Aksaaaaaaaa

Noniin. Yritän olla tehokas ja kirjoitella samaan postaukseen kolmet aksatreenit.

1. Maisan opissa Lapualla
-Lähdin hirveällä kiireellä ja paskalla fiiliksellä kotoa. Itse aksasankari oli vähän hukassa lähdön hetkellä ja sekös suututti.
-Treenailtiin kuulemiani jännittäviä termejä: jaakotus ja niisto. Vaikeita juttuja, etenkin tuo jaakotus. Jyrkkä käännös hypyllä, hyppy merkataan ja pidetään rintamasuunta koiraan päin viestinä siitä, että pian käännytään. Rintamasuunta koko ajan päin persettä. Niisto sujui jotenkuten. Takaakierto ja koira "vedetään" esteen yli, tiukka käännös myöskin.
-Otettiin välillä Apsu kentälle. Ansa on kyllä maailman paras papradori: se rrrrrrakastaa, kun saa touhuta, mutta on sopivan hidas harjoituskappaleeksi. Reiman kanssa uuden opettelu on ikävää: jos en tiedä, mitä teen, se huutaa ja turhautuu minuun. Ansan kanssa saan rauhassa miettiä askeleitani ja ohjaamista, Papsu pompsottelee onnellisena sinne päin, eikä sitä haittaa miljoonakaan toistoa, koska ei se raasu varmaan niitä edellisiä enää muista. Niinjoo, otettiin me Reiskan kanssa lopuksi keinua. Siihen neuvoksi nostamista niin, että lopulta menee vaaka-asentoisen keinun, sitten koko keinu käyttöön. Jotain tässäkin söhelsin menemään.
-Huono fiilis säilyi treenien ajan, en tiijä. No ainakin Ansalla oli hauskaa. Maijulle kuitenkin suurkiitos jälleen, ei ole sun syysi, että mun aivokapasiteetti on surullisen rajallinenxD

2. I-HAH aksaa osa 2.
Eilen oli vuorossa toiset koetreenit, koutsina jälleen Paula Ropponen. Itsekseen treenattiin keppejä ja A:ta, ohjaajan kanssa tällaista rataa:

(aukeaa suurempana)

Aloitettiin ihan vaan 1-2 treenillä, kakkoselle pakkovalssi. Otettiin seuraavaksi pätkiä: Jatkettiin puomille, jonka päässä odotti palkka. Sitten puomi-muuri-putki. Muurille tehtiin selkeä merkkaus, jotenkin tässä onnistuin jäämään putken suun tielle. Saatiin sekin toimimaan. Putki-hyppy(valssi)-putki-muuri-pussi. Yllättävän ok! Mutta voih. 10-11-12 tuotti suurta tuskaa. Olin aivan liian hidas, koira oli jo missä sattui. No tahkottiin niitä "vähän" ja lopulta alkoi löytymään rytmi. Lähetys taakse, veto vastakädellä esteellä, lähetys taakse, veto jnejnejne. Eli oikeastaan siis en oppinut ohjaamaan, vaan Reima oppi tekemään oikein minusta huolimatta, kuten niin usein muutenkin:D Loppusuora oli mmmmmmmahtava. Lopuksi tehtiin alusta ööööö 12 asti? Vähän söhellystä matkalla, mutta hieno fiilis ja Reimalla oli mahtavaa. Puomilla pidettiin aina loppukontaktilla palkka. Hienosti Rei odotti alustalla vapautuskäskyä, sain sopivasti aikaa juosta muurille ja ajatella vähän eteenpäin. Omatoimitreenailussa ei mtn ihmeellistä. Reima oli tunnin jälkeen hyyyyyvin väsynyt. 

Ohjaajalta tuli kommentti siitä, että aina palkan jälkeen käsken Reiman maahan odottamaan, mikä voi jossain vaiheessa laskea sen intoa. Olen huomannutkin, että Reima on alkanut nuuskimaan makoillessaan, selkeästi sitä v*tuttaa. Vinkkinä oli esim. nameja sisältävä lelu, jonka kanssa Reima saisi palkkana puuhastella keskenään. Voisi toimia. Oon vaan ollut aina niin fanaattinen kontrollista ja nuormiehen kanssa aikoinaan pelännyt, että se keksii merkata esteitä, jos saa liehua. Mutta no, eipä se kyllä merkkaile. Että tätä voisi kyllä kokeilla.

Tuulikki oli varannut sopivasti meidän jälkeisen omatoimivuoron, joten jäin katsomaan Timin mahtavaa menoa ja Naavan palkka-avustajaksi, Reima torkkui häkissä. Saatiin kyyti kotiin, mikä lämmitti mieltä sadesäässä. Tosin reilun vartin jäähdyttelylenkki kaatosateessa vedettiin kuitenkin, että kuivana ei säilytty:D

Niin ja AINIIN: saatiin koutsilta suositus->päästään jäseniksi->jatketaan samassa ryhmässä kevääseen asti. MAHTAVAA!!!:))))))

Eilen treenattiin täti Papradorin kanssa erästä erittäin tärkeää arkielämän taitoa Reiman treeninamijämillä. Ansa nimittäin katselee maailmaa enimmäkseen vaaleanpunaisten ruusulasien läpi ja kaikki on sen mielestä ihanaa. MUTTA. Tässä onnessa on musta aukko. Se aukko on meidän rappukäytävän "kuilu". Ansan pitää aina päästä kulkemaan seinän vieressä. Useimmiten se selviytyy portaista ihan hyvin, mutta jos Reima esim nuohoaa jotain sen tiellä, niin se menee paniikkiin, jähmettää koko kroppansa ja yrittää rynniä alas tynnyrityylillä. Niinpä sitten treenattiin, että nameja voi käydä syömässä keskellä tasannetta, lähempänä keskikohtaa, ja jopa kuilun aidan läpi. Keskemmällä kävelyäkin treeenattiin, mutta se on selkeästi Ansalle tosi paha paikka. Pikku hiljaa ehkä! Tänään se jo kuikuili kaiteen läpi ihan onnellisen näköisenä!

