Hyvä palata kesätauolta puolen metrin pituinen uloke otsassa..
Näistä pimeistä kuukausista sen verran, että ollaan aksailtu(liian vähän), tottisteltu(vielä vähemmän), vepe-kurssi saatiin kunnialla loppuun: Reima toi esineen veneeseen(uiden), haki esineen veneestä rannalle, ja viimeisissä treeneissä jopa VETI VENETTÄ KÖYDESTÄ<3 Aivan mahtavaa. Ehdoton suosikkiliike oli kuitenkin veneestä hyppy ja rantaan uiminen. Vepeily oli hauskaa ja niin kovin erilaista, toivottavasti päästään vielä joskus jatkamaan(eli toiselle alkeiskurssille:D)
Toinen sertikin napattiin. Nyt vaan metsästellään sitä kolmatta, tällä hetkellä tuntuu, että ei me sitä ikinä saada, tai vähintäänkin työvoiton takana, mutta noh, mikäs tässä kierrellessä..
Syksyn agilitytkin alkoivat uudella Malmin hallilla lokakuun alussa. Oltiin tänään peräti toista kertaa paikan päällä. Sanotaan vaikka näin, että on ollut vähän muuttujia, kirjoittelen sepostusta jossain välissä oman blogini puolelle. Syksyn ekalla aksavuorolla tehtiin jotain pikku radanpätkiä, Reima kuumeni aikalailla ja ohjaaja ohjasi päin... noh, täydentäkää mielessänne. Saatiin vähän jankkaamalla ihan onnistuneitakin juttuja, vähän persjättöä.
Tänään oltiin siis muutaman viikon tauon jälkeen taas remmissä. Paikalla lisäksi Päve+Ilse, Tuulikki+pojat ja Tiitta+Hilla. Kokeneemmat otti kokonaista rataa, me Päven kanssa ensin keppejä, nyt kun jostain oli hallille ilmestynyt ohjurit<3 Ensin oli yhdet ohjurit. Reima on kesän ajan treenannut verkoilla, ja se oli paitsi AIVAN KUJALLA, nuuski mattoa eikä kuunnellut ollenkaan, myös unohtanut ohjurien funktion totaalisesti. Namialusta oli sentään hyvin kirkkaana mielessä, ja sinne oli kiva yrittää sinkoilla kaikista mahdollisista raoista: ali, yli, ja lopulta kun lisättiin tuplaohjurit, välistäkin! Huoh. No koira hihnaan, Päve toiseen päähän, ja pari kertaa niin, muistuhan lopulta mieleen!
Varsinaisesti treenailtiin kahta vierekkäistä U-putkea. Eli UU hehheh. Vasemmasta reunasta sisään, persjättö, oikeasta sisään. Vaihdoin palkan leluun(kiitos vaan Torsti-toopermannille lainasta!), ensin putket yksitellen, ok, sitten molemmat, edelleen ok!! Kerran Reima teki jonkun aivan ihme sukelluksen putkien väliin. Kas näin: U*U hehheh, pörröpallo siellä välissä jumissa(sori oon väsynyt), mutta muuten se oli kyllä aivan satalasissa ja liekeissä. Ohjasinkin kai sinnepäin. Mahtava fiilis, kyllä se tästä. Otettiin lopuksi vielä keppejä pari kertaa(niillä tuplaohjureilla sitte saakeli), ja saatiin jo vähän vauhtia ja rytmiäkin takas hommaan. Sijoittelu oli vaan niin ahdas, että ei saanut paljoa ohjattua eri kulmista. Lopulta fiilis happyhappyjoyjoy ja Reimallakin hyvälaatuista itsetuntoa havaittavissa, sillä oli kivvaaa.
No se fiilis lannistuikin, kun palattiin kotiin, ja kämppä haisi suunnilleen rappukäytävään saakka. Ansa on ruikulla, ilmeisesti ruuan vaihdon takia. Periaatteessa ei sen elimistössä enää pitäisi paljoa tulostettavaa olla, mutta jostain sitä vaan riittää. Pihalle ja sisälle. Ja keltainen lammikko kaupan päälle! Joskus mietin, että jos vaan myis koirat huutonetissä eniten tarjoavalle ja käyttäis niihin kuluvan ajan ja rahan esimerkiksi opiskeluun ja itseensä. Gaaaaahhhhhhhhh...
tiistai 30. lokakuuta 2012
keskiviikko 18. heinäkuuta 2012
Vepeä
Omassa elämässä ei tapahdu mitään kirjoittelun arvoista(tai no oli mul jännät synttärit!), mutta Reimalle sitäkin enemmän:D Tänään oli vuorossa vepetreenit.
Oltiin taas myöhässä töiden takia, mutta se ei onneksi haittaa. Aluksi tehtiin ohjaajan kokeneille koirille esineen vientejä maassa ja vedessä, niin että jokainen(meitä oli hurjat kolme kurssilaista paikalla) pääsi treenaamaan esineen vastaanottoa ja koiran palkkausta. Palkkailin myös eripäteviä Sara-dobberia, ja Pomo-sakemannia. Pomon mielestä maalla touhu oli ihan blaah, mutta se tekikin sitten miltei virheettömän koesuorituksen uimalla:D
Reiman kanssa takuttiin huolella. Tehtiin kahdella skinneezillä, ettei menisi nameista "lukkoon". Maalla sujui vielä ok, vähän vingutteli matkalla, mutta vei hienosti vieraalle lelua, ja leikki palkalla onnellisena. Veneen reunalle sama homma. Mutta vedessä lelu ei vaan pysy suussa.. Takuttiin ensin skinneezeillä, sitten vientiesineeksi köysi(NO HYI), ja lopulta lainattiin treenikaverilta pientä patukkaa. Sillä saatiin lopulta onnistunut suoritus! Patukka oli niin kiva, että se pysyi suussa, ja pesukarhuskinneez veneen laidalla oli märkänäkin niin houkutteleva, että se kannatti hakea. HUH! Koira autoon ja taas muiden treenejä seuraamaan. Muut teki tokallakin kierroksella vientejä, mutta me lopetettiin suosista onnistumiseen. Otettiin siis veneestä hyppyjä pari kertaa. Reima kyllä ponkaisee veneestä niin kovin innokkaasti, lappalainen uppoaa miltei kokonaan, ja alkaa tuhisten navigoida kohti rantaa. Jos ei muuta, niin on se ainakin huippuSÖPÖ<3 Toiset teki kolmannella kierroksella myös veneestä hypyt, me jätettiin kolmoskiekka väliin. Tai no:D Merkkipoijulle kävi jotain treenien aikana, ja se upposi painon mukana kohti pohjaa. Paikallistettiin poiju, meiks vaihto biksut päälle, hyppäs veneestä poijun kohdalla, ja sukelsi sen rivan läpi narun, että saatiin se takasi rantaan. Onneksi sukellus ei lopulta ollut syvä, joku pari-kolme metriä. Tuli mieleen setelinsukeltelu Samoksella, kakskymppistä ei tällä kertaa harmi kyllä tullut vastaan;)
Oltiin taas myöhässä töiden takia, mutta se ei onneksi haittaa. Aluksi tehtiin ohjaajan kokeneille koirille esineen vientejä maassa ja vedessä, niin että jokainen(meitä oli hurjat kolme kurssilaista paikalla) pääsi treenaamaan esineen vastaanottoa ja koiran palkkausta. Palkkailin myös eripäteviä Sara-dobberia, ja Pomo-sakemannia. Pomon mielestä maalla touhu oli ihan blaah, mutta se tekikin sitten miltei virheettömän koesuorituksen uimalla:D
Reiman kanssa takuttiin huolella. Tehtiin kahdella skinneezillä, ettei menisi nameista "lukkoon". Maalla sujui vielä ok, vähän vingutteli matkalla, mutta vei hienosti vieraalle lelua, ja leikki palkalla onnellisena. Veneen reunalle sama homma. Mutta vedessä lelu ei vaan pysy suussa.. Takuttiin ensin skinneezeillä, sitten vientiesineeksi köysi(NO HYI), ja lopulta lainattiin treenikaverilta pientä patukkaa. Sillä saatiin lopulta onnistunut suoritus! Patukka oli niin kiva, että se pysyi suussa, ja pesukarhuskinneez veneen laidalla oli märkänäkin niin houkutteleva, että se kannatti hakea. HUH! Koira autoon ja taas muiden treenejä seuraamaan. Muut teki tokallakin kierroksella vientejä, mutta me lopetettiin suosista onnistumiseen. Otettiin siis veneestä hyppyjä pari kertaa. Reima kyllä ponkaisee veneestä niin kovin innokkaasti, lappalainen uppoaa miltei kokonaan, ja alkaa tuhisten navigoida kohti rantaa. Jos ei muuta, niin on se ainakin huippuSÖPÖ<3 Toiset teki kolmannella kierroksella myös veneestä hypyt, me jätettiin kolmoskiekka väliin. Tai no:D Merkkipoijulle kävi jotain treenien aikana, ja se upposi painon mukana kohti pohjaa. Paikallistettiin poiju, meiks vaihto biksut päälle, hyppäs veneestä poijun kohdalla, ja sukelsi sen rivan läpi narun, että saatiin se takasi rantaan. Onneksi sukellus ei lopulta ollut syvä, joku pari-kolme metriä. Tuli mieleen setelinsukeltelu Samoksella, kakskymppistä ei tällä kertaa harmi kyllä tullut vastaan;)
tiistai 17. heinäkuuta 2012
Reeniä horo reeniä
Viimein alkoi hihnanjatkeen kauhulla odotettu väijyviikko: kesätyöntekijä suunnilleen yksin koko maatilan markilla... Onneksi työkaverit asuvat pihamaan toisella puolella, ja saa kuulemma soittaa, jos on ongelmia. Mutta tässä kun ei oikein mihinkään kauemmas tule lähdettyä, ja kämpän ja navetan väliä ramppaa sen vähintään kuusi kertaa päivässä, niin väkisinkin uhraa ajatuksen tai pari vieressä olevalle agilitykentällekin.
Eilen odottelin uimaseuran töistä pääsyä, ja ajattelin iltakierron jälkeen puuhastella pikaisesti koirien kanssa jotain. Varastin navetan kissoilta vähän kuivamuonaa(sori Muori ja Mikko!), ja otin Reimapeettärin kentälle. Lähinnä tahdoin kokeilla, muistanko askelkuvioita(takaakierto ja valssi) enää yhtään, ja miten Reima jaksaa keskittyä kolmannen päivän putkeen. Hitsiläinen, sehän sujui!! Kahdeksikko siivekkeiden ympäri meni kuin vettä vaan, ilman dinzi-dinzejä, ja vähän ehti keskittyä omaan asentoon ja siihen energian yms keskittämiseen tiettyyn kohtaan. Reima nyt pätskysti puuhasteli messissä, ensin vähän yritti loitota toisen siivekkeen takana olleelle A:lle(hei jes, se siis tykkää kontaktitreenistäkin, vaikka mulle se ei tod mikään lempijuttu olekaan!),mutta hiffasi pian homman idean.
Sitten tehtiin pari kertaa ihan peruskepit puolelta ja toiselta, molempien ajatusten nollaamiseen. Eipä niistä sen suurempaa kerrottavaa. Siirryttiin pakkovalssi-valssiin. Huhhuh, sekin sujui!! Reimalta, ja ohjaajalta! Namppapalkka oli molempien mielestä vähän tylsä, niin lopulta palkkailin kentältä löytyneellä oksanpätkällä(joka koki loppunsa melko pian Reiman leikeissä..). Huh, hyvä fiilis jäi, lopetettiin pikatreeni siihen!
Ansa huusi häkissä koko ajan, ja naiivisti ajattelin, että voisin loput namit kuluttaa mukavan rentouttavaan tottistuokioon Ansan kanssa... Vielä mitä! Papsu sinkoili ja hosui ja touhotti ja väitti, ettei osaa mm. yhtään mitään, ja kaiken kukkuraksi kissannamithan nyt olivat niin pieniä, että _hieman ahne_ labbis yritti syödä kädet niiden mukana. Huhhuh! Joskus mietin, että millainenkohan raivopää se olisi, jos en olisi ollut vielä kuusi vuotta sitten superinnokas osallistumaan mm. kaikkeen, ja tavoitteenahan oli vaatimattomasti AINAKIN TVA. Jeepjep:D No treenit päättyi siihen, ei sormet kestä tuollaista kaluamista.
Tänään ihanat työkaverit lupasivat hoitaa keskenään iltalypsyn ja pääsin lähtemään kerrankin ihmisten ajoissa. Iltakierron jälkeen energiaa touhuiluun oli vielä jäljellä, joten jälleen lähestyimme aksakenttää. Eilisestä vahingosta viisastuneena ensin oli Apsun vuoro(olisin toki voinut ottaa molemmat kentälle, ja vuorotella, mutta hihna jäi kämpille, ei nuo pahemmin maalla käytä hihnaa:D). Aloitettiin samalla kahdeksikkotreenillä, mitä ollaan Reiman kanssa tehty. Toinen kätevä puoli tällaisessa "kakkos"koirassa, pääsee testaamaan, oppiko oikeasti itsekin jotain, vai yhdistikö Reima vaan päämäärättömän viisomisen tiettyyn asiaan. Askeleet oli edelleen hallussa, ja Apsukin suunnilleen kartalla. Ei se kauheasti jaksanut keskittyä turhanpäiväisiin piruetteihin ja muutaman kerran yritti rysähtää suoraan siivekettä päin. Homma kuitenkin pääsääntöisesti toimi!
Siirryttiin kepeille. Aluksi pari perussuoritusta(nami myös ekassa välissä), sitten otettiin välistä yksi verkko pois. Ekalla kerralla(tietysti) pikku rynniminen, mutta hei, sitten homma alkoi toimia! Papsu kasvatti vauhtia, ja rytmitti touhuaan jotenkin paremmin kuin ennen! Taitava toinen! Päätettiin onnistuneisiin suorituksiin puolin ja toisin.
Vipaksi otettiin putki-hypylle takaakierto(ja tästä variaatio: koira putkeen, takaaleikkaus, takaakierto, OHOS) ja putki-valssi-hyppy. Papsulla oli kivaa ja vauhdikasta, takaakierto sujui ok, takaaleikkausta se ei oikein tajunnut ensin, mutta saatiin sekin toimimaan, ja lopuksi saatiin oikein onnistuneet suoritukset. Reilu juustopalkka, ja testinomaisesti hetsasin sitä hieman Reiman vepeköydellä. Jumaleissön, tätsylihän innostui! Repi ihan tosissaan, palautti lelua ihan tuntumaan, ja selvästi nautti ihan eri lailla kuin pitkään aikaan. Tää leluinnostus on nyt ihan uus juttu, tosi mahti homma!
Ansa huutamaan häkkiin ja Reipeettäri areenalle. Aloitettiin kepeillä, suoraan niin, että keskeltä oli yksi verkko pois. Ensimmäisellä kerralla laitoin aukon jälkeen namialustan, ja ei kyllä yrittänyt enää sen jälkeen oikoa! Vähän eri kulmista lähettelyä, ei mitään kovin vaikeaa. Verkko takaisin, ensimmäinen verkko pois. Tämä vaatikin jo enemmän miettimistä sekä koiralta, että ohjaajalta(miten ohjaan). Käsiapua vaati enemmän, mutta vauhtia ei onneksi vähentänyt, Reima löysi jonkun ihan uuden turbomoottorin! Verkko takaisin, ja viimenen irti. No tämähän nyt oli jo lasten leikkiä. Vähän haastetta yritin saada meininkiin jäämällä itse seisomaan keppien alkuun. Pyh ja pah, eipä se menoa hidastanut. Ainiin. Kepeillä se kerran varasti namin alustalta. Olin järkyttynyt, Reima näytti vaikealta. Huhhuh, kaikkea sitä!(Apsuhan yrittää joka välissä vähän nameja viedä, mutta partiolaispojilta tämä on erittäin tuhmaa käytöstä!)
Siirryttiin A:lle kontaktiharjoituksiin. Nousin itse namien välissä ylös, otin vähän askelia, palkkojen välinen aika vaihteli, lähetin puoli askelta kauempaa, otettiin molempia puolia. Reima tykkää touhusta! No mikäpäs kai sen helpompaa ku pönöttää paikoillaan ja noukkia nameja. Vapautukseen käytin toista namialustaa kauempana, käytiin sinne aina yhdessä laittamassa nami valmiiksi odottamaan. Ensin pelkkä "JES" ei saanut mitään reaktiota aikaan, mutta pari kertaa toistin "VAPAAJES", ja vipalla toistolla jo pelkkä "JES" riitti. Tässä pitää ruveta kiinnittämään huomiota omiin eleisiin!
Lopuksi otettiin Reimalle sama setti kuin Papsullekin, tosin palkkasin köydellä, sillä vepeköydellä joka aiheuttaa paheksuvia katseita ja masentuneita näykkäilyjä lähinnä yleensä. Reimalle ei takaaleikkauskaan ollut mitenkään vaikea juttu. Palkka köydellä onnistui hyvin, Reima riepotteli innoissaan, palautti lelun käteen, ja syttyi ihan tosissaan kiskomaan! Ainut vaan, että mokasin, ja heitin lelun vähän liian lähelle namien säilytyspaikkaa(eli osoittelin sinne kädelläkin sitten..), ja Reima spurttasi ensin tarkistamaan, saako luvan hypätä syömään kaikki herkkujuustot. Hyvin se silti syttyi leikkimään, toivotaan, että huomenna treeneissäkin köysi on kaveri!
Note to self: Seuraavaan aksatreenituokioon täytyy kehitellä jotain uutta ja jännistyttävää, ettei mene ihan toistoksi.
Eilen odottelin uimaseuran töistä pääsyä, ja ajattelin iltakierron jälkeen puuhastella pikaisesti koirien kanssa jotain. Varastin navetan kissoilta vähän kuivamuonaa(sori Muori ja Mikko!), ja otin Reimapeettärin kentälle. Lähinnä tahdoin kokeilla, muistanko askelkuvioita(takaakierto ja valssi) enää yhtään, ja miten Reima jaksaa keskittyä kolmannen päivän putkeen. Hitsiläinen, sehän sujui!! Kahdeksikko siivekkeiden ympäri meni kuin vettä vaan, ilman dinzi-dinzejä, ja vähän ehti keskittyä omaan asentoon ja siihen energian yms keskittämiseen tiettyyn kohtaan. Reima nyt pätskysti puuhasteli messissä, ensin vähän yritti loitota toisen siivekkeen takana olleelle A:lle(hei jes, se siis tykkää kontaktitreenistäkin, vaikka mulle se ei tod mikään lempijuttu olekaan!),mutta hiffasi pian homman idean.
Sitten tehtiin pari kertaa ihan peruskepit puolelta ja toiselta, molempien ajatusten nollaamiseen. Eipä niistä sen suurempaa kerrottavaa. Siirryttiin pakkovalssi-valssiin. Huhhuh, sekin sujui!! Reimalta, ja ohjaajalta! Namppapalkka oli molempien mielestä vähän tylsä, niin lopulta palkkailin kentältä löytyneellä oksanpätkällä(joka koki loppunsa melko pian Reiman leikeissä..). Huh, hyvä fiilis jäi, lopetettiin pikatreeni siihen!
