Syksyn tokotreenit ohi

Noniin, tänään oli meidän vipa kerta HSKP-tokoa tälle syksylle. Parin viikon päästä olis vielä treenit, mut meikä on jo navetassa sillon;)

Treeneihin lähtö oli taas nihkeää: mätsäreiden järkkäämisen univelka painoi kovasti. Saatoin aamulla Sopsin keskustaan ja kävin vähä lepäilemään... Heräsin yhdeltä, olin aivan takussa, pakkailin kamat ja lähdettiin treenejä kohti. Reima perseili hihnassa. Samalla bussilla tuli ohjaaja ja villakoira omistajansa kanssa. Bussi ei pysähtynyt oikealla pysäkillä, joten harpottiin kilpaa kohti hallia, Reiman mielestä oli epäilyttävää tuollainen hermostunut juoksentelu vieraan koiran seurassa ja se piippaili. En ehtinyt kunnolla rauhoittaa sitä ennen halliin menemistä.

Mitä tehtiin:

Aloitettiin seuraamisen lähdöillä. Koira viereen hyvässä kontaktissa, askel-kaksi, sosiaalinen palkka ja uusiksi. Apukoutsi, jonka nimeä en tietysti muista, katseli meitä ensin. Huomioita: Reimalla on hyvä kontakti. Se turhautui, kun ei saanutkaan namia usein, mutta tyytyi kohtaloonsa. Ei kosketuspalkkaa, ei kiinnosta koiraa, ja kuumeneekin vielä siitä. Kuulosta innostuneelta, kun kehut.

Seuraavaksi seuraamisen käännökset. Huomioita: Kun annan apuja vierelle tulossa niin menee usein vinoon. Kun en anna, tulee suoraan. Käännökset ok, Reima hyvin mukana.

Jatkettiin temponvaihdoilla. Huomioita: juoksussa väljenee helposti, kuumenee myös, tähän lisätreeniä, mutta ihan hyvä juu.

Otettiin jääviä ihan vaan leikin kautta. Maahanmeno on mahtava, siitä olen ylpeä. Seisominenkin toimii aina vaan paremmin.

Apukoutsi näytti koiransa kanssa kauko-ohjauksia ja miten niitä lähdetään työstämään. Istu-maahan ja seiso-maahan on meille jo tuttuja, mutta kyllä niissäkin vaan riittää hinkattavaa, että takajalat pysyvät paikoillaan. Seiso-istu oli yllättävän hankala, sitä pitää treenata paaaaljon lisää.

Luoksetulon pysäytyksissä ensimmäisellä kerralla karjasin käskyn jo ennenku koira ehti lähteä liikkeelle, hienosti Sanni, hienosti xD uusi yritys, lähti vähän hissutellen tulemaan (takapalkka), joten otin suoran luoksetulon. Toisella kertaa sitten pysäytys, ihan ok. Heiluttelin namipussia houkuttelevasti.  Paljon myös suoria luoksetuloja ja ilman takapalkkaa pysäytyksiä!

Otettiin paikallamakuu. Vähän levottoman oloinen aluksi. Maahan-käskytys yksitellen. Meni hyvin. Vähän taas oli levotonlähdön hetkellä, hyvin pysyi silti. Koutsi huuteli vapaata ja luoksetulokäskyä ja istu yms. Reima selkeästi oli vähän että wtf mutta pysyi ja otti kauniisti kontaktin. Koutsi pujotteli koiria, siinäkin Rei vilkaisi korvat lintassa ja palautui kontaktiin. Ylöstulo oli tarkoitus kai tehdä yksitellen, mutta jotenkin sitten huudettiin kaikki kerralla käsky kun ei tajuttu. Hieno nopea istuminen!

Lopuksi vielä ruutua. Samalla lailla kuin viimeksi, haukahteli, eli siitä eroon heti kun tajuaa homman nimen.

Reima oli super: keskittyi hienosti ja teki innolla ja tunnollisesti. Kontakti oli hieno, vaikka palkkaa tulikin harvemmin kuin yleensä. Alkukierrokset laskevat kerta kerralta nopeammin. Ainut ongelma on hallista lähteminen: seuraavan vuoron tyypit odottelevat sumpussa ovella, Reima on kierroksilla ja mieluusti sitten haukahtelee lähtiessään....

 Paljon tulee joulutauolle treenattavaa:

• seuraamishinkkaamiset
• kaukojen alkeiden jatkaminen: puhtaat liikkeet
• luoksetulot kuntoon!!!! myös suora ja koko liike.
• ruutu
• liikkeestä seisominen kuntoon
• hyppy hiottava
• vire oikea, palkan harventaminen

Oliskohan siinä jo tarpeeksi puuhasteltavaa. Keväällä jatketaan samassa ryhmässä, jesh! Paljon ollaan syksyn aikana edistytty ja opittu uutta ja korjailtu vanhoja mokia. Keväällä jatketaan vanhojen ongelmien parissa ja kesällä toivon mukaan kokeisiin!

Tottisteluviikko

Vietettiin vaihteeksi aksavapaa viikko (omistajan pikkujouluristeilyllä ja sen jälkeisillä oloilla ei tietenkään ollut asian kanssa mtn yhteyttä) ja yritettiin keskittyä enemmän tokoiluun. Paino aika pitkälti sanalla yritettiin.

Keskiviikkona käytiin Viikissä pikatottistelemassa Elinan ja Sutsin kanssa. Reima oli _outo_: se haahuili, paikallaolossa nuuski maailman tuulia ja tuijotteli ympäriinsä, muutenkin vähän sellainen iloton koomailija. Kyllä se nyt teknisesti teki ihan hyvin, mutta ei siinä touhussa nyt mitään hauskaa ollut kummallekaan. Mietin jo, että nytkö olen sen pilannut ja tällainen matalavireinen laahuilijako se sitten on.. No ei onneksi, hemaisevalla tottisseuralaisellamme, Sutturalla, oli vain juoksut juuri alkamassa, tokihan Reima nyt sen noteerasi. Puuh!

Muuten puuhasteltiin kotona jotain pientä. Lauantaiaamuna paniikkitreenailtiin vähän aamulenkin ohella ja sisällä harjoiteltiin hyppyä ensin namialustalla, sitten pelkällä namilla, ja lopulta ilman namia. Lenkkeilyllä ja kaikenmaailman treenailulla väsytetty koira matkaan ja treeneihin!

Matkaan meinasi tulla jo mutka kohti YES:iä: Reima imuroi bussista penkkien alta jonkun pillerin. Onneksi huomasin, onneksi päätin kaivaa pois, onneksi ei ehtinyt puraista. Mitä lie oli:/

Treeneihin saavuttiin taas n. 10min etuajassa, juteltiin ohjaajan kanssa niitä näitä, Reima osallistui aluksi keskusteluun, mutta ihan nätisti rauhoittui makoilemaan. Tällä kertaa meitä oli neljä treeneissä. Kaikilta kyseltiin, mitä haluaisimme tehdä. Minä toivoin jotain uutta: ongelmaliikkeiden hinkkaaminen alkaa syödä motivaatiota molemmilta, etenkin kun olen palkkaakin pikkuhiljaa vähennellyt.

Treenattiin siis neljällä eri pisteellä ruudun alkeita (ohjaaja tässä), hyppyä, ja kahta vapaavalintaista juttua. Reiskan kanssa aloitettiin ruudulta. Koutsi suositteli, että opetellaan alkeet näyttämällä koiralle ruutu. Eli ensin hän kävi tapsuttelemassa ruudun keskustaa ja hoki ruutua, sitten meikä, ja sitten päästettiin Reiska hetsattuna ruutuun, läheltä sitä, tottakai. Se ehkä jopa hiffasi homman melkein, vähän vaan yritti ruutumerkkejä käydä pahoinpitelemässä, koska selkeästi siinä joku noutohomma oli hänen mielestään vireillä. Lopuksi otettiin kauempaa lähetys ruudussa olevan lelun luo. Reimahan ei kauheasti saa lelupalkkaa tottiksessa, koska kierrokset nousevat nopeasti tappiin, ja siitä yritetään päästä eroon. Lelu oli siis aivan superrrrrrrrrihana. Ihmeen hyvin se siitä kuitenkin rauhoittui. Tätä pitäisi nyt reenata kotona, että päästään joskus aiheessa eteenpäin. Ei muuta kuin kartioiden ostoon!

Itseksemme otettiin ensin liikkeestä seisomista takapalkalla ja käsipalkalla ja vähän kaikilla palkoilla. Kyllä se siitä, pikku hiljaa.

Hyppy otettiin ensin namialustalla ja lopulta ilman. Hyppää hyvin ilman takapalkkaakin, tosin yrittää lähteä kiertämään estettä takaisin mun luo, eli pitää olla supernopea seisokäskyn kanssa.  Kyllä sekin siitä! Hypyn ohella otettiin vähän seuraamista hallin seinustalla olleiden aksaesteiden ohi. Ei se nyt muka huomannutkaan niitä, justiinsajoo.

Sitten tehtiin vielä vähän istu-maahan-seiso-treeniä. Tähän vaaditaan tarkkuutta, se osaa kyllä hissinä maahan-seiso-maahan, mutta helposti ottaa pikkuaskelia, jos odottaa namia minulta. Tässäkin tehtiin vähän takapalkalla, se oli Reiman mielestä kummallista. Lisäksi seuraamisen käännöksiä ja pikku paikallamakuuta tiheällä palkalla.

Paikallamakuu porukassa tehtiin tällä kertaa lyhennettynä. Olin tyytyväinen. Tippui ekalla käskyllä, makasi kauniin rauhallisesti kontaktissa minuun, nousi ekalla käskyllä. Hyvä meininki!

Lopuksi otettiin vielä luoksetulon pysäytyksiä. Tätä me ei oltun treenattu ollenkaan sitten viime kerran, jonka ihan auliisti myönsinkin. Kokeiltiin takapalkalla tätäKIN. Ekalla kerralla en tehnyt tarpeeksi voimakkaita vartaloapuja, pysähtyi kyllä, muttei tarpeeksi nopeasti. Uusintakierrokselle sain mielikuvaharjoitukseksi tilanteen, että Reima olisi juoksemassa minua kohti ja jäämässä auton alle. TOIMI! Tuntu, että käsi revähti ja ääntäki lähti niin, että muidenkin koirat varmaan olis pysähtyneetxD Rei pysähtyi hyvin, hyvä Rei.

Väliaikaodottelut menee aina vaan paremmin. Se makaa kontaktissa hiljaa ja tyytyväisenä. Ai vitsi, hyvä fiilis. Edelleen ääntä tulee erityisesti vauhdikkaissa liikkeissä, ja välillä protestina tylsissä liikkeissä, mutta turha jodlaaminen on katoamassa.

Lopuksi ohjaaja kyseli meiltä, koskas mennään kokeisiin:O selitin sitten master planini: keväällä mölleihin, kesällä virallisiin, ulkokokeisiin, ettei ääntely ole niin häiritsevää. (Ja koska haluan olla VARMA.). Tuli taas pitkästä aikaa sellainen "toko on kivaa"-fiilis!

Aksaa taas jälleen vaihteeksi.