3. AKK aksaa

Tänään oli AKK-treenit. Hihnanjatke oli päivän aikana kumonnut ehkä muutaman huurteisen (en sentään yksikseni kotona vaan seurassa ja ihan hyvä (teko)syykin oli). No humala ei onneksi päässyt oikein iskemään ollenkaan, mutta vähän pohdin aksaan lähtemistä. Aksasta on kuitenkin maksettu niin päätin mennä (ja saatiin autokyyti, Päveee <3). Koutsin kanssa treenailtiin näin: 

Ei se mitään nättiä ole, mutta selvisin! Enkä tappanut koiraani, vaikka vähän yritinkin. Ja loppuun saatiin viimeistä estettä lukuun ottamatta puhdas rata, WOOHOO! Tuo viimeinen este. Tuntui kovin hankalalta, ei se oikein toiminut mitenkään päin. Tähän saatiin Maisalta ohjausvinkki: poispäinkäännös . Kuulostaa loogiselta, tuota pitää vastaavassa tilanteessa kokeilla.

Itseksemme treenailtiin keppejä ja tolppien kiertämistä. Ei juuri mtn mainittavaa. Lopeteltiin jo ennen vuoron loppumista, koira alkoi näyttää niin väsähtäneeltä (köhköh omistaja ei tokikaan...), että turha oli mitään enää kikkailla. Hyvä fiilis jäi kaikkineen, ihanaa, että on AKK-treeneissäkin ohjaaja!! Dea on huippu.

Treeniviikko jatkuu!

Hullunmyllyviikko jatkui tiistaisilla aksatreeneillä. Pohjustus: emäntä singahti aamulla AKK-reissulle ensin koko päiväksi, kävin kotona vetämässä kupolin täyteen, nappasin Rein mukaan, hypättiin Päven kyytiin, koirat autoon odottelemaan, kun käytiin seuraamassa Monty Robertsin heppakuiskauskykyjä. Tuhatta ja sataa tattikselle, koirien kans pikainen lämppä ja reteesti myöhässä treeneihin. Omistajan virkeystila oli jo aika negatiivisen puolella, Reiskalla sitten yhtä paljon plussalla...

Dea oli meillä ekaa kertaa koutsaamassa. Lämmittelynä hyppytekniikan perussarja bumpeilla ja Dea ohjeistamassa rataa. Tarkoitus oli treenailla keinuakin vähän reunassa, mutta tadaa, este oli vielä kokoamatta...

Hyppytekniikassa Reimalla on tapana palata namilta mun luokse esteiden kautta, siitä pitäisi päästä eroon, muuten tässä ei nyt ihmeempiä. Kierrokset aika korkealla..

Dean kanssa tehtiin seuraavanlaista rataa (joka kyllä jatkui vielä, mutta tuohon asti me tehtiin, eli niin pitkälle sen muistan..):

Laiskuuden multihuipentuma: kuvasin radan hallin ylätasanteelta:D
Nelli ja Dea ja Päve pääsivät mukaan kuvaan.

Aloitettiin 1-2-3-4-jutulla. Kakkoselle tein valssin, sen ajoitusta täytyy vielä harjoitella, mutta ihan kivasti meni. Vaikeampi olikin sitten, kun piti tehdä 4-5-6-7. Ajoitukseni kutoselle oli aivan hukassa ja Reima ehti siinä jo vaikka vähän mitä puuhastella, kerran melkein juoksin sen päälle. Lisättiin vitosen taakse namialusta (aka Dean PUHELIN, onneksi reima ei oo kovin raivokas naminottajaxD) ja Dea sinne kutsumaan koira, jotta mulle jäi aikaa juosta kutosen taakse ottamaan Rei vastaan. Tää oli meille outo ohjauskuvio, mutta saatiin me se onnistumaan, kun mulle jäi vähän aikaa miettiä ja asettautua. Siitä seiskalle Reiska irtosikin ihan ok, Dea sanoi, että Rei irtoaa kivasti sivusuunnassa, että sitä on helppoa lähettää esteille. Hyppytyyli on kuulemma joustava. Lopuksi saatiin pari ok suoritusta kasille asti, mutta viimeisellä kerralla omistaja jälleen häiriköi koiraa tiputtamalla NAMIPUSSIN kutos ja seiskaesteiden väliin. No partiopoika jatkoi hommat kyllä käskytetysti loppuun, katse nauliintuneena namipussiin tosin:D

Treeneissä hyvää oli se, että oli koutsi. Dea oli mahtava ja osasi hyvin ohjata erityyppisiä koiria. Huonoa oma uupumus ja ärtymys ja Reiman patoutunut riemuidioottienergia (joka käytiin kuluttamassa loppuun koirapuistossa Ilsen kanssa). AKK-treenejä odottaa ihan uudella tavalla, kun on joku ohjaamassa!:)

***

Viikko on ollut heppashowkökkineen yms aika hullunmyllyä: olen kotona lähinnä nukkunut ja koomannut muuten vaan. Tokoilua oli aikataulutettu torstaille, mutta se menikin mönkään muiden menojen takia. Ollaan siis vaan kotosalla vähän puuhailtu ruokaa annettaessa yms. Eniten olen pureutunut istu-maahan-ongelmaan, sitä ollaan tahkottu paljon. Lisäksi ollaan koitettu vasempaan kääntyillä, mutta tää ei jotenkin ole ollenkaan edistynyt. Pikkuseuraamisia ja höpöhöpötemppuja. Kontaktia häiriössä lelun kanssa niin, että itse heiluttelin lelua.... Ei siis juuri mitään. Niinpä odotin lauantain tokotreenejä vähän kauhunsekaisin tuntemuksin: mielessä oli valmiina jo kootut tekosyyt, miksei olla edistytty.