Ansa huusi häkissä koko ajan, ja naiivisti ajattelin, että voisin loput namit kuluttaa mukavan rentouttavaan tottistuokioon Ansan kanssa... Vielä mitä! Papsu sinkoili ja hosui ja touhotti ja väitti, ettei osaa mm. yhtään mitään, ja kaiken kukkuraksi kissannamithan nyt olivat niin pieniä, että _hieman ahne_ labbis yritti syödä kädet niiden mukana. Huhhuh! Joskus mietin, että millainenkohan raivopää se olisi, jos en olisi ollut vielä kuusi vuotta sitten superinnokas osallistumaan mm. kaikkeen, ja tavoitteenahan oli vaatimattomasti AINAKIN TVA. Jeepjep:D No treenit päättyi siihen, ei sormet kestä tuollaista kaluamista.
Tänään ihanat työkaverit lupasivat hoitaa keskenään iltalypsyn ja pääsin lähtemään kerrankin ihmisten ajoissa. Iltakierron jälkeen energiaa touhuiluun oli vielä jäljellä, joten jälleen lähestyimme aksakenttää. Eilisestä vahingosta viisastuneena ensin oli Apsun vuoro(olisin toki voinut ottaa molemmat kentälle, ja vuorotella, mutta hihna jäi kämpille, ei nuo pahemmin maalla käytä hihnaa:D). Aloitettiin samalla kahdeksikkotreenillä, mitä ollaan Reiman kanssa tehty. Toinen kätevä puoli tällaisessa "kakkos"koirassa, pääsee testaamaan, oppiko oikeasti itsekin jotain, vai yhdistikö Reima vaan päämäärättömän viisomisen tiettyyn asiaan. Askeleet oli edelleen hallussa, ja Apsukin suunnilleen kartalla. Ei se kauheasti jaksanut keskittyä turhanpäiväisiin piruetteihin ja muutaman kerran yritti rysähtää suoraan siivekettä päin. Homma kuitenkin pääsääntöisesti toimi!
Siirryttiin kepeille. Aluksi pari perussuoritusta(nami myös ekassa välissä), sitten otettiin välistä yksi verkko pois. Ekalla kerralla(tietysti) pikku rynniminen, mutta hei, sitten homma alkoi toimia! Papsu kasvatti vauhtia, ja rytmitti touhuaan jotenkin paremmin kuin ennen! Taitava toinen! Päätettiin onnistuneisiin suorituksiin puolin ja toisin.
Vipaksi otettiin putki-hypylle takaakierto(ja tästä variaatio: koira putkeen, takaaleikkaus, takaakierto, OHOS) ja putki-valssi-hyppy. Papsulla oli kivaa ja vauhdikasta, takaakierto sujui ok, takaaleikkausta se ei oikein tajunnut ensin, mutta saatiin sekin toimimaan, ja lopuksi saatiin oikein onnistuneet suoritukset. Reilu juustopalkka, ja testinomaisesti hetsasin sitä hieman Reiman vepeköydellä. Jumaleissön, tätsylihän innostui! Repi ihan tosissaan, palautti lelua ihan tuntumaan, ja selvästi nautti ihan eri lailla kuin pitkään aikaan. Tää leluinnostus on nyt ihan uus juttu, tosi mahti homma!
Ansa huutamaan häkkiin ja Reipeettäri areenalle. Aloitettiin kepeillä, suoraan niin, että keskeltä oli yksi verkko pois. Ensimmäisellä kerralla laitoin aukon jälkeen namialustan, ja ei kyllä yrittänyt enää sen jälkeen oikoa! Vähän eri kulmista lähettelyä, ei mitään kovin vaikeaa. Verkko takaisin, ensimmäinen verkko pois. Tämä vaatikin jo enemmän miettimistä sekä koiralta, että ohjaajalta(miten ohjaan). Käsiapua vaati enemmän, mutta vauhtia ei onneksi vähentänyt, Reima löysi jonkun ihan uuden turbomoottorin! Verkko takaisin, ja viimenen irti. No tämähän nyt oli jo lasten leikkiä. Vähän haastetta yritin saada meininkiin jäämällä itse seisomaan keppien alkuun. Pyh ja pah, eipä se menoa hidastanut. Ainiin. Kepeillä se kerran varasti namin alustalta. Olin järkyttynyt, Reima näytti vaikealta. Huhhuh, kaikkea sitä!(Apsuhan yrittää joka välissä vähän nameja viedä, mutta partiolaispojilta tämä on erittäin tuhmaa käytöstä!)
Siirryttiin A:lle kontaktiharjoituksiin. Nousin itse namien välissä ylös, otin vähän askelia, palkkojen välinen aika vaihteli, lähetin puoli askelta kauempaa, otettiin molempia puolia. Reima tykkää touhusta! No mikäpäs kai sen helpompaa ku pönöttää paikoillaan ja noukkia nameja. Vapautukseen käytin toista namialustaa kauempana, käytiin sinne aina yhdessä laittamassa nami valmiiksi odottamaan. Ensin pelkkä "JES" ei saanut mitään reaktiota aikaan, mutta pari kertaa toistin "VAPAAJES", ja vipalla toistolla jo pelkkä "JES" riitti. Tässä pitää ruveta kiinnittämään huomiota omiin eleisiin!
Lopuksi otettiin Reimalle sama setti kuin Papsullekin, tosin palkkasin köydellä, sillä vepeköydellä joka aiheuttaa paheksuvia katseita ja masentuneita näykkäilyjä lähinnä yleensä. Reimalle ei takaaleikkauskaan ollut mitenkään vaikea juttu. Palkka köydellä onnistui hyvin, Reima riepotteli innoissaan, palautti lelun käteen, ja syttyi ihan tosissaan kiskomaan! Ainut vaan, että mokasin, ja heitin lelun vähän liian lähelle namien säilytyspaikkaa(eli osoittelin sinne kädelläkin sitten..), ja Reima spurttasi ensin tarkistamaan, saako luvan hypätä syömään kaikki herkkujuustot. Hyvin se silti syttyi leikkimään, toivotaan, että huomenna treeneissäkin köysi on kaveri!
Note to self: Seuraavaan aksatreenituokioon täytyy kehitellä jotain uutta ja jännistyttävää, ettei mene ihan toistoksi.
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
Kaikenmoosta!
Vietettiin viime postauksen jälkeen laiskiaiselämää hetki, pahimpien kesähelteiden yli. Eipä ne onneksi kauaa kestäneet(huomaa sarkasmi), nyt kelpaa taas harrastella! Reiman kanssa vepeä varten leikittiin toki kuumallakin köysillä, ei se vieläkään niistä pidä, mutta pientä edistystä havaittavissa. Pitää ottaa aksaan köydet palkaksi, luulisin, että sillä lailla saan niistä tehtyä vähän mahtavampia! Lisäksi koko perhe on opastettu nyt siihen, että Reimalle ei heitellä lelua, ellei se palauta sitä käteen. Reima yrittää protestoida haukahtelemalla, mutta nopeasti se on hoksannut, mikä on homman nimi. Erityisesti iskä on ollut väsymätön lelunheittelijä, hyvää treeniä Reipeettärille!:)
Vepetreenit jäi kerran väliin, koska olin Seinäjoella vapaapäiviä viettämässä. Tällä viikolla ajelin kohti isojoentien perämettiä kauhunsekaisin tuntein. Itse olin ollut koko päivän koiraan liittymättömistä syistä pahalla tuulella, koirat maalaistuneet porukoilla keskenään viikon, ja muutenkin jännitti, miten treenit menee. Aloitettiin veneestä hypyllä. Vene uitiin syvälle, ja suht kauas rannasta. Ensimmäisellä kerralla ei meillä soutajan kanssa ollut signaalit yhtään synkronoituna, enkä tajunnut huutaa koiralle tarpeeksi selvää käskyä. Hyppäsi kuitenkin, polskutteli tomerasti rantaan, ja leikki onskina pesukarhulla. Toisella toistolla meikä, soutaja, ja avustaja oltiin paremmin kartalla, Reima sai selvän käskyn, uiskenteli omaan piisamirottatyyliinsä, ja leikki onnellisesti. Koira autoon lepäilemään, ja muiden treeniä seuraamaan(retkijakkara on treeneissä aivan must!:D). Tällä kertaa pääsin soutelemaankin, hyvää treeniä ohjaajallekin siis!
Seuraavalla kierroksella otettiin "veneen vetoa". Meillä homma on vielä niin alussa, että liike menee suunnilleen näin: veneessä oleva avustaja hetsaa Reimaa köydenpätkällä rantavedessä, vene soudetaan matkan x päähän, Reima vapautetaan rannalta, se uiskentelee paatille, jossa avustaja houkuttelee sitä köydellä, Rei ottaa köyden messiin, ja ui takaisin köyden kanssa rantaan, jossa on tsembalot.
Aluksi tehtiin niin, että menin itse veneeseen, ja rannalle jäi avustaja odottamaan namien kanssa. Reima ui veneelle ok, mutta paluumatkalla vähän epäröintiä, että menenkö tuon oudon ihmisen luo, vai palaanko äiskän luo veneelle. Tätä tehtiin pari toistoa, avustaja oli tosi taitava kyllä hetsaamaan Reimaa, mutta köyden palautus rantaan oli silti vähän vajaa, Reima menetti intressin köyteen, kun huomasi avustajan köyden.
Vaihdettiin osia, ja jäin itse rannalle. Reima uiskenteli hienosti veneelle, ja otti köyden, vaikka veneessä olikin vieras tyyppi. Myös palautus onnistui paremmin, koska Reima ymmärsi paremmin leikin nimen. Jätettiin treenaus onnistuneeseen suoritukseen, Reiskalle jäi hyvä mieli, samoin ohjaajalle! Muut koirakot teki vielä kolmannen kierroksen vapaavalintaista treeniä, me jätettiin väliin, ja täytyy sanoa, että oli kyllä oikea ratkaisu, lähes kaikki koirat oli jo liian väsyneitä ja keskittymiskyky herpaantui.
Eilen saatiin Mulliksen markille superkoutsi, kun huijasin Maisan kylään superbileiden varjolla. Aloitettiin sitten illanvietto kevyesti parin tunnin aksatreeneillä, ohjauskuvioita molemmille lapsosille. Otettiin aina Ansa ensin, mikä oli aivan loistava ratkaisu: Ansa ei mikään järin nopea ole, eikä sen intoa(jota nyt ei alun perinkään kyllä kovin paljoa ole), saa tapettua ohjaajan jäätävillä mokilla ja niistä johtuvilla toistoilla. Ansa pompotteli vuorollaan onnellisesti nakkien perässä menemään, ohjaaja ehti keräillä kaikki jalat ja kädet mukaan touhuun, ja vasta sitten kentälle otettiin "treenikoira", sähäkämpi ja nopeampi Reipeettär. TOIMII!
Aloitettiin takaakierrolla. Koira putkeen ottamaan vauhtia, ja siitä hypylle takaakierto. Aluksi tuntui, että eihän tästä mitään tule, Ansalla oli tätsykebailut menossa höystettynä akuutilla nuuskimistarpeella, omat kädet ja jalat sojotti minne sattui, ja tuntui, että ei olisi koiraa koskaan ohjannutkaan ikinä mihinkään. Maisa kärsivällisesti neuvoi liikeratoja, katseen ja liikkeen fokusointia tiettyyn paikkaan, koiran mukaan ottamisen putkelta, ohjaaja ylös kumarasta, tai joustoa polvista(tää tulee olemaan hankalaa). Toistojen jälkeen saatiin vaan onnistumaan Apsun kanssa, ja vaihdoin Reimaan. Reiman kanssa oli samat alkujähmeydet, mutta vähän selkärangassa jo tuntumaa siitä, miten systeemin _pitäisi_ mennä. Reimalle laitettiin aluksi apupalkka siivekkeen taakse, että saatiin se irtoamaan. Reiman kanssa treenattiin takaakiertoa myös ihan vaan kahden siivekkeen ympärillä kahdeksikon muodossa. Nyt täytyy kyllä sanoa, että tuntui siltä, että koskaan en ole mm. kääntynyt mihinkään suuntaan, miten saattoikin olla niin vaikeaa miettiä oikeita askelia.. Toistoa toistoa ja lukemattomia "dinzidinzi"-mutinoita myöhemmin aloin hiffaamaan homman! Tätä täytyy käydä selvästi treenaamassa pian uudestaan, tai olen taas kääntymässä ihan väärin!
Papsu pääsi taas hommiin kisakatsomosta huutamasta(jännä juttu, että ei sitä kauheesti mitenkään sytytä aksailu, mutta auta armias, jos hänen korkeutensa laitetaan sivuun, ja treenataan REIMAN kanssa, sehän nyt vasta kamalaa onkin!). Teoriassa treenattiin vähän valssahteluja, mutta niistä ei sitten sen enempää. Siirryttiin pakkovalssiin(tän termi piti Maisalta varmistaa, en opi näitä mm. ikinä). Koira odottamaan, merkkaus(palkka), toisella kädellä ohjaus esteen yli, ja palkka. Aivoihin sattui, mutta kyllä se saatiin toimimaan. Reimalle samaa settiä, sillä merkkauspalkkana lelu, seuraavaksi Maisa heitti lelun esteen toisella puolella palkaksi(koska ohjaajalle lelun vaihto kädestä toiseen oli aika suuri urheilusuoritus siinä pyörytyksessä!), ja lopulta otettiin pakkovalssi-valssi, jossa vasta pyörryttikin! Mulle on selvästi toinen puoli paljon haastavampi kuin toinen, ja helposti tulee itse puuhastellessa tehtyä vaan helpomman puolen juttuja, tosi hyvä, että oli joku piiskaamassa treenaamaan molempia puolia, kakkostreenien jälkeen alkoi jo huomattavasti helpottaa! Ja koska Mulliksella myös häiriöt ovat erikoisia, päätti navettakissa Muori osallistua myös treeneihin! Muorihan rrrrakastaa koiria, eikä siis lähde karkuun laisinkaan. Aluksi se malttoi pysyä Apsun kanssa reunalla hengailemassa, mutta lopulta päätti osallistua myös pakkovalssitreeneihin, ja se oli pakko poistaa kentältä. PariKIN kertaa.
Vielä viimeiseksi molemmille koirille putki-hyppy-hyppy, ja putken jälkeen a)valssi, b)takaaleikkaus. Saatiin molemmille mupeille, ja ohjaajille, hyvä fiilis, ja mahtavat loppuleikit. Jopa Ansa leikki suorastaan raivoisasti skinneezilla, ja palautti lelua käteen! Sillä oli selvästi kivaa:)
Seuraavana päivänä, niiden luvattujen megabailujen jälkeen, palasimme urhoollisesti kentälle. Vuorossa keppejä ja kontaktia. Kepeissä verkot myös Apsulla, joka niitä ei ole tainnut kokeillakaan kuin kerran-pari. Aloitettiin ihan perussetillä, keppejä molemmin puolin lähetettynä. Ansalla käytettiin ensimmäisessä välissä namialustaa, koska ei se oikein osannut hakea keppien alkua. Siirryttiin ottamaan keppejä eri tavoilla: meikä jää taakse, meikä juoksee edellä, meikä irtoaa sivulle. Tätä täytyy muistaa treenata, että koiralle kaikki on "normaalia" myös jatkossa. Reiman kanssa hyvin pitkälti samaa settiä, tosin se hakee aloituksen paremmin, joten alkupalkkaa ei tarvittu. Otettiin yksi verkko pois, aluksi oli rynnimistä palkkaa kohti, mutta saatiin sekin toimimaan. Reima rrrrakastaa keppejä, joten sillä oli HAUSKAA!
Otettiin seuraavaksi kontaktia A:lla Ansalle. Tekniikka hyvin sama, mitä ollaan keväällä Reiman kanssa treenailtu. Apsulle nameja piti tarjota melko nopsaan tahtiin alustalle(OTA käsky), eikä se ihan hiffannut lentävää namia lopuksi vapautuksen(JES!) jälkeen. Kokeiltiin myös namikippoa, eka kerta ok, toisella kerralla yritti rynniä suoraan sinne. Voi Apsua ja sen ahneutta. Reimalle sama setti, tosin sille vähän pidemmät välit namien välillä, ja vapautuspalkkana oravaskinneez. Lopuksi palkkasin sitä itse, ja Maisa heitti loppupalkan, kun multa se ei jotenkin luonnistunut enää siinä pyörrityksestä:D Etenemisohjeiksi namien välillä ohjaaja pystyyn, askel sinne tai tänne, kauempaa lähetys käskyllä "OTA" jne. Hyvää matskua tulevaisuuteen!
Lopuksi vielä lisää pujottelua molemmille. Apsullekin otettiin verkko välistä pois, ja otettiin kauempaa lähetyksiä yms. Lopuksi vielä molemmin puolin hyvän mielen loppupujottelut, että koiralle jäisi positiivinen mieli: "vitsi mä osasin ton jutun", mieluummin kuin uusi, vaikea asia: "vitsi, jotain mä osasin, mut mitähän se oli!" Tätä en olekaan tullut ajatelleeksi, täytyy ottaa käyttöön, eikä lopettaa aina siihen pisimpään rataan/hankalimpaan juttuun!
Reimalle myös samaa settiä, ja lisäksi lähetyksiä vähän kaikista eri kulmista. Aika hienosti se osasi hakea alun kaikista suunnista, suoraan vasemmalta sivulta aiheutti vähän päänvaivaa, mutta siihenkin saatiin hyvä ohjausvinkki(kuonon "veto" ekasta välistä), ja saatiin toimimaan. Reimalla oli huippukivaa, lopuksi sillekin suhteellisen helpot suoritukset molemmin puolin, ja ruhtinaallinen palkkaus maaoravalla. Ohjaaja oli aavistuksen nuupahtanut, mutta erittäin onnellinen treeneistä, kiitoksia vielä kerran!:) Tästä on hyvä jatkaa, enää ei ole epävarma "Kumpa en tappaisi koiran motivaatiota" olo, kun kentälle menee!(ainakaan siis hetkeen..)
Niin ja illalla käytiin vielä muppejen ja Figo-kääpiöpilsnerin, 1v, kanssa lenkkeilemässä(Muori-kissa oli tietysti mukana myös!). Olen kauheasti jännittänyt, miten Reima suhtautuu toisiin uroksiin, en tiedä, jostain vaan keksin, että siitä on tullut räyhä tämän maalaistumiskauden aikana. No ei ollut tullut, Figon kanssa meni leikit hyvin yksiin edelleen!:)Postauksesta tuli tosi sekava, mutta lasketaan se nyt väsymyksen ja pienen kiireen piikkiin.
Vepetreenit jäi kerran väliin, koska olin Seinäjoella vapaapäiviä viettämässä. Tällä viikolla ajelin kohti isojoentien perämettiä kauhunsekaisin tuntein. Itse olin ollut koko päivän koiraan liittymättömistä syistä pahalla tuulella, koirat maalaistuneet porukoilla keskenään viikon, ja muutenkin jännitti, miten treenit menee. Aloitettiin veneestä hypyllä. Vene uitiin syvälle, ja suht kauas rannasta. Ensimmäisellä kerralla ei meillä soutajan kanssa ollut signaalit yhtään synkronoituna, enkä tajunnut huutaa koiralle tarpeeksi selvää käskyä. Hyppäsi kuitenkin, polskutteli tomerasti rantaan, ja leikki onskina pesukarhulla. Toisella toistolla meikä, soutaja, ja avustaja oltiin paremmin kartalla, Reima sai selvän käskyn, uiskenteli omaan piisamirottatyyliinsä, ja leikki onnellisesti. Koira autoon lepäilemään, ja muiden treeniä seuraamaan(retkijakkara on treeneissä aivan must!:D). Tällä kertaa pääsin soutelemaankin, hyvää treeniä ohjaajallekin siis!
