin toimii aina vaan paremmin.

Apukoutsi näytti koiransa kanssa kauko-ohjauksia ja miten niitä lähdetään työstämään. Istu-maahan ja seiso-maahan on meille jo tuttuja, mutta kyllä niissäkin vaan riittää hinkattavaa, että takajalat pysyvät paikoillaan. Seiso-istu oli yllättävän hankala, sitä pitää treenata paaaaljon lisää.

Luoksetulon pysäytyksissä ensimmäisellä kerralla karjasin käskyn jo ennenku koira ehti lähteä liikkeelle, hienosti Sanni, hienosti xD uusi yritys, lähti vähän hissutellen tulemaan (takapalkka), joten otin suoran luoksetulon. Toisella kertaa sitten pysäytys, ihan ok. Heiluttelin namipussia houkuttelevasti.  Paljon myös suoria luoksetuloja ja ilman takapalkkaa pysäytyksiä!

Otettiin paikallamakuu. Vähän levottoman oloinen aluksi. Maahan-käskytys yksitellen. Meni hyvin. Vähän taas oli levotonlähdön hetkellä, hyvin pysyi silti. Koutsi huuteli vapaata ja luoksetulokäskyä ja istu yms. Reima selkeästi oli vähän että wtf mutta pysyi ja otti kauniisti kontaktin. Koutsi pujotteli koiria, siinäkin Rei vilkaisi korvat lintassa ja palautui kontaktiin. Ylöstulo oli tarkoitus kai tehdä yksitellen, mutta jotenkin sitten huudettiin kaikki kerralla käsky kun ei tajuttu. Hieno nopea istuminen!

Lopuksi vielä ruutua. Samalla lailla kuin viimeksi, haukahteli, eli siitä eroon heti kun tajuaa homman nimen.

Reima oli super: keskittyi hienosti ja teki innolla ja tunnollisesti. Kontakti oli hieno, vaikka palkkaa tulikin harvemmin kuin yleensä. Alkukierrokset laskevat kerta kerralta nopeammin. Ainut ongelma on hallista lähteminen: seuraavan vuoron tyypit odottelevat sumpussa ovella, Reima on kierroksilla ja mieluusti sitten haukahtelee lähtiessään....

 Paljon tulee joulutauolle treenattavaa:

  • seuraamishinkkaamiset
  • kaukojen alkeiden jatkaminen: puhtaat liikkeet
  • luoksetulot kuntoon!!!! myös suora ja koko liike.
  • ruutu
  • liikkeestä seisominen kuntoon
  • hyppy hiottava
  • vire oikea, palkan harventaminen
Oliskohan siinä jo tarpeeksi puuhasteltavaa. Keväällä jatketaan samassa ryhmässä, jesh! Paljon ollaan syksyn aikana edistytty ja opittu uutta ja korjailtu vanhoja mokia. Keväällä jatketaan vanhojen ongelmien parissa ja kesällä toivon mukaan kokeisiin!


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Tottisteluviikko

Vietettiin vaihteeksi aksavapaa viikko (omistajan pikkujouluristeilyllä ja sen jälkeisillä oloilla ei tietenkään ollut asian kanssa mtn yhteyttä) ja yritettiin keskittyä enemmän tokoiluun. Paino aika pitkälti sanalla yritettiin.

Keskiviikkona käytiin Viikissä pikatottistelemassa Elinan ja Sutsin kanssa. Reima oli _outo_: se haahuili, paikallaolossa nuuski maailman tuulia ja tuijotteli ympäriinsä, muutenkin vähän sellainen iloton koomailija. Kyllä se nyt teknisesti teki ihan hyvin, mutta ei siinä touhussa nyt mitään hauskaa ollut kummallekaan. Mietin jo, että nytkö olen sen pilannut ja tällainen matalavireinen laahuilijako se sitten on.. No ei onneksi, hemaisevalla tottisseuralaisellamme, Sutturalla, oli vain juoksut juuri alkamassa, tokihan Reima nyt sen noteerasi. Puuh!