Lauantaiaamukin meni nukkumiseksi, joten ei tehty suunniteltua pitkää mielennollauslenkkiä metsässä. Parin puskan kautta bussiin ja menoksi. Bussissa törmättiinkin koutsiin (ja ryhmässä olevaan villikseen, jota en ehtinyt huomata ennenkuin Reima huomasi...). Hallin ulkopuolella harjoiteltiin jo sitä, että vasta hiljaa ollessa saa huomiota ja ehkä namia. Tää on siinä mielessä vähän ongelma, että jos Rei piippaapiippaa, niin se joskus rauhoittaa itseään nuuskimalla. Jolloin se on hiljaa. Mutta sekään ei kyllä kelpaa. Ihan rennosti se ei osaa olla, niin keskittyy sitten makaamaan kontaktissa. Sopii se mulle, koira on kivasti kuulolla ja valmiina toimimaan ilman sen kummempia virittelyjä.

Halliin mentiin hiljaa, laitoin Reiskan makaamaan alkuohjeiden ajaksi. Tässä pientä piippailun alotusta, mutta otin reippaasti pari askelta pois sen luota ja ignoorasin täysin. Pääsin palkkaamaan hiljaisuudesta.

Aloitettiin harjoittelemalla luoksetulon loppuasentoa metrin-parin matkalla. Otin aluksi ihan reilun käsiavun mukaan, tästä apukoutsimme, jonka nimeä en tiedä, mutta josta pidin kovasti, huomautti, että käännän koko kroppaa. No niinpä teenkin. Rupesin ottamaan pelkällä sormen/kämmenen liikkellä ohjausta, sekin toimi! Reiska oli muuten aika noheva partiolainen. Vähän vaan näytti siltä, että sekoaa onnesta ihan justiinsa heti.

Uutena juttuna alettiin pohdiskelemaan luoksetulon pysäytystä. Tähän otettiin teoriassa kaksi lähestymistapaa: koira kiertää esteen ja sieltä palatessa pysäytys, tai takapalkka, koira kutsutaan luo ja pysäytys. Käytännössä varmaan huomaa, kumpi on hedelmällisempi treenitapa vai molemmat. Nyt treenailtiin kiertämällä. Kiertäminen Reimalta sujuu ja sitä on treenailtukin jonkun verran. Ainut ongelma vaan, että sehän on myös aksajuttu. Ja jos on aksajuttu jossa saa juosta, niin voi _vähän_ huutaa... Eli tää oli meille vähän huono juttu. Rei kiertää hyvin, mutta joko se haukahtelee, tai sitten on aika hidas. Pysäytyksiä kokeiltiin pari kertaa, pitää kotona jatkaa. Note to self: kunnon vartaloapu, selkeä käsky!

Otettiin kokeenomaiset luoksetulot, apukoutsi katsoi meidän suoritusta. Hau-Hau vähän pääsi ja lopuksi se ei tee perkele perusasentoa. Tämä ei vaan mee jakeluun. Kai se nollaa aivonsa haukkumisella ja unohtaa jo mitä oli tekemässä. Tulee sivulle hiljaa seisoskelemaan sillei, että "mitähän tota sitten....?". Ja tätä ollaan treenattu paljon ja pitkään ja hartaasti, ja palkkaa ei tule ilman oikeaa loppuasentoa. No ei kai se auta kuin jatkaa.....

Siirryttiin paikallamakuuseen (oikeesti olin itse niin täysillä keskittynyt tekemiseen, etten näistä järjestyksistä nyt ole ihan varma...) rivissä. Jännitti, että meneekö kertakäskyillä asiat perille. Kyllävain! Kerrasta lakosi ja samoin lopuksi nousi. Vähän makasi mutkalla, ja kuulemma näytti levottomalta heti kun jätin sen, tätä meillä ei ennen oo ollutkaan, pitääpä ruveta kiinnittämään huomiota. Muuten aivan nätti suoritus, ei tehty koko aikaa.

Jatkettiin viime viikkoista takatassujen liikuttelua ottamalla avuksi pesuvadit: koira seisomaan etujaloilla vadin päälle ja namin avulla takapää liikkeelle. Reiman mielestä tää oli maailman hauskinta,  ja se hiffasikin homman nimen. Pitää hankkia kotiinkin vati! Tästä jatkettiin tekemään hiekkaan piirretyillä puolineliöillä vasemmalle käännöksiä. Vieläkin se on löysä, mutta pari kertaa saatiin jo ihan ok suoritus, pitää vielä tätä treenata _paljon_. Täyskäännöksiä otettiin myös. Aavistuksen kuulemma on hidas (teen oikealle)/voi namilla nopeuttaa, mutta seuraaminen kuulemma kaunista katsottavaa<3 Hyvä Rei-Rei!

