lauantai 12. lokakuuta 2013

Hihnanjatke harkitsee itsemurhaa ja koiran aivoihin sattuu- kai tää tarkottaa et oli mahtavat tokoreenit..?

Huhhuh, hävettää. Olen laiska ja hidas ja tyhmäkin vielä. Alotettiin tokolupaus-treenit, ohjaajana Pirkko Bellaoui, aivan mahtava koutsi! Tarkka ja sanoo asiasta, mutta osaa muotoilla kommentit silti sillälailla, että jotain hyvääkin löytyy! What happened:

Saavuttiin hallin ulkopuolelle, Reima (aka Tarmo, koutsi päätti nimetä sen uusiksi) täpönä valmiina toimimaan(=piippasi). Juteltiin ohjaajan kanssa siinä sitten aiheesta, että miten se saadaan kitkettyä pois, huomioimattomuus ja jotain kivaa puuhaa, kun koira on hiljaa, sillä se palkkautuu komentamisestakin. Reima toki kailotti täydellä äänellä, kun ei kerta kielletty. Häpeän puna kohosi jo tässä vaiheessa poskilleni. Niin ja keräsi kierroksia siitä, kun apukoutsi päästi bortsunsa liehumaan sen luo. Ilmeisesti pitää alkaa huutelemaan jo 5m päästä, että eipäs päästetä nuuskimaan sitten (näin tein kotimatkalla bussissa ja hävetti, pikku bichoni nyt varmasti olisikin aggrella käynyt päälle...)

No päästiin sisälle halliin, aloitettiin kontaktitreenillä: koira vierellä kontaktissa, vaikka avustaja heiluttelee lelua lähellä. Noh. Heiluteltava lelu oli kongipallo. Jota käytetään aika paljon superhetsaukseen. Arvatkaa lopputulos..... Niin ja tässä vaiheessa huomattiin, että hihnanjatke on _hidas_. Reimakin huomasi ja koki parhaaksi pitää kontaktia yllä makkaraan, se ainakin toimii.

Seuraavaksi paikallaistuminen randomjärjestyksessä. No tässä nyt ei ollut mitään ihmeellistä, istui kauniisti paikoillaan. Jatkettiin paikallaoloon rivissä, koirat maassa. Yksitellen koirat maahan->meni toisella käskyllä ja mutkalle. Itse paikallaoleminenhan sujui, siinä se nökötti, vaikka ohjaaja huuteli "vapaa" ja "istu" ja "tänne" ja "ruokaa" yms tuttuja häiriösanoja. Istumaan nouseminen jälleen yksitellen, tuplakäsky ja lopulta KÄDELLÄ avustaminen wtf. Tehtiin näitä sitten vielä porukalla erikseen. Maahanmeno lähti sujumaan, istuminen ei. Saatiin neuvoksi treenailla paljon näitä. Nojoo todellakin....

Siirryttiin seuraamiseen, näytettiin ohjaajalle kuvio: vasemmalle, täyskäännös, juoksua yms. Tää meni ihan ok, vähän löysä asento (olisin kyl voinu palkata enemmän, oma huomio), vasemmalle käännökset huonoja, Reiman kanssa pitää opetella takapään käyttöä, ohjaaja näytti, miten toimii, ja sitä sitten treenailtiin itseksemme, tosi vaikeeta, tähän pitää selkeästi alkaa kiinnittää huomiota! Namilla vedättämällä siis käännöstä paikoillaan. Niin ja seuraamisessa nojaan koiraanpäin, mieluummin poispäin, että sen pitää hakea oikeaa kohtaa ja kontaktia.

Seuraavaksi katsottiin läpi kaikkien liikkeestä maahanmenot ja seisomiset. Maahanmeno oli kaunis, se on meidän vahvin liike kyllä ollut aina. MUTTA. Tässäkin lopuksi piti jukolauta namilla hinata herra istumaan. Koska maassa on kivaa. Seisomisessa otin reilun vartaloavun ja käsimerkin vielä lisäksi, pysyi paikoillaan ihan ok. Tähän saatiin yleisesti porukalle treenaamisvinkkeinä, että seisomisen pitää olla ehdoton, ei mitään hiippailuja tms. Reilu vartaloapu aluksi, esim. koiran seuruutusta takaperin ja siitä seis yms. Me varmaan jatketaan tätä takapalkalla ainakin. Tässä kohtaa meinasin yhtäkkiä vetää ihan paniikkiin, koska mua _jännitti_. No sanoin sen ääneen, että tässä on nyt kyllä hihnanjatke ihan kuutamolla, enkä tiedä miksi. Helpotti, kun sen sanoi ääneen.

Luoksetulot. Kokeenomainen luoksetulo. Matkalla pari hauhau:ta ja loppuasentoa haettiin tuplakäskyllä ja käsiavulla lopulta. Loppua pitää treenata paljon erikseen, välillä virkistyksenä vauhtiluoksetuloa. Ei palkkaa, kun haukkuu, voi kyllä olla vaikea kitkeä pois.

Hyppy: tän tein suosista helpotettuna, namialusta odottamaan esteen taakse. Tässä meinasi tulla vähän hauhau jo ennen liikkeen suoritusta, mutta itse liike meni hyvin, just niinku ollaan treenattu. Reiska varmaan ekaa kertaa hyppäsi oikean kokoisen hypyn, np, hyvin sinkasi yli ja oli kivvaa. Seisomiseen käytin käsimerkkia ja mitä kaikkea ja naminkin annoin heti, mutta hyvin pysyi vapautukseen saakka paikoillaan.