Muuten puuhasteltiin kotona jotain pientä. Lauantaiaamuna paniikkitreenailtiin vähän aamulenkin ohella ja sisällä harjoiteltiin hyppyä ensin namialustalla, sitten pelkällä namilla, ja lopulta ilman namia. Lenkkeilyllä ja kaikenmaailman treenailulla väsytetty koira matkaan ja treeneihin!

Matkaan meinasi tulla jo mutka kohti YES:iä: Reima imuroi bussista penkkien alta jonkun pillerin. Onneksi huomasin, onneksi päätin kaivaa pois, onneksi ei ehtinyt puraista. Mitä lie oli:/

Treeneihin saavuttiin taas n. 10min etuajassa, juteltiin ohjaajan kanssa niitä näitä, Reima osallistui aluksi keskusteluun, mutta ihan nätisti rauhoittui makoilemaan. Tällä kertaa meitä oli neljä treeneissä. Kaikilta kyseltiin, mitä haluaisimme tehdä. Minä toivoin jotain uutta: ongelmaliikkeiden hinkkaaminen alkaa syödä motivaatiota molemmilta, etenkin kun olen palkkaakin pikkuhiljaa vähennellyt.

Treenattiin siis neljällä eri pisteellä ruudun alkeita (ohjaaja tässä), hyppyä, ja kahta vapaavalintaista juttua. Reiskan kanssa aloitettiin ruudulta. Koutsi suositteli, että opetellaan alkeet näyttämällä koiralle ruutu. Eli ensin hän kävi tapsuttelemassa ruudun keskustaa ja hoki ruutua, sitten meikä, ja sitten päästettiin Reiska hetsattuna ruutuun, läheltä sitä, tottakai. Se ehkä jopa hiffasi homman melkein, vähän vaan yritti ruutumerkkejä käydä pahoinpitelemässä, koska selkeästi siinä joku noutohomma oli hänen mielestään vireillä. Lopuksi otettiin kauempaa lähetys ruudussa olevan lelun luo. Reimahan ei kauheasti saa lelupalkkaa tottiksessa, koska kierrokset nousevat nopeasti tappiin, ja siitä yritetään päästä eroon. Lelu oli siis aivan superrrrrrrrrihana. Ihmeen hyvin se siitä kuitenkin rauhoittui. Tätä pitäisi nyt reenata kotona, että päästään joskus aiheessa eteenpäin. Ei muuta kuin kartioiden ostoon!

Itseksemme otettiin ensin liikkeestä seisomista takapalkalla ja käsipalkalla ja vähän kaikilla palkoilla. Kyllä se siitä, pikku hiljaa.

Hyppy otettiin ensin namialustalla ja lopulta ilman. Hyppää hyvin ilman takapalkkaakin, tosin yrittää lähteä kiertämään estettä takaisin mun luo, eli pitää olla supernopea seisokäskyn kanssa.  Kyllä sekin siitä! Hypyn ohella otettiin vähän seuraamista hallin seinustalla olleiden aksaesteiden ohi. Ei se nyt muka huomannutkaan niitä, justiinsajoo.

Sitten tehtiin vielä vähän istu-maahan-seiso-treeniä. Tähän vaaditaan tarkkuutta, se osaa kyllä hissinä maahan-seiso-maahan, mutta helposti ottaa pikkuaskelia, jos odottaa namia minulta. Tässäkin tehtiin vähän takapalkalla, se oli Reiman mielestä kummallista. Lisäksi seuraamisen käännöksiä ja pikku paikallamakuuta tiheällä palkalla.

Paikallamakuu porukassa tehtiin tällä kertaa lyhennettynä. Olin tyytyväinen. Tippui ekalla käskyllä, makasi kauniin rauhallisesti kontaktissa minuun, nousi ekalla käskyllä. Hyvä meininki!

Lopuksi otettiin vielä luoksetulon pysäytyksiä. Tätä me ei oltun treenattu ollenkaan sitten viime kerran, jonka ihan auliisti myönsinkin. Kokeiltiin takapalkalla tätäKIN. Ekalla kerralla en tehnyt tarpeeksi voimakkaita vartaloapuja, pysähtyi kyllä, muttei tarpeeksi nopeasti. Uusintakierrokselle sain mielikuvaharjoitukseksi tilanteen, että Reima olisi juoksemassa minua kohti ja jäämässä auton alle. TOIMI! Tuntu, että käsi revähti ja ääntäki lähti niin, että muidenkin koirat varmaan olis pysähtyneetxD Rei pysähtyi hyvin, hyvä Rei.