Lopputreenit vietettiin puuhailemalla jotain haluamaamme juttua ja koutsit kävi sit ohjaamassa, ja itekseen sai ottaa hyppyä. Puuhasteltiin ensin istu-maahan-seiso-juttuja, sitten seisomaan jäämistä, jolloin apuohjaaja tuli seuraamaan. Tein takapalkalla. Sain vinkiksi palauttaa vielä reilun vartaloavun niin, että oma liikkeeni kuitenkin jatkuu eteenpäin, se on kuulemma helpompi häivyttää kuin pysähtyminen. Aika kivasti saatiin toimimaan nopeammin. Tässä vaiheessa huomasin, että Rei on aivan naatti. Koutsin kanssa otettiin ohjattuna liikkeestä maahan, ajattelin, että se on kiva loppuliike, Reiskan lemppari. No sehän meni jo aivan sunnuntaikävelyksi: lähti seuraamaan ihan miten sattui, ei pudonnut niinku pitää, no otin uudestaan ja sit tippu kauniisti. Koutsi kehui kuitenkin, että Reima jää hyvin ja on hyvin kuulolla. Vipaksi otin itekseni pari kertaa hypyn takapalkalla. Ekalla kerralla seiso-käskyn jälkeen hiippaili aavistuksen, tokalla kerralla pysyi paikoillaan-> palkka ja kehut ja treenit loppu siihen.

Jäi todella hyvä fiilis, meidän tiimillä oli hyvä päivä: Reimalla oli kyllä virtaa ja energiaa ja kuppi meinasi mennä vähän nurin, mutta sain itse aika hyvin pidettyä sen viretason siedettävänä. Äänettömyyttä treenattiin odotellessa niin, että olin mahd. paljon siihen selin ja jätin "odottamaan", kun kuuntelin ohjeita tms. Välillä hinisi, mutta aika pian luovutti ja sain pyydettyä jtn kilttiä ja hiljaista ja palkattua siitä. Lopulta meno oli sitä, että se piti katsekontaktia odottaen, että jotain tapahtuu. Niin kuin pitääkin. Saatiin positiivisempaa palautetta kuin viimeksi, mutta paljonhan tässä on vielä tehtävää. Varmasti voitaisiin jo mennä kokeisiin, mutta tahdon ensin olla varma siitä, että Reima on aina kartalla, mitä tapahtuu. Turhautuessaan se käyttää ääntä, mikä taas stressaa mua entisestään ja oravanpyörä on valmis. Kun mä olen kartalla ja otan oman tekemiseni lisäksi huomioon Reiman fiiliksen ja mielenliikkeet, Reimakin suorittaa kauniimmin ja luottaa mun päätöksentekoon->molemmilla on hauskaa!

Mitä treenataan tällä viikolla (ja seuraavalla, me lomaillaan vielä ensi vkl):

• Luoksetulo. Paljon, paljon, paljon. Vauhtiluoksetuloa, loppuasentoja, loppuasentoja jännittävistä kulmista, koko liike liikkurin kanssa (opeta vaikka Sopo).
• Liikkeestä seis. Uudet keinot, uudet kujeet. Tässä samalla liikkeestä pysähtymistä testinomaisesti.
• Takapään liikettä vadin avulla höpöhöpöjeejee-juttuna. Pieniä seuruupätkiä, pari kertaa pidempi, myös kestoa pitää treenata tarpeeksi. Pohdi olisko täyskäännös sittenkin vasemman kautta? 
• Noutoa voisi ottaa tietysti
• Häiriökontaktia!!!!
• tokotreenit on NOU-HAU.

Jes, tästä on hyvä jatkaa! 

Ihah-aksaa!

Käytiin eilen Ihahin koetreeneissä (1/2). Odotukset eivät olleet suurensuuret: olin ollut 9h parin tunnin yöunilla liikenteenohjaajana horse showssa, nukkunut parin tunnin päikkärit ja olo oli vähän kuumeinen ja erittäin nuutunut. No onneksi Reima ei ollut väsynyt;) Treenit alkoivat ysiltä, ihahin tattarisuon hallilla. Ryhmään kuului schipperke, kääpiöpinseri ja kääpiösnautseri, möllitasoisia/juuri kisauran alkaneita. Ohjaajana tällä kertaa Paula Ropponen. Halli oli jaettu kahteen osaan: etuosassa treenailtiin omatoimisesti keppejä ja hyppyjä parilla esteellä. Me otettiin tässä perus irtoamista, pakkovalssia ja takaakiertoa. Reima huusi ku hyeena, mutta oli kivasti kuulolla silti. Takaosassa tehtiin ohjaajan kanssa rataa/pätkiä. Piirsin kuvan, se on upea:

Aloitettiin muistelemalla rengasta (3.) Siitä siirryttiin 2-3 ja 1-2-3. Tää meni aivan ok. Seuraavaksi 4-5-6, tämäkin meni kivasti, mutta kun tuohon settiin lisättiin vielä seiska ja kasi niin minä olin myöhässä ja Reima meinas että jos putkeen menis kuitenkin (8. on siis A). No otettiin 7-8, eeiiiii... Pelkkä A eiiiii... Se rynni kaikin tavoin putken suulle, ja karjui mulle turhautuneena. Lopulta piilotettiin putken suu ja vedin sen namilla kerran A:lla ylös. Lamppu syttyi ja A sujui hienosti, namialusta oli lopussa ja hyvin se pysähtyi.