Viime viikon luuserifiilisten jälkeen välissä oli rentouttava viikonloppu landella, meille molemmille: Reima sai rallata pihalla, meikä sai olla sisällä ilman, että koirat pyöri jaloissa. Aina ei jaksa edes omia koiriaan (vuoden koiranomistaja tässä terve, just pohdin myös, että kuinka pitkäksi aikaa koirat kehtaa huomenna jättää keskenään ilman, että oven takana odottaa joku eläinsuojeluviranomainen...). Tän viikon aksailut onkin sit menneet jo huomattavasti paremmin!

Eilen IHAH-treeneissä ohjaajana oli jälleen Paula. Paulan kanssa tehtiin rataa (tai no me vaan keppejä ja keinua, saatiin niihin uppoamaan yllättävän paljon aikaa), itseksemme "ralliympyrää".

Kas näin (avautuvat suuremmiksi). Tosiaan tahkottiin keppejä ja keinua ihan huolella. Kepeillä ongelma ovat verkot: niistä pitäisi päästä eroon jo nopsaan. Keinu meni vähän sinnepäin (babykeinu), Reima oli vähän turhautunut, kun ei päässyt jjjjuokseeeeeen. Puhuinkin tästä yliviretilanteesta koutsin kanssa, hän ei pitänyt ongelmana ja kohteliaasti kysäisi, että olenko varma, että koirassa on vikaa, ettei vaan ohjaajassa.. No tottakai se on minun vikani, jos koiralla keulii ja se turhautuu. Mutta todettiin, että jos menee yli, niin sitten vaan jäähylle hetkeksi tms. Mutta tosiaan, nyt oli ihan kuulolla, ja teki hyvää, että se joutui vähän käyttämään aivojaankin.

Ralliympyrällä Reiman mielestä putkeen oli aivan varmasti jäänyt joltain NAMI. Muutaman kerran se sinne jumitti ennenkuin luovutti ja totesi, että ohjaajalta se nami tulee kuitenkin varmemmin. Hauskaa oli, vedettiin rundia ja vähän jotain takaaleikkauksen tyyppistä putkelle.

Tänään aksailtiin Dean ohjauksessa. Ensin tehtiin koko jengiltä kontaktien "välitarkistus", eli siis miten sujuu, miten jatketaan. Meidän pitää lisätä häiriötä ja vaikeusastetta pikku hiljaa. Ja kai sitä alustaakin täytyisi alkaa häivyttämään.

Radalla aiheena oli sylkkärit, kas näin:

Tuo oli hauska rata. Ei se ihan täydellisesti mennyt, selvemmin vielä pitäisi Reima vedättää, mutta hyvä fiilis jäi. Takaaleikkaus putkelle sujui!! Jes!! 

Lisäksi treenailtiin kontakteja: keinu meni tosi ok, A:lla ongelmana vähän esteen liukkaus, pari kertaa lipsahti väärään asentoon. Sitten otettiin keppejä (kuusi taasen), ja päästiin tilanteeseen, jossa vaan yksi verkko oli kiinni, ja sekin vähän sinnepäin!! JES!!! Tuntui, että nyt loksahti jotain lappalaisen päässä. Se voi olla ensi viikolla taas eri juttu, mutta nautitaan nyt tästä:D Fiilis muutenkin mainio: olin itse hyvällä tuulella, Reima yritti aluksi sikailla, mutta loppua kohti helpotti. Ja siitä vaan loisti semmonen "AKSA ON PARASTA"-fiilis, pakostakin se tarttui myös ohjaajaan:) 

MUOKS. Saatiin videopätkäkin, kuvaajana Dea!

http://www.youtube.com/watch?v=owwG08F-Bec

Pikatottistelua landella

Miksi maalla on mukavaa: voit vetäistä ekstempporee-reenailut vaikka keskellä yötä, eikä ketään haittaa. Olen siis jotenkin vältellyt treenaamista ja pohdiskellut sitäkin enemmän, miksi menee perseelleen. Nyt iski sellanen fiilis, että jotain on tehtävä.

Mentiin pihalle niin, että Reima tuli hihnassa namin perässä rauhassa->ei heti päässyt keulahtamaan. Sitten hihna helvottiin, namit taskuun ja naksutin esille. Aloitettiin vierelle tulemisella (luoksetulon loppuasento). Otettiin muutaman metrin väleillä, välillä kehuin vaan, välillä namipalkkakin(niiden kehujen jälkeen).

Otettiin liikkeestä seisomista. Aluksi otettiin kädestä palkka, tein piruetin koiran edessä ja jatkoin matkaa. Sitten siirryttiin tekemään takapalkalla, johon ei juurikaan enää tarvittu edes muita apuja. Tässä kohtaa Reima meinasi keulahtaa, joten käskin sen pois kokonaan. Seisoskelin hetken keskenäni ja pyysin takaisin, jo oli eri ääni kellossa.

Välissä tehtiin seuraamista ja liikkeestä maahanmenoa, kehupalkkaa vain.

Jatkettiin liikkeestä seisomista, mutta hahaa, lappalainen kuvitteli olevansa etevä ja alkoi jäämään omatoimisesti seisoskelemaan, kun uskoi, että pian se käsky varmaan tulee. Takapalkka pois (luuli, että siellä se on edelleen), ja seuraamiskuvio jatkui ja jatkui ja jatkuikin vaan. Kun epätoivo jo meinasi iskeä, niin seiso-käsky ja kehut ja palkka kädestä. Einari toki kävi silti alustankin tarkistamassa, pettymys oli valtaisa. Näitä tehtiin pari ja saatiin hyvä suoritus. Loppuun vielä luoksetulon loppuasentoja. Kerran kasvatin välimatkan liian pitkäksi: ei se näemmä vaan osaa sitä, vaikka luulin, että se vaan huijaa. No lyhennettiin välimatkaa ja sujui huomattavasti paremmin. Ja aika äänettömästikin! Eli selkeästi meillä myös tuo karkottaminen toimii rauhoittavana elementtinä, sitä ei vaan saa liikaa käyttää, ettei vähennä intoa ja motivaatiota. Namit pitäisi pitää jo poissa näkyviltä kyllä useamminkin: kyllä ne sieltä taskusta löytyy, ja Reimakin sen tietää.

Reimankin mielestä maalla on mukavaa!

Hohhoijakkaa.

Monet treenit kirjaamatta. Syynä kiire ja se, että treeneistä on jäänyt huono maku, niin ei ole jotenkin ollut inspistä kirjoitella.

Viime viikon IHAH-treeneissä meillä oli ihan hullu valssirata, tai no ei se hullu ollut, tosi hyvä, mutta olin vaan tosi kujalla, ja Reima tosi liekeissä. Yhteistä säveltä ei oikein löytynyt. Lisäksi treenailtiin keppejä ja A:ta, ne sentään meni suht ok.

Perjantaina käytiin Viikissä treenailemassa tottista piiiitkän tauon jälkeen. Treenailtiin tutussa paikassa, mutta ihan vieraassa seurassa, teki hyvää pitkästä aikaa. Vähän pääsi piip-piiip ja aluksi haettiin hetki oikeaa tekemisen meininkiä, mutta lopulta sujui hyvin. Jätettiin treeni aika lyhkäiseksi kuitenkin, hyvä fiilis molemmille.

Lauantain tottistreeneissä se vähäinenkin hyvä fiilis kyllä taas karisi..:D Kokeenomainen treeni, liikkurina/tuomarina koutsi ja apukoutsi osassa liikkeitä. Pistelappunen jäi treeniliivin taskuun, lisäilen pisteet myöhemmin. Kokonaistulos jtn 122p luokkaa, että ei mitään hurrattavaa kyllä..:D Olin aamupv:n Juha Korrin viettiluennolla (nekin muistiinpanot pitäisi tänne kirjata..), hirveällä kiireellä kämpille, koira matkaan ja hirveellä vauhdilla treeneihin. Bussit ei kulkeneet ihan niinku strömsössä, eli olin aika hermona. Päästiin paikan päälle, en ehtinyt laskemaan viretilaa tarpeeksi ennen treenien alkua. Intopinkeän koiran kanssa halliin ja "koe"alkoi samantien:

-Luoksepäästävyys. No tässä ei mtn ihmeellistä, pelkäsin, että hinisee kiihkoissaan, mutta namin odottaminen oli kannattavampaa Reiman mielestä. 10p
-Paikallamakuu. Taisi tulla tuplakäsky, jäi vähä makkaralle makoilemaan ja jotenkin levottoman oloinen. Nätisti oli, välillä vilkaisi sivuille. Kesken paikallamakuun halliin tuli vauhdilla villis, Reima oli sitä lähimpänä. Vähän selkeästi mietti, että pitäiskö täs jotain tehdä ja ite olin valmis sinkoamaan paikalle, mutta jatkoi rauhassa makoilua. Lopussa nousi vähän turhan hitaasti sivulle. Varmaan 8p?
-Seuraaminen kytkettynä. No vähä meni päin.... Koira superkierroksilla, ite jotain vammailen, liikkuri seuruutti meidät reunassa ollutta reaktiivista koiraa kohti->sai kohtauksen ja Rei rähähti takaisin, jatkoi kyllä seuraamista ihan muina lappalaisina. Kunhan huikkasi, voi hohhoijaa. jtn 7p?
-Liikkeestä maahanmeno. Kuulemma tein jonkun ihme nytkähdyksen samalla kun sanoin käskyn. Muuten tässä ei ollut mtn ihmeelistä, yksi meidän varmimmista liikkeistä. Nytkähdys laski 7p.
-Hyppy. Se oli korkeampi ku mitä ollaan hypätty. Ja ollaan tehty takapalkalla. No kokeiltiin ensin ilman takapalkkaa, ei tiennyt, mitä tapahtuu->0p. Kerta takapalkalla ja toinen niin, että kippo oli paikoillaan, mutta siellä ei ollut mtn, nää meni ok.
->seuraaminen, maahanmeno ja hyppy apukoutsilla, sitten siirryttiin oman koutsin luo:
-Seuraaminen vapaana. Voi luoja. Liike lähti A-esteen lähistöltä, joten rei oli sitä mieltä, että varmaan vaihdettiin lennosta aksaan ja A:tahan tässä ollaan harjoteltukin, että hänpä näyttää kuin hienosti se sujuu. No koira ruotuun ja namituksella liikkeelle, että se tajusi olevansa tokotreeneissä ihan kuitenkin vaan. Noooo meni se loppu ihan ok. 7p?
-Liikkeestä seisominen. Tässä tein edelleen tosi ison avun, sitä pitäis alkaa pienentämään. Jäi kuitenkin paikoilleen. 6p ehkä?
-Luoksetulo. No pääsi pieni Hau ja sivulletuloon otin varuilta tuplakäskyn, mut muuten ihan näpsy. Tuota luoksetulon loppuasentoa täytyy alkaa myös tosissaan tahkoamaan. olisko ollu 7p tms
-Kokonaisvaikutelma jotain kasin luokkaa ehkä.

Yleisiä kommentteja oli että ottaa oma aika rentoutumiseen ennnen liikkeen aloittamista, että koirakin ehtii rauhoittua, samoin itse. Jännitin taas kovasti, paljon treeniä vaan. Tuota seisomisen vahvaa merkkiä pois, luoksetulon loppuasento kuntoon, hyppyyn treeniä, viretason laskutreeniä koovaaasti. Niin ja liikkeiden välissä olemiseen treeniä oli yleinen käsky kaikille. Reima makaa aloillaan, ja kun sopivasti rauhoittuu, niin pitää kontaktia yllä ihan omatoimisesti, se on aika liikuttava. Sitä koutsi sanoikin, että se on kauhean kuulolla koko ajan, ja huomaa kyllä, kun käyttäydyn kummasti tai jännitän. Goodie. Sosiaalista palkkaa pitää lisätä ja namia vähentää.