Väliaikaodottelut menee aina vaan paremmin. Se makaa kontaktissa hiljaa ja tyytyväisenä. Ai vitsi, hyvä fiilis. Edelleen ääntä tulee erityisesti vauhdikkaissa liikkeissä, ja välillä protestina tylsissä liikkeissä, mutta turha jodlaaminen on katoamassa.

Lopuksi ohjaaja kyseli meiltä, koskas mennään kokeisiin:O selitin sitten master planini: keväällä mölleihin, kesällä virallisiin, ulkokokeisiin, ettei ääntely ole niin häiritsevää. (Ja koska haluan olla VARMA.). Tuli taas pitkästä aikaa sellainen "toko on kivaa"-fiilis!

tiistai 19. marraskuuta 2013

Aksaa taas jälleen vaihteeksi.

Viime viikon luuserifiilisten jälkeen välissä oli rentouttava viikonloppu landella, meille molemmille: Reima sai rallata pihalla, meikä sai olla sisällä ilman, että koirat pyöri jaloissa. Aina ei jaksa edes omia koiriaan (vuoden koiranomistaja tässä terve, just pohdin myös, että kuinka pitkäksi aikaa koirat kehtaa huomenna jättää keskenään ilman, että oven takana odottaa joku eläinsuojeluviranomainen...). Tän viikon aksailut onkin sit menneet jo huomattavasti paremmin!

Eilen IHAH-treeneissä ohjaajana oli jälleen Paula. Paulan kanssa tehtiin rataa (tai no me vaan keppejä ja keinua, saatiin niihin uppoamaan yllättävän paljon aikaa), itseksemme "ralliympyrää".


Kas näin (avautuvat suuremmiksi). Tosiaan tahkottiin keppejä ja keinua ihan huolella. Kepeillä ongelma ovat verkot: niistä pitäisi päästä eroon jo nopsaan. Keinu meni vähän sinnepäin (babykeinu), Reima oli vähän turhautunut, kun ei päässyt jjjjuokseeeeeen. Puhuinkin tästä yliviretilanteesta koutsin kanssa, hän ei pitänyt ongelmana ja kohteliaasti kysäisi, että olenko varma, että koirassa on vikaa, ettei vaan ohjaajassa.. No tottakai se on minun vikani, jos koiralla keulii ja se turhautuu. Mutta todettiin, että jos menee yli, niin sitten vaan jäähylle hetkeksi tms. Mutta tosiaan, nyt oli ihan kuulolla, ja teki hyvää, että se joutui vähän käyttämään aivojaankin.

Ralliympyrällä Reiman mielestä putkeen oli aivan varmasti jäänyt joltain NAMI. Muutaman kerran se sinne jumitti ennenkuin luovutti ja totesi, että ohjaajalta se nami tulee kuitenkin varmemmin. Hauskaa oli, vedettiin rundia ja vähän jotain takaaleikkauksen tyyppistä putkelle.

Tänään aksailtiin Dean ohjauksessa. Ensin tehtiin koko jengiltä kontaktien "välitarkistus", eli siis miten sujuu, miten jatketaan. Meidän pitää lisätä häiriötä ja vaikeusastetta pikku hiljaa. Ja kai sitä alustaakin täytyisi alkaa häivyttämään.

Radalla aiheena oli sylkkärit, kas näin:

Tuo oli hauska rata. Ei se ihan täydellisesti mennyt, selvemmin vielä pitäisi Reima vedättää, mutta hyvä fiilis jäi. Takaaleikkaus putkelle sujui!! Jes!! 