Seuraavalla vuorolla tehtiin kertailuna 1-2-3, sitten otettiin 9 yksikseen takaakierrolla, ja 9-10. Reimasta huomasi, että oli väsynyt uudesta paikasta yms, mutta hyvin tsemppasi ja sillä oli mahtavaa. Kuulemma jos seuraavissa treeneissä ei satu mitään kummempaa niin päästään ryhmään ja vihdoin myös aksaseuraan!! Huhuhuu!! Hieno Rei:) Kotiläksynä keinun muistelua Ja kontaktien tulevaisuuden pohtimista: missä vaiheessa namialusta pois, pysähtyykö silti, mitä jos naksuttelisi kuntoon? We'll see. Niin joo, note to self. Opettele nyt hyvä nainen ohjauskuvioiden nimiä paremmin. Ei hävetä niin paljoo ja rataantutustumisistakin saa enemmän irti.

Iloinen aksailija! :) 

Ps. Postaus tehty kännykällä bussissa, korjailen typot myöhemmin:)

Hihnanjatke harkitsee itsemurhaa ja koiran aivoihin sattuu- kai tää tarkottaa et oli mahtavat tokoreenit..?

Huhhuh, hävettää. Olen laiska ja hidas ja tyhmäkin vielä. Alotettiin tokolupaus-treenit, ohjaajana Pirkko Bellaoui, aivan mahtava koutsi! Tarkka ja sanoo asiasta, mutta osaa muotoilla kommentit silti sillälailla, että jotain hyvääkin löytyy! What happened:

Saavuttiin hallin ulkopuolelle, Reima (aka Tarmo, koutsi päätti nimetä sen uusiksi) täpönä valmiina toimimaan(=piippasi). Juteltiin ohjaajan kanssa siinä sitten aiheesta, että miten se saadaan kitkettyä pois, huomioimattomuus ja jotain kivaa puuhaa, kun koira on hiljaa, sillä se palkkautuu komentamisestakin. Reima toki kailotti täydellä äänellä, kun ei kerta kielletty. Häpeän puna kohosi jo tässä vaiheessa poskilleni. Niin ja keräsi kierroksia siitä, kun apukoutsi päästi bortsunsa liehumaan sen luo. Ilmeisesti pitää alkaa huutelemaan jo 5m päästä, että eipäs päästetä nuuskimaan sitten (näin tein kotimatkalla bussissa ja hävetti, pikku bichoni nyt varmasti olisikin aggrella käynyt päälle...)

No päästiin sisälle halliin, aloitettiin kontaktitreenillä: koira vierellä kontaktissa, vaikka avustaja heiluttelee lelua lähellä. Noh. Heiluteltava lelu oli kongipallo. Jota käytetään aika paljon superhetsaukseen. Arvatkaa lopputulos..... Niin ja tässä vaiheessa huomattiin, että hihnanjatke on _hidas_. Reimakin huomasi ja koki parhaaksi pitää kontaktia yllä makkaraan, se ainakin toimii.

Seuraavaksi paikallaistuminen randomjärjestyksessä. No tässä nyt ei ollut mitään ihmeellistä, istui kauniisti paikoillaan. Jatkettiin paikallaoloon rivissä, koirat maassa. Yksitellen koirat maahan->meni toisella käskyllä ja mutkalle. Itse paikallaoleminenhan sujui, siinä se nökötti, vaikka ohjaaja huuteli "vapaa" ja "istu" ja "tänne" ja "ruokaa" yms tuttuja häiriösanoja. Istumaan nouseminen jälleen yksitellen, tuplakäsky ja lopulta KÄDELLÄ avustaminen wtf. Tehtiin näitä sitten vielä porukalla erikseen. Maahanmeno lähti sujumaan, istuminen ei. Saatiin neuvoksi treenailla paljon näitä. Nojoo todellakin....

Siirryttiin seuraamiseen, näytettiin ohjaajalle kuvio: vasemmalle, täyskäännös, juoksua yms. Tää meni ihan ok, vähän löysä asento (olisin kyl voinu palkata enemmän, oma huomio), vasemmalle käännökset huonoja, Reiman kanssa pitää opetella takapään käyttöä, ohjaaja näytti, miten toimii, ja sitä sitten treenailtiin itseksemme, tosi vaikeeta, tähän pitää selkeästi alkaa kiinnittää huomiota! Namilla vedättämällä siis käännöstä paikoillaan. Niin ja seuraamisessa nojaan koiraanpäin, mieluummin poispäin, että sen pitää hakea oikeaa kohtaa ja kontaktia.

Seuraavaksi katsottiin läpi kaikkien liikkeestä maahanmenot ja seisomiset. Maahanmeno oli kaunis, se on meidän vahvin liike kyllä ollut aina. MUTTA. Tässäkin lopuksi piti jukolauta namilla hinata herra istumaan. Koska maassa on kivaa. Seisomisessa otin reilun vartaloavun ja käsimerkin vielä lisäksi, pysyi paikoillaan ihan ok. Tähän saatiin yleisesti porukalle treenaamisvinkkeinä, että seisomisen pitää olla ehdoton, ei mitään hiippailuja tms. Reilu vartaloapu aluksi, esim. koiran seuruutusta takaperin ja siitä seis yms. Me varmaan jatketaan tätä takapalkalla ainakin. Tässä kohtaa meinasin yhtäkkiä vetää ihan paniikkiin, koska mua _jännitti_. No sanoin sen ääneen, että tässä on nyt kyllä hihnanjatke ihan kuutamolla, enkä tiedä miksi. Helpotti, kun sen sanoi ääneen.