Tällä viikolla IHAH-treenit jäivät väliin kouluhommien vuoksi. Tiistaina AKK-treeneissä oli Dean kanssa tehtävänä suht helppo rata, jossa oli uutena okseri ja kepit osana rataa. Omatoimisesti treenailtiin takaakiertoja esteillä, rengasta ja kontaktiesteitä.

Rata meni ihan vituralleen. Reima käytti kaiken keskittymisensä haukkumiseen ja lietsoi itsensä sellaiseen huuto-tilaan, jossa se ei oikein lukenut ohjauksia vaan teki omia ratkaisuja sitä mukaa, mikä siitä nyt tuntui oleelliselta tällä radalla. Kyllä se nyt enimmäkseen meni miten pitikin, mutta radalla tuli takaaleikkaus putkelle (näissä on ennenkin ollut häikkää eikä olla tarpeeksi treenattu..), jota se ei vaan tajunnut ja päätteli, että oikeastaan hallin nurkkaan sijoitettu A on varmasti se, mitä tässä haetaan, kun hän sen niin erinomaisesti osaa. Kepit se haki muutaman metrin päästä ihan kivasti(verkoilla), mutta se ei vielä kovin hyvin toiminut, että irtosin itse kauas.

Omatoimitreenissä otettiin vähän kaikenlaista. Keinua otettiin melkein vaakana, se oli vähän huono ja natiseva ja äänekäs, mutta ei kyllä näyttänyt vaikuttavan Reimaan juurikaan. Se oli tässäkin ihan sata lasissa ja olisi mielellään räiskinyt miten sattuu menemään. Putkella treenattiin vähän sitä irtoamista ja takaaleikkausta yksittäisenä juttuna. Rengas oli mielessä hyvin, takaakierrot ihan ok.

En tiedä. Viime aikoina on Reima ollut ihan ylivireessä: tokossa piippailut ja sellainen putkiaivoinen "no ehkä se tarkotti tätä"-arpominen helpoissakin jutuissa, aksassa tuo jatkuva huutaminen ja päätön sinkoilu. Jokin nyt mättää. Tokossa nyt voin syöttää sitä rauhallisemmaksi, ja vaikuttaa toimivankin. Piippailu->passiivisuus->hiljaisuus/keskittyminen->kehu ja joku pieni temppu->kehu ja nami. Aksaan kyseliin Maisalta neuvoja. Yksi vinkki oli leikittää koiraa jo ennen rataa->kanavoiko virtaansa leluun. Toinen, ja ah tästä mä tykkään: natsikuri takaisin. Odotettaessa on maattava paikoillaan, ei voi nousta istumaan, hiippailla, tai vähintään nuuhkia neliömetrin kokoista alaa ympäriltään. Saa sanoa perkeleen painokkaasti (oon vähä säästelly). Kokeillaan näitä nyt ensiapuna ja katsotaan, mitä keksitään sitten, jos ei ala helpottamaan. On se rankkaa, kun koiralla on liian kivaa. Ja omistajalla ei, hirveästi stressiä ja kouluhommia ja kaikkea shaibaa. No nyt lähdetään loppuviikoksi landelle rentoutumaan koko jengi, ensi viikolla sitten uudella innolla reeneihin.

Lampaita!

Käytiin Reiskan kanssa pari viikkoa sitten Ilmajoella Koirakoulu Fiiliksen Minnan luona katsomassa lampaita. Edellisenä päivänä Maisan Maltti ja Neesu kävivät samassa mestassa, joten minä tiesin vähän, mitä odottaa, ja mitä se homma on (nimim koskaan mihinkään paimennukseen sen kummemmin perehtynyt, kunhan jostain sain päähäni, että Reiman kanssa olisi kiva kokeilla). Lampaat oli Reimalle ennestään tuntematon laji, nautojen kanssahan se on Mulliksella pyörinyt kaikki kesät ja vähän talvisinkin. Reima on ollut lehmien seassa laitumella, tutustunut vasikoihin nokattain ja navetassa pyörinyt parsissa kiinni olevien lehmien lähellä. Sillä on lehmien seassa ihan erilainen asenne kuin Ansalla: Ansa mielistelee ja yrittää olla kaikkien luojan luomusten paras ystävä, heittää korvat linttaan ja heiluttaa ystävällisesti häntää (vähän hysteerisesti..) jos joku äpyli käy kovin läheiseksi. Väistelee laitumella. Reimaa jännittää kyllä vähän navetassa kulkea ruokintapöydällä kaikkien lehmien tuijottaessa, mutta laitumella se ei juurikaan väistä ja etenkin nuorkarjalle irvistelee määrätietoisesti, jos tulevat liian lähelle. Kerran oli hieho karannut laitumelta, kun olimme iltalenkillä ja menin sitä paimentamaan aidan oikealle puolelle. Ansa jäi mieluusti takavasemmalle odottamaan, mutta Reima pyöri koko ajan meiningissä mukana ja sitä sai ihan tosissaan komentaa pois. Sain teinilehmän laitumelle, ja Reima lähti päättäväisesti juoksemaan sen perään, "paimentamaan takaisin laumaan". Naureskelin vain, toinen niin määrätietoisena, ja hieho nyt olisi hepuleissaan muutenkin kirmannut kavereiden luokse.

Lampaat miettii et mikähän se tuokin urpo on.

Pikku pohjustuksen jälkeen palaamme lampaiden luo: lampaita oli pyöröaitauksessa neljä. Reima oli aika kohtuunohevana alusta lähtien, rinta rottingilla aitaukseen ja vähän sellanen "JAAHAS, kertokaas sitten mitä näille tehään?"-meininki. Aluksi kierreltiin lampaiden takapuolilla (teoriassa, koska lampaat oli melko nopeita ja meikä vähä nolo ja lampaat vielä hakeutui meikän luo), että nähtiin miten Reiska lähtee reagoimaan. Lampaat olivat ihmeissään pörröisestä paimenesta, eivätkä aluksi uskaltaneet juuri kääntää sille selkäänsä, vaan peruuttelivat karkuunpäin. Hyvin ne Reiskaa silti uskoivat.

Todettiin, että Reiska tekee hommia pyöröaitauksessa (porokoirat tarvitsivat enemmän liikettä hommaan syttymiseen, joten lampaat kirmailivat pellolla), joten jatkettiin juttuja siinä. Reima löysempään hihnaan, meikä keskelle aitausta seisomaan ja Reima kiertämään ulkosyrjälle kehää lampaiden perässä (tästä video alla). Sain aurauskepin jolla rajoittaa Reiman liikettä tarvittaessa, vähän liikaa sillä kyllä sohin mitä tossa videota kattelin. Reiskalla oli mahtavaa ja kuulemma osasi aika hyvin ensikertalaiseksi pitää etäisyyttä. Ei se vielä laumaa osannut kasassa pitää kunnolla, välillä yksi villimpi sielu sieltä jonnekin sinkoili. Voin kertoa, että oli kohtuupyörryttävää pyöriä ympyrää uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, lampaat törmäilivät ja koiraankin piti yrittää keskittyä. Videon loppupuolella Reiska jo väsähtää ja vilkuilee aidan reunalle tullutta Maisaa. Videon päätyttyä pidettiin tauko ja jatkettiin vielä hetki samantyyppistä harjoitusta.

Kuulemma Reiska "syttyi" lampaille. Oli kyllä tosi mielenkiintoista päästä seuraamaan koiraansa ihan uudessa tilanteessa. Reimalla oli mahtavaa, sai haukkua ja juosta ja lampaat vielä väistivät!! Varmasti käydään toistekin, vaikka ei tuosta mitään vakituista harrastusta tulekaan. Illan päätteeksi Minna näytti omalla nuorella bortsullaan, mitä Oikeat Paimenkoirat tekevät. Oli aika hienon näköistä menoa!

Joku on ihan semisti itteensä tyytyväinen....

Kuvista ja videosta suurensuuri kiitos Mimmille, joka varmaan palellutti sormensa erilaisten kameroiden kanssa pelaillessa!

Aksaaaaaaaa

Noniin. Yritän olla tehokas ja kirjoitella samaan postaukseen kolmet aksatreenit.

1. Maisan opissa Lapualla
-Lähdin hirveällä kiireellä ja paskalla fiiliksellä kotoa. Itse aksasankari oli vähän hukassa lähdön hetkellä ja sekös suututti.
-Treenailtiin kuulemiani jännittäviä termejä: jaakotus ja niisto. Vaikeita juttuja, etenkin tuo jaakotus. Jyrkkä käännös hypyllä, hyppy merkataan ja pidetään rintamasuunta koiraan päin viestinä siitä, että pian käännytään. Rintamasuunta koko ajan päin persettä. Niisto sujui jotenkuten. Takaakierto ja koira "vedetään" esteen yli, tiukka käännös myöskin.
-Otettiin välillä Apsu kentälle. Ansa on kyllä maailman paras papradori: se rrrrrrakastaa, kun saa touhuta, mutta on sopivan hidas harjoituskappaleeksi. Reiman kanssa uuden opettelu on ikävää: jos en tiedä, mitä teen, se huutaa ja turhautuu minuun. Ansan kanssa saan rauhassa miettiä askeleitani ja ohjaamista, Papsu pompsottelee onnellisena sinne päin, eikä sitä haittaa miljoonakaan toistoa, koska ei se raasu varmaan niitä edellisiä enää muista. Niinjoo, otettiin me Reiskan kanssa lopuksi keinua. Siihen neuvoksi nostamista niin, että lopulta menee vaaka-asentoisen keinun, sitten koko keinu käyttöön. Jotain tässäkin söhelsin menemään.
-Huono fiilis säilyi treenien ajan, en tiijä. No ainakin Ansalla oli hauskaa. Maijulle kuitenkin suurkiitos jälleen, ei ole sun syysi, että mun aivokapasiteetti on surullisen rajallinenxD

2. I-HAH aksaa osa 2.
Eilen oli vuorossa toiset koetreenit, koutsina jälleen Paula Ropponen. Itsekseen treenattiin keppejä ja A:ta, ohjaajan kanssa tällaista rataa:

(aukeaa suurempana)

Aloitettiin ihan vaan 1-2 treenillä, kakkoselle pakkovalssi. Otettiin seuraavaksi pätkiä: Jatkettiin puomille, jonka päässä odotti palkka. Sitten puomi-muuri-putki. Muurille tehtiin selkeä merkkaus, jotenkin tässä onnistuin jäämään putken suun tielle. Saatiin sekin toimimaan. Putki-hyppy(valssi)-putki-muuri-pussi. Yllättävän ok! Mutta voih. 10-11-12 tuotti suurta tuskaa. Olin aivan liian hidas, koira oli jo missä sattui. No tahkottiin niitä "vähän" ja lopulta alkoi löytymään rytmi. Lähetys taakse, veto vastakädellä esteellä, lähetys taakse, veto jnejnejne. Eli oikeastaan siis en oppinut ohjaamaan, vaan Reima oppi tekemään oikein minusta huolimatta, kuten niin usein muutenkin:D Loppusuora oli mmmmmmmahtava. Lopuksi tehtiin alusta ööööö 12 asti? Vähän söhellystä matkalla, mutta hieno fiilis ja Reimalla oli mahtavaa. Puomilla pidettiin aina loppukontaktilla palkka. Hienosti Rei odotti alustalla vapautuskäskyä, sain sopivasti aikaa juosta muurille ja ajatella vähän eteenpäin. Omatoimitreenailussa ei mtn ihmeellistä. Reima oli tunnin jälkeen hyyyyyvin väsynyt. 