Lisäksi treenailtiin kontakteja: keinu meni tosi ok, A:lla ongelmana vähän esteen liukkaus, pari kertaa lipsahti väärään asentoon. Sitten otettiin keppejä (kuusi taasen), ja päästiin tilanteeseen, jossa vaan yksi verkko oli kiinni, ja sekin vähän sinnepäin!! JES!!! Tuntui, että nyt loksahti jotain lappalaisen päässä. Se voi olla ensi viikolla taas eri juttu, mutta nautitaan nyt tästä:D Fiilis muutenkin mainio: olin itse hyvällä tuulella, Reima yritti aluksi sikailla, mutta loppua kohti helpotti. Ja siitä vaan loisti semmonen "AKSA ON PARASTA"-fiilis, pakostakin se tarttui myös ohjaajaan:) 


MUOKS. Saatiin videopätkäkin, kuvaajana Dea!

http://www.youtube.com/watch?v=owwG08F-Bec

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Pikatottistelua landella

Miksi maalla on mukavaa: voit vetäistä ekstempporee-reenailut vaikka keskellä yötä, eikä ketään haittaa. Olen siis jotenkin vältellyt treenaamista ja pohdiskellut sitäkin enemmän, miksi menee perseelleen. Nyt iski sellanen fiilis, että jotain on tehtävä.

Mentiin pihalle niin, että Reima tuli hihnassa namin perässä rauhassa->ei heti päässyt keulahtamaan. Sitten hihna helvottiin, namit taskuun ja naksutin esille. Aloitettiin vierelle tulemisella (luoksetulon loppuasento). Otettiin muutaman metrin väleillä, välillä kehuin vaan, välillä namipalkkakin(niiden kehujen jälkeen).

Otettiin liikkeestä seisomista. Aluksi otettiin kädestä palkka, tein piruetin koiran edessä ja jatkoin matkaa. Sitten siirryttiin tekemään takapalkalla, johon ei juurikaan enää tarvittu edes muita apuja. Tässä kohtaa Reima meinasi keulahtaa, joten käskin sen pois kokonaan. Seisoskelin hetken keskenäni ja pyysin takaisin, jo oli eri ääni kellossa.

Välissä tehtiin seuraamista ja liikkeestä maahanmenoa, kehupalkkaa vain.

Jatkettiin liikkeestä seisomista, mutta hahaa, lappalainen kuvitteli olevansa etevä ja alkoi jäämään omatoimisesti seisoskelemaan, kun uskoi, että pian se käsky varmaan tulee. Takapalkka pois (luuli, että siellä se on edelleen), ja seuraamiskuvio jatkui ja jatkui ja jatkuikin vaan. Kun epätoivo jo meinasi iskeä, niin seiso-käsky ja kehut ja palkka kädestä. Einari toki kävi silti alustankin tarkistamassa, pettymys oli valtaisa. Näitä tehtiin pari ja saatiin hyvä suoritus. Loppuun vielä luoksetulon loppuasentoja. Kerran kasvatin välimatkan liian pitkäksi: ei se näemmä vaan osaa sitä, vaikka luulin, että se vaan huijaa. No lyhennettiin välimatkaa ja sujui huomattavasti paremmin. Ja aika äänettömästikin! Eli selkeästi meillä myös tuo karkottaminen toimii rauhoittavana elementtinä, sitä ei vaan saa liikaa käyttää, ettei vähennä intoa ja motivaatiota. Namit pitäisi pitää jo poissa näkyviltä kyllä useamminkin: kyllä ne sieltä taskusta löytyy, ja Reimakin sen tietää.

Reimankin mielestä maalla on mukavaa!



keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Hohhoijakkaa.

Monet treenit kirjaamatta. Syynä kiire ja se, että treeneistä on jäänyt huono maku, niin ei ole jotenkin ollut inspistä kirjoitella.

Viime viikon IHAH-treeneissä meillä oli ihan hullu valssirata, tai no ei se hullu ollut, tosi hyvä, mutta olin vaan tosi kujalla, ja Reima tosi liekeissä. Yhteistä säveltä ei oikein löytynyt. Lisäksi treenailtiin keppejä ja A:ta, ne sentään meni suht ok.