Luoksetulot. Kokeenomainen luoksetulo. Matkalla pari hauhau:ta ja loppuasentoa haettiin tuplakäskyllä ja käsiavulla lopulta. Loppua pitää treenata paljon erikseen, välillä virkistyksenä vauhtiluoksetuloa. Ei palkkaa, kun haukkuu, voi kyllä olla vaikea kitkeä pois.

Hyppy: tän tein suosista helpotettuna, namialusta odottamaan esteen taakse. Tässä meinasi tulla vähän hauhau jo ennen liikkeen suoritusta, mutta itse liike meni hyvin, just niinku ollaan treenattu. Reiska varmaan ekaa kertaa hyppäsi oikean kokoisen hypyn, np, hyvin sinkasi yli ja oli kivvaa. Seisomiseen käytin käsimerkkia ja mitä kaikkea ja naminkin annoin heti, mutta hyvin pysyi vapautukseen saakka paikoillaan.

Lopuksi treenattiin häiriöherkän briardin vuoksi lähinnä muiden pujottelua seuraamisessa. Neuroottinen Sanni nosti päätään ja namitin Reimaa about jatkuvalla syötöllä, ettei mitään sattuisi. Niinku se briardi nyt Reiman olis syönyt, tai Reima sen. No saatiin ainakin erittäin onnistuneet suoritukset kaikille, jos nyt jtn hyvää haetaan.. Ehkä niitä nameja vois vähä harvemmin antaa..?

Välissä odottamisissa Reiska hinisi aika siedettävän verran, kiinnitin huomiota siihen, että en kieltäisi tms, vaati aika paljon muutes tuo. Sitten kun hiljaa niin namppaa tai jtn höpöhöpötreeniä tms. Pahimmat piippailut toki, kun kuuntelin ohjaajan palautetta, oh god, hävetti.

No tästä suunta on vain ylöspäin! Reima teki parhaansa ja kesti suhteellisen hyvin hihnanjatkeen suolapatsastelua. Reima olisi varmaan valmis nukkumaan viikon putkeen, mutta ilkeä omistaja hinaa sen heti palautteleviin treeneihin Elinan porukan kanssa, ja illanviettoon Elinalle.

Treenit oli mahtavat: ehdittiin tehdä paljon ja saatiin kaikesta kattavat kommentit. Välillä oli ehkä jopa kiireinen fiilis, etenkin, kun toiset olivat aloittaneet jo edellisellä viikolla ja tiesivät, miten homma toimii. Me ollaan totuttu treenaamaan ihan alkeis-alkeis-juttuja, nyt ollaan porukassa, jossa muutkin _osaa_, eli pakko on treenata kotona paljon ja keskittyä siihen, mitä tekee. Paljon tehtiin kokeenomaisesti ja liikkurin kanssa, erittäin jees.  Hienoa oli huomata se, että Reima oli täysillä matkassa. Ei sitä kiinnostaneet ympärillä olevat koirat, vaikka olikin uusi porukka. Luottamusta vaan pallokorvaan lisää taas!


Mitä treenataan tulevalla viikolla:

• istu-maahan-meininkiä kokeenomaisesti. Istumisen vahvistamista. 
• seisomaan jäämistä, takapalkka tai reilu vartaloapu. Sähäkkyyttä!
• takapään käyttöä käännöksissä, vedätä namilla
• luoksetuloa HILJAA: pienet matkat, ei palkkaa huutamisesta, vauhtiluoksetulot kivana puolena
• HILJAISUUTTA. 
• ehkä kivana juttuna treenaillaan noutoa harvakseltaan, nyt kun se sujuu
• Omistajalle hermojenhallintaa ja syvään hengittelyä. Kyllä se siitä.

Tääl ollaa!

Aika päivittää blogi ajantasalle, kun treenaaminenkin on taas kalenterissa mukana. Tähän mennessä tapahtunutta:

Meidän kiva treenikevät sai kurjan päätöksen, kun naapurin koira hyökkäsi Reiskan kimppuun kotipihassa, seurauksena reissu YES:lle, yö YES:llä, MUOKS OPISKELIJAEMÄNNÄN PILOILLE MENNYT VAPPU, murtunut metatarsaaliluu vasemmassa takajalassa, lastoitettu koipi,  ab-kuurista johtunut ihotulehdus->koko koiran ajelu kaljuksi, viikottaiset lastanvaihdot reilun kuukauden ajan, parin kuukauden liikuttamiskielto ja koko kesän aksakielto, sekä korvauksista takkuaminen naapurin kanssa (to be continued...). Eli ei sitten osallistuttu mölliaksakisoihin, ei virallisiin tokokokeisiin, ei päästy vepe-kurssille, eikä näyttelyihinkään. Voisitteko siis ihmiset hamstrata vain sellaisia koiria, joita pystytte  hillitsemään(ja eksänne myös) jos ei käskyin, niin edes fyysisellä massalla. Pysyvää vahinkoa Reimalle jäänyt, mutta kyllä tässä kesä meni ihan pilalle, omistajasta on tullut himovarovainen ja Reimakin reagoi äkkinäisissä koirakohtaamisissa erityisesti pimeällä helposti murahtamalla.

Reiska ulkoilutossunsa kanssa.

Keksittiin sitten kaikkea hömppätekemistä.

Alkukesä oli tylsää aikaa, lastan kanssa. Reimankin mielestä ja se pari kertaa nakersi jalkansa vapaaksi. Lopulta pääsiin lastasta eroon ja aloitettiin toissaviikonloppuna loppunut kesän mittainen uimakausi. Ikinä en varmaan itsekään ole noin paljoa käynyt uimassa, jotain hyötyä koiran "kuntouttamisesta". Uiminenhan on Reiskan mielestä yks maailman hienoimmista keksinnöistä, joten Reimalla oli varmaan ihan kiva kesä kuitenkin. Ja omistajalla riitti kyllä tekemistä ilman Reiman kanssa touhuamistakin, oltaishan me tokoilla voitu, mutta sekin puoli oli vähän lomalla kyllä....