Ohjaajalta tuli kommentti siitä, että aina palkan jälkeen käsken Reiman maahan odottamaan, mikä voi jossain vaiheessa laskea sen intoa. Olen huomannutkin, että Reima on alkanut nuuskimaan makoillessaan, selkeästi sitä v*tuttaa. Vinkkinä oli esim. nameja sisältävä lelu, jonka kanssa Reima saisi palkkana puuhastella keskenään. Voisi toimia. Oon vaan ollut aina niin fanaattinen kontrollista ja nuormiehen kanssa aikoinaan pelännyt, että se keksii merkata esteitä, jos saa liehua. Mutta no, eipä se kyllä merkkaile. Että tätä voisi kyllä kokeilla.

Tuulikki oli varannut sopivasti meidän jälkeisen omatoimivuoron, joten jäin katsomaan Timin mahtavaa menoa ja Naavan palkka-avustajaksi, Reima torkkui häkissä. Saatiin kyyti kotiin, mikä lämmitti mieltä sadesäässä. Tosin reilun vartin jäähdyttelylenkki kaatosateessa vedettiin kuitenkin, että kuivana ei säilytty:D

Niin ja AINIIN: saatiin koutsilta suositus->päästään jäseniksi->jatketaan samassa ryhmässä kevääseen asti. MAHTAVAA!!!:))))))

Eilen treenattiin täti Papradorin kanssa erästä erittäin tärkeää arkielämän taitoa Reiman treeninamijämillä. Ansa nimittäin katselee maailmaa enimmäkseen vaaleanpunaisten ruusulasien läpi ja kaikki on sen mielestä ihanaa. MUTTA. Tässä onnessa on musta aukko. Se aukko on meidän rappukäytävän "kuilu". Ansan pitää aina päästä kulkemaan seinän vieressä. Useimmiten se selviytyy portaista ihan hyvin, mutta jos Reima esim nuohoaa jotain sen tiellä, niin se menee paniikkiin, jähmettää koko kroppansa ja yrittää rynniä alas tynnyrityylillä. Niinpä sitten treenattiin, että nameja voi käydä syömässä keskellä tasannetta, lähempänä keskikohtaa, ja jopa kuilun aidan läpi. Keskemmällä kävelyäkin treeenattiin, mutta se on selkeästi Ansalle tosi paha paikka. Pikku hiljaa ehkä! Tänään se jo kuikuili kaiteen läpi ihan onnellisen näköisenä!

3. AKK aksaa

Tänään oli AKK-treenit. Hihnanjatke oli päivän aikana kumonnut ehkä muutaman huurteisen (en sentään yksikseni kotona vaan seurassa ja ihan hyvä (teko)syykin oli). No humala ei onneksi päässyt oikein iskemään ollenkaan, mutta vähän pohdin aksaan lähtemistä. Aksasta on kuitenkin maksettu niin päätin mennä (ja saatiin autokyyti, Päveee <3). Koutsin kanssa treenailtiin näin: 

Ei se mitään nättiä ole, mutta selvisin! Enkä tappanut koiraani, vaikka vähän yritinkin. Ja loppuun saatiin viimeistä estettä lukuun ottamatta puhdas rata, WOOHOO! Tuo viimeinen este. Tuntui kovin hankalalta, ei se oikein toiminut mitenkään päin. Tähän saatiin Maisalta ohjausvinkki: poispäinkäännös . Kuulostaa loogiselta, tuota pitää vastaavassa tilanteessa kokeilla.

Itseksemme treenailtiin keppejä ja tolppien kiertämistä. Ei juuri mtn mainittavaa. Lopeteltiin jo ennen vuoron loppumista, koira alkoi näyttää niin väsähtäneeltä (köhköh omistaja ei tokikaan...), että turha oli mitään enää kikkailla. Hyvä fiilis jäi kaikkineen, ihanaa, että on AKK-treeneissäkin ohjaaja!! Dea on huippu.

Treeniviikko jatkuu!

Hullunmyllyviikko jatkui tiistaisilla aksatreeneillä. Pohjustus: emäntä singahti aamulla AKK-reissulle ensin koko päiväksi, kävin kotona vetämässä kupolin täyteen, nappasin Rein mukaan, hypättiin Päven kyytiin, koirat autoon odottelemaan, kun käytiin seuraamassa Monty Robertsin heppakuiskauskykyjä. Tuhatta ja sataa tattikselle, koirien kans pikainen lämppä ja reteesti myöhässä treeneihin. Omistajan virkeystila oli jo aika negatiivisen puolella, Reiskalla sitten yhtä paljon plussalla...

Dea oli meillä ekaa kertaa koutsaamassa. Lämmittelynä hyppytekniikan perussarja bumpeilla ja Dea ohjeistamassa rataa. Tarkoitus oli treenailla keinuakin vähän reunassa, mutta tadaa, este oli vielä kokoamatta...

Hyppytekniikassa Reimalla on tapana palata namilta mun luokse esteiden kautta, siitä pitäisi päästä eroon, muuten tässä ei nyt ihmeempiä. Kierrokset aika korkealla..

Dean kanssa tehtiin seuraavanlaista rataa (joka kyllä jatkui vielä, mutta tuohon asti me tehtiin, eli niin pitkälle sen muistan..):

Laiskuuden multihuipentuma: kuvasin radan hallin ylätasanteelta:D
Nelli ja Dea ja Päve pääsivät mukaan kuvaan.

Aloitettiin 1-2-3-4-jutulla. Kakkoselle tein valssin, sen ajoitusta täytyy vielä harjoitella, mutta ihan kivasti meni. Vaikeampi olikin sitten, kun piti tehdä 4-5-6-7. Ajoitukseni kutoselle oli aivan hukassa ja Reima ehti siinä jo vaikka vähän mitä puuhastella, kerran melkein juoksin sen päälle. Lisättiin vitosen taakse namialusta (aka Dean PUHELIN, onneksi reima ei oo kovin raivokas naminottajaxD) ja Dea sinne kutsumaan koira, jotta mulle jäi aikaa juosta kutosen taakse ottamaan Rei vastaan. Tää oli meille outo ohjauskuvio, mutta saatiin me se onnistumaan, kun mulle jäi vähän aikaa miettiä ja asettautua. Siitä seiskalle Reiska irtosikin ihan ok, Dea sanoi, että Rei irtoaa kivasti sivusuunnassa, että sitä on helppoa lähettää esteille. Hyppytyyli on kuulemma joustava. Lopuksi saatiin pari ok suoritusta kasille asti, mutta viimeisellä kerralla omistaja jälleen häiriköi koiraa tiputtamalla NAMIPUSSIN kutos ja seiskaesteiden väliin. No partiopoika jatkoi hommat kyllä käskytetysti loppuun, katse nauliintuneena namipussiin tosin:D

Treeneissä hyvää oli se, että oli koutsi. Dea oli mahtava ja osasi hyvin ohjata erityyppisiä koiria. Huonoa oma uupumus ja ärtymys ja Reiman patoutunut riemuidioottienergia (joka käytiin kuluttamassa loppuun koirapuistossa Ilsen kanssa). AKK-treenejä odottaa ihan uudella tavalla, kun on joku ohjaamassa!:)

***

Viikko on ollut heppashowkökkineen yms aika hullunmyllyä: olen kotona lähinnä nukkunut ja koomannut muuten vaan. Tokoilua oli aikataulutettu torstaille, mutta se menikin mönkään muiden menojen takia. Ollaan siis vaan kotosalla vähän puuhailtu ruokaa annettaessa yms. Eniten olen pureutunut istu-maahan-ongelmaan, sitä ollaan tahkottu paljon. Lisäksi ollaan koitettu vasempaan kääntyillä, mutta tää ei jotenkin ole ollenkaan edistynyt. Pikkuseuraamisia ja höpöhöpötemppuja. Kontaktia häiriössä lelun kanssa niin, että itse heiluttelin lelua.... Ei siis juuri mitään. Niinpä odotin lauantain tokotreenejä vähän kauhunsekaisin tuntemuksin: mielessä oli valmiina jo kootut tekosyyt, miksei olla edistytty.

Lauantaiaamukin meni nukkumiseksi, joten ei tehty suunniteltua pitkää mielennollauslenkkiä metsässä. Parin puskan kautta bussiin ja menoksi. Bussissa törmättiinkin koutsiin (ja ryhmässä olevaan villikseen, jota en ehtinyt huomata ennenkuin Reima huomasi...). Hallin ulkopuolella harjoiteltiin jo sitä, että vasta hiljaa ollessa saa huomiota ja ehkä namia. Tää on siinä mielessä vähän ongelma, että jos Rei piippaapiippaa, niin se joskus rauhoittaa itseään nuuskimalla. Jolloin se on hiljaa. Mutta sekään ei kyllä kelpaa. Ihan rennosti se ei osaa olla, niin keskittyy sitten makaamaan kontaktissa. Sopii se mulle, koira on kivasti kuulolla ja valmiina toimimaan ilman sen kummempia virittelyjä.

Halliin mentiin hiljaa, laitoin Reiskan makaamaan alkuohjeiden ajaksi. Tässä pientä piippailun alotusta, mutta otin reippaasti pari askelta pois sen luota ja ignoorasin täysin. Pääsin palkkaamaan hiljaisuudesta.

Aloitettiin harjoittelemalla luoksetulon loppuasentoa metrin-parin matkalla. Otin aluksi ihan reilun käsiavun mukaan, tästä apukoutsimme, jonka nimeä en tiedä, mutta josta pidin kovasti, huomautti, että käännän koko kroppaa. No niinpä teenkin. Rupesin ottamaan pelkällä sormen/kämmenen liikkellä ohjausta, sekin toimi! Reiska oli muuten aika noheva partiolainen. Vähän vaan näytti siltä, että sekoaa onnesta ihan justiinsa heti.

Uutena juttuna alettiin pohdiskelemaan luoksetulon pysäytystä. Tähän otettiin teoriassa kaksi lähestymistapaa: koira kiertää esteen ja sieltä palatessa pysäytys, tai takapalkka, koira kutsutaan luo ja pysäytys. Käytännössä varmaan huomaa, kumpi on hedelmällisempi treenitapa vai molemmat. Nyt treenailtiin kiertämällä. Kiertäminen Reimalta sujuu ja sitä on treenailtukin jonkun verran. Ainut ongelma vaan, että sehän on myös aksajuttu. Ja jos on aksajuttu jossa saa juosta, niin voi _vähän_ huutaa... Eli tää oli meille vähän huono juttu. Rei kiertää hyvin, mutta joko se haukahtelee, tai sitten on aika hidas. Pysäytyksiä kokeiltiin pari kertaa, pitää kotona jatkaa. Note to self: kunnon vartaloapu, selkeä käsky!

