keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Vepeä

Omassa elämässä ei tapahdu mitään kirjoittelun arvoista(tai no oli mul jännät synttärit!), mutta Reimalle sitäkin enemmän:D Tänään oli vuorossa vepetreenit.

Oltiin taas myöhässä töiden takia, mutta se ei onneksi haittaa. Aluksi tehtiin ohjaajan kokeneille koirille esineen vientejä maassa ja vedessä, niin että jokainen(meitä oli hurjat kolme kurssilaista paikalla) pääsi treenaamaan esineen vastaanottoa ja koiran palkkausta. Palkkailin myös eripäteviä Sara-dobberia, ja Pomo-sakemannia. Pomon mielestä maalla touhu oli ihan blaah, mutta se tekikin sitten miltei virheettömän koesuorituksen uimalla:D

Reiman kanssa takuttiin huolella. Tehtiin kahdella skinneezillä, ettei menisi nameista "lukkoon". Maalla sujui vielä ok, vähän vingutteli matkalla, mutta vei hienosti vieraalle lelua, ja leikki palkalla onnellisena. Veneen reunalle sama homma. Mutta vedessä lelu ei vaan pysy suussa.. Takuttiin ensin skinneezeillä, sitten vientiesineeksi köysi(NO HYI), ja lopulta lainattiin treenikaverilta pientä patukkaa. Sillä saatiin lopulta onnistunut suoritus! Patukka oli niin kiva, että se pysyi suussa, ja pesukarhuskinneez veneen laidalla oli märkänäkin niin houkutteleva, että se kannatti hakea. HUH! Koira autoon ja taas muiden treenejä seuraamaan. Muut teki tokallakin kierroksella vientejä, mutta me lopetettiin suosista onnistumiseen. Otettiin siis veneestä hyppyjä pari kertaa. Reima kyllä ponkaisee veneestä niin kovin innokkaasti, lappalainen uppoaa miltei kokonaan, ja alkaa tuhisten navigoida kohti rantaa. Jos ei muuta, niin on se ainakin huippuSÖPÖ<3 Toiset teki kolmannella kierroksella myös veneestä hypyt, me jätettiin kolmoskiekka väliin. Tai no:D Merkkipoijulle kävi jotain treenien aikana, ja se upposi painon mukana kohti pohjaa. Paikallistettiin poiju, meiks vaihto biksut päälle, hyppäs veneestä poijun kohdalla, ja sukelsi sen rivan läpi narun, että saatiin se takasi rantaan. Onneksi sukellus ei lopulta ollut syvä, joku pari-kolme metriä. Tuli mieleen setelinsukeltelu Samoksella, kakskymppistä ei tällä kertaa harmi kyllä tullut vastaan;)

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Reeniä horo reeniä

Viimein alkoi hihnanjatkeen kauhulla odotettu väijyviikko: kesätyöntekijä suunnilleen yksin koko maatilan markilla... Onneksi työkaverit asuvat pihamaan toisella puolella, ja saa kuulemma soittaa, jos on ongelmia.  Mutta tässä kun ei oikein mihinkään kauemmas tule lähdettyä, ja kämpän ja navetan väliä ramppaa sen vähintään kuusi kertaa päivässä, niin väkisinkin uhraa ajatuksen tai pari vieressä olevalle agilitykentällekin.

Eilen odottelin uimaseuran töistä pääsyä, ja ajattelin iltakierron jälkeen puuhastella pikaisesti koirien kanssa jotain. Varastin navetan kissoilta vähän kuivamuonaa(sori Muori ja Mikko!), ja otin Reimapeettärin kentälle. Lähinnä tahdoin kokeilla, muistanko askelkuvioita(takaakierto ja valssi) enää yhtään, ja miten Reima jaksaa keskittyä kolmannen päivän putkeen. Hitsiläinen, sehän sujui!! Kahdeksikko siivekkeiden ympäri meni kuin vettä vaan, ilman dinzi-dinzejä, ja vähän ehti keskittyä omaan asentoon ja siihen energian yms keskittämiseen tiettyyn kohtaan. Reima nyt pätskysti puuhasteli messissä, ensin vähän yritti loitota toisen siivekkeen takana olleelle A:lle(hei jes, se siis tykkää kontaktitreenistäkin, vaikka mulle se ei tod mikään lempijuttu olekaan!),mutta hiffasi pian homman idean.