No syyskuun alussa palailtiin takaisiin ruotuun ja Helsinkiin. Takaisin koiratapahtumamaailmaan palailtiin muutaman mätsärin avulla: Lapualla saatiin isoissa punanen nauha mutta ei kummempaa menestystä, Reima käyttäytyi kauniisti ja siitä olin ylpeä, vaikka itse säikyinkin. Seuraavana viikonloppuna tehtiin aika ninjasuoritus: ensin Vantaalla ShowHaumätsärissä isojen pun 2, siitä bussilla suoraan Ogeliin, jossa Schipperkejengiläisten mätsärissä myös pun2! Ei meille ruusukkeilla ole oikeastaan mitään arvoa enää tässä vaiheessa, mutta hienoa oli huomata, että vaikka Reima toisessa mätsissä aluksi meinakin kilahtaa jo turhautumisesta, sain sen nollattua takaisin näyttelymuppemoodiin (tottistelemalla...).

Tottistelua ollaan viritelty taas henkiin myös. 

Huomioita: 

• omatoimitreeneihin tarvitaan uusia ideoita, tai ainakin parempaa suunnittelua.
• kyllä Sanni, sä _voit_ luottaa koiraasi
• ->vaatiakin enemmän
• leikin käyttäminen palkkana täytyy suunnitella erityisen huolella ja ajoittaa sopiviin kohtiin, ettei lähe mopo lapasesta...
• NOUTO, tuo oma inhokkiliikkeeni, on ehdottomasti kypsynyt tauon aikana!! Tänään päästiin suorittamaan "kokonainen" liike, eli Reima odottaa vierellä, että heitän kapulan (tosin sisätiloissa), lähtee käskystä hakemaan sen (ehkä myös vartaloapua, tätä seuraavaksi häivyttämään), nostaa kapulan suht kauniisti, palauttaa sen vierelle perusasentoon ja irrottaa vasta, kun annan luvan! Tämä vaatii erikseen pienen syväanalyysin, miten tähän on päädytty, sen kirjoitan nyt: 

Nouto, how we did it:

Aluksi turhauttavaa, _turhauttavaa_ naksuttelusytyttelyä, noutokapula on kiva jeejee. Sitten todetaan, että ei se kanna loppuun asti, ja koirakin vaan turhautuu, kun ei tiedä, mitä sillä noutokapulalla oikeastaan pitäisi tehdä->käyttöön ystävämme fyysinen pakote: koiran suu auki, kapula sisään, suu kiinni, käsi leuan alla pitämässä, vapautuskäsky. Tää oli kurja vaihe ja suoraan sanottuna vähän epäilinkin että tuleeko siitä ikinä mitään. No pikkuhiljaa lähdin häivyttämään pakotteita: Reiman piti itse ottaa kapula suuhun, en enää pitänyt leuasta, vaan rapsuttelin kaulalta jnejne. Edelleen Reiman naama oli vähän "painu kuuseen", mutta no, jos äiskä käskee ni sitte tehään. Putkiaivo<3 Rinnalla treenattiin kapulan nostamista käteen ja koska leikki on parasta, niin vähän sellaista heittelyleikkiä, että Rei sai hommaan jonkun innon edes, vaikka kantoasento ei ehkä ollutkaan oppikirjamainen alussa. Pointtina kuitenkin, että aina palautus käteen. Pikkuhiljaa leikkiäkin lähdettiin vaikeuttamaan: heitin kapulan kauemmas, lähdin pakittamaan, kun Reima tuli palauttamaan kapulaa jnejne. Pitelyharjoituksissa kapula suuhun, kun koira seisoo, ja istu-käsky. Kun alkoi sujumaan niin leikkiin lisättiin sama, loppupalautus aina istualtaan.

Vaiheet kesti kauan, etenkin alussa, ja sain onneksi kokeneemmilta neuvoja, milloin vaikeuttaa treenejä. Välissä pidettiin pitkiä taukoja: aluksi omistajan laiskuuden takia, sitten ihan vaan koska ymmärsin, että Reimalla säilyy mielenkiinto hommaan, kun treenataan harvoin. Mieluusti pidemmän treenitauon jälkeen alotettiin treeni noutojutuilla, koska Reima oli haljeta onnesta, että sai tehdä _jotain_. Palkka siirrettiin aika nopeasti pois kädestä taskuun tai muualle kauemmas, ja nameja ei saa tuijottaa, koska sitten ei pysty ajattelemaan muuta...

Yhtäkkiä tapahtui jotain ja Reima keksi yhden leikkituokion kesken tarjota kapulan palauttamista PERUSASENNOSTA. Mitään tällaista ei oltu treenailtu, se sai istua vaikka metrin päässä, kunhan istui kapula suussa irti-käskyyn saakka. No ei muutaku bileet käyntiin, oli aika nohevaa jätkää kyllä sen jälkeen. 