Otettiin kokeenomaiset luoksetulot, apukoutsi katsoi meidän suoritusta. Hau-Hau vähän pääsi ja lopuksi se ei tee perkele perusasentoa. Tämä ei vaan mee jakeluun. Kai se nollaa aivonsa haukkumisella ja unohtaa jo mitä oli tekemässä. Tulee sivulle hiljaa seisoskelemaan sillei, että "mitähän tota sitten....?". Ja tätä ollaan treenattu paljon ja pitkään ja hartaasti, ja palkkaa ei tule ilman oikeaa loppuasentoa. No ei kai se auta kuin jatkaa.....

Siirryttiin paikallamakuuseen (oikeesti olin itse niin täysillä keskittynyt tekemiseen, etten näistä järjestyksistä nyt ole ihan varma...) rivissä. Jännitti, että meneekö kertakäskyillä asiat perille. Kyllävain! Kerrasta lakosi ja samoin lopuksi nousi. Vähän makasi mutkalla, ja kuulemma näytti levottomalta heti kun jätin sen, tätä meillä ei ennen oo ollutkaan, pitääpä ruveta kiinnittämään huomiota. Muuten aivan nätti suoritus, ei tehty koko aikaa.

Jatkettiin viime viikkoista takatassujen liikuttelua ottamalla avuksi pesuvadit: koira seisomaan etujaloilla vadin päälle ja namin avulla takapää liikkeelle. Reiman mielestä tää oli maailman hauskinta,  ja se hiffasikin homman nimen. Pitää hankkia kotiinkin vati! Tästä jatkettiin tekemään hiekkaan piirretyillä puolineliöillä vasemmalle käännöksiä. Vieläkin se on löysä, mutta pari kertaa saatiin jo ihan ok suoritus, pitää vielä tätä treenata _paljon_. Täyskäännöksiä otettiin myös. Aavistuksen kuulemma on hidas (teen oikealle)/voi namilla nopeuttaa, mutta seuraaminen kuulemma kaunista katsottavaa<3 Hyvä Rei-Rei!

Lopputreenit vietettiin puuhailemalla jotain haluamaamme juttua ja koutsit kävi sit ohjaamassa, ja itekseen sai ottaa hyppyä. Puuhasteltiin ensin istu-maahan-seiso-juttuja, sitten seisomaan jäämistä, jolloin apuohjaaja tuli seuraamaan. Tein takapalkalla. Sain vinkiksi palauttaa vielä reilun vartaloavun niin, että oma liikkeeni kuitenkin jatkuu eteenpäin, se on kuulemma helpompi häivyttää kuin pysähtyminen. Aika kivasti saatiin toimimaan nopeammin. Tässä vaiheessa huomasin, että Rei on aivan naatti. Koutsin kanssa otettiin ohjattuna liikkeestä maahan, ajattelin, että se on kiva loppuliike, Reiskan lemppari. No sehän meni jo aivan sunnuntaikävelyksi: lähti seuraamaan ihan miten sattui, ei pudonnut niinku pitää, no otin uudestaan ja sit tippu kauniisti. Koutsi kehui kuitenkin, että Reima jää hyvin ja on hyvin kuulolla. Vipaksi otin itekseni pari kertaa hypyn takapalkalla. Ekalla kerralla seiso-käskyn jälkeen hiippaili aavistuksen, tokalla kerralla pysyi paikoillaan-> palkka ja kehut ja treenit loppu siihen.

Jäi todella hyvä fiilis, meidän tiimillä oli hyvä päivä: Reimalla oli kyllä virtaa ja energiaa ja kuppi meinasi mennä vähän nurin, mutta sain itse aika hyvin pidettyä sen viretason siedettävänä. Äänettömyyttä treenattiin odotellessa niin, että olin mahd. paljon siihen selin ja jätin "odottamaan", kun kuuntelin ohjeita tms. Välillä hinisi, mutta aika pian luovutti ja sain pyydettyä jtn kilttiä ja hiljaista ja palkattua siitä. Lopulta meno oli sitä, että se piti katsekontaktia odottaen, että jotain tapahtuu. Niin kuin pitääkin. Saatiin positiivisempaa palautetta kuin viimeksi, mutta paljonhan tässä on vielä tehtävää. Varmasti voitaisiin jo mennä kokeisiin, mutta tahdon ensin olla varma siitä, että Reima on aina kartalla, mitä tapahtuu. Turhautuessaan se käyttää ääntä, mikä taas stressaa mua entisestään ja oravanpyörä on valmis. Kun mä olen kartalla ja otan oman tekemiseni lisäksi huomioon Reiman fiiliksen ja mielenliikkeet, Reimakin suorittaa kauniimmin ja luottaa mun päätöksentekoon->molemmilla on hauskaa!

Mitä treenataan tällä viikolla (ja seuraavalla, me lomaillaan vielä ensi vkl):

• Luoksetulo. Paljon, paljon, paljon. Vauhtiluoksetuloa, loppuasentoja, loppuasentoja jännittävistä kulmista, koko liike liikkurin kanssa (opeta vaikka Sopo).
• Liikkeestä seis. Uudet keinot, uudet kujeet. Tässä samalla liikkeestä pysähtymistä testinomaisesti.
• Takapään liikettä vadin avulla höpöhöpöjeejee-juttuna. Pieniä seuruupätkiä, pari kertaa pidempi, myös kestoa pitää treenata tarpeeksi. Pohdi olisko täyskäännös sittenkin vasemman kautta? 
• Noutoa voisi ottaa tietysti
• Häiriökontaktia!!!!
• tokotreenit on NOU-HAU.

Jes, tästä on hyvä jatkaa! 

Ihah-aksaa!

Käytiin eilen Ihahin koetreeneissä (1/2). Odotukset eivät olleet suurensuuret: olin ollut 9h parin tunnin yöunilla liikenteenohjaajana horse showssa, nukkunut parin tunnin päikkärit ja olo oli vähän kuumeinen ja erittäin nuutunut. No onneksi Reima ei ollut väsynyt;) Treenit alkoivat ysiltä, ihahin tattarisuon hallilla. Ryhmään kuului schipperke, kääpiöpinseri ja kääpiösnautseri, möllitasoisia/juuri kisauran alkaneita. Ohjaajana tällä kertaa Paula Ropponen. Halli oli jaettu kahteen osaan: etuosassa treenailtiin omatoimisesti keppejä ja hyppyjä parilla esteellä. Me otettiin tässä perus irtoamista, pakkovalssia ja takaakiertoa. Reima huusi ku hyeena, mutta oli kivasti kuulolla silti. Takaosassa tehtiin ohjaajan kanssa rataa/pätkiä. Piirsin kuvan, se on upea:

Aloitettiin muistelemalla rengasta (3.) Siitä siirryttiin 2-3 ja 1-2-3. Tää meni aivan ok. Seuraavaksi 4-5-6, tämäkin meni kivasti, mutta kun tuohon settiin lisättiin vielä seiska ja kasi niin minä olin myöhässä ja Reima meinas että jos putkeen menis kuitenkin (8. on siis A). No otettiin 7-8, eeiiiii... Pelkkä A eiiiii... Se rynni kaikin tavoin putken suulle, ja karjui mulle turhautuneena. Lopulta piilotettiin putken suu ja vedin sen namilla kerran A:lla ylös. Lamppu syttyi ja A sujui hienosti, namialusta oli lopussa ja hyvin se pysähtyi.

Seuraavalla vuorolla tehtiin kertailuna 1-2-3, sitten otettiin 9 yksikseen takaakierrolla, ja 9-10. Reimasta huomasi, että oli väsynyt uudesta paikasta yms, mutta hyvin tsemppasi ja sillä oli mahtavaa. Kuulemma jos seuraavissa treeneissä ei satu mitään kummempaa niin päästään ryhmään ja vihdoin myös aksaseuraan!! Huhuhuu!! Hieno Rei:) Kotiläksynä keinun muistelua Ja kontaktien tulevaisuuden pohtimista: missä vaiheessa namialusta pois, pysähtyykö silti, mitä jos naksuttelisi kuntoon? We'll see. Niin joo, note to self. Opettele nyt hyvä nainen ohjauskuvioiden nimiä paremmin. Ei hävetä niin paljoo ja rataantutustumisistakin saa enemmän irti.

Iloinen aksailija! :) 

Ps. Postaus tehty kännykällä bussissa, korjailen typot myöhemmin:)

Hihnanjatke harkitsee itsemurhaa ja koiran aivoihin sattuu- kai tää tarkottaa et oli mahtavat tokoreenit..?

Huhhuh, hävettää. Olen laiska ja hidas ja tyhmäkin vielä. Alotettiin tokolupaus-treenit, ohjaajana Pirkko Bellaoui, aivan mahtava koutsi! Tarkka ja sanoo asiasta, mutta osaa muotoilla kommentit silti sillälailla, että jotain hyvääkin löytyy! What happened:

Saavuttiin hallin ulkopuolelle, Reima (aka Tarmo, koutsi päätti nimetä sen uusiksi) täpönä valmiina toimimaan(=piippasi). Juteltiin ohjaajan kanssa siinä sitten aiheesta, että miten se saadaan kitkettyä pois, huomioimattomuus ja jotain kivaa puuhaa, kun koira on hiljaa, sillä se palkkautuu komentamisestakin. Reima toki kailotti täydellä äänellä, kun ei kerta kielletty. Häpeän puna kohosi jo tässä vaiheessa poskilleni. Niin ja keräsi kierroksia siitä, kun apukoutsi päästi bortsunsa liehumaan sen luo. Ilmeisesti pitää alkaa huutelemaan jo 5m päästä, että eipäs päästetä nuuskimaan sitten (näin tein kotimatkalla bussissa ja hävetti, pikku bichoni nyt varmasti olisikin aggrella käynyt päälle...)

No päästiin sisälle halliin, aloitettiin kontaktitreenillä: koira vierellä kontaktissa, vaikka avustaja heiluttelee lelua lähellä. Noh. Heiluteltava lelu oli kongipallo. Jota käytetään aika paljon superhetsaukseen. Arvatkaa lopputulos..... Niin ja tässä vaiheessa huomattiin, että hihnanjatke on _hidas_. Reimakin huomasi ja koki parhaaksi pitää kontaktia yllä makkaraan, se ainakin toimii.

Seuraavaksi paikallaistuminen randomjärjestyksessä. No tässä nyt ei ollut mitään ihmeellistä, istui kauniisti paikoillaan. Jatkettiin paikallaoloon rivissä, koirat maassa. Yksitellen koirat maahan->meni toisella käskyllä ja mutkalle. Itse paikallaoleminenhan sujui, siinä se nökötti, vaikka ohjaaja huuteli "vapaa" ja "istu" ja "tänne" ja "ruokaa" yms tuttuja häiriösanoja. Istumaan nouseminen jälleen yksitellen, tuplakäsky ja lopulta KÄDELLÄ avustaminen wtf. Tehtiin näitä sitten vielä porukalla erikseen. Maahanmeno lähti sujumaan, istuminen ei. Saatiin neuvoksi treenailla paljon näitä. Nojoo todellakin....

Siirryttiin seuraamiseen, näytettiin ohjaajalle kuvio: vasemmalle, täyskäännös, juoksua yms. Tää meni ihan ok, vähän löysä asento (olisin kyl voinu palkata enemmän, oma huomio), vasemmalle käännökset huonoja, Reiman kanssa pitää opetella takapään käyttöä, ohjaaja näytti, miten toimii, ja sitä sitten treenailtiin itseksemme, tosi vaikeeta, tähän pitää selkeästi alkaa kiinnittää huomiota! Namilla vedättämällä siis käännöstä paikoillaan. Niin ja seuraamisessa nojaan koiraanpäin, mieluummin poispäin, että sen pitää hakea oikeaa kohtaa ja kontaktia.