Seuraavalla kierroksella otettiin "veneen vetoa". Meillä homma on vielä niin alussa, että liike menee suunnilleen näin: veneessä oleva avustaja hetsaa Reimaa köydenpätkällä rantavedessä, vene soudetaan matkan x päähän, Reima vapautetaan rannalta, se uiskentelee paatille, jossa avustaja houkuttelee sitä köydellä, Rei ottaa köyden messiin, ja ui takaisin köyden kanssa rantaan, jossa on tsembalot.
Aluksi tehtiin niin, että menin itse veneeseen, ja rannalle jäi avustaja odottamaan namien kanssa. Reima ui veneelle ok, mutta paluumatkalla vähän epäröintiä, että menenkö tuon oudon ihmisen luo, vai palaanko äiskän luo veneelle. Tätä tehtiin pari toistoa, avustaja oli tosi taitava kyllä hetsaamaan Reimaa, mutta köyden palautus rantaan oli silti vähän vajaa, Reima menetti intressin köyteen, kun huomasi avustajan köyden.
Vaihdettiin osia, ja jäin itse rannalle. Reima uiskenteli hienosti veneelle, ja otti köyden, vaikka veneessä olikin vieras tyyppi. Myös palautus onnistui paremmin, koska Reima ymmärsi paremmin leikin nimen. Jätettiin treenaus onnistuneeseen suoritukseen, Reiskalle jäi hyvä mieli, samoin ohjaajalle! Muut koirakot teki vielä kolmannen kierroksen vapaavalintaista treeniä, me jätettiin väliin, ja täytyy sanoa, että oli kyllä oikea ratkaisu, lähes kaikki koirat oli jo liian väsyneitä ja keskittymiskyky herpaantui.
Eilen saatiin Mulliksen markille superkoutsi, kun huijasin Maisan kylään superbileiden varjolla. Aloitettiin sitten illanvietto kevyesti parin tunnin aksatreeneillä, ohjauskuvioita molemmille lapsosille. Otettiin aina Ansa ensin, mikä oli aivan loistava ratkaisu: Ansa ei mikään järin nopea ole, eikä sen intoa(jota nyt ei alun perinkään kyllä kovin paljoa ole), saa tapettua ohjaajan jäätävillä mokilla ja niistä johtuvilla toistoilla. Ansa pompotteli vuorollaan onnellisesti nakkien perässä menemään, ohjaaja ehti keräillä kaikki jalat ja kädet mukaan touhuun, ja vasta sitten kentälle otettiin "treenikoira", sähäkämpi ja nopeampi Reipeettär. TOIMII!
Aloitettiin takaakierrolla. Koira putkeen ottamaan vauhtia, ja siitä hypylle takaakierto. Aluksi tuntui, että eihän tästä mitään tule, Ansalla oli tätsykebailut menossa höystettynä akuutilla nuuskimistarpeella, omat kädet ja jalat sojotti minne sattui, ja tuntui, että ei olisi koiraa koskaan ohjannutkaan ikinä mihinkään. Maisa kärsivällisesti neuvoi liikeratoja, katseen ja liikkeen fokusointia tiettyyn paikkaan, koiran mukaan ottamisen putkelta, ohjaaja ylös kumarasta, tai joustoa polvista(tää tulee olemaan hankalaa). Toistojen jälkeen saatiin vaan onnistumaan Apsun kanssa, ja vaihdoin Reimaan. Reiman kanssa oli samat alkujähmeydet, mutta vähän selkärangassa jo tuntumaa siitä, miten systeemin _pitäisi_ mennä. Reimalle laitettiin aluksi apupalkka siivekkeen taakse, että saatiin se irtoamaan. Reiman kanssa treenattiin takaakiertoa myös ihan vaan kahden siivekkeen ympärillä kahdeksikon muodossa. Nyt täytyy kyllä sanoa, että tuntui siltä, että koskaan en ole mm. kääntynyt mihinkään suuntaan, miten saattoikin olla niin vaikeaa miettiä oikeita askelia.. Toistoa toistoa ja lukemattomia "dinzidinzi"-mutinoita myöhemmin aloin hiffaamaan homman! Tätä täytyy käydä selvästi treenaamassa pian uudestaan, tai olen taas kääntymässä ihan väärin!
Papsu pääsi taas hommiin kisakatsomosta huutamasta(jännä juttu, että ei sitä kauheesti mitenkään sytytä aksailu, mutta auta armias, jos hänen korkeutensa laitetaan sivuun, ja treenataan REIMAN kanssa, sehän nyt vasta kamalaa onkin!). Teoriassa treenattiin vähän valssahteluja, mutta niistä ei sitten sen enempää. Siirryttiin pakkovalssiin(tän termi piti Maisalta varmistaa, en opi näitä mm. ikinä). Koira odottamaan, merkkaus(palkka), toisella kädellä ohjaus esteen yli, ja palkka. Aivoihin sattui, mutta kyllä se saatiin toimimaan. Reimalle samaa settiä, sillä merkkauspalkkana lelu, seuraavaksi Maisa heitti lelun esteen toisella puolella palkaksi(koska ohjaajalle lelun vaihto kädestä toiseen oli aika suuri urheilusuoritus siinä pyörytyksessä!), ja lopulta otettiin pakkovalssi-valssi, jossa vasta pyörryttikin! Mulle on selvästi toinen puoli paljon haastavampi kuin toinen, ja helposti tulee itse puuhastellessa tehtyä vaan helpomman puolen juttuja, tosi hyvä, että oli joku piiskaamassa treenaamaan molempia puolia, kakkostreenien jälkeen alkoi jo huomattavasti helpottaa! Ja koska Mulliksella myös häiriöt ovat erikoisia, päätti navettakissa Muori osallistua myös treeneihin! Muorihan rrrrakastaa koiria, eikä siis lähde karkuun laisinkaan. Aluksi se malttoi pysyä Apsun kanssa reunalla hengailemassa, mutta lopulta päätti osallistua myös pakkovalssitreeneihin, ja se oli pakko poistaa kentältä. PariKIN kertaa.
Vielä viimeiseksi molemmille koirille putki-hyppy-hyppy, ja putken jälkeen a)valssi, b)takaaleikkaus. Saatiin molemmille mupeille, ja ohjaajille, hyvä fiilis, ja mahtavat loppuleikit. Jopa Ansa leikki suorastaan raivoisasti skinneezilla, ja palautti lelua käteen! Sillä oli selvästi kivaa:)
Seuraavana päivänä, niiden luvattujen megabailujen jälkeen, palasimme urhoollisesti kentälle. Vuorossa keppejä ja kontaktia. Kepeissä verkot myös Apsulla, joka niitä ei ole tainnut kokeillakaan kuin kerran-pari. Aloitettiin ihan perussetillä, keppejä molemmin puolin lähetettynä. Ansalla käytettiin ensimmäisessä välissä namialustaa, koska ei se oikein osannut hakea keppien alkua. Siirryttiin ottamaan keppejä eri tavoilla: meikä jää taakse, meikä juoksee edellä, meikä irtoaa sivulle. Tätä täytyy muistaa treenata, että koiralle kaikki on "normaalia" myös jatkossa. Reiman kanssa hyvin pitkälti samaa settiä, tosin se hakee aloituksen paremmin, joten alkupalkkaa ei tarvittu. Otettiin yksi verkko pois, aluksi oli rynnimistä palkkaa kohti, mutta saatiin sekin toimimaan. Reima rrrrakastaa keppejä, joten sillä oli HAUSKAA!
Otettiin seuraavaksi kontaktia A:lla Ansalle. Tekniikka hyvin sama, mitä ollaan keväällä Reiman kanssa treenailtu. Apsulle nameja piti tarjota melko nopsaan tahtiin alustalle(OTA käsky), eikä se ihan hiffannut lentävää namia lopuksi vapautuksen(JES!) jälkeen. Kokeiltiin myös namikippoa, eka kerta ok, toisella kerralla yritti rynniä suoraan sinne. Voi Apsua ja sen ahneutta. Reimalle sama setti, tosin sille vähän pidemmät välit namien välillä, ja vapautuspalkkana oravaskinneez. Lopuksi palkkasin sitä itse, ja Maisa heitti loppupalkan, kun multa se ei jotenkin luonnistunut enää siinä pyörrityksestä:D Etenemisohjeiksi namien välillä ohjaaja pystyyn, askel sinne tai tänne, kauempaa lähetys käskyllä "OTA" jne. Hyvää matskua tulevaisuuteen!
Lopuksi vielä lisää pujottelua molemmille. Apsullekin otettiin verkko välistä pois, ja otettiin kauempaa lähetyksiä yms. Lopuksi vielä molemmin puolin hyvän mielen loppupujottelut, että koiralle jäisi positiivinen mieli: "vitsi mä osasin ton jutun", mieluummin kuin uusi, vaikea asia: "vitsi, jotain mä osasin, mut mitähän se oli!" Tätä en olekaan tullut ajatelleeksi, täytyy ottaa käyttöön, eikä lopettaa aina siihen pisimpään rataan/hankalimpaan juttuun!
Reimalle myös samaa settiä, ja lisäksi lähetyksiä vähän kaikista eri kulmista. Aika hienosti se osasi hakea alun kaikista suunnista, suoraan vasemmalta sivulta aiheutti vähän päänvaivaa, mutta siihenkin saatiin hyvä ohjausvinkki(kuonon "veto" ekasta välistä), ja saatiin toimimaan. Reimalla oli huippukivaa, lopuksi sillekin suhteellisen helpot suoritukset molemmin puolin, ja ruhtinaallinen palkkaus maaoravalla. Ohjaaja oli aavistuksen nuupahtanut, mutta erittäin onnellinen treeneistä, kiitoksia vielä kerran!:) Tästä on hyvä jatkaa, enää ei ole epävarma "Kumpa en tappaisi koiran motivaatiota" olo, kun kentälle menee!(ainakaan siis hetkeen..)
Niin ja illalla käytiin vielä muppejen ja Figo-kääpiöpilsnerin, 1v, kanssa lenkkeilemässä(Muori-kissa oli tietysti mukana myös!). Olen kauheasti jännittänyt, miten Reima suhtautuu toisiin uroksiin, en tiedä, jostain vaan keksin, että siitä on tullut räyhä tämän maalaistumiskauden aikana. No ei ollut tullut, Figon kanssa meni leikit hyvin yksiin edelleen!:)Postauksesta tuli tosi sekava, mutta lasketaan se nyt väsymyksen ja pienen kiireen piikkiin.
torstai 21. kesäkuuta 2012
Kesäpuuhasteluja
Taas on kirjoittelu vähän jäänyt, vaikka ollaan me kaikenlaista touhuttu! Aloitetaan nyt vaikka näyttelyrintamakuulumisilla: käytiin mätsärissä 29.5, Rei Peettär repäisi ollen isojen punaisten 1, ja BIS2!! Mimmi nappasi pakollisen palkintokuvan;)
Lauantaina 2.6 lähdettiin Reiman kanssa ajelemaan Seinäjoelta Kauhajoelle ryhmikseen, ilmeisesti molemmat väsyneinä edellisen illan valmistujaisjuhlista. Reima oli vielä toki ensimmäisenä kymmeneltä kehässä, ainut lapinkoira. Vaan kannatti herätä, poeka yllätti ollen NUO ERI1, SA, PU1, SERT, ROP!!! Woohooo, eka serti!! Tuomarina vielä Leni Finne, joka ei turhaan ERI:ä jakele;) Kyllä lämmitti mieltä. Käytiin vähän päikkäreillä asuntolalla, ja palattiin värjöttelemään sateeseen ryhmäkehiä varten. Siellä juostiin hieno kunniakierros ja poistuttiin kehästä ensimmäisten joukossa:D Arvostelu oli aivan nuormiehen näköinen:
"Oikeat mittasuhteet, sopiva luusto. Oikealinjainen ja hyvälinjainen(??) pää, hyvät silmät ja korvat. Hyvä eturinta, hieman pysty ja lyhyt olkavarsi. Oikeanmallinen rintakehä. Polvikulma voisi olla voimakkaampi. Riittävä askelpituus, melko ahdas takaa. Hyvä karva."
Sunnuntaina intoiltiin ja käytiin Lapuan mätsärissä, josta punainen nauha, ei sijoitusta. Seuraavan viikon sunnuntaina vielä Tuurin Miljoonakoira(jossa olin myös duunissa, ja mahdollisesti bongattavissa Tuuri-telkkusarjasta, huohhh....), jossa "vähän" enemmän lapinkoiria(uroksia joku reippa parikymmentä), tuloksena hienosti NUO ERI 2, SA. Jesh! Tuomari Mari Lackman kommentoi, että virheet ovat pieniä(korvat, ja häntä), ja että koira esitetään hyvin.*ylpis*
"1v9kk. Tyypiltään erinomainen. Lähes oikeailmeinen pää, hieman etunojaiset, pyöreäkärkiset korvat. Erinomainen ylälinja. Lyhyehkö häntä. Rungossa oikea malli ja tilavuus, mutta eturinta saa täyttyä. Pystyhkö olkavarsi. Erinomainen luuston vahvuus, tasapainoiset liikkeet."
Nojuu, se kauneuskilpailuista. Me aloitettiin ihan uusi lajivaltaus: vesipelastus!! Kauko ry järjesti muutama viikko takaperin soveltuvuustestin alkeiskurssille haluaville. Ajankohta oli karjakolle vähän haastava, ja kurvailin navetantuoksuisena Nissanilla kurvit suoriksi vetäen paikan päälle. Ajoissa olin! Testiin kuului kolme osa-aluetta: soutuveneen kyydissä istuminen, leikkiminen ja vedestä noutaminen, sekä luoksetulo rannassa olevassa veneestä. Soutureissulla Reima oli ihan khuul, vähän vilkuili, että kaikkeen sitä pieni lappalainen joutuukin, mutta ei ongelmaa. Leikki patukalla hienosti ja nouti sitä vedestä. Köydellä leikkimisestä ei innostunut ollenkaan, katsoi sitä vähän inhoten:D Luoksetulossa jäi ihan onnellisena istumaan vieraan sedän kanssa veneeseen, vielä onnellisemmin juoksi meikän luokse. Palkaksi tietysti pesukarhuleikit. Päästiin siis ryhmään!
Seuraavalla viikolla oli ensimmäiset treenit. Jälleen sama aikatauluongelma+ auto Seinäjoella, mutta onneksi pelastava enkeli Heidi lähti kyyditsemään! Työkiireiden takia en ollut köysileikkiä ehtinyt treenata ollenkaan, ja sen huomasi kyllä. Ensin otettiin veneestä hyppäämistä kahlaus- ja uintisyvyydessä. Reiman mielestä tää oli mahtava leikki, eikä se epäröinyt hypätä kaukanakaan rannasta. Seuraavaksi otettiin/yritettiin ottaa veneen vetämistä köydestä. Reima ei taaskaan innostunut märästä, hiekkaisesta köydestä. Vähän sentään leikki sillä jo maassa, ja vedessäkin nosti suuhun pari kertaa, vähän taisteli veneessä olleen avustajan kanssa, mutta aika blaah. Mieluummin laamaili vedessä ja näytti onnelliselta viileydestä.. Nyt meillä onkin parin viikon treenitauko, eli aikaa treenata köydellä, heinäkuussa näytetään kaikille! Aika hauskaa kyllä, että ryhmässä muut ovat: pari sakemannia, dobberi, rotikka, iso labbis. Ja sitten knääpiöpeettär, joka on vielä puolet pienempi, kun turkki kastuu:D
Agilitya ollaan treenailtu myös, nyt ei jaksa sen tarkempaa sepostusta laittaa(eikä ole Idan toivomaa videomateriaaliakaan;D), mutta yhdet treenit pidettiin Annan ja Marin kanssa, olipas mukavaa, kun oli treeniseuraa ja alustan vahtija! Muuten sitten olen keskenäni puuhastellut, eilen yritin jotain ohjaustouhujakin vähän muka ottaa, mutta nääh, ei se ihan mennyt niinku Strömsössä... Kepeillä meni vauhdikkaasti, ja otin pari kertaa niin, että kepeiltä jatkettiinkin suoraan pussille(yksi lemppariesteistä!), jonka jälkeen vasta palkka. Maisa on kovasti lupaillut meille jotain treeniä kehitellä, jos vaikka kehityttäisiinkin vähän.
Muuten ollaan vietetty lande-elämää K- ja Sjoella. Porukoilla Reima pysyy nykyään aika kivasti pihassa Nuutin kanssa irti, kunhan Ansa on kahlittuna(Asahan ottaa hatkat, ja vie Reiman mukanaan..). Kauhajoella ollaan lenkkeilty paljon Heidin lauman kanssa, otusten touhut menee hyvin yksiin, ja Reima on aivan in löööv seropisakemanni Nitaan, joka ei kauheasti nuoren miehen liehittelyjä arvosta;D Oikeanrotuismarkkinoilla Reimaa kohtaan on ollut kiinnostusta, muutama alustava kysely astumistouhuihin. Minen oikein tiedä, mitä tässä tekisi. Antaisiko nyt parille, ja jäisi odottelemaan, mitä niistä kasvaa, vai odottelisiko vielä vaikka vuoden. Vaikeita kysymyksiä. Onneksi sillä ei vielä ole silmätarkkia tehtynä, enkä aio sen kanssa mitään kiirettä pitää, katsellaan sen jälkeen tarkemmin.
"Oikeat mittasuhteet, sopiva luusto. Oikealinjainen ja hyvälinjainen(??) pää, hyvät silmät ja korvat. Hyvä eturinta, hieman pysty ja lyhyt olkavarsi. Oikeanmallinen rintakehä. Polvikulma voisi olla voimakkaampi. Riittävä askelpituus, melko ahdas takaa. Hyvä karva."
Sunnuntaina intoiltiin ja käytiin Lapuan mätsärissä, josta punainen nauha, ei sijoitusta. Seuraavan viikon sunnuntaina vielä Tuurin Miljoonakoira(jossa olin myös duunissa, ja mahdollisesti bongattavissa Tuuri-telkkusarjasta, huohhh....), jossa "vähän" enemmän lapinkoiria(uroksia joku reippa parikymmentä), tuloksena hienosti NUO ERI 2, SA. Jesh! Tuomari Mari Lackman kommentoi, että virheet ovat pieniä(korvat, ja häntä), ja että koira esitetään hyvin.*ylpis*
"1v9kk. Tyypiltään erinomainen. Lähes oikeailmeinen pää, hieman etunojaiset, pyöreäkärkiset korvat. Erinomainen ylälinja. Lyhyehkö häntä. Rungossa oikea malli ja tilavuus, mutta eturinta saa täyttyä. Pystyhkö olkavarsi. Erinomainen luuston vahvuus, tasapainoiset liikkeet."
Nojuu, se kauneuskilpailuista. Me aloitettiin ihan uusi lajivaltaus: vesipelastus!! Kauko ry järjesti muutama viikko takaperin soveltuvuustestin alkeiskurssille haluaville. Ajankohta oli karjakolle vähän haastava, ja kurvailin navetantuoksuisena Nissanilla kurvit suoriksi vetäen paikan päälle. Ajoissa olin! Testiin kuului kolme osa-aluetta: soutuveneen kyydissä istuminen, leikkiminen ja vedestä noutaminen, sekä luoksetulo rannassa olevassa veneestä. Soutureissulla Reima oli ihan khuul, vähän vilkuili, että kaikkeen sitä pieni lappalainen joutuukin, mutta ei ongelmaa. Leikki patukalla hienosti ja nouti sitä vedestä. Köydellä leikkimisestä ei innostunut ollenkaan, katsoi sitä vähän inhoten:D Luoksetulossa jäi ihan onnellisena istumaan vieraan sedän kanssa veneeseen, vielä onnellisemmin juoksi meikän luokse. Palkaksi tietysti pesukarhuleikit. Päästiin siis ryhmään!