Pidettiin taas parin viikon tauko (arvatkaa onko vaikeeta pitää taukoa hommasta, joka yhtäkkiä alkaa sujumaan ja haluis vaan hinkata sitä kuntoon!) ja tänään kaivelin taas kapulan semisti tylsän kotipäivän kesken esiin. Ja sehän meni hienosti, kuten ylempänä jo sepustin. Tästä jatketaan tosiaan käskysanojen vähentämisellä, vartaloapujen häivyttämisellä, pidemmällä noutomatkalla pihalla ja treeneissä jne. Pikkuhinkkailua siis enää! Ja tämä ajatustenvirta tähän ihan vaan että sitten kun seuraavan koiran kanssa tuskailen samojen aiheiden parissa, niin voin täältä lukea vinkkejä, miten Reiman kanssa tehtiin, ja valaa toivoa siihen, että ehkä se toinenkin joskus oppii! You can do it, future-Nispe!

Nojuu takaisin nykypäivään. Tokon suhteen on suuria odotuksia: päästiin HSKP:n tokolupaukset-ryhmään syyskaudeksi! Ihanaa päästä jälleen ohjattuun ryhmään! Ilmeisesti ryhmäläisyyteen kuuluu myös treenipäiväkirjan pitäminen, jospa blogikin siis elpyisi.... Muita tavoitteita: Reiskan viretason parempi ha(/i)llitseminen, äänettömyys suorittaessa, alo-liikkeet kuntoon ja avoimetki alulle. Uusia treenivinkkejä ja -ideoita!

Noniin sitten kuningaslaji agility!

Hallikausi alkoi tiistaina. Pakaristen hallilla jatketaan, vaikka tämä ei ihan niin kivalta vaikuttanutkaan kuin viime talvinen: pienempi ja vähän vielä kesken. No eiköhän tästä hyvä tuu! AKK:n riveissä siis edelleen. Jatkavia 6, samoin alkavia, ihan inhimillisen kokoset jengit. 

Ekoissa treeneissä oltiin me, Päve+Ilse, Ella+Betta ja Cindy ja Emmi+Tarmo.  Meillä oli kolme "pistettä": hyppytekniikka, putki+A ja toisella kentällä kentänpätkä. Maiju mulle neuvoi hyvin simppelin Alatalon Vapun oppeihin pohjautuvan hyppytekniikkatreenin, selitän nyt senkin tähän sillei, että itse sen ymmärrän ja voin myöhemmin tarkistaa täältä, sori muille jos ette tajua:

bumppi merkiksi koiralle, sen taakse istumaan suorana ja ryhdikkäänä keskellä. bumpilta ekalle esteelle 4 tipuaskelta. Ekalta tokalle...kolmannelle..neljännelle 6 tipuaskelta, esteiden korkeus 20cm. neljännen ja viidennen väliin yheksän tipuaskelta ja vipalla esteellä säädellään joko korkeutta tai esteen välimatkaa muihin. Kolmen harppauksen päähän palkka:D Aloitetaan helposta,vaikeutetaan asteittain, lopetetaan helppoon. Meneekö koira suoraan vai kaartaako aina johonkin suuntaan jne seurailtava. Avustaja laittaa namppaa, on selin koiraan jos tarvii olla namilla.

Tehtiin Päven kans pareittain. Ei mitään kummallisuuksia kai (meil on videooo, ja Maiju lupas analysoida ne!). Reiska kerran rysäytti komeesti vipaa estettä päin. Muuten pomppi iloisesti menemään. Analyysien jälkeen tiedän enemmän:D

Seuraavaksi hinkkailtiin kontaktia. Aloitettiin loppukontaktilla vaan, no sehän sujuu. Koko A meni kanssa nätisti ja hienosti jäi käskystä oikeaan asentoon. Otettiin vielä putki+A komboakin molemmilta puolilta ohjaten, hienoa kun jo tuossa matkalla meinasin jäädä jälkeen.......

Pikkuradalla rengas-putki-pituus-hyppy-hyppy muuten aika semmonen simppeli U:n muotoinen rata, mutta hypyt oli rinnakkain, että siinä sai kikkailla, mitä halusi. Persjättöä tuli putkella, muuten ei mitään ihmeellisyyksiä. Lopuksi ku aikaa oli ni treenailtiin vielä pakkovalssia erikseen, kun se on ehkä ainut ohjauskuvio jonka jotenkuten muistan. 

Reima oli mahtava. Sillä oli superhauskaa, se keskittyi superhyvin, vaikka olikin uusi halli ja vähän uusia treenikamujakin ja mm välillä näköpiirissä vilistävä wipukka. Ei sitä kiinnosta. Se on _töissä_. <3 Kiitokseksi hyvistä treeneistä se joutui tunniksi hallin nurkkaan makaamaan hiljaiseksi komennettuna(käytiin jäähdyttelees toki enste!), kun vetäsin alkeisporukalle treeninkaltaisen setin. Aina tää tiimin toinen osapuoli ei osaa olla yhtä reilu ku koiransa.

Nyt Reiska on parina päivänä pitänyt hihnaa vaan aamulenkeillä (jotka tuntee mut ni tietää että mun huumorintaju ei aamuisin riitä mihinkään ylimääräiseen..) ja muuten Rei on saanut pölöillä vapaana tässä lähipuskissa. Se on aika onnellinen. Ollaan otettu kaikenlaisia puiden/tolppienkiertoja ja 2on 2offia treenailtu vähän sopivilla kivillä. Meillä on ollut kauheen hauskaa! Toivottavasti sama meininki jatkuu:) Syksyn treenikalenterin kannalta elellään jänniä aikoja. Jos tiimi toimii koetreeneissä x2, niin saadaan lisätä toisetki aksatreenit viikkolistaan. Mutta siitä lisää myöhemmin:)

JA KUVIA JA VIDEOITA TULEE JOS/KUN JOSKUS SAAN PÄVELTÄ, VINKVINK.