Seuraavaksi katsottiin läpi kaikkien liikkeestä maahanmenot ja seisomiset. Maahanmeno oli kaunis, se on meidän vahvin liike kyllä ollut aina. MUTTA. Tässäkin lopuksi piti jukolauta namilla hinata herra istumaan. Koska maassa on kivaa. Seisomisessa otin reilun vartaloavun ja käsimerkin vielä lisäksi, pysyi paikoillaan ihan ok. Tähän saatiin yleisesti porukalle treenaamisvinkkeinä, että seisomisen pitää olla ehdoton, ei mitään hiippailuja tms. Reilu vartaloapu aluksi, esim. koiran seuruutusta takaperin ja siitä seis yms. Me varmaan jatketaan tätä takapalkalla ainakin. Tässä kohtaa meinasin yhtäkkiä vetää ihan paniikkiin, koska mua _jännitti_. No sanoin sen ääneen, että tässä on nyt kyllä hihnanjatke ihan kuutamolla, enkä tiedä miksi. Helpotti, kun sen sanoi ääneen.

Luoksetulot. Kokeenomainen luoksetulo. Matkalla pari hauhau:ta ja loppuasentoa haettiin tuplakäskyllä ja käsiavulla lopulta. Loppua pitää treenata paljon erikseen, välillä virkistyksenä vauhtiluoksetuloa. Ei palkkaa, kun haukkuu, voi kyllä olla vaikea kitkeä pois.

Hyppy: tän tein suosista helpotettuna, namialusta odottamaan esteen taakse. Tässä meinasi tulla vähän hauhau jo ennen liikkeen suoritusta, mutta itse liike meni hyvin, just niinku ollaan treenattu. Reiska varmaan ekaa kertaa hyppäsi oikean kokoisen hypyn, np, hyvin sinkasi yli ja oli kivvaa. Seisomiseen käytin käsimerkkia ja mitä kaikkea ja naminkin annoin heti, mutta hyvin pysyi vapautukseen saakka paikoillaan.

Lopuksi treenattiin häiriöherkän briardin vuoksi lähinnä muiden pujottelua seuraamisessa. Neuroottinen Sanni nosti päätään ja namitin Reimaa about jatkuvalla syötöllä, ettei mitään sattuisi. Niinku se briardi nyt Reiman olis syönyt, tai Reima sen. No saatiin ainakin erittäin onnistuneet suoritukset kaikille, jos nyt jtn hyvää haetaan.. Ehkä niitä nameja vois vähä harvemmin antaa..?

Välissä odottamisissa Reiska hinisi aika siedettävän verran, kiinnitin huomiota siihen, että en kieltäisi tms, vaati aika paljon muutes tuo. Sitten kun hiljaa niin namppaa tai jtn höpöhöpötreeniä tms. Pahimmat piippailut toki, kun kuuntelin ohjaajan palautetta, oh god, hävetti.

No tästä suunta on vain ylöspäin! Reima teki parhaansa ja kesti suhteellisen hyvin hihnanjatkeen suolapatsastelua. Reima olisi varmaan valmis nukkumaan viikon putkeen, mutta ilkeä omistaja hinaa sen heti palautteleviin treeneihin Elinan porukan kanssa, ja illanviettoon Elinalle.

Treenit oli mahtavat: ehdittiin tehdä paljon ja saatiin kaikesta kattavat kommentit. Välillä oli ehkä jopa kiireinen fiilis, etenkin, kun toiset olivat aloittaneet jo edellisellä viikolla ja tiesivät, miten homma toimii. Me ollaan totuttu treenaamaan ihan alkeis-alkeis-juttuja, nyt ollaan porukassa, jossa muutkin _osaa_, eli pakko on treenata kotona paljon ja keskittyä siihen, mitä tekee. Paljon tehtiin kokeenomaisesti ja liikkurin kanssa, erittäin jees.  Hienoa oli huomata se, että Reima oli täysillä matkassa. Ei sitä kiinnostaneet ympärillä olevat koirat, vaikka olikin uusi porukka. Luottamusta vaan pallokorvaan lisää taas!


Mitä treenataan tulevalla viikolla:

• istu-maahan-meininkiä kokeenomaisesti. Istumisen vahvistamista. 
• seisomaan jäämistä, takapalkka tai reilu vartaloapu. Sähäkkyyttä!
• takapään käyttöä käännöksissä, vedätä namilla
• luoksetuloa HILJAA: pienet matkat, ei palkkaa huutamisesta, vauhtiluoksetulot kivana puolena
• HILJAISUUTTA. 
• ehkä kivana juttuna treenaillaan noutoa harvakseltaan, nyt kun se sujuu
• Omistajalle hermojenhallintaa ja syvään hengittelyä. Kyllä se siitä.

Tääl ollaa!

Aika päivittää blogi ajantasalle, kun treenaaminenkin on taas kalenterissa mukana. Tähän mennessä tapahtunutta:

Meidän kiva treenikevät sai kurjan päätöksen, kun naapurin koira hyökkäsi Reiskan kimppuun kotipihassa, seurauksena reissu YES:lle, yö YES:llä, MUOKS OPISKELIJAEMÄNNÄN PILOILLE MENNYT VAPPU, murtunut metatarsaaliluu vasemmassa takajalassa, lastoitettu koipi,  ab-kuurista johtunut ihotulehdus->koko koiran ajelu kaljuksi, viikottaiset lastanvaihdot reilun kuukauden ajan, parin kuukauden liikuttamiskielto ja koko kesän aksakielto, sekä korvauksista takkuaminen naapurin kanssa (to be continued...). Eli ei sitten osallistuttu mölliaksakisoihin, ei virallisiin tokokokeisiin, ei päästy vepe-kurssille, eikä näyttelyihinkään. Voisitteko siis ihmiset hamstrata vain sellaisia koiria, joita pystytte  hillitsemään(ja eksänne myös) jos ei käskyin, niin edes fyysisellä massalla. Pysyvää vahinkoa Reimalle jäänyt, mutta kyllä tässä kesä meni ihan pilalle, omistajasta on tullut himovarovainen ja Reimakin reagoi äkkinäisissä koirakohtaamisissa erityisesti pimeällä helposti murahtamalla.

Reiska ulkoilutossunsa kanssa.

Keksittiin sitten kaikkea hömppätekemistä.

Alkukesä oli tylsää aikaa, lastan kanssa. Reimankin mielestä ja se pari kertaa nakersi jalkansa vapaaksi. Lopulta pääsiin lastasta eroon ja aloitettiin toissaviikonloppuna loppunut kesän mittainen uimakausi. Ikinä en varmaan itsekään ole noin paljoa käynyt uimassa, jotain hyötyä koiran "kuntouttamisesta". Uiminenhan on Reiskan mielestä yks maailman hienoimmista keksinnöistä, joten Reimalla oli varmaan ihan kiva kesä kuitenkin. Ja omistajalla riitti kyllä tekemistä ilman Reiman kanssa touhuamistakin, oltaishan me tokoilla voitu, mutta sekin puoli oli vähän lomalla kyllä....

No syyskuun alussa palailtiin takaisiin ruotuun ja Helsinkiin. Takaisin koiratapahtumamaailmaan palailtiin muutaman mätsärin avulla: Lapualla saatiin isoissa punanen nauha mutta ei kummempaa menestystä, Reima käyttäytyi kauniisti ja siitä olin ylpeä, vaikka itse säikyinkin. Seuraavana viikonloppuna tehtiin aika ninjasuoritus: ensin Vantaalla ShowHaumätsärissä isojen pun 2, siitä bussilla suoraan Ogeliin, jossa Schipperkejengiläisten mätsärissä myös pun2! Ei meille ruusukkeilla ole oikeastaan mitään arvoa enää tässä vaiheessa, mutta hienoa oli huomata, että vaikka Reima toisessa mätsissä aluksi meinakin kilahtaa jo turhautumisesta, sain sen nollattua takaisin näyttelymuppemoodiin (tottistelemalla...).

Tottistelua ollaan viritelty taas henkiin myös. 

Huomioita: 

• omatoimitreeneihin tarvitaan uusia ideoita, tai ainakin parempaa suunnittelua.
• kyllä Sanni, sä _voit_ luottaa koiraasi
• ->vaatiakin enemmän
• leikin käyttäminen palkkana täytyy suunnitella erityisen huolella ja ajoittaa sopiviin kohtiin, ettei lähe mopo lapasesta...
• NOUTO, tuo oma inhokkiliikkeeni, on ehdottomasti kypsynyt tauon aikana!! Tänään päästiin suorittamaan "kokonainen" liike, eli Reima odottaa vierellä, että heitän kapulan (tosin sisätiloissa), lähtee käskystä hakemaan sen (ehkä myös vartaloapua, tätä seuraavaksi häivyttämään), nostaa kapulan suht kauniisti, palauttaa sen vierelle perusasentoon ja irrottaa vasta, kun annan luvan! Tämä vaatii erikseen pienen syväanalyysin, miten tähän on päädytty, sen kirjoitan nyt: 

Nouto, how we did it:

Aluksi turhauttavaa, _turhauttavaa_ naksuttelusytyttelyä, noutokapula on kiva jeejee. Sitten todetaan, että ei se kanna loppuun asti, ja koirakin vaan turhautuu, kun ei tiedä, mitä sillä noutokapulalla oikeastaan pitäisi tehdä->käyttöön ystävämme fyysinen pakote: koiran suu auki, kapula sisään, suu kiinni, käsi leuan alla pitämässä, vapautuskäsky. Tää oli kurja vaihe ja suoraan sanottuna vähän epäilinkin että tuleeko siitä ikinä mitään. No pikkuhiljaa lähdin häivyttämään pakotteita: Reiman piti itse ottaa kapula suuhun, en enää pitänyt leuasta, vaan rapsuttelin kaulalta jnejne. Edelleen Reiman naama oli vähän "painu kuuseen", mutta no, jos äiskä käskee ni sitte tehään. Putkiaivo<3 Rinnalla treenattiin kapulan nostamista käteen ja koska leikki on parasta, niin vähän sellaista heittelyleikkiä, että Rei sai hommaan jonkun innon edes, vaikka kantoasento ei ehkä ollutkaan oppikirjamainen alussa. Pointtina kuitenkin, että aina palautus käteen. Pikkuhiljaa leikkiäkin lähdettiin vaikeuttamaan: heitin kapulan kauemmas, lähdin pakittamaan, kun Reima tuli palauttamaan kapulaa jnejne. Pitelyharjoituksissa kapula suuhun, kun koira seisoo, ja istu-käsky. Kun alkoi sujumaan niin leikkiin lisättiin sama, loppupalautus aina istualtaan.

Vaiheet kesti kauan, etenkin alussa, ja sain onneksi kokeneemmilta neuvoja, milloin vaikeuttaa treenejä. Välissä pidettiin pitkiä taukoja: aluksi omistajan laiskuuden takia, sitten ihan vaan koska ymmärsin, että Reimalla säilyy mielenkiinto hommaan, kun treenataan harvoin. Mieluusti pidemmän treenitauon jälkeen alotettiin treeni noutojutuilla, koska Reima oli haljeta onnesta, että sai tehdä _jotain_. Palkka siirrettiin aika nopeasti pois kädestä taskuun tai muualle kauemmas, ja nameja ei saa tuijottaa, koska sitten ei pysty ajattelemaan muuta...