Perjantaina käytiin Viikissä treenailemassa tottista piiiitkän tauon jälkeen. Treenailtiin tutussa paikassa, mutta ihan vieraassa seurassa, teki hyvää pitkästä aikaa. Vähän pääsi piip-piiip ja aluksi haettiin hetki oikeaa tekemisen meininkiä, mutta lopulta sujui hyvin. Jätettiin treeni aika lyhkäiseksi kuitenkin, hyvä fiilis molemmille.

Lauantain tottistreeneissä se vähäinenkin hyvä fiilis kyllä taas karisi..:D Kokeenomainen treeni, liikkurina/tuomarina koutsi ja apukoutsi osassa liikkeitä. Pistelappunen jäi treeniliivin taskuun, lisäilen pisteet myöhemmin. Kokonaistulos jtn 122p luokkaa, että ei mitään hurrattavaa kyllä..:D Olin aamupv:n Juha Korrin viettiluennolla (nekin muistiinpanot pitäisi tänne kirjata..), hirveällä kiireellä kämpille, koira matkaan ja hirveellä vauhdilla treeneihin. Bussit ei kulkeneet ihan niinku strömsössä, eli olin aika hermona. Päästiin paikan päälle, en ehtinyt laskemaan viretilaa tarpeeksi ennen treenien alkua. Intopinkeän koiran kanssa halliin ja "koe"alkoi samantien:

-Luoksepäästävyys. No tässä ei mtn ihmeellistä, pelkäsin, että hinisee kiihkoissaan, mutta namin odottaminen oli kannattavampaa Reiman mielestä. 10p
-Paikallamakuu. Taisi tulla tuplakäsky, jäi vähä makkaralle makoilemaan ja jotenkin levottoman oloinen. Nätisti oli, välillä vilkaisi sivuille. Kesken paikallamakuun halliin tuli vauhdilla villis, Reima oli sitä lähimpänä. Vähän selkeästi mietti, että pitäiskö täs jotain tehdä ja ite olin valmis sinkoamaan paikalle, mutta jatkoi rauhassa makoilua. Lopussa nousi vähän turhan hitaasti sivulle. Varmaan 8p?
-Seuraaminen kytkettynä. No vähä meni päin.... Koira superkierroksilla, ite jotain vammailen, liikkuri seuruutti meidät reunassa ollutta reaktiivista koiraa kohti->sai kohtauksen ja Rei rähähti takaisin, jatkoi kyllä seuraamista ihan muina lappalaisina. Kunhan huikkasi, voi hohhoijaa. jtn 7p?
-Liikkeestä maahanmeno. Kuulemma tein jonkun ihme nytkähdyksen samalla kun sanoin käskyn. Muuten tässä ei ollut mtn ihmeelistä, yksi meidän varmimmista liikkeistä. Nytkähdys laski 7p.
-Hyppy. Se oli korkeampi ku mitä ollaan hypätty. Ja ollaan tehty takapalkalla. No kokeiltiin ensin ilman takapalkkaa, ei tiennyt, mitä tapahtuu->0p. Kerta takapalkalla ja toinen niin, että kippo oli paikoillaan, mutta siellä ei ollut mtn, nää meni ok.
->seuraaminen, maahanmeno ja hyppy apukoutsilla, sitten siirryttiin oman koutsin luo:
-Seuraaminen vapaana. Voi luoja. Liike lähti A-esteen lähistöltä, joten rei oli sitä mieltä, että varmaan vaihdettiin lennosta aksaan ja A:tahan tässä ollaan harjoteltukin, että hänpä näyttää kuin hienosti se sujuu. No koira ruotuun ja namituksella liikkeelle, että se tajusi olevansa tokotreeneissä ihan kuitenkin vaan. Noooo meni se loppu ihan ok. 7p?
-Liikkeestä seisominen. Tässä tein edelleen tosi ison avun, sitä pitäis alkaa pienentämään. Jäi kuitenkin paikoilleen. 6p ehkä?
-Luoksetulo. No pääsi pieni Hau ja sivulletuloon otin varuilta tuplakäskyn, mut muuten ihan näpsy. Tuota luoksetulon loppuasentoa täytyy alkaa myös tosissaan tahkoamaan. olisko ollu 7p tms
-Kokonaisvaikutelma jotain kasin luokkaa ehkä.