Sitten tehtiin pari kertaa ihan peruskepit puolelta ja toiselta, molempien ajatusten nollaamiseen. Eipä niistä sen suurempaa kerrottavaa. Siirryttiin pakkovalssi-valssiin. Huhhuh, sekin sujui!! Reimalta, ja ohjaajalta! Namppapalkka oli molempien mielestä vähän tylsä, niin lopulta palkkailin kentältä löytyneellä oksanpätkällä(joka koki loppunsa melko pian Reiman leikeissä..). Huh, hyvä fiilis jäi, lopetettiin pikatreeni siihen!

Ansa huusi häkissä koko ajan, ja naiivisti ajattelin, että voisin loput namit kuluttaa mukavan rentouttavaan tottistuokioon Ansan kanssa... Vielä mitä! Papsu sinkoili ja hosui ja touhotti ja väitti, ettei osaa mm. yhtään mitään, ja kaiken kukkuraksi kissannamithan nyt olivat niin pieniä, että _hieman ahne_ labbis yritti syödä kädet niiden mukana. Huhhuh! Joskus mietin, että millainenkohan raivopää se olisi, jos en olisi ollut vielä kuusi vuotta sitten superinnokas osallistumaan mm. kaikkeen, ja tavoitteenahan oli vaatimattomasti AINAKIN TVA. Jeepjep:D No treenit päättyi siihen, ei sormet kestä tuollaista kaluamista.

Tänään ihanat työkaverit lupasivat hoitaa keskenään iltalypsyn ja pääsin lähtemään kerrankin ihmisten ajoissa.  Iltakierron jälkeen energiaa touhuiluun oli vielä jäljellä, joten jälleen lähestyimme aksakenttää. Eilisestä vahingosta viisastuneena ensin oli Apsun vuoro(olisin toki voinut ottaa molemmat kentälle, ja vuorotella, mutta hihna jäi kämpille, ei nuo pahemmin maalla käytä hihnaa:D). Aloitettiin samalla kahdeksikkotreenillä, mitä ollaan Reiman kanssa tehty. Toinen kätevä puoli tällaisessa "kakkos"koirassa, pääsee testaamaan, oppiko oikeasti itsekin jotain, vai yhdistikö Reima vaan päämäärättömän viisomisen tiettyyn asiaan. Askeleet oli edelleen hallussa, ja Apsukin suunnilleen kartalla. Ei se kauheasti jaksanut keskittyä turhanpäiväisiin piruetteihin ja muutaman kerran yritti rysähtää suoraan siivekettä päin. Homma kuitenkin pääsääntöisesti toimi!

Siirryttiin kepeille. Aluksi pari perussuoritusta(nami myös ekassa välissä), sitten otettiin välistä yksi verkko pois. Ekalla kerralla(tietysti) pikku rynniminen, mutta hei, sitten homma alkoi toimia! Papsu kasvatti vauhtia, ja rytmitti touhuaan jotenkin paremmin kuin ennen! Taitava toinen! Päätettiin onnistuneisiin suorituksiin puolin ja toisin.

Vipaksi otettiin putki-hypylle takaakierto(ja tästä variaatio: koira putkeen, takaaleikkaus, takaakierto, OHOS) ja putki-valssi-hyppy. Papsulla oli kivaa ja vauhdikasta, takaakierto sujui ok, takaaleikkausta se ei oikein tajunnut ensin, mutta saatiin sekin toimimaan, ja lopuksi saatiin oikein onnistuneet suoritukset. Reilu juustopalkka, ja testinomaisesti hetsasin sitä hieman Reiman vepeköydellä. Jumaleissön, tätsylihän innostui! Repi ihan tosissaan, palautti lelua ihan tuntumaan, ja selvästi nautti ihan eri lailla kuin pitkään aikaan. Tää leluinnostus on nyt ihan uus juttu, tosi mahti homma!