Seuraavalla viikolla oli ensimmäiset treenit. Jälleen sama aikatauluongelma+ auto Seinäjoella, mutta onneksi pelastava enkeli Heidi lähti kyyditsemään! Työkiireiden takia en ollut köysileikkiä ehtinyt treenata ollenkaan, ja sen huomasi kyllä. Ensin otettiin veneestä hyppäämistä kahlaus- ja uintisyvyydessä. Reiman mielestä tää oli mahtava leikki, eikä se epäröinyt hypätä kaukanakaan rannasta. Seuraavaksi otettiin/yritettiin ottaa veneen vetämistä köydestä. Reima ei taaskaan innostunut märästä, hiekkaisesta köydestä. Vähän sentään leikki sillä jo maassa, ja vedessäkin nosti suuhun pari kertaa, vähän taisteli veneessä olleen avustajan kanssa, mutta aika blaah. Mieluummin laamaili vedessä ja näytti onnelliselta viileydestä.. Nyt meillä onkin parin viikon treenitauko, eli aikaa treenata köydellä, heinäkuussa näytetään kaikille! Aika hauskaa kyllä, että ryhmässä muut ovat: pari sakemannia, dobberi, rotikka, iso labbis. Ja sitten knääpiöpeettär, joka on vielä puolet pienempi, kun turkki kastuu:D
Agilitya ollaan treenailtu myös, nyt ei jaksa sen tarkempaa sepostusta laittaa(eikä ole Idan toivomaa videomateriaaliakaan;D), mutta yhdet treenit pidettiin Annan ja Marin kanssa, olipas mukavaa, kun oli treeniseuraa ja alustan vahtija! Muuten sitten olen keskenäni puuhastellut, eilen yritin jotain ohjaustouhujakin vähän muka ottaa, mutta nääh, ei se ihan mennyt niinku Strömsössä... Kepeillä meni vauhdikkaasti, ja otin pari kertaa niin, että kepeiltä jatkettiinkin suoraan pussille(yksi lemppariesteistä!), jonka jälkeen vasta palkka. Maisa on kovasti lupaillut meille jotain treeniä kehitellä, jos vaikka kehityttäisiinkin vähän.
Muuten ollaan vietetty lande-elämää K- ja Sjoella. Porukoilla Reima pysyy nykyään aika kivasti pihassa Nuutin kanssa irti, kunhan Ansa on kahlittuna(Asahan ottaa hatkat, ja vie Reiman mukanaan..). Kauhajoella ollaan lenkkeilty paljon Heidin lauman kanssa, otusten touhut menee hyvin yksiin, ja Reima on aivan in löööv seropisakemanni Nitaan, joka ei kauheasti nuoren miehen liehittelyjä arvosta;D Oikeanrotuismarkkinoilla Reimaa kohtaan on ollut kiinnostusta, muutama alustava kysely astumistouhuihin. Minen oikein tiedä, mitä tässä tekisi. Antaisiko nyt parille, ja jäisi odottelemaan, mitä niistä kasvaa, vai odottelisiko vielä vaikka vuoden. Vaikeita kysymyksiä. Onneksi sillä ei vielä ole silmätarkkia tehtynä, enkä aio sen kanssa mitään kiirettä pitää, katsellaan sen jälkeen tarkemmin.
maanantai 28. toukokuuta 2012
Jaksaa aksaa!
Kun nyt kerran innostuin niin treenaillaan sitten vähän joka päivä! Tänään kutkutti verkkojen testailu, sen takia näin tiuhaa treeniä, huomenna pidetään kyllä vapaapv, ja lähetään mätsäröimään. Lauantaina tulossa Kauhajoen ryhmis, ja Reima on ainut slk, kaikkea sitä!
No asiaan. Apsu pääsi jälleen ensin. Papsulin kanssa tehtiin rengas-putki-hyppy(putkeen nähden vähän sivussa)-sarjaa. Rengas oli vähän hakusessa, mutta muuten Papsu touhotti innolla esteet. Sitten testattiin pussia. Ansan kanssa on hauskaa treenata, kun en oikein muista, mitä se osaa, ja mitä ei. Niinpä nuo "harvinaisemmat" esteet ovat melko mysteereitä:D Pussi meni oikein mallikkaasti, tosin Apsu veti pussia aina sivulle mua kohti, kun juoksin vierellä. Se jopa oppi hakemaan targettia! Päätin sitten kokeilla keinuakin, kun se niin kutsuvasti kentän keskellä odotti, ja tiesin, että ei Ansalle nyt oikein mitään traumojakaan voi saada aikaiseksi. Ensimmäinen testi meni ihan lentokeinuksi. Seuraavilla kerroilla ohjasin namilla ja laskin itse keinun, niin aivan nätisti meni.
Lopuksi otettiin tottistelua namialustapalkalla. Ansa jaksoi keskittyä ja pitää kontaktia, vaikka ei saanutkaan multa palkkaa, jes! Meno oli melkoisen lennokasta, mutta en sitten ryhtynyt toisen intotilaa laskemaan. Ansalla on kaksi vaihdetta: vedetään touhostiina, tai laama.
Reima joutui taas odottelemaan vuoroaan kuten perheen pienimmäiset yleensä. Otettiin ensin kepit(verkoilla!), ensimmäisellä kerralla pidin hihnassa, mutta kun homma oli selvästi jätkälle tuttu, niin päästin irti, ja otettiin muutama toisto. Sitten rengas-putki-settiä pari kertaa. Vaikeutettiin, hyppy-rengas-putki-hyppy(samainen vähän sivussa oleva). Rengas ei ihan hahmottunut tuolla keskellä, ja jätkä yritti ´sivuista läpi. Eli aika monta toistoa tehtiin, että saatiin pari nappisuoritusta. Toisaalta hyvä näin, Reima jaksoi hyvin toistoa toiston perään ja innolla teki loppuun asti! Eikä varastanut namialustalle, vaikka sinnepäin ohimennen aina vilkaisikin, että miten ihmeessähän tuon oikein saisi;) Sitten otettiin pari putki-pussi-pätkää, ne meni oikein mallikkaasti vauhdilla.
Lopuksi palattiin kepeille. Kiirehtijä kun olen, otin parin toiston jälkeen viimeisen välin verkon pois. Ei muutosta. Otin myös toisen välin verkon pois, tässä vähän epäröintiä, kyllä se pujotteli, eikä rynninyt välistä pois, mutta kaipasi paljon kannustusta ja eteni kovin hitaasti, eli ensi kerralla taas kaikki verkot paikoilleen!
Treenien jälkeen tehtiin vielä laitumella koiruuksien kanssa rento lenkki, kyllä maalla on mukavaa!
No asiaan. Apsu pääsi jälleen ensin. Papsulin kanssa tehtiin rengas-putki-hyppy(putkeen nähden vähän sivussa)-sarjaa. Rengas oli vähän hakusessa, mutta muuten Papsu touhotti innolla esteet. Sitten testattiin pussia. Ansan kanssa on hauskaa treenata, kun en oikein muista, mitä se osaa, ja mitä ei. Niinpä nuo "harvinaisemmat" esteet ovat melko mysteereitä:D Pussi meni oikein mallikkaasti, tosin Apsu veti pussia aina sivulle mua kohti, kun juoksin vierellä. Se jopa oppi hakemaan targettia! Päätin sitten kokeilla keinuakin, kun se niin kutsuvasti kentän keskellä odotti, ja tiesin, että ei Ansalle nyt oikein mitään traumojakaan voi saada aikaiseksi. Ensimmäinen testi meni ihan lentokeinuksi. Seuraavilla kerroilla ohjasin namilla ja laskin itse keinun, niin aivan nätisti meni.
Lopuksi otettiin tottistelua namialustapalkalla. Ansa jaksoi keskittyä ja pitää kontaktia, vaikka ei saanutkaan multa palkkaa, jes! Meno oli melkoisen lennokasta, mutta en sitten ryhtynyt toisen intotilaa laskemaan. Ansalla on kaksi vaihdetta: vedetään touhostiina, tai laama.
Reima joutui taas odottelemaan vuoroaan kuten perheen pienimmäiset yleensä. Otettiin ensin kepit(verkoilla!), ensimmäisellä kerralla pidin hihnassa, mutta kun homma oli selvästi jätkälle tuttu, niin päästin irti, ja otettiin muutama toisto. Sitten rengas-putki-settiä pari kertaa. Vaikeutettiin, hyppy-rengas-putki-hyppy(samainen vähän sivussa oleva). Rengas ei ihan hahmottunut tuolla keskellä, ja jätkä yritti ´sivuista läpi. Eli aika monta toistoa tehtiin, että saatiin pari nappisuoritusta. Toisaalta hyvä näin, Reima jaksoi hyvin toistoa toiston perään ja innolla teki loppuun asti! Eikä varastanut namialustalle, vaikka sinnepäin ohimennen aina vilkaisikin, että miten ihmeessähän tuon oikein saisi;) Sitten otettiin pari putki-pussi-pätkää, ne meni oikein mallikkaasti vauhdilla.
Lopuksi palattiin kepeille. Kiirehtijä kun olen, otin parin toiston jälkeen viimeisen välin verkon pois. Ei muutosta. Otin myös toisen välin verkon pois, tässä vähän epäröintiä, kyllä se pujotteli, eikä rynninyt välistä pois, mutta kaipasi paljon kannustusta ja eteni kovin hitaasti, eli ensi kerralla taas kaikki verkot paikoilleen!
Treenien jälkeen tehtiin vielä laitumella koiruuksien kanssa rento lenkki, kyllä maalla on mukavaa!
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Huh hellettä!
Kesä on viimein löytänyt Lakeudet. Mahtavasta lämpöaallosta huolimatta päätin, että nyt on ryhdistäydyttävä Reiman kanssa aksailussa. Pihassa on vapaasti käytettävä aksakenttä ihan välttävän kuntoisilla esteillä, ja koira viettää päivät häkissä kentän _vieressä_, tuskin se tuollei mitään uutta oppii ja kehittyy? Ainahan sitä voi toki kokeilla, mutta jos valittaisiin tää varmempi reitti kuiteskin. Sysäyksen tälle innolle sai aikaan se, että Päivi ja Ilse kävi eilen täällä pentumiitingissä ja otettiin pikku aksailut, ja sain Maijulta pujotteluun verkot lainaan, jipii! Maltti ei kuulemma niitä ihan ekalla viikolla tarvitse;)
Nojuu, otettiin tänään siis pikku treenit. Apsu pääsi tietysti tätiaksailemaan, hän tomerasti pompotteli esteitä vähän sinnepäin(esim. putkeen ei millään meinannut muka osua, mutta kun vähän kohotti ääntä niin kummasti putken suu löytyikin!). Se ei ole kauheasti targetin kanssa treenannut, ja olin ylpeä, että se ei varastanut suoraan alustalle, vaan malttoi seurata ohjaajaa(jolla ei ollut nameja). Treenattiin rengas-putki-hyppy-pätkää osissa ja yhdessä. Lopuksi pari kertaa A, mutta sitä ei sitten alettu hinkkaamaan sen kummemmin(vielä), vaikka aika läpijuoksuksi menikin. Tämä siis otettava projektiksi ainakin kesälle!
Reima-rassu joutui odottamaan reunalla, kun Aps pääsi ensin treenaamaan. Vähän hinisteli, mutta ei sen kummempaa. Omalla vuorollaan Reima ajatteli heti, että no minullapa on ASIAA, ja huomautin kyllä vauhdin yms vähenemisen uhallakin, että kyllä se olen minä joka käskyttää ja Reima joka hiljaa tottelee. Meni hyvin nopeasti(ja vähällä) perille. Otettiin ensin rengasta. Ensin ihan läheltä(koska ollut hankaluuksia hahmottamisessa), sitten vähän kauempaa, ja tadaa, hienosti meni, rengas oli hyvin hallussa! Sitten lisättiin 90kulmainen putki, ei ongelmaa. Sitten hyppy, tässä ensin hypystä ohi, olin asettanut esteen vähän huonoon paikkaan ja yritin vauhdista tehdä (taaksejättö?)puolenvaihdon ja olin auttamattomasti myöhässä. Siirsin estettä vähän järkevämpään paikkaan ja otettiin uusiksi pari kertaa, hienosti meni!
Sitten otettiin pussia ensimmäistä kertaa ihan omatoimisesti. Ei Reima kyseenalaistanut suljettua pussia ollenkaan, innolla pussiin vaan jeee ja kun namiakin löytyi niin sehän oli ihan huippua. Lopuksi otettiin koko setti, eli rengas, mutkaputki, hyppy ja pussi. Ensimmäisellä kerralla pussi meni huti, mutta toisella kerralla saatiin niin hyvä suoritus, että päätettiin treenit siihen, ja koirat pääsi vähän uiskentelemaan ja hengailemaan nurtsille.
Treeneistä jäi hyvä mieli ehdottomasti, Apsu oli mukavasti kuulolla, vaikka omaan tyyliinsä hössöttikin. Reima on kuin ihmeen kaupalla kehittynyt renkaan ja pussin kanssa, vaikka niitä ei pahemmin olla treenailtu. Ylpein olen kuitenkin siitä, että se keskittyi helteellä ihan mahtavasti, vaikka meidän kenttä on sellainen, että siellä on koirilla hankaluuksia keskittyä(jotkut valopäät käyttää kenttää koirien leikkiaitauksena, ja hajuja on sitten sen mukaan..). Vaan ei Reimaa pikku hajut haitanneet, hän oli Hommissa. Tästä on hyvä jatkaa!:)
Nojuu, otettiin tänään siis pikku treenit. Apsu pääsi tietysti tätiaksailemaan, hän tomerasti pompotteli esteitä vähän sinnepäin(esim. putkeen ei millään meinannut muka osua, mutta kun vähän kohotti ääntä niin kummasti putken suu löytyikin!). Se ei ole kauheasti targetin kanssa treenannut, ja olin ylpeä, että se ei varastanut suoraan alustalle, vaan malttoi seurata ohjaajaa(jolla ei ollut nameja). Treenattiin rengas-putki-hyppy-pätkää osissa ja yhdessä. Lopuksi pari kertaa A, mutta sitä ei sitten alettu hinkkaamaan sen kummemmin(vielä), vaikka aika läpijuoksuksi menikin. Tämä siis otettava projektiksi ainakin kesälle!
Reima-rassu joutui odottamaan reunalla, kun Aps pääsi ensin treenaamaan. Vähän hinisteli, mutta ei sen kummempaa. Omalla vuorollaan Reima ajatteli heti, että no minullapa on ASIAA, ja huomautin kyllä vauhdin yms vähenemisen uhallakin, että kyllä se olen minä joka käskyttää ja Reima joka hiljaa tottelee. Meni hyvin nopeasti(ja vähällä) perille. Otettiin ensin rengasta. Ensin ihan läheltä(koska ollut hankaluuksia hahmottamisessa), sitten vähän kauempaa, ja tadaa, hienosti meni, rengas oli hyvin hallussa! Sitten lisättiin 90kulmainen putki, ei ongelmaa. Sitten hyppy, tässä ensin hypystä ohi, olin asettanut esteen vähän huonoon paikkaan ja yritin vauhdista tehdä (taaksejättö?)puolenvaihdon ja olin auttamattomasti myöhässä. Siirsin estettä vähän järkevämpään paikkaan ja otettiin uusiksi pari kertaa, hienosti meni!
Sitten otettiin pussia ensimmäistä kertaa ihan omatoimisesti. Ei Reima kyseenalaistanut suljettua pussia ollenkaan, innolla pussiin vaan jeee ja kun namiakin löytyi niin sehän oli ihan huippua. Lopuksi otettiin koko setti, eli rengas, mutkaputki, hyppy ja pussi. Ensimmäisellä kerralla pussi meni huti, mutta toisella kerralla saatiin niin hyvä suoritus, että päätettiin treenit siihen, ja koirat pääsi vähän uiskentelemaan ja hengailemaan nurtsille.
Treeneistä jäi hyvä mieli ehdottomasti, Apsu oli mukavasti kuulolla, vaikka omaan tyyliinsä hössöttikin. Reima on kuin ihmeen kaupalla kehittynyt renkaan ja pussin kanssa, vaikka niitä ei pahemmin olla treenailtu. Ylpein olen kuitenkin siitä, että se keskittyi helteellä ihan mahtavasti, vaikka meidän kenttä on sellainen, että siellä on koirilla hankaluuksia keskittyä(jotkut valopäät käyttää kenttää koirien leikkiaitauksena, ja hajuja on sitten sen mukaan..). Vaan ei Reimaa pikku hajut haitanneet, hän oli Hommissa. Tästä on hyvä jatkaa!:)
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Aksa 7.-kevään viimeinen
Noniin, nyt on luvassa niitä luvattuja koottuja selityksiäkin!!
Jos hihnanjatke on a)hankkinut koko viikonlopun maksakirroosia, b)siinä samalla treenannut sydänlihaksen kestävyyttä urheilemalla c)torkkunut pari tuntia/per yö d)lähtee muutaman tunnin unien jälkeen aamulla ajamaan Helsinkiin e)on koko päivän menossa, niin VOISI ihan oman harkintakyvyn mukaan miettiä, kannattaako lähteä enää illalla treenaamaan yhtään mitään.
No mepä lähdettiin. Saavuttiin hallille myöhässä, niin alkuverkkalenkkikin kutistui kolmeen minuuttiin(toki kotosalla oltiin reippailtu ennen kyytiä, mutta silti). Hallilla oli viimeisen kerran kunniaksi mukavasti porukkaa: peräti seitsemän henkeä!
Otettiin vähän eri systeemillä: kahdeksan esteen rata, joka koostui hyppy-muuri-hyppy-mutkaputki-hyppy-hyppy-suoraputki-hyppy. Tätä tehtiin taitotason mukaan pätkissä, ja kokeneemmat sitten koko hoidonkin. Ilmoittauduin ensimmäiseksi treenaamaan(fail). Ensin suoralla hyppy-muuri-hyppy-fiksailua, tää meni vielä ihan ok, mutta tiedostin oman kuolevaisuuteni ja jotenkin fiilis oli itsellä vähän nuutunut.. Seuraavaksi mutkaputki-hyppy-fiksailua, tässä Reima alkoi kuikuilla muualle, ja kerran yritti rynniä putken takana odottaneen Ilsen luo. Pysähtyi kyllä taas karjahduksesta, mutta sekin sitten vaan kiristi omistajan hermoja.. Lopuksi hyppy-putki-hyppy-suoraa, kyllä me tässäkin saatiin onnistumisia, mutta Reima oli jotenkin levottomalla tuulella: pälyili muualle, ei ollut ihan täysillä mukana(no kenenköhän syytä olisi..) ja haukahteli paljon. Ei nyt mitenkään mieltäylentävä treeni, ihan vaan koska tietää, että me _pystytään_ parempaan.
Sitten mentiinkin sivulle seurailemaan muiden suorituksia, ja vähän vaan lässyttelin 8vk vanhalle Torstitoopermanni-turistille. Se oli mun sylissäkin, YÄK!<3 Jos jotain positiivista, niin Reima odotteli ihan nätisti sivulla.