Yleisiä kommentteja oli että ottaa oma aika rentoutumiseen ennnen liikkeen aloittamista, että koirakin ehtii rauhoittua, samoin itse. Jännitin taas kovasti, paljon treeniä vaan. Tuota seisomisen vahvaa merkkiä pois, luoksetulon loppuasento kuntoon, hyppyyn treeniä, viretason laskutreeniä koovaaasti. Niin ja liikkeiden välissä olemiseen treeniä oli yleinen käsky kaikille. Reima makaa aloillaan, ja kun sopivasti rauhoittuu, niin pitää kontaktia yllä ihan omatoimisesti, se on aika liikuttava. Sitä koutsi sanoikin, että se on kauhean kuulolla koko ajan, ja huomaa kyllä, kun käyttäydyn kummasti tai jännitän. Goodie. Sosiaalista palkkaa pitää lisätä ja namia vähentää.

Tällä viikolla IHAH-treenit jäivät väliin kouluhommien vuoksi. Tiistaina AKK-treeneissä oli Dean kanssa tehtävänä suht helppo rata, jossa oli uutena okseri ja kepit osana rataa. Omatoimisesti treenailtiin takaakiertoja esteillä, rengasta ja kontaktiesteitä.

Rata meni ihan vituralleen. Reima käytti kaiken keskittymisensä haukkumiseen ja lietsoi itsensä sellaiseen huuto-tilaan, jossa se ei oikein lukenut ohjauksia vaan teki omia ratkaisuja sitä mukaa, mikä siitä nyt tuntui oleelliselta tällä radalla. Kyllä se nyt enimmäkseen meni miten pitikin, mutta radalla tuli takaaleikkaus putkelle (näissä on ennenkin ollut häikkää eikä olla tarpeeksi treenattu..), jota se ei vaan tajunnut ja päätteli, että oikeastaan hallin nurkkaan sijoitettu A on varmasti se, mitä tässä haetaan, kun hän sen niin erinomaisesti osaa. Kepit se haki muutaman metrin päästä ihan kivasti(verkoilla), mutta se ei vielä kovin hyvin toiminut, että irtosin itse kauas.

Omatoimitreenissä otettiin vähän kaikenlaista. Keinua otettiin melkein vaakana, se oli vähän huono ja natiseva ja äänekäs, mutta ei kyllä näyttänyt vaikuttavan Reimaan juurikaan. Se oli tässäkin ihan sata lasissa ja olisi mielellään räiskinyt miten sattuu menemään. Putkella treenattiin vähän sitä irtoamista ja takaaleikkausta yksittäisenä juttuna. Rengas oli mielessä hyvin, takaakierrot ihan ok.

En tiedä. Viime aikoina on Reima ollut ihan ylivireessä: tokossa piippailut ja sellainen putkiaivoinen "no ehkä se tarkotti tätä"-arpominen helpoissakin jutuissa, aksassa tuo jatkuva huutaminen ja päätön sinkoilu. Jokin nyt mättää. Tokossa nyt voin syöttää sitä rauhallisemmaksi, ja vaikuttaa toimivankin. Piippailu->passiivisuus->hiljaisuus/keskittyminen->kehu ja joku pieni temppu->kehu ja nami. Aksaan kyseliin Maisalta neuvoja. Yksi vinkki oli leikittää koiraa jo ennen rataa->kanavoiko virtaansa leluun. Toinen, ja ah tästä mä tykkään: natsikuri takaisin. Odotettaessa on maattava paikoillaan, ei voi nousta istumaan, hiippailla, tai vähintään nuuhkia neliömetrin kokoista alaa ympäriltään. Saa sanoa perkeleen painokkaasti (oon vähä säästelly). Kokeillaan näitä nyt ensiapuna ja katsotaan, mitä keksitään sitten, jos ei ala helpottamaan. On se rankkaa, kun koiralla on liian kivaa. Ja omistajalla ei, hirveästi stressiä ja kouluhommia ja kaikkea shaibaa. No nyt lähdetään loppuviikoksi landelle rentoutumaan koko jengi, ensi viikolla sitten uudella innolla reeneihin.