Ansa huutamaan häkkiin ja Reipeettäri areenalle. Aloitettiin kepeillä, suoraan niin, että keskeltä oli yksi verkko pois. Ensimmäisellä kerralla laitoin aukon jälkeen namialustan, ja ei kyllä yrittänyt enää sen jälkeen oikoa! Vähän eri kulmista lähettelyä, ei mitään kovin vaikeaa. Verkko takaisin, ensimmäinen verkko pois. Tämä vaatikin jo enemmän miettimistä sekä koiralta, että ohjaajalta(miten ohjaan). Käsiapua vaati enemmän, mutta vauhtia ei onneksi vähentänyt, Reima löysi jonkun ihan uuden turbomoottorin! Verkko takaisin, ja viimenen irti. No tämähän nyt oli jo lasten leikkiä. Vähän haastetta yritin saada meininkiin jäämällä itse seisomaan keppien alkuun. Pyh ja pah, eipä se menoa hidastanut. Ainiin. Kepeillä se kerran varasti namin alustalta. Olin järkyttynyt, Reima näytti vaikealta. Huhhuh, kaikkea sitä!(Apsuhan yrittää joka välissä vähän nameja viedä, mutta partiolaispojilta tämä on erittäin tuhmaa käytöstä!)

Siirryttiin A:lle kontaktiharjoituksiin. Nousin itse namien välissä ylös, otin vähän askelia, palkkojen välinen aika vaihteli, lähetin puoli askelta kauempaa, otettiin molempia puolia. Reima tykkää touhusta! No mikäpäs kai sen helpompaa ku pönöttää paikoillaan ja noukkia nameja. Vapautukseen käytin toista namialustaa kauempana, käytiin sinne aina yhdessä laittamassa nami valmiiksi odottamaan. Ensin pelkkä "JES" ei saanut mitään reaktiota aikaan, mutta pari kertaa toistin "VAPAAJES", ja vipalla toistolla jo pelkkä "JES" riitti. Tässä pitää ruveta kiinnittämään huomiota omiin eleisiin!

Lopuksi otettiin Reimalle sama setti kuin Papsullekin, tosin palkkasin köydellä, sillä vepeköydellä joka aiheuttaa paheksuvia katseita ja masentuneita näykkäilyjä lähinnä yleensä. Reimalle ei takaaleikkauskaan ollut mitenkään vaikea juttu. Palkka köydellä onnistui hyvin, Reima riepotteli innoissaan, palautti lelun käteen, ja syttyi ihan tosissaan kiskomaan! Ainut vaan, että mokasin, ja heitin lelun vähän liian lähelle namien säilytyspaikkaa(eli osoittelin sinne kädelläkin sitten..), ja Reima spurttasi ensin tarkistamaan, saako luvan hypätä syömään kaikki herkkujuustot. Hyvin se silti syttyi leikkimään, toivotaan, että huomenna treeneissäkin köysi on kaveri!

Note to self: Seuraavaan aksatreenituokioon täytyy kehitellä jotain uutta ja jännistyttävää, ettei mene ihan toistoksi.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Kaikenmoosta!

Vietettiin viime postauksen jälkeen laiskiaiselämää hetki, pahimpien kesähelteiden yli. Eipä ne onneksi kauaa kestäneet(huomaa sarkasmi), nyt kelpaa taas harrastella! Reiman kanssa vepeä varten leikittiin toki kuumallakin köysillä, ei se vieläkään niistä pidä, mutta pientä edistystä havaittavissa. Pitää ottaa aksaan köydet palkaksi, luulisin, että sillä lailla saan niistä tehtyä vähän mahtavampia! Lisäksi koko perhe on opastettu nyt siihen, että Reimalle ei heitellä lelua, ellei se palauta sitä käteen. Reima yrittää protestoida haukahtelemalla, mutta nopeasti se on hoksannut, mikä on homman nimi. Erityisesti iskä on ollut väsymätön lelunheittelijä, hyvää treeniä Reipeettärille!:)