Jossain välissä käytiin sivummalla Tuulikin kanssa treenaamassa pussia. Ensin niin, että Tuulikki piti pussia ihan vähän auki, sitten niin, ettei sitä pidetty enää ollenkaan. Ok. Mutta kun yritettiin yhdistää suoralla hyppy-pussi, Reiman putkiaivot eivät vaan tajunneet, eivät niin mitenkään päin. No saatiin me onnistuminenkin niin, että Tuulikki piti pussia auki, ja lopulta helpotettiin treeniä niin, että Reima juoksi pelkästään (umpi)pussin läpi. Tässä keskittyminen oli jo parempaa molemmilla, Reima ei huutanut ja oli ihan eri lailla kuulolla. Siirryttiin ihan tyytyväisinä sivulle seuraamaan lopputreenejä.
Ehdottomasti treenien huippuhetki oli siis TORSTI <3
Nämä olivatkin kevään viimeiset AKK:n treenit(no onhan meillä ensi viikollekin varaus, mutta eiköhän kaikki ole maksaansa rääkkäämässä siinä vaiheessa..), keväästä kokonaisuudessaan jäi kyllä erittäin hyvä fiilis!:) Porukka oli mahtavaa, vaikka muutama jättäytyikin heti aluksi pois, ja muutamaa näkyi vaan silloin tällöin. Meille muodostui kuitenkin hyvä "ydinjengi", jotka kävivät treeneissä, ja koirissa näkyi kyllä huimaa kehitystä! Treeneihin on aina ollut myöhäisestä ajankohdasta huolimatta kiva lähteä, ja joka kerta(no okei nyt ei niiiiiiin) on ollut tosi hyvä fiilis treenien jälkeen. Syksyä odottelen siis innolla, ja kesälläkin käytössä on aksakenttä asumuksen pihassa, eli tavoitteena on kyllä Reiman kanssa jatkaa kesällä jo opittuja asioita, ja mahdollisesti etäkoutsi-Maisan kanssa kehittyä uusissa asioissa. Tämä siis ei jää tähän;)
Jos hihnanjatke on a)hankkinut koko viikonlopun maksakirroosia, b)siinä samalla treenannut sydänlihaksen kestävyyttä urheilemalla c)torkkunut pari tuntia/per yö d)lähtee muutaman tunnin unien jälkeen aamulla ajamaan Helsinkiin e)on koko päivän menossa, niin VOISI ihan oman harkintakyvyn mukaan miettiä, kannattaako lähteä enää illalla treenaamaan yhtään mitään.
No mepä lähdettiin. Saavuttiin hallille myöhässä, niin alkuverkkalenkkikin kutistui kolmeen minuuttiin(toki kotosalla oltiin reippailtu ennen kyytiä, mutta silti). Hallilla oli viimeisen kerran kunniaksi mukavasti porukkaa: peräti seitsemän henkeä!
Otettiin vähän eri systeemillä: kahdeksan esteen rata, joka koostui hyppy-muuri-hyppy-mutkaputki-hyppy-hyppy-suoraputki-hyppy. Tätä tehtiin taitotason mukaan pätkissä, ja kokeneemmat sitten koko hoidonkin. Ilmoittauduin ensimmäiseksi treenaamaan(fail). Ensin suoralla hyppy-muuri-hyppy-fiksailua, tää meni vielä ihan ok, mutta tiedostin oman kuolevaisuuteni ja jotenkin fiilis oli itsellä vähän nuutunut.. Seuraavaksi mutkaputki-hyppy-fiksailua, tässä Reima alkoi kuikuilla muualle, ja kerran yritti rynniä putken takana odottaneen Ilsen luo. Pysähtyi kyllä taas karjahduksesta, mutta sekin sitten vaan kiristi omistajan hermoja.. Lopuksi hyppy-putki-hyppy-suoraa, kyllä me tässäkin saatiin onnistumisia, mutta Reima oli jotenkin levottomalla tuulella: pälyili muualle, ei ollut ihan täysillä mukana(no kenenköhän syytä olisi..) ja haukahteli paljon. Ei nyt mitenkään mieltäylentävä treeni, ihan vaan koska tietää, että me _pystytään_ parempaan.
Sitten mentiinkin sivulle seurailemaan muiden suorituksia, ja vähän vaan lässyttelin 8vk vanhalle Torstitoopermanni-turistille. Se oli mun sylissäkin, YÄK!<3 Jos jotain positiivista, niin Reima odotteli ihan nätisti sivulla.
Jossain välissä käytiin sivummalla Tuulikin kanssa treenaamassa pussia. Ensin niin, että Tuulikki piti pussia ihan vähän auki, sitten niin, ettei sitä pidetty enää ollenkaan. Ok. Mutta kun yritettiin yhdistää suoralla hyppy-pussi, Reiman putkiaivot eivät vaan tajunneet, eivät niin mitenkään päin. No saatiin me onnistuminenkin niin, että Tuulikki piti pussia auki, ja lopulta helpotettiin treeniä niin, että Reima juoksi pelkästään (umpi)pussin läpi. Tässä keskittyminen oli jo parempaa molemmilla, Reima ei huutanut ja oli ihan eri lailla kuulolla. Siirryttiin ihan tyytyväisinä sivulle seuraamaan lopputreenejä.
Ehdottomasti treenien huippuhetki oli siis TORSTI <3
Nämä olivatkin kevään viimeiset AKK:n treenit(no onhan meillä ensi viikollekin varaus, mutta eiköhän kaikki ole maksaansa rääkkäämässä siinä vaiheessa..), keväästä kokonaisuudessaan jäi kyllä erittäin hyvä fiilis!:) Porukka oli mahtavaa, vaikka muutama jättäytyikin heti aluksi pois, ja muutamaa näkyi vaan silloin tällöin. Meille muodostui kuitenkin hyvä "ydinjengi", jotka kävivät treeneissä, ja koirissa näkyi kyllä huimaa kehitystä! Treeneihin on aina ollut myöhäisestä ajankohdasta huolimatta kiva lähteä, ja joka kerta(no okei nyt ei niiiiiiin) on ollut tosi hyvä fiilis treenien jälkeen. Syksyä odottelen siis innolla, ja kesälläkin käytössä on aksakenttä asumuksen pihassa, eli tavoitteena on kyllä Reiman kanssa jatkaa kesällä jo opittuja asioita, ja mahdollisesti etäkoutsi-Maisan kanssa kehittyä uusissa asioissa. Tämä siis ei jää tähän;)
maanantai 16. huhtikuuta 2012
Aksa 6.
Jes, viikon tauon jälkeen päästiin mukaan treeneihin!:) No innostus laantui tuossa vähän ennen Salkkareita, kun perinteinen maanantainuutumus iski. Sitkeästi silti kamat mukaan ja koiran kanssa ulkoilemaan.
Tällä kertaa meitä olikin tosi vähän(taas..), minä ja Tuulikki ja Ella. Alkaa pikkuhiljaa mietityttämään hallivuoron tulevaisuus. Syksylle vuoro on "luvattu", mutta mitä käy vuodenvaihteessa, kun johtis vaihtuu, eikä uudessa johtiksessa välttämättä ole ketään koiraintoilijaa. Ei hätää, puimme Tuulikin kanssa jo vähän uusia juonia, mutta niistä mahdollisesti lisää myöhemmin;)
Aloitettiin Reimarin kanssa aivan uudella jutulla: radan pätkällä. Yhdellä sivulla kaksi aitaa, ysikymppi mutkan jälkeen putki(suht suora), ja ysikympin jälkeen vielä kolmas aita. Ja ennen putkea ohjauspuolen vaihto valssin avulla. HUI. Ensimmäisellä kerralla aliarvioin koiran nopeuden täysin, ja se oli jo kohdalla, kun aloin harkitsemaan hypähdystä toiselle puolelle, joten jätin kuviot niikseen ja ohjasin "väärältä" puolelta putkeen, vielä ei otettu viimeistä hyppyä. Namipalkka jee.
Seuraavalla kerralla kipitin aitojen toiselle puolelle jo valmiiksi, tein hypähdyksen toiselle puolelle ja jokseenkin ihmeen kaupalla sain koiran ohjattua putkeen! Seuraavalla kerralla jäin liikaa toisen aidan eteen, ja Reima lähti oikaisemaan suoraan kohti putkea. Sitten saatiin onnistuminen, ja palkka lelulla(Tuulikki-raukka "Miten tän saa irti, mikä se käsky oli???":D).
Lisättiin vähän vaikeusastetta ja otettiin kolmaskin hyppy mukaan. Ensimmäinen ohjaus ihan päin prinkkalaa, putkeen asti ok, mutta siitä juoksin itse melkein sitä viimeistä aitaa päin.. Vähän omien ajatusten kokoilua, ja mittasuhteiden hahmottamista, ja saatiin hienoja toistoja(puhun nyt siis koiran osalta, en tahtoisi nähdä välttämättä omaa suoritustani nauhalta..) pari. Yllättävää tässä oli ehdottomasti se, miten NOPEA tuo pieni pesukarhunomainen otus on sille päälle sattuessaan! Ei sitä ole yksittäisiä esteitä treenatessa oikein tajunnutkaan..
Välissä otettiin Timin kanssa samaa touhua, on kyllä opettavaista seurata toisten treenejä ja nähdä eri tavalla toimivia koiria!
Seuraavalla Reiman vuorolla otettiin A:n loppukontaktia. Nostin Peettärin kontaktin alkupäähän, kipikipi alustan luo, ja "koske"(no ei se siis koske, mutta seisoo siinä kuitenkin)->nami-treeniä ja vapautus. Tuulikin ideasta viimeiset kerrat niin, että vapautusnamin antava käsi oli jo valmiiksi ojossa, mikä harhautti Reimaa, mutta lisättiin alustalle nami->pysähtyi siihen odottelemaan nameja, loppuvapautus->vähän epävarmasti kohti vapautusnamia, mutta kuitenkin.
Perään otettiin pujottelua. Nyt parista välistä oltiin poistettu tuplaohjurit(okei niitä ei vaan löydetty tarpeeksi ehjiä..), ja hienosti meni silti! Ensimmäisellä kerralla yritti livahtaa(täysin epäloogiseen suuntaan, eli poispäin namialustasta) yhden ohjurin välistä pois, mutta sen jälkeen ei ongelmaa, kummaltakaan puolelta lähetettäessä. Hienoa!
Välissä treenailtiin Usvan kanssa radanpätkää, tipsuherranen oli tänään aivan erityisen sähäkällä ja taitavalla tuulella<3
Huhhuh, koska aikaa tuntui vain riittävän ja riittävän ja riittävän, otettiin seuraavaksi uudelleen samaa pikku radanpätkää. Kerran Reima taisi skipata toisen hypyn, muuten saatiin ihan nappisuorituksia, jee! Timin kanssa kertailtiin samaa touhua, ja loppuun otettiin vielä molemmille junnujätkille pikaiset rengastreenit.
Reima alkoi olla jo turhautunut, eikä meinannut malttaa odottaa käskyjä. "OLESINÄSIINÄHILJAANIINMINÄSUORITANTÄSSÄ!!!" tuntui jätkä yrittävän sanoa urpolle ohjaajalle. Pikku muistelua siitä, pitääkö lupaa malttaa odottaa, ja saatiin tässäkin onnistumisia, ja nyt selvästi hahmotti jo renkaan olinpaikan, eikä esim. yrittänyt sivusta rynniä läpi.
Treenit sinänsä menivät tosi hienosti, mutta en tiedä, jotenkin jäi itselle vähän valju olo. Iski masukipu puolivälissä treenejä, ja keskittyminen herpaantui ajoittain:D Opittiin kuitenkin paljon uutta, ja Reima oli tosi hyvällä vireellä matkassa! Se malttoi(enimmäkseen) odotella seinällä kauniisti hengaillen(eli haukkumatta), suoritti omia juttuja ihan sata lasissa, ja pysyi mahtavasti kontrollissa(psl tuo rengassähellys). Sai kehuja, kun edistyy niin nopeasti:) Yksi paha miinus treeneissä oli se, että typerä omistaja on unohtanut PESUKARHUN SEINÄJOELLE! Palkkautui tuo munkinsolmulelullakin, mutta selvästi pesukarhu on mieluisampi retuuteltava. Ensi treeneihin siis pesukarhu mukaan!:)
Ps. Tavattiin hallilla sukulaisiakin, kun Sinna-sisko treenaili hallin toisella kentällä.
Tällä kertaa meitä olikin tosi vähän(taas..), minä ja Tuulikki ja Ella. Alkaa pikkuhiljaa mietityttämään hallivuoron tulevaisuus. Syksylle vuoro on "luvattu", mutta mitä käy vuodenvaihteessa, kun johtis vaihtuu, eikä uudessa johtiksessa välttämättä ole ketään koiraintoilijaa. Ei hätää, puimme Tuulikin kanssa jo vähän uusia juonia, mutta niistä mahdollisesti lisää myöhemmin;)
Aloitettiin Reimarin kanssa aivan uudella jutulla: radan pätkällä. Yhdellä sivulla kaksi aitaa, ysikymppi mutkan jälkeen putki(suht suora), ja ysikympin jälkeen vielä kolmas aita. Ja ennen putkea ohjauspuolen vaihto valssin avulla. HUI. Ensimmäisellä kerralla aliarvioin koiran nopeuden täysin, ja se oli jo kohdalla, kun aloin harkitsemaan hypähdystä toiselle puolelle, joten jätin kuviot niikseen ja ohjasin "väärältä" puolelta putkeen, vielä ei otettu viimeistä hyppyä. Namipalkka jee.
Seuraavalla kerralla kipitin aitojen toiselle puolelle jo valmiiksi, tein hypähdyksen toiselle puolelle ja jokseenkin ihmeen kaupalla sain koiran ohjattua putkeen! Seuraavalla kerralla jäin liikaa toisen aidan eteen, ja Reima lähti oikaisemaan suoraan kohti putkea. Sitten saatiin onnistuminen, ja palkka lelulla(Tuulikki-raukka "Miten tän saa irti, mikä se käsky oli???":D).
Lisättiin vähän vaikeusastetta ja otettiin kolmaskin hyppy mukaan. Ensimmäinen ohjaus ihan päin prinkkalaa, putkeen asti ok, mutta siitä juoksin itse melkein sitä viimeistä aitaa päin.. Vähän omien ajatusten kokoilua, ja mittasuhteiden hahmottamista, ja saatiin hienoja toistoja(puhun nyt siis koiran osalta, en tahtoisi nähdä välttämättä omaa suoritustani nauhalta..) pari. Yllättävää tässä oli ehdottomasti se, miten NOPEA tuo pieni pesukarhunomainen otus on sille päälle sattuessaan! Ei sitä ole yksittäisiä esteitä treenatessa oikein tajunnutkaan..
Välissä otettiin Timin kanssa samaa touhua, on kyllä opettavaista seurata toisten treenejä ja nähdä eri tavalla toimivia koiria!
Seuraavalla Reiman vuorolla otettiin A:n loppukontaktia. Nostin Peettärin kontaktin alkupäähän, kipikipi alustan luo, ja "koske"(no ei se siis koske, mutta seisoo siinä kuitenkin)->nami-treeniä ja vapautus. Tuulikin ideasta viimeiset kerrat niin, että vapautusnamin antava käsi oli jo valmiiksi ojossa, mikä harhautti Reimaa, mutta lisättiin alustalle nami->pysähtyi siihen odottelemaan nameja, loppuvapautus->vähän epävarmasti kohti vapautusnamia, mutta kuitenkin.
Perään otettiin pujottelua. Nyt parista välistä oltiin poistettu tuplaohjurit(okei niitä ei vaan löydetty tarpeeksi ehjiä..), ja hienosti meni silti! Ensimmäisellä kerralla yritti livahtaa(täysin epäloogiseen suuntaan, eli poispäin namialustasta) yhden ohjurin välistä pois, mutta sen jälkeen ei ongelmaa, kummaltakaan puolelta lähetettäessä. Hienoa!
Välissä treenailtiin Usvan kanssa radanpätkää, tipsuherranen oli tänään aivan erityisen sähäkällä ja taitavalla tuulella<3
Huhhuh, koska aikaa tuntui vain riittävän ja riittävän ja riittävän, otettiin seuraavaksi uudelleen samaa pikku radanpätkää. Kerran Reima taisi skipata toisen hypyn, muuten saatiin ihan nappisuorituksia, jee! Timin kanssa kertailtiin samaa touhua, ja loppuun otettiin vielä molemmille junnujätkille pikaiset rengastreenit.
Reima alkoi olla jo turhautunut, eikä meinannut malttaa odottaa käskyjä. "OLESINÄSIINÄHILJAANIINMINÄSUORITANTÄSSÄ!!!" tuntui jätkä yrittävän sanoa urpolle ohjaajalle. Pikku muistelua siitä, pitääkö lupaa malttaa odottaa, ja saatiin tässäkin onnistumisia, ja nyt selvästi hahmotti jo renkaan olinpaikan, eikä esim. yrittänyt sivusta rynniä läpi.
Treenit sinänsä menivät tosi hienosti, mutta en tiedä, jotenkin jäi itselle vähän valju olo. Iski masukipu puolivälissä treenejä, ja keskittyminen herpaantui ajoittain:D Opittiin kuitenkin paljon uutta, ja Reima oli tosi hyvällä vireellä matkassa! Se malttoi(enimmäkseen) odotella seinällä kauniisti hengaillen(eli haukkumatta), suoritti omia juttuja ihan sata lasissa, ja pysyi mahtavasti kontrollissa(psl tuo rengassähellys). Sai kehuja, kun edistyy niin nopeasti:) Yksi paha miinus treeneissä oli se, että typerä omistaja on unohtanut PESUKARHUN SEINÄJOELLE! Palkkautui tuo munkinsolmulelullakin, mutta selvästi pesukarhu on mieluisampi retuuteltava. Ensi treeneihin siis pesukarhu mukaan!:)
Ps. Tavattiin hallilla sukulaisiakin, kun Sinna-sisko treenaili hallin toisella kentällä.
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Aksa nro. 5
Ja niin tuli taas maanantai, ja aksatreenien aika. Tällä kertaa Hakkilassa mukana kuusi ihmistä, ja yhdeksän koiruutta. Jotenkin meni taas hyvin niin, että oli kolme kokenutta, ja kolme aloittelevaa paikalla, joten pariuduttiin kätevästi, me puuhailtiin Tuulikin, Timin, ja Usvan kanssa.
Aloitettiin Reiman kanssa uudella esteellä, pituudella. Tässä oli härdelliä, kun Ilse suoritti pussia vieressä, mutta Rei jaksoi ihanasti keskittyä silti omaan juttuun. Ei juuri ongelmaa, ensin menin vierellä, sitten jäin itse seisomaan. Noottia tuli siitä, että Reima varmistaa kauheasti multa, eikä ole tarpeeksi kiintynyt namialustaansa. Sitä vahvistavia treenejä siis paljon kotona!
Seuraavaksi mentiin puomille. Tehtiin samaa harjoitusta kuin parilla viime kerralla(Maijulle huomautuksena, että nyt vapautus-käskyn jälkeen Tuulikilta tuli edestä nami/heitettiin nami). Reima alkoi olla aika liekeissä, ja pari kertaa yritti hätäillä puomilta puoliksi pois hypäten. Saatiin kuitenkin onnistuneita suorituksiakin, ja jätkä tykkää hommasta kyllä kovasti! Tässä tuli vähän naapuri morjenstamaan ja Reiman nameja kärkkymään yllättäen, mutta Petskulla oli niin kesken naminsyönnit, että ei se edes huomannut karkulaista. Putkiaivoista siis on hyötyäkin!