Yhtäkkiä tapahtui jotain ja Reima keksi yhden leikkituokion kesken tarjota kapulan palauttamista PERUSASENNOSTA. Mitään tällaista ei oltu treenailtu, se sai istua vaikka metrin päässä, kunhan istui kapula suussa irti-käskyyn saakka. No ei muutaku bileet käyntiin, oli aika nohevaa jätkää kyllä sen jälkeen. 

Pidettiin taas parin viikon tauko (arvatkaa onko vaikeeta pitää taukoa hommasta, joka yhtäkkiä alkaa sujumaan ja haluis vaan hinkata sitä kuntoon!) ja tänään kaivelin taas kapulan semisti tylsän kotipäivän kesken esiin. Ja sehän meni hienosti, kuten ylempänä jo sepustin. Tästä jatketaan tosiaan käskysanojen vähentämisellä, vartaloapujen häivyttämisellä, pidemmällä noutomatkalla pihalla ja treeneissä jne. Pikkuhinkkailua siis enää! Ja tämä ajatustenvirta tähän ihan vaan että sitten kun seuraavan koiran kanssa tuskailen samojen aiheiden parissa, niin voin täältä lukea vinkkejä, miten Reiman kanssa tehtiin, ja valaa toivoa siihen, että ehkä se toinenkin joskus oppii! You can do it, future-Nispe!

Nojuu takaisin nykypäivään. Tokon suhteen on suuria odotuksia: päästiin HSKP:n tokolupaukset-ryhmään syyskaudeksi! Ihanaa päästä jälleen ohjattuun ryhmään! Ilmeisesti ryhmäläisyyteen kuuluu myös treenipäiväkirjan pitäminen, jospa blogikin siis elpyisi.... Muita tavoitteita: Reiskan viretason parempi ha(/i)llitseminen, äänettömyys suorittaessa, alo-liikkeet kuntoon ja avoimetki alulle. Uusia treenivinkkejä ja -ideoita!

Noniin sitten kuningaslaji agility!

Hallikausi alkoi tiistaina. Pakaristen hallilla jatketaan, vaikka tämä ei ihan niin kivalta vaikuttanutkaan kuin viime talvinen: pienempi ja vähän vielä kesken. No eiköhän tästä hyvä tuu! AKK:n riveissä siis edelleen. Jatkavia 6, samoin alkavia, ihan inhimillisen kokoset jengit. 

Ekoissa treeneissä oltiin me, Päve+Ilse, Ella+Betta ja Cindy ja Emmi+Tarmo.  Meillä oli kolme "pistettä": hyppytekniikka, putki+A ja toisella kentällä kentänpätkä. Maiju mulle neuvoi hyvin simppelin Alatalon Vapun oppeihin pohjautuvan hyppytekniikkatreenin, selitän nyt senkin tähän sillei, että itse sen ymmärrän ja voin myöhemmin tarkistaa täältä, sori muille jos ette tajua:

bumppi merkiksi koiralle, sen taakse istumaan suorana ja ryhdikkäänä keskellä. bumpilta ekalle esteelle 4 tipuaskelta. Ekalta tokalle...kolmannelle..neljännelle 6 tipuaskelta, esteiden korkeus 20cm. neljännen ja viidennen väliin yheksän tipuaskelta ja vipalla esteellä säädellään joko korkeutta tai esteen välimatkaa muihin. Kolmen harppauksen päähän palkka:D Aloitetaan helposta,vaikeutetaan asteittain, lopetetaan helppoon. Meneekö koira suoraan vai kaartaako aina johonkin suuntaan jne seurailtava. Avustaja laittaa namppaa, on selin koiraan jos tarvii olla namilla.

Tehtiin Päven kans pareittain. Ei mitään kummallisuuksia kai (meil on videooo, ja Maiju lupas analysoida ne!). Reiska kerran rysäytti komeesti vipaa estettä päin. Muuten pomppi iloisesti menemään. Analyysien jälkeen tiedän enemmän:D

Seuraavaksi hinkkailtiin kontaktia. Aloitettiin loppukontaktilla vaan, no sehän sujuu. Koko A meni kanssa nätisti ja hienosti jäi käskystä oikeaan asentoon. Otettiin vielä putki+A komboakin molemmilta puolilta ohjaten, hienoa kun jo tuossa matkalla meinasin jäädä jälkeen.......

Pikkuradalla rengas-putki-pituus-hyppy-hyppy muuten aika semmonen simppeli U:n muotoinen rata, mutta hypyt oli rinnakkain, että siinä sai kikkailla, mitä halusi. Persjättöä tuli putkella, muuten ei mitään ihmeellisyyksiä. Lopuksi ku aikaa oli ni treenailtiin vielä pakkovalssia erikseen, kun se on ehkä ainut ohjauskuvio jonka jotenkuten muistan. 

Reima oli mahtava. Sillä oli superhauskaa, se keskittyi superhyvin, vaikka olikin uusi halli ja vähän uusia treenikamujakin ja mm välillä näköpiirissä vilistävä wipukka. Ei sitä kiinnosta. Se on _töissä_. <3 Kiitokseksi hyvistä treeneistä se joutui tunniksi hallin nurkkaan makaamaan hiljaiseksi komennettuna(käytiin jäähdyttelees toki enste!), kun vetäsin alkeisporukalle treeninkaltaisen setin. Aina tää tiimin toinen osapuoli ei osaa olla yhtä reilu ku koiransa.

Nyt Reiska on parina päivänä pitänyt hihnaa vaan aamulenkeillä (jotka tuntee mut ni tietää että mun huumorintaju ei aamuisin riitä mihinkään ylimääräiseen..) ja muuten Rei on saanut pölöillä vapaana tässä lähipuskissa. Se on aika onnellinen. Ollaan otettu kaikenlaisia puiden/tolppienkiertoja ja 2on 2offia treenailtu vähän sopivilla kivillä. Meillä on ollut kauheen hauskaa! Toivottavasti sama meininki jatkuu:) Syksyn treenikalenterin kannalta elellään jänniä aikoja. Jos tiimi toimii koetreeneissä x2, niin saadaan lisätä toisetki aksatreenit viikkolistaan. Mutta siitä lisää myöhemmin:)

JA KUVIA JA VIDEOITA TULEE JOS/KUN JOSKUS SAAN PÄVELTÄ, VINKVINK.

Hyvän mielen treenailua

Muutama viikko meni ihan sumussa. Kyllä me tokossa käytiin, ja ihan kivasti kai meni, sillä saatiin suositus tokolupaukset-ryhmään, buujaah! Aksaa jäi muutama kerta syystä tai toisesta väliin, nyt taas pari kertaa takana, olin melkein unohtanut miten kivvaa se onkaan! Onneksi Reima ei ollut:D

Tiistain treenit olivat kummalliset: kaikki muut potivat/pelkäsivät nenäpunkkia, tai olivat muuten vaan syystä tai toisesta poissa treeneistä. Meikä päätti ottaa riskin, hinasin molemmat mupet Malmille, treeniseuraksi saatiin Tuulikki.

Reiman kanssa otettiin ekaa kertaa täyspitkät kepit, verkoilla tottakai. Vähän meinasi vauhti hiipua, kun normaalin kuuden jälkeen kepit vain jatkuivat ja jatkuivat ja jatk... Vähän innokkaammalla kannustuksella suoritti nätisti, lisäksi haki hyvin aloituksen eri kulmista. Pari verkkoa otettiin välistä poiskin, hyvin män.

Papsu ja Tuulikki puuhastelivat valmiina olleen radanpätkän parissa. Ansa tapansa mukaan yritti ensin vältellä työtä aina kun se oli mahdollista, mutta hyvin Tuulikki sai täti tomeran kuosiin. Apsulla oli aivan huippuhauskaa, se kuumeni ja kävi aina välillä moikkaamassa kameran takana hihittelevää omistajaa iloisesti röhisten:D Voi Papsulia.

Reiman kanssa tehtiin samaa rataa vähän vaikeutetuilla juttuleilla. Puomilla palattiin loppukontaktin harjoitteluun. Se tulee kyllä koko puominkin nätisti, mutta vähän turhan lujaa, jolloin takajalat helposti putoavat lopussa liian aikaisin. Radanpätkä meni enimmäkseen ihan ougei.

Tuulikki ja Apsu jatkoivat radan parissa, tällä kertaa Paps oli paremmin kuulolla, mutta keksi uusia juttuja, mm hypyn ALITUS. Noooh, ei se niin justiinsa oo:D

Reiman kanssa kertailtiin vielä pujottelua, ei ihmeempää.
Lopuksi Tuulikki puuhaili vielä Reimankin kanssa, palkkana CUZ, maailman paras riehulelukaveri. Hyvin sujui yhteistyö, Reimasta huomasi, että alkoi olla jo väsynyt, mutta mahtavaa oli silti!

Lopuksi sekalainen videolauma, laatu vähän mitä sattuu:D

Eilen oli pitkästä aikaa vuorossa tottistelua Elinan kanssa. En ollut suunnitellut mtn etukäteen, typerys. No kivasti meni silti. Aloitettiin seuraamisen käännösten hinkkailulla, pieniä pätkiä oikeassa paikassa. Seuraavaksi pari liikkeestä maahanmenoa, np. Pidempi suora seuraaminen, välissä juoksua. Viereltä maahanmenoa ilman, että koira makaa C:n mallisella mutkalla lonkallaan. Ilmeisesti tuo lonkalla makaaminen ei mikään maailman suurin virhe ole, mutta minusta näyttää löysältä. Sitä siis viilataan jatkossakin. Luoksetuloa ilman haukahtelua. Jätän koiran, muutama askel, pysyn paikallani(en käänny koiraa vasten), koira viereen, tämän jälkeen lyhyempi luoksetulo. Sivulle tuleminen jäi ilman kunnon kierroksia(=haukkumista) vajaaksi, sitä sitten treenailtiin erilaisilla välimatkoilla ja eri suuntiin. Liikkeestä seisomista otettiin takapalkalla. Nännikumia Rei ei _mitenkään_ voinut bongata katukiveykseltä, niin vaihdettiin sitten vinkutennariin. Johan löyty. Ja oli mahtavvaa. Lopuksi vielä vanhaa ystäväämme noutoa. Huhhuh. Mitään ei taas olla moneen viikkoon tehty, mutta Reiman pari hernettä olivat onnellisesti kohdanneet, piti kapulaa paremmin, oli innokkaampi, ja, kaikista hämmentävintä: se pyrki ISTUMAAN kapula suussa!!! Say whaaat!!! Olen kuukausi tolkulla valittanut kaikille kuunteleville, että se ei vaan suostu istumaan, jos on kapula suussa. Ilmeisesti Reima on kuunnellut valitustani...

Välissä otettiin näyttelytreenit Sutturan tulevaa koitosta varten. Mahdettiin näyttää taas typeriltä, kun juoksenneltiin parkkiksella ympyrää. No Suttura oli taitava<3 Reimakin toki.

Loppuun paikallamakuuta. Menin piiloon, laskin kymmeneen, palasin. Kuulemma Rei näytti masentuneelta, kun katosin(ensimmäinen piilotreeni). Hetki hengähdystä, ja paikallaistumista hetki. Reima oli sitä mieltä jo, että hitot tästä, meikä makoilee. Oli se lopulta kauniisti.