Vepetreenit jäi kerran väliin, koska olin Seinäjoella vapaapäiviä viettämässä. Tällä viikolla ajelin kohti isojoentien perämettiä kauhunsekaisin tuntein. Itse olin ollut koko päivän koiraan liittymättömistä syistä pahalla tuulella, koirat maalaistuneet porukoilla keskenään viikon, ja muutenkin jännitti, miten treenit menee. Aloitettiin veneestä hypyllä. Vene uitiin syvälle, ja suht kauas rannasta. Ensimmäisellä kerralla ei meillä soutajan kanssa ollut signaalit yhtään synkronoituna, enkä tajunnut huutaa koiralle tarpeeksi selvää käskyä. Hyppäsi kuitenkin, polskutteli tomerasti rantaan, ja leikki onskina pesukarhulla. Toisella toistolla meikä, soutaja, ja avustaja oltiin paremmin kartalla, Reima sai selvän käskyn, uiskenteli omaan piisamirottatyyliinsä, ja leikki onnellisesti. Koira autoon lepäilemään, ja muiden treeniä seuraamaan(retkijakkara on treeneissä aivan must!:D). Tällä kertaa pääsin soutelemaankin, hyvää treeniä ohjaajallekin siis!

Seuraavalla kierroksella otettiin "veneen vetoa". Meillä homma on vielä niin alussa, että liike menee suunnilleen näin: veneessä oleva avustaja hetsaa Reimaa köydenpätkällä rantavedessä, vene soudetaan matkan x päähän, Reima vapautetaan rannalta, se uiskentelee paatille, jossa avustaja houkuttelee sitä köydellä, Rei ottaa köyden messiin, ja ui takaisin köyden kanssa rantaan, jossa on tsembalot.

Aluksi tehtiin niin, että menin itse veneeseen, ja rannalle jäi avustaja odottamaan namien kanssa. Reima ui veneelle ok, mutta paluumatkalla vähän epäröintiä, että menenkö tuon oudon ihmisen luo, vai palaanko äiskän luo veneelle. Tätä tehtiin pari toistoa, avustaja oli tosi taitava kyllä hetsaamaan Reimaa, mutta köyden palautus rantaan oli silti vähän vajaa, Reima menetti intressin köyteen, kun huomasi avustajan köyden.

Vaihdettiin osia, ja jäin itse rannalle. Reima uiskenteli hienosti veneelle, ja otti köyden, vaikka veneessä olikin vieras tyyppi. Myös palautus onnistui paremmin, koska Reima ymmärsi paremmin leikin nimen. Jätettiin treenaus onnistuneeseen suoritukseen, Reiskalle jäi hyvä mieli, samoin ohjaajalle! Muut koirakot teki vielä kolmannen kierroksen vapaavalintaista treeniä, me jätettiin väliin, ja täytyy sanoa, että oli kyllä oikea ratkaisu, lähes kaikki koirat oli jo liian väsyneitä ja keskittymiskyky herpaantui.

Eilen saatiin Mulliksen markille superkoutsi, kun huijasin Maisan kylään superbileiden varjolla. Aloitettiin sitten illanvietto kevyesti parin tunnin aksatreeneillä, ohjauskuvioita molemmille lapsosille. Otettiin aina Ansa ensin, mikä oli aivan loistava ratkaisu: Ansa ei mikään järin nopea ole, eikä sen intoa(jota nyt ei alun perinkään kyllä kovin paljoa ole), saa tapettua ohjaajan jäätävillä mokilla ja niistä johtuvilla toistoilla. Ansa pompotteli vuorollaan onnellisesti nakkien perässä menemään, ohjaaja ehti keräillä kaikki jalat ja kädet mukaan touhuun, ja vasta sitten kentälle otettiin "treenikoira", sähäkämpi ja nopeampi Reipeettär. TOIMII!