Tuulikin kanssa puhuttiin siitä, pitäisikö puomilla käyttää nokkimista kuitenkin, mutta päätettiin nyt toistaiseksi jatkaa näin, jos Reima tuntuu hiffaavan homman idean ilmankin.
Reima joutui hengailemaan seinään(tällä kertaa yltyi vaan kerran haukkukuoroon mukaan, ja silloinkin hiljeni kun kävin vähän ojentamassa..), ja otettiin Timin kanssa A:n kontaktia, sekä pituutta. Timbani oli taitava aksashelttinen kyllä, eipä siinä ihmeempiä.
Tauon jälkeen otettiin Reiman kanssa rengasta. Vähän oli taas mietinnässä, mistä kolosta pitikään mennä, mutta kerran ohjasin, ja sen jälkeen ei ollut enää ongelmaa. Keskusteltiin Tuulikin kanssa siitä, että Reima pitää paljon katsekontaktia minuun, mikä ei aksassa kauhean sillei kannattavaa ole. Todettiin että lisää vaan namialustatreeniä siis paljon!
Seuraavaksi lähestyttiin meidän tähän astisista jutuista hankalinta: mutkaputkea. Ensin putkessa oli vain loiva mutka. Aluksi ohjaus putkeen ei onnistunut, vaan Reima pyörähti suulta takaisin ja pyrki namialustalle(Jaaaaaa nytte sitte yhtäkkiä muistiki taas sen..). No neuvoksi kauempaa ohjaus putkeen, ja sehän toimi, kun oma liikeratani oli jotenkin järkevämpi. Tämän jälkeen ei enää ongelmaa ollutkaan. Putkeen ja putkeen ja putkeen vaan. Lisättiin kurvia, ei vaikutusta. Sitten muistin viime kertaisen lupaukseni siitä, että lelua on käytettävä. Ensin tehtiin pari kertaa niin, että Tuulikki heitti lelun, Rei sinkosi perään, ja minä leikitin. Tässä se ottaa mielestäni liikaa omaa aikaa lelun riepotteluun, ja se on Reiman mielestä kuitenkin se "juttu". Niinpä seuraavat kerrat tehtiin niin, että Tuulikki palkkasi putken jälkeen riepotteluleikillä. Oli aika hauskaa katsoa kun oma otus leikkii ihan liekeissä "vieraan" ihmisen kanssa. Tuulikillakin oli ilmeisesti ihan kivaa, kovasti kehui, että mahtavaa kun on koira, joka leikkii kunnolla, mutta päästää myös irti käskettäessä. No niinhän tuo tekeekin, ja voi että sillä oli mahtista!!:) Hienojen toistojen jälkeen Reima pääsi taas seinäkuoroon, ja otettiin mun lempparitipsu-Usvan(<3) kanssa rengasta(ja pujottelua), sekä keinua. Usva oli keinulla mahtava:D Koko koira hyppäsi kun lauta tärähti maahan, mutta ei Usva välittänyt, vaan suoritti urheasti loppuun. Ehkä liikuttavin aksailija ikinä.
Kello lähestyi jälleen kovaa vauhtia puolta, ajattelin ottaa Reiman kanssa vielä pujottelua muutaman toiston. Ensin meinasin keskenäni treenailla, hihnassa. Reima yritti ohjurista läpi, mutta muuten meni hyvin. Elina seuraili vieressä, ja sanoi, että hihna ehdottomasti pois, hihna oli sotkenut Rein liikeradan ja sen takia törmäsi ohjuriin(no ihmettelinkin vähän, että miten se nyt eri suunnasta yritti rynniä kuin missä namialusta ootteli). Elina tuli tähän vahtimaan alustaa. Eipä tässäkään ongelmaa, mitä nyt pieniä lappalaissuoritusääniä(haukahduksia..) mukana, kun oli vaan NIIIIIIIIIN siistii. Yksi flegu suorituskin saatiin aikaan, Reima meni jotenkin kummasta suunnasta kujaan, ja pohdiskeli selvästi koko matkan, että onkohan tää ihan oikein. Loppuun saatiin oikein vauhdikas pujottelu, Reimalle kehut kehonhallinnasta, ja superpalkkana vähän pesukarhun riepottelua!
Koska muilla oli vielä hommat kesken, otettiin vielä keskenämme muutaman kerran yksittäinen aita. Tässäkin huomas sen, että tukeutuu liikaa muhun, mutta kyllä se toki suoritti. Ja loppuun saatiin oikein hieno irtoaminen(kappas kun sattui namialustalla olemaan superkasa herkkuja;D).
Hyvää mieltä treeneissä aiheutti tällä kertaa Reiman älyttömän hyvä kuuliaisuus. Se ei reagoi irtokoiriin, ei koviin ääniin, ei oikein mihinkään. Ei hätkähdä edes sitä, kun se odottaa paikalla makuussa kun sammutan kaikki hallin valot, ja käsken sen jälkeen luokse. Ja sillä oli tajuttoman kivaa, taas kerran. Mietinnän aiheita taas oli namialustatreenaus, ollaan se kyllä unohdettu viime aikoina ihan kokonaan! Ja äänen käyttö, muutaman kerran tuli jätkältä kommenttia kiiihdyttävien esteiden(putki, kepit) kohdalla. En tykkää haukkumisesta, en sitten yhtään.
Ensi kerta meillä jääkin välistä pääsiäislusmuilun takia. Harmi!
(ps. Ainiin! Me tokoiltiinkin viime viikolla, tiistaina. Eviran parkkiksella oikein teinijätkä-jengillä: vuoden ikäinen seropi Halla, sekä suunnilleen Reiman ikäinen silkkiterrieri Mörkö. Ensin treenailtiin omiamme, me otettiin seuraamisia kulmilla, seisomaan jäämistä, luoksetuloa, ja vähän yhdisteltyjä liikkeitä ilman käsipalkkaa. Paikallamakuu tehtiin suunnilleen täysaikasena, mutta matkaa vähemmän. Odotteluajat Reima joutui makoilemaan paikoillaan vapaana. Lopuksi otettiin jätkien kanssa ohitusharjoituksia, ja kaikilla meni oikein hienosti! Menispä se aina lenkeilläkin noin esimerkillisesti..)
Aloitettiin Reiman kanssa uudella esteellä, pituudella. Tässä oli härdelliä, kun Ilse suoritti pussia vieressä, mutta Rei jaksoi ihanasti keskittyä silti omaan juttuun. Ei juuri ongelmaa, ensin menin vierellä, sitten jäin itse seisomaan. Noottia tuli siitä, että Reima varmistaa kauheasti multa, eikä ole tarpeeksi kiintynyt namialustaansa. Sitä vahvistavia treenejä siis paljon kotona!
Seuraavaksi mentiin puomille. Tehtiin samaa harjoitusta kuin parilla viime kerralla(Maijulle huomautuksena, että nyt vapautus-käskyn jälkeen Tuulikilta tuli edestä nami/heitettiin nami). Reima alkoi olla aika liekeissä, ja pari kertaa yritti hätäillä puomilta puoliksi pois hypäten. Saatiin kuitenkin onnistuneita suorituksiakin, ja jätkä tykkää hommasta kyllä kovasti! Tässä tuli vähän naapuri morjenstamaan ja Reiman nameja kärkkymään yllättäen, mutta Petskulla oli niin kesken naminsyönnit, että ei se edes huomannut karkulaista. Putkiaivoista siis on hyötyäkin!
Tuulikin kanssa puhuttiin siitä, pitäisikö puomilla käyttää nokkimista kuitenkin, mutta päätettiin nyt toistaiseksi jatkaa näin, jos Reima tuntuu hiffaavan homman idean ilmankin.
Reima joutui hengailemaan seinään(tällä kertaa yltyi vaan kerran haukkukuoroon mukaan, ja silloinkin hiljeni kun kävin vähän ojentamassa..), ja otettiin Timin kanssa A:n kontaktia, sekä pituutta. Timbani oli taitava aksashelttinen kyllä, eipä siinä ihmeempiä.
Tauon jälkeen otettiin Reiman kanssa rengasta. Vähän oli taas mietinnässä, mistä kolosta pitikään mennä, mutta kerran ohjasin, ja sen jälkeen ei ollut enää ongelmaa. Keskusteltiin Tuulikin kanssa siitä, että Reima pitää paljon katsekontaktia minuun, mikä ei aksassa kauhean sillei kannattavaa ole. Todettiin että lisää vaan namialustatreeniä siis paljon!
Seuraavaksi lähestyttiin meidän tähän astisista jutuista hankalinta: mutkaputkea. Ensin putkessa oli vain loiva mutka. Aluksi ohjaus putkeen ei onnistunut, vaan Reima pyörähti suulta takaisin ja pyrki namialustalle(Jaaaaaa nytte sitte yhtäkkiä muistiki taas sen..). No neuvoksi kauempaa ohjaus putkeen, ja sehän toimi, kun oma liikeratani oli jotenkin järkevämpi. Tämän jälkeen ei enää ongelmaa ollutkaan. Putkeen ja putkeen ja putkeen vaan. Lisättiin kurvia, ei vaikutusta. Sitten muistin viime kertaisen lupaukseni siitä, että lelua on käytettävä. Ensin tehtiin pari kertaa niin, että Tuulikki heitti lelun, Rei sinkosi perään, ja minä leikitin. Tässä se ottaa mielestäni liikaa omaa aikaa lelun riepotteluun, ja se on Reiman mielestä kuitenkin se "juttu". Niinpä seuraavat kerrat tehtiin niin, että Tuulikki palkkasi putken jälkeen riepotteluleikillä. Oli aika hauskaa katsoa kun oma otus leikkii ihan liekeissä "vieraan" ihmisen kanssa. Tuulikillakin oli ilmeisesti ihan kivaa, kovasti kehui, että mahtavaa kun on koira, joka leikkii kunnolla, mutta päästää myös irti käskettäessä. No niinhän tuo tekeekin, ja voi että sillä oli mahtista!!:) Hienojen toistojen jälkeen Reima pääsi taas seinäkuoroon, ja otettiin mun lempparitipsu-Usvan(<3) kanssa rengasta(ja pujottelua), sekä keinua. Usva oli keinulla mahtava:D Koko koira hyppäsi kun lauta tärähti maahan, mutta ei Usva välittänyt, vaan suoritti urheasti loppuun. Ehkä liikuttavin aksailija ikinä.
Kello lähestyi jälleen kovaa vauhtia puolta, ajattelin ottaa Reiman kanssa vielä pujottelua muutaman toiston. Ensin meinasin keskenäni treenailla, hihnassa. Reima yritti ohjurista läpi, mutta muuten meni hyvin. Elina seuraili vieressä, ja sanoi, että hihna ehdottomasti pois, hihna oli sotkenut Rein liikeradan ja sen takia törmäsi ohjuriin(no ihmettelinkin vähän, että miten se nyt eri suunnasta yritti rynniä kuin missä namialusta ootteli). Elina tuli tähän vahtimaan alustaa. Eipä tässäkään ongelmaa, mitä nyt pieniä lappalaissuoritusääniä(haukahduksia..) mukana, kun oli vaan NIIIIIIIIIN siistii. Yksi flegu suorituskin saatiin aikaan, Reima meni jotenkin kummasta suunnasta kujaan, ja pohdiskeli selvästi koko matkan, että onkohan tää ihan oikein. Loppuun saatiin oikein vauhdikas pujottelu, Reimalle kehut kehonhallinnasta, ja superpalkkana vähän pesukarhun riepottelua!
Koska muilla oli vielä hommat kesken, otettiin vielä keskenämme muutaman kerran yksittäinen aita. Tässäkin huomas sen, että tukeutuu liikaa muhun, mutta kyllä se toki suoritti. Ja loppuun saatiin oikein hieno irtoaminen(kappas kun sattui namialustalla olemaan superkasa herkkuja;D).
Hyvää mieltä treeneissä aiheutti tällä kertaa Reiman älyttömän hyvä kuuliaisuus. Se ei reagoi irtokoiriin, ei koviin ääniin, ei oikein mihinkään. Ei hätkähdä edes sitä, kun se odottaa paikalla makuussa kun sammutan kaikki hallin valot, ja käsken sen jälkeen luokse. Ja sillä oli tajuttoman kivaa, taas kerran. Mietinnän aiheita taas oli namialustatreenaus, ollaan se kyllä unohdettu viime aikoina ihan kokonaan! Ja äänen käyttö, muutaman kerran tuli jätkältä kommenttia kiiihdyttävien esteiden(putki, kepit) kohdalla. En tykkää haukkumisesta, en sitten yhtään.
Ensi kerta meillä jääkin välistä pääsiäislusmuilun takia. Harmi!
(ps. Ainiin! Me tokoiltiinkin viime viikolla, tiistaina. Eviran parkkiksella oikein teinijätkä-jengillä: vuoden ikäinen seropi Halla, sekä suunnilleen Reiman ikäinen silkkiterrieri Mörkö. Ensin treenailtiin omiamme, me otettiin seuraamisia kulmilla, seisomaan jäämistä, luoksetuloa, ja vähän yhdisteltyjä liikkeitä ilman käsipalkkaa. Paikallamakuu tehtiin suunnilleen täysaikasena, mutta matkaa vähemmän. Odotteluajat Reima joutui makoilemaan paikoillaan vapaana. Lopuksi otettiin jätkien kanssa ohitusharjoituksia, ja kaikilla meni oikein hienosti! Menispä se aina lenkeilläkin noin esimerkillisesti..)
maanantai 26. maaliskuuta 2012
Mmmmmmmmahtitreenit!
Jeejee, nyt on hyvä fiilis, meil oli huippukivat aksatreenit!:)
Lähtökohdat oli surkeat: olen torkkunut viime yönä kolmisen tuntia.. Murehtinut ihan kaikkea mahdollista ja noussut aamulla tuntia ennen herätyskelloa katsomaan Frendejä(HUOM. olen toivoton torkuttaja, enkä _koskaan_ herää ennenkuin on ihan pakko!) Koulupäivä kului koomassa, iltapäivällä tein yhtäkkiä pikku autokaupat, ja adrenaliinit virtaillen ajelin uudella rakkaudellani, Vexillä, pitkin Ogelia. Ennen treenejä ehti taas iskeä väsy.
Kummasti vaan omistajakin heräsi kun ensin lenkkeiltiin kotosalla puolisen tuntia räntäsateessa ja hallilla vielä Tuulikin ja poikien kanssa lämppärilenkki. Reima oli ihan liekeissä ja HINISI kun odotettiin halliin sisälle pääsyä.
Paikalla oli kaikki kolme ohjaajaa, ja kaksi alkeellista(me ja Ella+Bette). Aluksi mentiin Tuulikin avulla rengasta. Helpotettiin hommaa sen verran, että Reima ihan renkaan eteen istumaan, ja ohjasin kädellä läpi pari kertaa. Sitten namialustalla sivusta sama homma. Lopulta Rei vähän kauemmas renkaasta istumaan ja sivusta ohjaus. Hienosti meni, mutta liikaa ei välimatkaa saa ahnehtia. Nyt se kuitenkin selvästi hahmotti jo mitä siltä vaaditaan. Seuraavaksi mentiin pussille. Tässä saatiin paljon hyviä suorituksia, eri puolilta, juoksulähestymisellä jnejne. Pussin suuta saatiin jo pienennettyä viime kerrasta, ei tuntunut haittaavan! Lopuksi otettiin vielä keppejä, jälleen tuplaohjureilla. Tuulikki otti hihnan, että sain keskityttyä ohjaamiseen. Eli osoitin keppejä ja kipitin vieressä innosta hihkuen. Viime kertaan huomattavissa kehitystä, Reima selvästi hiffasi, mikä homman idea on, eikä yrittänyt rynniä ohjurien läpi. Lähetin eri puolilta, ja saatiin kivoja vauhdikkaita suorituksia.
Reima pääsi lepäilemään(ja HINISEMÄÄN, nyt se ei sentään haukkunut..) reunalle, ja autoin Tuulikkia Timin palkkaamisessa A-esteellä. Timillä oli vähän huono päivä, mutta oli se silti kyllä hurjan pätevä kosketusalustatreeneilija!:)
Kokeneemmat otti loppuajan vuorotellen radanpätkiä, ja muut treenaili sitten sivulla olevia esteitä. Me mentiin seuraavaksi puomille, Ida tuli auttamaan. Samalla tyylillä kuin viime viikolla: hyppy puomin loppuun, kipitys alustalle, namejanamejanameja VAPAA.(vaativinta on saada se irtoamaan namialustastaan lopuksixD). Otin "koske"-käskyn käyttöön, vielä kun ensi viikolla muistaisi mitä tuossa käytän:D Idan kommentti oli, että Reima on huomannut mitä tässä haetaan, jee. Ja jälleen kommentteja sympaattisesta ruumiinrakenteesta. Onhan se vähän lössyeläin, kun Idan supersähäköihin lagottoneiteihin vertaa!:D
Lopuksi ajattelin ottaa vielä itsekseni keppejä. Ida ja Elina seurailivat vierellä, ja totesivat pian, että ei Reima kyllä enää hihnaa tarvii. Eikä tarvinnutkaan!! Herranjestas!! Niin se sujahteli taitavasti pujotellen menemään! Sai lähettää/ohjata molemmilta puolilta, eikä edes tarvinnut herran olla aivan naama ensimmäisessä kepissä kiinni, että tajusi mitä nyt tehdään. Voi vitsi. Jäi ihan huippuhyvä fiilis, joka kantoi ihan kotiovelle asti!:) (eikä nyt oikeastaan siihenkään päättynyt!).
Loppupuuhastelujen ajaksi Reima joutui taas odottelemaan paikallamakuussa. Sain kävellä toisen kentän puolelle huutelemaan Idalle ohjeita, ja jätkä odotti kuuliaisesti. Jess!!
Hyvää tässä kerrassa oli Reiman keskittyminen: ihan mahtavaa, se oli satasella taas matkassa, eikä muiden puuhastelut kyllä kiinnosta ollenkaan. Muutamalla esteellä saatiin selvää edistymistä viime viikkoon nähden, vaikka ei olla pahemmin kotona treenailtu. Parannettavaa taas olisi siinä, että en käyttänyt kertaakaan lelupalkkaa. Viretila toki pysyi nameillakin hyvänä, mutta kyllä sitä lelua pitäisi malttaa käyttää, kun on koira joka siitä nauttii. No ensi kerralla sitten taas! Huomenna me tokoillaan, ettei vaan käy tylsäksi elämä;)
Lähtökohdat oli surkeat: olen torkkunut viime yönä kolmisen tuntia.. Murehtinut ihan kaikkea mahdollista ja noussut aamulla tuntia ennen herätyskelloa katsomaan Frendejä(HUOM. olen toivoton torkuttaja, enkä _koskaan_ herää ennenkuin on ihan pakko!) Koulupäivä kului koomassa, iltapäivällä tein yhtäkkiä pikku autokaupat, ja adrenaliinit virtaillen ajelin uudella rakkaudellani, Vexillä, pitkin Ogelia. Ennen treenejä ehti taas iskeä väsy.
Kummasti vaan omistajakin heräsi kun ensin lenkkeiltiin kotosalla puolisen tuntia räntäsateessa ja hallilla vielä Tuulikin ja poikien kanssa lämppärilenkki. Reima oli ihan liekeissä ja HINISI kun odotettiin halliin sisälle pääsyä.