Kaikenkaikkiaan hyvät treenit, Reima oli mahtavan mustavalkoinen, sen putkiaivoisuus on välillä suorastaan huvittavaa:D Homma toimi, meillä oli hauskaa. Molemmat hyvässä vireessä, ei ylilyöntejä eikä koomailua. Jes.

Tokofilmit

Tänään me tokoiltiin parin viikon tauon jälkeen Elinan ja Sutsun kanssa. Elina videoi meidän meininkejä(kunhan omistaja oli ensin herännyt tähän päivään, olihan kello vasta yksi...)

Seuraamista:

http://www.youtube.com/watch?v=t-0yn16AGzY&feature=youtu.be

http://www.youtube.com/watch?v=JlPw6PaDrBU&feature=youtu.be

Ekassa huomionarvoista se, että ohjaaja ei ihan osaa kävellä suoraan, ja lopussa meinasi vähän liukastua. Tokassa Reima lähti keulimaan ja jotain vammasi. Olisi pitänyt ottaa namilla tuo käännös, mutta keskityin siinä sitten pystyssä pysymiseen..

Liikkeestä maahanmeno:

http://www.youtube.com/watch?v=v6sMWrmtjEY&feature=youtu.be

Liikkeestä seisominen:

http://www.youtube.com/watch?v=twCUc2Wo94w&feature=youtu.be

JEEE, tässä ei tarvita enää viittä erilaista käsimerkkiä/vartaloapua/muuta. Tätä voisi kyllä skarpata vähän takapalkan avulla, saisi nopeutta ja voisi alkaa tuota omaa pysähtymistä häivyttämään.

Nouto:

Otettiin ekaa kertaa muualla kuin kotona/hallilla, pitoa ja noutoa.

http://www.youtube.com/watch?v=jBEzhLHrqmE&feature=youtu.be

http://www.youtube.com/watch?v=iuqr-Fms_z4&feature=youtu.be

http://www.youtube.com/watch?v=z5SUbtZ9H-U&feature=youtu.be

Kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen. Kapula pysyi suussa, ollaan välissä treenattu vaan pienemmällä, hyvin pysyi oma kapulakin suussa, vaikka ilme onkin aika kärsivä. Tätä pitäisi saada pikkuhiljaa eteenpäin: vähemmän tukea pitämiseen ja ottamiseen, pikkuhiljaa kapula suussa istuminen(jos jollain on tähän vinkkejä niin oh please kertokaa toki), ja siitä pikkuhiljaa oikeaoppinen palautus. Nouto on mulle itselleni jotenkin nihkeä liike: sitä en ole kellekään valmiiksi asti opettanut ja jotenkin koko ajan epäilen, että tuleeko tästä mitään. Jaaa tuossa kun se hakee kapulan, niin käyttää tassuja, siitä en nyt vielä ole mitään sanktioita antanut, kun kapula on muuten(noiden pitoharjoitusten takia) kokenut meillä inflaation, tuolla tapaa Reima jollain tapaa edes kiinnostuu siitä, kun sen kanssa tapahtuu myös jotain _kivvaaa_.

Ja loppuun oikein antihuipennut, luoksetulo...

http://www.youtube.com/watch?v=0uj0ynRlYt8&feature=youtu.be 

Mitä tapahtui: Sanni viljeli nameja matkalle, Sanni alkoi hihittämään keskenään, Reima ajatteli, että joo tääpä oliki vaa tämmönen LÄHELLEtulo. Tuon kanssa meillä on vähän ollut ongelmaa, pitänee helpottaa taas niin, että huudan toisen "Viereen"-käskyn kun parin metrin päässä. 

Kaikenkaikkiaan treenit meni oikein mukavasti, lisäksi treenailtiin peruuttamista, seuraamiskäännöksiä paikallaan, istu-maahan-seiso-leikkiä(nami lentää kun ottaa oikean asennon), ja piiiitkä paikallamakuu Sutsun vieressä. 

Nyt täytyisi vaan löytää lisäpuhtia treenaamiseen, ja ottaa ohjelmistoon vähän uusiakin juttuja, esim. ruutu/eteen/luoksetulon pysähdykset. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa!

Nojuu ollaan me muutenkin treenailtu: tokoa on ollut nyt kaksi kertaa. Aika pitkälti samoja juttuja toistaiseksi kuin ykköskurssilla, mutta mahtavaa, että on häiriötä! Mitähän meitä olis, joku kaheksan koirakkoa? Reima on pysynyt kivasti kuulolla, ja olen ehdollistanut sitä siihen, että jos joku rähähtää tms, kontakti->nami. Siellä se sitten pikku partiolaisena toljottelee. Muuten ei juuri mitään jännittävää. 

Aksailtu ollaan Maijun kanssa Lapualla: otettiin keppejä(verkoilla), rengasta, ja keinua(ns vauvakeinu). Uskoni pujotteluun palasi! Pikkuhiljaa verkkoja pois ja paaaaaljon treeniä! Tämä tosin jää varmaan kesän hommaksi harjoitella, vakivuorot menee aina jotenkin muissa hommissa. Rengas meni kivasti, ei ongelmaa. Keinutreeni oli erittäin hyödyllistä, meidän hallilla kun ei säädettävää keinua ole. Maijulle kiitos tuhannesti taas, oli hyödylliset treenit!

Malmilla käytiin Elinan kanssa jollain randomvuorolla(KAHDESTAAN, OIJJ) Otettiin hyppyjen ja putken avulla irtoamista, hyödyllistä jälleen. Reiskan kanssa otettiin pujottelua ja pussia, aivan jees. A:lla loppukontaktia. Näistä treeneistä jäi mieleen se, että reväytin TAKAREIDEN kun suojelin namialustaa Sutturalta. Note to self: itsekin voisi lämmitellä ennen treenejä, jos aikoo jtn akrobatiaesityksiä harrastaa.

FI MVA Kivimarjan Syysmylläkkä

Oh yes he did! Syksy kierreltiin näyttelyitä viimeistä sertiä metsästellen. Eikä sitä näkynyt, ei kuulunut. Turkkikin vaihtui, alkoi loppua usko, ajattelin, että kyllä se sitten ensi kesänä jossain pikkuryhmiksessä valioituu. No innostuin kuitenkin ilmoittamaan Helsinki Winneriin, Voittajan tuomarin kehässä ollaan kerran käyty, eikä ole tarvetta käydä uusiksi. Helsinki Winnerissä tuomarina Katja Korhonen, jonka kehässä Reima oli pentuna Tuurissa ROP-pentu(tosin myös ainoa sellainen). Korhosesta oli jäänyt miellyttävä muistikuva, joten ihan yleisen kannatuksen vuoksi ilmoitin Reiskan.

Paikalla olikin taas "muutama" kilpakumppani, ja tuomarin linja tiukahko. Ei siis juuri mitään odotuksia, EH on voitto. Yllätys oli melkoinen, kun Reiska sai ERI:n ja vieläpä SA:n, ja voitti täten avoimen luokan! No tässä vaiheessa viimeistään alkoi hihnanpäätä taas vaihteeksi jännittämään... Paras uros-kehä koitti viimein, siellä meidän lisäksi sertiä tavoittelemassa upeita nuorempia uroksia. Tuomari alkoi karsimaan koiria, siellä me vielä pönötettiin. Lopulta kehässä olivat veteraanien voittaja, valioiden voittaja, Reima, sekä nuorten voittaja. Oh god, Rei sijoittuisi PU-kehässä messarissa!! Vielä viimeinen juoksentelu kehän ympäri, Rei alkoi toki haukahdella ja LAUKATA, sillä hetkellä olin hyvin pettynyt tiimin toiseen puoleen, tätä hetkeä varten nyt oli kierrelty kaikenmaailman kissanristiäismätsäreitä, nytkö se pilaisi kaiken perseilemällä.. Vaan ei, tuomari oli päätöksensä tehnyt, Reima sijoittui valion ja vetskun jälkeen KOLMANNEKSI, nappasi sertin(ja vara-Cacibin, jolla nyt emme sukutaulullisista syistä yhtään mitään tee, vaikka se Cacibiksi vahvistuukin), ja VALIOITUI!!!! Siinä ei kyllä ollut itku kaukana, hieno päätös meidän sertinmetsästykselle, sekä kuluneelle näyttelyvuodelle:

"Erinomainen tyyppi. Hyvät mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Aavistuksen kookkaat pyöreäkärkiset korvat. Erinomainen kaula, eturinta ja runko. Vahva raajaluusto. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvät käpälät. Erinomainen karvanlaatu ja häntä. Liikkuu ahtaasti takaa, yhdensuuntaisesti edestä. Hyvä sivuliikunta. Miellyttävä luonne." AVO ERI1, SA, PU3, SERT, VA-CACIB, FI MVA

Tovereiden painostuksesta Reima sai hävettävän suuren valioruusukkeen..
Kuvat PäiviR.

Kuva Paula Martiskainen

Valioluokka korkattiin Kuopion Jalostuspäivien näyttelyssä, siinä ei sen suurempaa glooriaa enää ollutkaan. Reima piippaili koko päivän ja sikaili minkä kerkesi. Arvostelu alkaa jotenkin, että "Iloinen". Ehhh. No ERI kuitenkin irtosi, nyt jättäydytään määrittämättömän pitkälle näyttelytauolle. 

Kuopion reissulla Rei pääsi myös jalostustarkastukseen, jonka suoritti Saara Sampakoski, apunaan Petra Palukka: 

Yleisvaikutelma: erinomainen
Koko: 48
Hampaat: ok
Kivekset: ok
Tyyppi: erinomainen
Mittasuhteet: erinomaiset
Sukupuolileima: selkeä
Pää: erinomainen
Ilme: erinomainen ja pehmeä
Kuono: täyteläinen ja hyvä alaleuka
Kirsu (pigmentti): hyvä
Otsapenger: hyvä, otsauurre löytyy
Korvat: oikein kiinnittyneet, karvaiset, pyöreäkärkiset ja etunojoiset
Silmät: oikeanmalliset ja tummat
Luusto: kokoon nähden erinomainen
Ylälinja: hyvä
Alalinja: hyvä
Rintakehä: erinomainen
Eturaajat ja eturaajojen kulmaukset: riittävät
Lanne: hyvä
Lantio: aavistuksen pysty
Takaraajat ja takaraajojen kulmaukset: riittävät, aavistuksen ulkokierteiset
Liikunta: voimaton takapotku, liikkuu muuten hyvin
Käpälät: erinomaiset ja tiiviit
Häntä: erinomainen
Karvapeite: laadultaan erinomainen, pysty, rössö
Väri: musta merkein
Yleiskunto: erinomainen
Luonne: miellyttävä, rodunomainen

Hyväksytty

Noottia siis eniten takapäästä, ja siihen tulisi mahdollisten tulevien morsmaikkujen hyväksymisessäkin kiinnittää huomiota. Aivan koiran näköinen arvostelu, omansa tunnistaa. 

Paljon olisi vielä juttuja kerrottavana, mutta nyt iski väsy. Jatkan siis turhia lätinöitäni joskus paremmalla ajalla. Loppuun vielä pari posekuvaa Mr NättiPojasta, Riikka kuvannut ensimmäiset, viimeisen meikä