Aloitettiin takaakierrolla. Koira putkeen ottamaan vauhtia, ja siitä hypylle takaakierto. Aluksi tuntui, että eihän tästä mitään tule, Ansalla oli tätsykebailut menossa höystettynä akuutilla nuuskimistarpeella, omat kädet ja jalat sojotti minne sattui, ja tuntui, että ei olisi koiraa koskaan ohjannutkaan ikinä mihinkään. Maisa kärsivällisesti neuvoi liikeratoja, katseen ja liikkeen fokusointia tiettyyn paikkaan, koiran mukaan ottamisen putkelta, ohjaaja ylös kumarasta, tai joustoa polvista(tää tulee olemaan hankalaa). Toistojen jälkeen saatiin vaan onnistumaan Apsun kanssa, ja vaihdoin Reimaan. Reiman kanssa oli samat alkujähmeydet, mutta vähän selkärangassa jo tuntumaa siitä, miten systeemin _pitäisi_ mennä. Reimalle laitettiin aluksi apupalkka siivekkeen taakse, että saatiin se irtoamaan. Reiman kanssa treenattiin takaakiertoa myös ihan vaan kahden siivekkeen ympärillä kahdeksikon muodossa. Nyt täytyy kyllä sanoa, että tuntui siltä, että koskaan en ole mm. kääntynyt mihinkään suuntaan, miten saattoikin olla niin vaikeaa miettiä oikeita askelia.. Toistoa toistoa ja lukemattomia "dinzidinzi"-mutinoita myöhemmin aloin hiffaamaan homman! Tätä täytyy käydä selvästi treenaamassa pian uudestaan, tai olen taas kääntymässä ihan väärin!

Papsu pääsi taas hommiin kisakatsomosta huutamasta(jännä juttu, että ei sitä kauheesti mitenkään sytytä aksailu, mutta auta armias, jos hänen korkeutensa laitetaan sivuun, ja treenataan REIMAN kanssa, sehän nyt vasta kamalaa onkin!). Teoriassa treenattiin vähän valssahteluja, mutta niistä ei sitten sen enempää. Siirryttiin pakkovalssiin(tän termi piti Maisalta varmistaa, en opi näitä mm. ikinä). Koira odottamaan, merkkaus(palkka), toisella kädellä ohjaus esteen yli, ja palkka. Aivoihin sattui, mutta kyllä se saatiin toimimaan. Reimalle samaa settiä, sillä merkkauspalkkana lelu, seuraavaksi Maisa heitti lelun esteen toisella puolella palkaksi(koska ohjaajalle lelun vaihto kädestä toiseen oli aika suuri urheilusuoritus siinä pyörytyksessä!), ja lopulta otettiin pakkovalssi-valssi, jossa vasta pyörryttikin! Mulle on selvästi toinen puoli paljon haastavampi kuin toinen, ja helposti tulee itse puuhastellessa tehtyä vaan helpomman puolen juttuja, tosi hyvä, että oli joku piiskaamassa treenaamaan molempia puolia, kakkostreenien jälkeen alkoi jo huomattavasti helpottaa! Ja koska Mulliksella myös häiriöt ovat erikoisia, päätti navettakissa Muori osallistua myös treeneihin! Muorihan rrrrakastaa koiria, eikä siis lähde karkuun laisinkaan. Aluksi se malttoi pysyä Apsun kanssa reunalla hengailemassa, mutta lopulta päätti osallistua myös pakkovalssitreeneihin, ja se oli pakko poistaa kentältä. PariKIN kertaa.