Paikalla oli kaikki kolme ohjaajaa, ja kaksi alkeellista(me ja Ella+Bette). Aluksi mentiin Tuulikin avulla rengasta. Helpotettiin hommaa sen verran, että Reima ihan renkaan eteen istumaan, ja ohjasin kädellä läpi pari kertaa. Sitten namialustalla sivusta sama homma. Lopulta Rei vähän kauemmas renkaasta istumaan ja sivusta ohjaus. Hienosti meni, mutta liikaa ei välimatkaa saa ahnehtia. Nyt se kuitenkin selvästi hahmotti jo mitä siltä vaaditaan. Seuraavaksi mentiin pussille. Tässä saatiin paljon hyviä suorituksia, eri puolilta, juoksulähestymisellä jnejne. Pussin suuta saatiin jo pienennettyä viime kerrasta, ei tuntunut haittaavan! Lopuksi otettiin vielä keppejä, jälleen tuplaohjureilla. Tuulikki otti hihnan, että sain keskityttyä ohjaamiseen. Eli osoitin keppejä ja kipitin vieressä innosta hihkuen. Viime kertaan huomattavissa kehitystä, Reima selvästi hiffasi, mikä homman idea on, eikä yrittänyt rynniä ohjurien läpi. Lähetin eri puolilta, ja saatiin kivoja vauhdikkaita suorituksia.
Reima pääsi lepäilemään(ja HINISEMÄÄN, nyt se ei sentään haukkunut..) reunalle, ja autoin Tuulikkia Timin palkkaamisessa A-esteellä. Timillä oli vähän huono päivä, mutta oli se silti kyllä hurjan pätevä kosketusalustatreeneilija!:)
Kokeneemmat otti loppuajan vuorotellen radanpätkiä, ja muut treenaili sitten sivulla olevia esteitä. Me mentiin seuraavaksi puomille, Ida tuli auttamaan. Samalla tyylillä kuin viime viikolla: hyppy puomin loppuun, kipitys alustalle, namejanamejanameja VAPAA.(vaativinta on saada se irtoamaan namialustastaan lopuksixD). Otin "koske"-käskyn käyttöön, vielä kun ensi viikolla muistaisi mitä tuossa käytän:D Idan kommentti oli, että Reima on huomannut mitä tässä haetaan, jee. Ja jälleen kommentteja sympaattisesta ruumiinrakenteesta. Onhan se vähän lössyeläin, kun Idan supersähäköihin lagottoneiteihin vertaa!:D
Lopuksi ajattelin ottaa vielä itsekseni keppejä. Ida ja Elina seurailivat vierellä, ja totesivat pian, että ei Reima kyllä enää hihnaa tarvii. Eikä tarvinnutkaan!! Herranjestas!! Niin se sujahteli taitavasti pujotellen menemään! Sai lähettää/ohjata molemmilta puolilta, eikä edes tarvinnut herran olla aivan naama ensimmäisessä kepissä kiinni, että tajusi mitä nyt tehdään. Voi vitsi. Jäi ihan huippuhyvä fiilis, joka kantoi ihan kotiovelle asti!:) (eikä nyt oikeastaan siihenkään päättynyt!).
Loppupuuhastelujen ajaksi Reima joutui taas odottelemaan paikallamakuussa. Sain kävellä toisen kentän puolelle huutelemaan Idalle ohjeita, ja jätkä odotti kuuliaisesti. Jess!!
Hyvää tässä kerrassa oli Reiman keskittyminen: ihan mahtavaa, se oli satasella taas matkassa, eikä muiden puuhastelut kyllä kiinnosta ollenkaan. Muutamalla esteellä saatiin selvää edistymistä viime viikkoon nähden, vaikka ei olla pahemmin kotona treenailtu. Parannettavaa taas olisi siinä, että en käyttänyt kertaakaan lelupalkkaa. Viretila toki pysyi nameillakin hyvänä, mutta kyllä sitä lelua pitäisi malttaa käyttää, kun on koira joka siitä nauttii. No ensi kerralla sitten taas! Huomenna me tokoillaan, ettei vaan käy tylsäksi elämä;)
tiistai 20. maaliskuuta 2012
Tottistelua melekosella loppuhuipennuksella!
Kevään lähestyessä omistajaan on iskenyt tottisinnostus! Reiman kanssa on harrasteltu tottista pennusta lähtien vaihtelevalla aktiivisuudella. Kävimme HSKP:n pentutottiksen Rein ollessa noin puolivuotias, ja viime syksynä, noin vuoden iässä, AKK:n Idan pitämän muutaman kerran alkeiskurssin. Muuten ollaan treenailtu keskenämme ja AKK:n vapaissa tottiskokoontumisissa. Tänään kerättiin jälleen porukka kasaan, ja paikalla oli neljä koirakkoa.
Olin kerrankin suunnitellut treenit valmiiksi:
1. Sivulletulo eri kulmissa
2. Seuraamista: namilla imuutus/askel-pari ilman namia.
3. Seisomaan jääminen: namilla pysäytys, käsky ja vapautus, välillä pieni odotus ennen vapautusta
4. Paikallamakuu ryhmässä
5. Luoksetulo superpalkalla
Ykkösestä kolmoseen treenasin noin 10 minuutissa, joten otettiin vähän variaatioita: seuraamisessa ja sivulletulossa mukaan naksutin ja palkka kiposta. Hienosti meni, seuraaminen vaan vaatii paljon vielä treeniä. Seisomaan jäämisessä otin myös naksun ja kipon käyttöön. Koira istumaan n.metrin päähän namista, käsiohjauksella avustus seisomaan, naksautus ja vapautus palkalle. Reima hiffasi ja tarjosi itse aika nopeasti seisomista, jess!
Palkkasin välillä pesukarhulla, ja Reima vähän turhan paljon omii lelua omaan vingutteluun, eikä tuo tarpeeksi aktiivisesti lelua ohjaajalle. Harjoiteltiin sitten kahdella lelulla Mujusen oppien mukaan, ja Reima pysyi hienosti messissä ja toi leluja vuorotellen ihan jalkoihin. Loppuajan se palauttikin lelua paremmin.
Lisäksi otettiin istu-maahan-istu-treeniä. Maahanmeno on vahva, mutta istumaan nouseminen ei niin kivaa, niinpä olen viime aikoina harrastanut paljon palkkausta istumisesta, ja se kyllä tuottaa tulosta.
Paikallamakuuseen saatiin vaan yksi kaveri, jota käytiin välillä palkkaamassa. Reiman kanssa otettiin joku parin minuutin paikallaolo noin 10m etäisyydeltä. Mun selän takana lenkkeili jotain koiria, ja Rei niitä kuikuili, mutta pysyi paikoillaan siitä huolimatta. Lisäksi otettiin muutama viereen->maahan->odota->vapaa-pikatreeni, että saatiin varmuutta maahan menoon heti, ensimmäisellä käskyllä.
Noh. Lopuksi grande finale, luoksetulo koiraporukan luota n. 15m? päähän, palkkaus uskollisella pesukarhuskinneezillä. Reima odotti kauniisti, tuli luokse vauhdilla, sinkoutui pesukarhun perässä onskina penkkaan, alkoi riekkumisen, mutta koska on junnu-uros, ja treenattu oltiin jo melkein tunti, eli pissahätä varmasti oli ihan hirrrrrrveen kova, ajatteli merkata samalla kun leikkii! Harmi vain, että pesukarhu oli ajautunut masun alle targetalueelle ja sai täysosuman. Oivoi.. Ei sitten käytetty sinä enää palkkauksessa... Lähinnä omistajan mielenrauhan takia otettiin sama harjoitus, mutta vaadin viereentulon lopuksi(mikä hidasti loppua vähän) ja palkkasin namilla.
Totaalifiilis treeneistä tosi jees! Jätkä pysyi taas irti kuulolla, eikä häiriöitynyt muista treenaamisista. Aluksi niillä oli Virkun kanssa lappalaiskuoro: molemmat piippailivat, kun omistajat juorusivat ennen treenien alkua. Tää hiniseminen ei vaikuta treenaamiseen kyllä mitenkään, mutta onhan se pirun ärsyttävää. No nyt meni kyllä pitkän tottistelutauon piikkiin. Ensi viikolla uudestaan!
Olin kerrankin suunnitellut treenit valmiiksi:
1. Sivulletulo eri kulmissa
2. Seuraamista: namilla imuutus/askel-pari ilman namia.
3. Seisomaan jääminen: namilla pysäytys, käsky ja vapautus, välillä pieni odotus ennen vapautusta
4. Paikallamakuu ryhmässä
5. Luoksetulo superpalkalla
Ykkösestä kolmoseen treenasin noin 10 minuutissa, joten otettiin vähän variaatioita: seuraamisessa ja sivulletulossa mukaan naksutin ja palkka kiposta. Hienosti meni, seuraaminen vaan vaatii paljon vielä treeniä. Seisomaan jäämisessä otin myös naksun ja kipon käyttöön. Koira istumaan n.metrin päähän namista, käsiohjauksella avustus seisomaan, naksautus ja vapautus palkalle. Reima hiffasi ja tarjosi itse aika nopeasti seisomista, jess!
Palkkasin välillä pesukarhulla, ja Reima vähän turhan paljon omii lelua omaan vingutteluun, eikä tuo tarpeeksi aktiivisesti lelua ohjaajalle. Harjoiteltiin sitten kahdella lelulla Mujusen oppien mukaan, ja Reima pysyi hienosti messissä ja toi leluja vuorotellen ihan jalkoihin. Loppuajan se palauttikin lelua paremmin.
Lisäksi otettiin istu-maahan-istu-treeniä. Maahanmeno on vahva, mutta istumaan nouseminen ei niin kivaa, niinpä olen viime aikoina harrastanut paljon palkkausta istumisesta, ja se kyllä tuottaa tulosta.
Paikallamakuuseen saatiin vaan yksi kaveri, jota käytiin välillä palkkaamassa. Reiman kanssa otettiin joku parin minuutin paikallaolo noin 10m etäisyydeltä. Mun selän takana lenkkeili jotain koiria, ja Rei niitä kuikuili, mutta pysyi paikoillaan siitä huolimatta. Lisäksi otettiin muutama viereen->maahan->odota->vapaa-pikatreeni, että saatiin varmuutta maahan menoon heti, ensimmäisellä käskyllä.
Noh. Lopuksi grande finale, luoksetulo koiraporukan luota n. 15m? päähän, palkkaus uskollisella pesukarhuskinneezillä. Reima odotti kauniisti, tuli luokse vauhdilla, sinkoutui pesukarhun perässä onskina penkkaan, alkoi riekkumisen, mutta koska on junnu-uros, ja treenattu oltiin jo melkein tunti, eli pissahätä varmasti oli ihan hirrrrrrveen kova, ajatteli merkata samalla kun leikkii! Harmi vain, että pesukarhu oli ajautunut masun alle targetalueelle ja sai täysosuman. Oivoi.. Ei sitten käytetty sinä enää palkkauksessa... Lähinnä omistajan mielenrauhan takia otettiin sama harjoitus, mutta vaadin viereentulon lopuksi(mikä hidasti loppua vähän) ja palkkasin namilla.
Totaalifiilis treeneistä tosi jees! Jätkä pysyi taas irti kuulolla, eikä häiriöitynyt muista treenaamisista. Aluksi niillä oli Virkun kanssa lappalaiskuoro: molemmat piippailivat, kun omistajat juorusivat ennen treenien alkua. Tää hiniseminen ei vaikuta treenaamiseen kyllä mitenkään, mutta onhan se pirun ärsyttävää. No nyt meni kyllä pitkän tottistelutauon piikkiin. Ensi viikolla uudestaan!
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Agilitytreenit 3.
Tässä kävi niin, kuin oikeastaan vähän ennustinkin, ja jonka vuoksi meidän aksaporukkaan otettiin kymmenen osallistujaa: neljäs treenikerta, ja paikalla oli neljä ihmistä.. Pari juoksuista koiraa, nielutulehduksesta toipuva koira, flunssaisia ohjaajia, parilla koira maakunnassa jnejne. Vaan en valita, meidän kannalta tämä oli ihan mahtava kerta: tehtiin pareittain ohjaaja+alkeellinen. Minä pääsin Idan ohjaukseen. Ida on meille tottista pitänyt, ja pidin hänen tyylistään kyllä kovasti tottiksessa, ja samaa voin nyt sanoa aksasta.
Aloitettiin Reiman kanssa pelkällä putkella. Namialusta odottamaan ja koira putkeen. Yllättäen tässä ei mitään ongelmaa. Sitten lisättiin vaikeutta: hyppy, putki ja namialusta. Ensin juoksin vierellä, ei ongelmaa, sitten seisoin paikoillani, ei ongelmaa. Seuraavalla kerralla Reima ajattelikin kokeilla tyylikästä putkenväistöliikettä, mutta viimeisellä kerralla suoritti taas pätskysti molemmat.
Seuraavaksi pussille. Meillä jäi ensimmäinen pussikerta väliin, joten aloitettiin treenailu vasta nyt. Alun säätämisen jälkeen Ida piti pussia auki, namialusta päädyssä odottamassa. Reima singahti iloisesti pussista läpi uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, ei mtn mainittavaa.
Seuraavaksi oli Idan Sumin vuoro treenata puomilla kosketusalustaa. Huhhuh, melko sähäkkä kaveri! Meikä roikkui hihnan päässä stoppina, ja muutaman kerran onnistuin ite sössimään, mutta saatiin kuitenkin Sumille lopulta onnistuneita suorituksia:)
Reiman kanssa otettiin toinen uusi este, rengas. Huhhuh, tämä vaatikin pikkujätkältä ajatustyötä. Jos ängen renkaan sivusta, en saa namia wtf`? jos kierrän esteen, en saa namia wtf? Aivan meinasi pikkumies jo turhautua, kun ei perkele mikään kelpaa! Saatiin kuitenkin namilla ohjattuna ihan hyviäkin toistoja, ja lopuksi vähän vähemmän avitettunakin. Tässä Reima meinasi kerran singota vieressä radanpätkää tekevän Usvan luokse, mutta pysähtyi vaan kun vähän volaa korotti! Tosi hyvä, olin tyytyväinen.
Meidän akilleen kantapää oli tällä kertaa mutkaputki. Tätä tehtiin jo viimeksi, mutta nyt putki oli todella U-kurvilla ja meni puomin alta. Reima ei vaan _t a j u n n u t_ mitä siltä vaaditaan. Ei niin mitenkään päin. Pari kertaa se jo sujahti putkeen, mutta heti kun hihkaisin kehua, pyörähti takaisin:D Siirryttiin toiselle putkelle, joka oli vähän väljemmillä vesillä. Ensin pelkkä suora putki, np. Sitten loivaa mutkaa, np. Lopuksi ysikymppi kulma, nou problemo tässäkään. Vaadittiin vaan se kuuluisa kahden herneen kohtaaminen. Ja omistajalta sulavampaa liikehdintää kuin puomin kyljessä(kyllä, juoksin sitä puomia päinkin kerran..). Mutta lopulta saatiin siis onnistumisetkin, jes!
Puomia treenattiin niin, että hyppyytin Reiman(hihnassa) puomin loppuun, pari askelta kontaktille, siihen stop ja namialustalta muutama nami ja kehua, ja sitten hallittu vapautus. Tää meni huomattavasti paremmin kuin viimeksi, selvästi kotitreenaamisesta oli hyötyä(kiitos vaan Maijulle taas treenivinkeistä!:)) Muutenkin saatiin kommenttia, että Reima pelaa hienosti namialustan kanssa. Jätkä, joka ekalla kerralla ei mitenkään meinannut sisäistää, että namit tulee joltain muovilta, eikä omistajan kädestä. Jesh!
Ida myös oli sitä mieltä, että ei Reima ole koira, lopulta yhdessä pääteltiin, että kyllä se edelleen on se naalin ja pesukarhun rakkauslapsi. Kehuja sai myös keskittymiskyvystä ja nopeudesta, taitava!
Itekseen otettiin pujottelua tuplaohjureilla, tääkin tehtiin hihnassa. Ensimmäisellä yrityksellä yritti rynniä ohjurien läpi, sen jälkeen muisti homman nimen, ja vipa toisto tehtiin jo niin, ettei hihnalla tarvinnut juurikaan ohjata!:)
Lopputunnista oli paljon tylsää seinäodottelua, kun minä avustin Idaa ja valokuvailin muita. Reima opetteli sillä aikaa HAUKKUMAAN muiden vuoroaan odottavien kanssa. Oivoi, ei sen ihan vielä olisi tuollaista tarvinnut oppia ollenkaan.. No ihan lopuksi tehtiin vielä superpalkkaus: suora putki, ja lentävä haisunäätä! Ei olisi voinut juuri onnellisempi pikku miekkonen ollakaan!
Tällä kertaa Reima keskittyi paremmin odottelemaan suoritusten välillä, kun juttelin Idan kanssa. Lopuksi jätin sen paikallamakuuseen muiden koirakoiden keskelle, kun itse lähdin sammuttelemaan vähän kauemmas lämmittimiä, valoja yms. Hyvin pysyi paikoillaan, ja muutenkin koko tunnin kuulolla. Hyvä treenikerta, omistajalle taas paljon sisäistettävää ja pohdittavaa! Pian kuulemma voidaan alkaa jo harjoitella ohjaussysteemejä, oivoi, tunnen jo valmiiksi kuinka pikku aivoihini sattuu...
Aloitettiin Reiman kanssa pelkällä putkella. Namialusta odottamaan ja koira putkeen. Yllättäen tässä ei mitään ongelmaa. Sitten lisättiin vaikeutta: hyppy, putki ja namialusta. Ensin juoksin vierellä, ei ongelmaa, sitten seisoin paikoillani, ei ongelmaa. Seuraavalla kerralla Reima ajattelikin kokeilla tyylikästä putkenväistöliikettä, mutta viimeisellä kerralla suoritti taas pätskysti molemmat.
Seuraavaksi pussille. Meillä jäi ensimmäinen pussikerta väliin, joten aloitettiin treenailu vasta nyt. Alun säätämisen jälkeen Ida piti pussia auki, namialusta päädyssä odottamassa. Reima singahti iloisesti pussista läpi uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, ei mtn mainittavaa.
Seuraavaksi oli Idan Sumin vuoro treenata puomilla kosketusalustaa. Huhhuh, melko sähäkkä kaveri! Meikä roikkui hihnan päässä stoppina, ja muutaman kerran onnistuin ite sössimään, mutta saatiin kuitenkin Sumille lopulta onnistuneita suorituksia:)
Reiman kanssa otettiin toinen uusi este, rengas. Huhhuh, tämä vaatikin pikkujätkältä ajatustyötä. Jos ängen renkaan sivusta, en saa namia wtf`? jos kierrän esteen, en saa namia wtf? Aivan meinasi pikkumies jo turhautua, kun ei perkele mikään kelpaa! Saatiin kuitenkin namilla ohjattuna ihan hyviäkin toistoja, ja lopuksi vähän vähemmän avitettunakin. Tässä Reima meinasi kerran singota vieressä radanpätkää tekevän Usvan luokse, mutta pysähtyi vaan kun vähän volaa korotti! Tosi hyvä, olin tyytyväinen.