Vielä viimeiseksi molemmille koirille putki-hyppy-hyppy, ja putken jälkeen a)valssi, b)takaaleikkaus. Saatiin molemmille mupeille, ja ohjaajille, hyvä fiilis, ja mahtavat loppuleikit. Jopa Ansa leikki suorastaan raivoisasti skinneezilla, ja palautti lelua käteen! Sillä oli selvästi kivaa:)


Seuraavana päivänä, niiden luvattujen megabailujen jälkeen, palasimme urhoollisesti kentälle. Vuorossa keppejä ja kontaktia. Kepeissä verkot myös Apsulla, joka niitä ei ole tainnut kokeillakaan kuin kerran-pari. Aloitettiin ihan perussetillä, keppejä molemmin puolin lähetettynä. Ansalla käytettiin ensimmäisessä välissä namialustaa, koska ei se oikein osannut hakea keppien alkua. Siirryttiin ottamaan keppejä eri tavoilla: meikä jää taakse, meikä juoksee edellä, meikä irtoaa sivulle. Tätä täytyy muistaa treenata, että koiralle kaikki on "normaalia" myös jatkossa. Reiman kanssa hyvin pitkälti samaa settiä, tosin se hakee aloituksen paremmin, joten alkupalkkaa ei tarvittu. Otettiin yksi verkko pois, aluksi oli rynnimistä palkkaa kohti, mutta saatiin sekin toimimaan. Reima rrrrakastaa keppejä, joten sillä oli HAUSKAA!

Otettiin seuraavaksi kontaktia A:lla Ansalle. Tekniikka hyvin sama, mitä ollaan keväällä Reiman kanssa treenailtu. Apsulle nameja piti tarjota melko nopsaan tahtiin alustalle(OTA käsky), eikä se ihan hiffannut lentävää namia lopuksi vapautuksen(JES!) jälkeen. Kokeiltiin myös namikippoa, eka kerta ok, toisella kerralla yritti rynniä suoraan sinne. Voi Apsua ja sen ahneutta. Reimalle sama setti, tosin sille vähän pidemmät välit namien välillä, ja vapautuspalkkana oravaskinneez. Lopuksi palkkasin sitä itse, ja Maisa heitti loppupalkan, kun multa se ei jotenkin luonnistunut enää siinä pyörrityksestä:D Etenemisohjeiksi namien välillä ohjaaja pystyyn, askel sinne tai tänne, kauempaa lähetys käskyllä "OTA" jne. Hyvää matskua tulevaisuuteen!

Lopuksi vielä lisää pujottelua molemmille. Apsullekin otettiin verkko välistä pois, ja otettiin kauempaa lähetyksiä yms. Lopuksi vielä molemmin puolin hyvän mielen loppupujottelut, että koiralle jäisi positiivinen mieli: "vitsi mä osasin ton jutun", mieluummin kuin uusi, vaikea asia: "vitsi, jotain mä osasin, mut mitähän se oli!" Tätä en olekaan tullut ajatelleeksi, täytyy ottaa käyttöön, eikä lopettaa aina siihen pisimpään rataan/hankalimpaan juttuun!

Reimalle myös samaa settiä, ja lisäksi lähetyksiä vähän kaikista eri kulmista. Aika hienosti se osasi hakea alun kaikista suunnista, suoraan vasemmalta sivulta aiheutti vähän päänvaivaa, mutta siihenkin saatiin hyvä ohjausvinkki(kuonon "veto" ekasta välistä), ja saatiin toimimaan. Reimalla oli huippukivaa, lopuksi sillekin suhteellisen helpot suoritukset molemmin puolin, ja ruhtinaallinen palkkaus maaoravalla. Ohjaaja oli aavistuksen nuupahtanut, mutta erittäin onnellinen treeneistä, kiitoksia vielä kerran!:) Tästä on hyvä jatkaa, enää ei ole epävarma "Kumpa en tappaisi koiran motivaatiota" olo, kun kentälle menee!(ainakaan siis hetkeen..)

Niin ja illalla käytiin vielä muppejen ja Figo-kääpiöpilsnerin, 1v, kanssa lenkkeilemässä(Muori-kissa oli tietysti mukana myös!). Olen kauheasti jännittänyt, miten Reima suhtautuu toisiin uroksiin, en tiedä, jostain vaan keksin, että siitä on tullut räyhä tämän maalaistumiskauden aikana. No ei ollut tullut, Figon kanssa meni leikit hyvin yksiin edelleen!:)Postauksesta tuli tosi sekava, mutta lasketaan se nyt väsymyksen ja pienen kiireen piikkiin.