Meidän akilleen kantapää oli tällä kertaa mutkaputki. Tätä tehtiin jo viimeksi, mutta nyt putki oli todella U-kurvilla ja meni puomin alta. Reima ei vaan _t a j u n n u t_ mitä siltä vaaditaan. Ei niin mitenkään päin. Pari kertaa se jo sujahti putkeen, mutta heti kun hihkaisin kehua, pyörähti takaisin:D Siirryttiin toiselle putkelle, joka oli vähän väljemmillä vesillä. Ensin pelkkä suora putki, np. Sitten loivaa mutkaa, np. Lopuksi ysikymppi kulma, nou problemo tässäkään. Vaadittiin vaan se kuuluisa kahden herneen kohtaaminen. Ja omistajalta sulavampaa liikehdintää kuin puomin kyljessä(kyllä, juoksin sitä puomia päinkin kerran..). Mutta lopulta saatiin siis onnistumisetkin, jes!
Puomia treenattiin niin, että hyppyytin Reiman(hihnassa) puomin loppuun, pari askelta kontaktille, siihen stop ja namialustalta muutama nami ja kehua, ja sitten hallittu vapautus. Tää meni huomattavasti paremmin kuin viimeksi, selvästi kotitreenaamisesta oli hyötyä(kiitos vaan Maijulle taas treenivinkeistä!:)) Muutenkin saatiin kommenttia, että Reima pelaa hienosti namialustan kanssa. Jätkä, joka ekalla kerralla ei mitenkään meinannut sisäistää, että namit tulee joltain muovilta, eikä omistajan kädestä. Jesh!
Ida myös oli sitä mieltä, että ei Reima ole koira, lopulta yhdessä pääteltiin, että kyllä se edelleen on se naalin ja pesukarhun rakkauslapsi. Kehuja sai myös keskittymiskyvystä ja nopeudesta, taitava!
Itekseen otettiin pujottelua tuplaohjureilla, tääkin tehtiin hihnassa. Ensimmäisellä yrityksellä yritti rynniä ohjurien läpi, sen jälkeen muisti homman nimen, ja vipa toisto tehtiin jo niin, ettei hihnalla tarvinnut juurikaan ohjata!:)
Lopputunnista oli paljon tylsää seinäodottelua, kun minä avustin Idaa ja valokuvailin muita. Reima opetteli sillä aikaa HAUKKUMAAN muiden vuoroaan odottavien kanssa. Oivoi, ei sen ihan vielä olisi tuollaista tarvinnut oppia ollenkaan.. No ihan lopuksi tehtiin vielä superpalkkaus: suora putki, ja lentävä haisunäätä! Ei olisi voinut juuri onnellisempi pikku miekkonen ollakaan!
Tällä kertaa Reima keskittyi paremmin odottelemaan suoritusten välillä, kun juttelin Idan kanssa. Lopuksi jätin sen paikallamakuuseen muiden koirakoiden keskelle, kun itse lähdin sammuttelemaan vähän kauemmas lämmittimiä, valoja yms. Hyvin pysyi paikoillaan, ja muutenkin koko tunnin kuulolla. Hyvä treenikerta, omistajalle taas paljon sisäistettävää ja pohdittavaa! Pian kuulemma voidaan alkaa jo harjoitella ohjaussysteemejä, oivoi, tunnen jo valmiiksi kuinka pikku aivoihini sattuu...
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Agilitytreenit 2.
Nojuujuu, ei oo ykköstä ei. Kirjoittelen nyt tuoreeltaan toisten treenien jälkeen fiilikset ylös, ekojen treenien tunnelmat on kyllä jossain antiikkisella kynä+paperi-yhdistelmällä taltioituna, lisäilen kun ehdin..
Toisissa treeneissä Hakkilan Hallilla oli uutena esteenä puomi. Lisäksi treenailtiin omatoimisesti/muiden avustuksella keppejä, hyppysuoraa, ja putkea. Paikalla oli seitsemän koirakkoa, kolme ohjaajaa(jotka toki treenivät omia koiriaan välillä).
Aloitettiin Tuulikin ohjauksessa puomilla. Ensin harjoiteltiin targetin tökkäämistä nenällä->nami. Tätä ei olla aiemmin treenailtu, mutta ihan kuin jätkän kaksi hernettä olisivat hetkellisesti kohdanneet! Jatkettiin siten, että nostin Reiman ihan puomin loppuun, target tyhjänä maassa odottamassa. Ohjaus targetille, tökkäys(no toistaiseksi vilkaisu edes..) ja nami ilmestyi alustalle. Hihnanjatke ei ollut vielä ihan virittynyt agimoodiin ja koki olevansa kankeampi kuin Kaikkonen konsanaan. Reima onnistui aina viime senteillä istumaan/tiputtamaan takapään puomilta/mitä nyt vaan. Puomin molemmin puolin viritetyt aidanosat helpottivat tilannetta, ja ohjaajalta tuli kuitenkin kannustavaa palautetta, ja olihan tää Reiman eka kerta puomilla. Namialustajuttu ahkeraan kotitreenaukseen siis!
Seuraavaksi otettiin hyppysuoraa Elinan ja targetin avulla. Tässä ei kyllä suurempaa ongelmaa, Rei on aivan liekeissä, pari kertaa jopa HAUKAHTI kun oli niin mahtavaa. Tässä bongaa hienosti targetin, eikä hae omistajalta namia. Kahta hyppyä otettiin, ehkä ensi kerralla jo kolmas?
Hyppysuoralta siirryttiin putkelle, joka ensimmäisestä kerrasta poiketen oli melko pitkä ja loivalla mutkalla. Omistaja ei taas meinannut hallita omia raajojaan, saati sitten saanut ohjattua koiraa.. Reima ei ihan hiffannut, mitä tehdään, ja yritti juosta vierellä "JEEEEEE"-moodissa. Suoristettiin putki, jolloin pikku putkiaivo(ehheh) tajusi, että siellähän se targetti odotteleekin taas, ja kipitti onskina putken läpi. Lisättiin pieni mutka, juoksin vierellä, ei enää mtn ongelmaa. Tosin sain noottia siitä, että täytyisi pitää ääntä vierellä juostessa: Reima unohti kokonaan namialustansa ja kääntyi putken suulta hakemaan multa namia/kontaktia. Helpotti kyllä huomattavasti, kun kannustin juostessa! Lelullakin tehtiin palkkaus(Elina heitti kun jätkä tuli putkesta ulos). Toimi hienosti, hyvin riittää häiriöisessä hallissa jätkällä intoa repimiseen ja heittoleikkeihin. Putkea otin vielä myöhemmin keskenäni, lähetyksiä molemmin puolin, namit odottamassa(osasi jo hakeutua alustalle!), ja viimeisellä kerralla ahhh maailman paras pesukarhulelu alustan päällä jumbopalkintona. Tää on selvästi jo yks Reiman lemppariesteistä, ja vauhtia on sen verran, että en meinaa perässä pysyä!
Seuraavaksi vuorossa pujottelu. Keppejä otettiin jo ekalla kerralla, mutta silloin käytin pelkkää käsiapua. Sittemmin sain käskyn ottaa verkot/ohjurit käyttöön. Koska hallin verkot ovat vähän kyseenalaisessa kuosissa, ja muutkin käyttävät (tupla)ohjureita, liityttiin me tähän jengiin. Tunnin aikana ehdittiin treenailla pariin otteeseen, Tuulikilta saatiin vinkkejä. Koira hihnassa, mahdollisimman vähän käsiapuja, namialusta päässä. Reima oppi nopeasti tiedostamaan Erinomaisesti namialustan sijainnin, ja yritti muutamasta kohtaa oikaista suoraan alustalleen. Ei kuitenkaan panikoitunut, vaikka ohjasin hihnan avulla takaisin "kujaan" ja vaadin suorittamaan loppuun. Lopuksi saatiin pari nättiä onnistunutta suoritusta, ja Tuulikilta kehuja ohjauksesta.
Yleinen tunnelma treeneissä oli vilkkaampi kuin ensimmäisellä kerralla(meiltä jäi välistä lomaviikon takia yksi kerta pois, eli kaikenkaikkiaan tämä oli kolmas). Ensimmäisellä kerralla jakauduimme kahteen ryhmään, ja ohjaajat opittivat eri esteitä. Nyt jokainen kävi itsenäisesti haluamassaan järjestyksessä treenaamassa ohjatusti, tai itsenäisesti, eli hälinää ja suorittavia koirakoita oli enemmän. Nyt hommassa oli kyllä enemmän tekemisen meininkiä, kaikki tiesivät, mitä tehtiin, ja tunnin aikana ehti treenata paljon enemmän kuin ensimmäisellä kerralla! Reima oli hälystä huolimatta hienosti kuulolla. Kiihtyneempi tosin kuin ensimmäisellä kerralla, mutta keskityin itse aika huonosti sen viretilaan tänään. Siihen nähden se jaksoi kiinnostua puuhastelusta mahtavasti, eikä se kyllä pahemmin tarvitse hihnaa. Ensi kerralla pitää keskittyä enemmän rauhalliseen odotteluun ja järkeviin väliaikaharjoitteluihin(muistat Sanni siis ITSE keskittyä koko ajan..!) Pääasia kuitenkin, että jätkä oli, jos mahdollista, vielä enemmän liekeissä kuin ensimmäisellä kerralla! Silmät loistivat jälleen, ja korvat pysyivät metelistä ja hälystä huolimatta hienosti mukana! Tästä on hyvä jatkaa!
Treenaa ensi kerraksi:
-namialustan tuijottaminen+tökkäys
-ota naksutin mukaan treeneihin!
Toisissa treeneissä Hakkilan Hallilla oli uutena esteenä puomi. Lisäksi treenailtiin omatoimisesti/muiden avustuksella keppejä, hyppysuoraa, ja putkea. Paikalla oli seitsemän koirakkoa, kolme ohjaajaa(jotka toki treenivät omia koiriaan välillä).
Aloitettiin Tuulikin ohjauksessa puomilla. Ensin harjoiteltiin targetin tökkäämistä nenällä->nami. Tätä ei olla aiemmin treenailtu, mutta ihan kuin jätkän kaksi hernettä olisivat hetkellisesti kohdanneet! Jatkettiin siten, että nostin Reiman ihan puomin loppuun, target tyhjänä maassa odottamassa. Ohjaus targetille, tökkäys(no toistaiseksi vilkaisu edes..) ja nami ilmestyi alustalle. Hihnanjatke ei ollut vielä ihan virittynyt agimoodiin ja koki olevansa kankeampi kuin Kaikkonen konsanaan. Reima onnistui aina viime senteillä istumaan/tiputtamaan takapään puomilta/mitä nyt vaan. Puomin molemmin puolin viritetyt aidanosat helpottivat tilannetta, ja ohjaajalta tuli kuitenkin kannustavaa palautetta, ja olihan tää Reiman eka kerta puomilla. Namialustajuttu ahkeraan kotitreenaukseen siis!
Seuraavaksi otettiin hyppysuoraa Elinan ja targetin avulla. Tässä ei kyllä suurempaa ongelmaa, Rei on aivan liekeissä, pari kertaa jopa HAUKAHTI kun oli niin mahtavaa. Tässä bongaa hienosti targetin, eikä hae omistajalta namia. Kahta hyppyä otettiin, ehkä ensi kerralla jo kolmas?
Hyppysuoralta siirryttiin putkelle, joka ensimmäisestä kerrasta poiketen oli melko pitkä ja loivalla mutkalla. Omistaja ei taas meinannut hallita omia raajojaan, saati sitten saanut ohjattua koiraa.. Reima ei ihan hiffannut, mitä tehdään, ja yritti juosta vierellä "JEEEEEE"-moodissa. Suoristettiin putki, jolloin pikku putkiaivo(ehheh) tajusi, että siellähän se targetti odotteleekin taas, ja kipitti onskina putken läpi. Lisättiin pieni mutka, juoksin vierellä, ei enää mtn ongelmaa. Tosin sain noottia siitä, että täytyisi pitää ääntä vierellä juostessa: Reima unohti kokonaan namialustansa ja kääntyi putken suulta hakemaan multa namia/kontaktia. Helpotti kyllä huomattavasti, kun kannustin juostessa! Lelullakin tehtiin palkkaus(Elina heitti kun jätkä tuli putkesta ulos). Toimi hienosti, hyvin riittää häiriöisessä hallissa jätkällä intoa repimiseen ja heittoleikkeihin. Putkea otin vielä myöhemmin keskenäni, lähetyksiä molemmin puolin, namit odottamassa(osasi jo hakeutua alustalle!), ja viimeisellä kerralla ahhh maailman paras pesukarhulelu alustan päällä jumbopalkintona. Tää on selvästi jo yks Reiman lemppariesteistä, ja vauhtia on sen verran, että en meinaa perässä pysyä!
Seuraavaksi vuorossa pujottelu. Keppejä otettiin jo ekalla kerralla, mutta silloin käytin pelkkää käsiapua. Sittemmin sain käskyn ottaa verkot/ohjurit käyttöön. Koska hallin verkot ovat vähän kyseenalaisessa kuosissa, ja muutkin käyttävät (tupla)ohjureita, liityttiin me tähän jengiin. Tunnin aikana ehdittiin treenailla pariin otteeseen, Tuulikilta saatiin vinkkejä. Koira hihnassa, mahdollisimman vähän käsiapuja, namialusta päässä. Reima oppi nopeasti tiedostamaan Erinomaisesti namialustan sijainnin, ja yritti muutamasta kohtaa oikaista suoraan alustalleen. Ei kuitenkaan panikoitunut, vaikka ohjasin hihnan avulla takaisin "kujaan" ja vaadin suorittamaan loppuun. Lopuksi saatiin pari nättiä onnistunutta suoritusta, ja Tuulikilta kehuja ohjauksesta.
Yleinen tunnelma treeneissä oli vilkkaampi kuin ensimmäisellä kerralla(meiltä jäi välistä lomaviikon takia yksi kerta pois, eli kaikenkaikkiaan tämä oli kolmas). Ensimmäisellä kerralla jakauduimme kahteen ryhmään, ja ohjaajat opittivat eri esteitä. Nyt jokainen kävi itsenäisesti haluamassaan järjestyksessä treenaamassa ohjatusti, tai itsenäisesti, eli hälinää ja suorittavia koirakoita oli enemmän. Nyt hommassa oli kyllä enemmän tekemisen meininkiä, kaikki tiesivät, mitä tehtiin, ja tunnin aikana ehti treenata paljon enemmän kuin ensimmäisellä kerralla! Reima oli hälystä huolimatta hienosti kuulolla. Kiihtyneempi tosin kuin ensimmäisellä kerralla, mutta keskityin itse aika huonosti sen viretilaan tänään. Siihen nähden se jaksoi kiinnostua puuhastelusta mahtavasti, eikä se kyllä pahemmin tarvitse hihnaa. Ensi kerralla pitää keskittyä enemmän rauhalliseen odotteluun ja järkeviin väliaikaharjoitteluihin(muistat Sanni siis ITSE keskittyä koko ajan..!) Pääasia kuitenkin, että jätkä oli, jos mahdollista, vielä enemmän liekeissä kuin ensimmäisellä kerralla! Silmät loistivat jälleen, ja korvat pysyivät metelistä ja hälystä huolimatta hienosti mukana! Tästä on hyvä jatkaa!
Treenaa ensi kerraksi:
-namialustan tuijottaminen+tökkäys
-ota naksutin mukaan treeneihin!
Kootut selitykset, tekosyyt, ja muuta aiheeseen liittyvää
Noniin, voin kai leimata itseni todelliseksi HuKoNa:ksi(jos et tiedä, mitä termi tarkoittaa, ole onnellinen. Tai googleta..): perustinpa sitten koirani harrasteluille oman blogin..(niinkuin tuota "pää"blogiakaan tulisi tarpeeksi usein päiviteltyä..). Idea tuli agilityguru-Maisalta. Aloitimme agilityn ihmeelliseen maailmaan tutustumisen opiskeluporukan kanssa yhteisen hallivuoron muodossa: muutama lajista enemmän tietävä opettaa meille aloittelijoille esteet, myöhemmin keväällä luvassa myös ohjausta ja mahdollisesti hyppytekniikkatreenejä. Katsotaan, mihin päädytään! Treenien kirjaamisesta on kuitenkin varmasti jatkoa ajatellen hyötyä. Lähinnä kai siis bloggaan itseäni varten.
Lisäksi ajattelin keräillä blogiin muitakin Reiman harrasteluja: agilityn lisäksi treenailemme omatoimisesti(toistaiseksi..) tottista. Haaveena päästä vuoden -12 aikana korkkaamaan kokeet. Liikkeiden varmuudella ei niin väliä, kunhan ohjaaja vaan pääsisi pikkuhiljaa eroon kroonisesta jännittämisestään! Eli tokojupinaakin mahdollisesti luvassa.
Toistaiseksi meidän "pääharrastus" on ollut näyttelyt. Reima täyttää itse asiassa tänään 1,5v, eli siirtyy junioriluokasta nuortenluokkaan, mutta näyttelyitä on takana jo hmm, odotas... seitsemän(HERRANJESTA..!) kertaa virallisissa kehissä ja pari kertaa pentuluokassa. Menestystä on tullut vaihtelevasti, enimmäkseen jätkä pärjää ihan hyvin. Kokoilen vanhat arvostelut tänne kunhan kerkiän. Sivutoimenaan Reima pyörähtelee sopivan mätsärin sattuessa lähistölle kehässä tienaamassa(tai yrittämässä tienata) ruokaa/leluja/muuta krääsää. Parhaat sijoitukset BIS1, BIS4, BIS5, muuten laidasta laitaan.
Reiman kanssa on hauskaa puuhastella yhdessä. Se on ahne, innokas, vilkas, taistelutahtoinen, kontaktinhaluinen ja aika knälli äijänalku. Reima tuli "pelkäksi" näyttelykoiraksi, mutta jotenkin kummasti se on nostattanut hihnanjatkeen syvästä koiraharrastusmasennuksesta takaisin pienistä onnistumisista intoilevaksi hömpäksi. Odotan kovasti pitkää yhteistä harrastusuraa pikku Peettärin kanssa!:)
Lisäksi ajattelin keräillä blogiin muitakin Reiman harrasteluja: agilityn lisäksi treenailemme omatoimisesti(toistaiseksi..) tottista. Haaveena päästä vuoden -12 aikana korkkaamaan kokeet. Liikkeiden varmuudella ei niin väliä, kunhan ohjaaja vaan pääsisi pikkuhiljaa eroon kroonisesta jännittämisestään! Eli tokojupinaakin mahdollisesti luvassa.
Toistaiseksi meidän "pääharrastus" on ollut näyttelyt. Reima täyttää itse asiassa tänään 1,5v, eli siirtyy junioriluokasta nuortenluokkaan, mutta näyttelyitä on takana jo hmm, odotas... seitsemän(HERRANJESTA..!) kertaa virallisissa kehissä ja pari kertaa pentuluokassa. Menestystä on tullut vaihtelevasti, enimmäkseen jätkä pärjää ihan hyvin. Kokoilen vanhat arvostelut tänne kunhan kerkiän. Sivutoimenaan Reima pyörähtelee sopivan mätsärin sattuessa lähistölle kehässä tienaamassa(tai yrittämässä tienata) ruokaa/leluja/muuta krääsää. Parhaat sijoitukset BIS1, BIS4, BIS5, muuten laidasta laitaan.
Reiman kanssa on hauskaa puuhastella yhdessä. Se on ahne, innokas, vilkas, taistelutahtoinen, kontaktinhaluinen ja aika knälli äijänalku. Reima tuli "pelkäksi" näyttelykoiraksi, mutta jotenkin kummasti se on nostattanut hihnanjatkeen syvästä koiraharrastusmasennuksesta takaisin pienistä onnistumisista intoilevaksi hömpäksi. Odotan kovasti pitkää yhteistä harrastusuraa pikku Peettärin kanssa!:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)