Lopuksi treenattiin häiriöherkän briardin vuoksi lähinnä muiden pujottelua seuraamisessa. Neuroottinen Sanni nosti päätään ja namitin Reimaa about jatkuvalla syötöllä, ettei mitään sattuisi. Niinku se briardi nyt Reiman olis syönyt, tai Reima sen. No saatiin ainakin erittäin onnistuneet suoritukset kaikille, jos nyt jtn hyvää haetaan.. Ehkä niitä nameja vois vähä harvemmin antaa..?

Välissä odottamisissa Reiska hinisi aika siedettävän verran, kiinnitin huomiota siihen, että en kieltäisi tms, vaati aika paljon muutes tuo. Sitten kun hiljaa niin namppaa tai jtn höpöhöpötreeniä tms. Pahimmat piippailut toki, kun kuuntelin ohjaajan palautetta, oh god, hävetti.

No tästä suunta on vain ylöspäin! Reima teki parhaansa ja kesti suhteellisen hyvin hihnanjatkeen suolapatsastelua. Reima olisi varmaan valmis nukkumaan viikon putkeen, mutta ilkeä omistaja hinaa sen heti palautteleviin treeneihin Elinan porukan kanssa, ja illanviettoon Elinalle.

Treenit oli mahtavat: ehdittiin tehdä paljon ja saatiin kaikesta kattavat kommentit. Välillä oli ehkä jopa kiireinen fiilis, etenkin, kun toiset olivat aloittaneet jo edellisellä viikolla ja tiesivät, miten homma toimii. Me ollaan totuttu treenaamaan ihan alkeis-alkeis-juttuja, nyt ollaan porukassa, jossa muutkin _osaa_, eli pakko on treenata kotona paljon ja keskittyä siihen, mitä tekee. Paljon tehtiin kokeenomaisesti ja liikkurin kanssa, erittäin jees.  Hienoa oli huomata se, että Reima oli täysillä matkassa. Ei sitä kiinnostaneet ympärillä olevat koirat, vaikka olikin uusi porukka. Luottamusta vaan pallokorvaan lisää taas!


Mitä treenataan tulevalla viikolla:

  • istu-maahan-meininkiä kokeenomaisesti. Istumisen vahvistamista. 
  • seisomaan jäämistä, takapalkka tai reilu vartaloapu. Sähäkkyyttä!
  • takapään käyttöä käännöksissä, vedätä namilla
  • luoksetuloa HILJAA: pienet matkat, ei palkkaa huutamisesta, vauhtiluoksetulot kivana puolena
  • HILJAISUUTTA. 
  • ehkä kivana juttuna treenaillaan noutoa harvakseltaan, nyt kun se sujuu
  • Omistajalle hermojenhallintaa ja syvään hengittelyä. Kyllä se siitä.



torstai 10. lokakuuta 2013

Tääl ollaa!

Aika päivittää blogi ajantasalle, kun treenaaminenkin on taas kalenterissa mukana. Tähän mennessä tapahtunutta:

Meidän kiva treenikevät sai kurjan päätöksen, kun naapurin koira hyökkäsi Reiskan kimppuun kotipihassa, seurauksena reissu YES:lle, yö YES:llä, MUOKS OPISKELIJAEMÄNNÄN PILOILLE MENNYT VAPPU, murtunut metatarsaaliluu vasemmassa takajalassa, lastoitettu koipi,  ab-kuurista johtunut ihotulehdus->koko koiran ajelu kaljuksi, viikottaiset lastanvaihdot reilun kuukauden ajan, parin kuukauden liikuttamiskielto ja koko kesän aksakielto, sekä korvauksista takkuaminen naapurin kanssa (to be continued...). Eli ei sitten osallistuttu mölliaksakisoihin, ei virallisiin tokokokeisiin, ei päästy vepe-kurssille, eikä näyttelyihinkään. Voisitteko siis ihmiset hamstrata vain sellaisia koiria, joita pystytte  hillitsemään(ja eksänne myös) jos ei käskyin, niin edes fyysisellä massalla. Pysyvää vahinkoa Reimalle jäänyt, mutta kyllä tässä kesä meni ihan pilalle, omistajasta on tullut himovarovainen ja Reimakin reagoi äkkinäisissä koirakohtaamisissa erityisesti pimeällä helposti murahtamalla.

Reiska ulkoilutossunsa kanssa.



Keksittiin sitten kaikkea hömppätekemistä.

Alkukesä oli tylsää aikaa, lastan kanssa. Reimankin mielestä ja se pari kertaa nakersi jalkansa vapaaksi. Lopulta pääsiin lastasta eroon ja aloitettiin toissaviikonloppuna loppunut kesän mittainen uimakausi. Ikinä en varmaan itsekään ole noin paljoa käynyt uimassa, jotain hyötyä koiran "kuntouttamisesta". Uiminenhan on Reiskan mielestä yks maailman hienoimmista keksinnöistä, joten Reimalla oli varmaan ihan kiva kesä kuitenkin. Ja omistajalla riitti kyllä tekemistä ilman Reiman kanssa touhuamistakin, oltaishan me tokoilla voitu, mutta sekin puoli oli vähän lomalla kyllä....

No syyskuun alussa palailtiin takaisiin ruotuun ja Helsinkiin. Takaisin koiratapahtumamaailmaan palailtiin muutaman mätsärin avulla: Lapualla saatiin isoissa punanen nauha mutta ei kummempaa menestystä, Reima käyttäytyi kauniisti ja siitä olin ylpeä, vaikka itse säikyinkin. Seuraavana viikonloppuna tehtiin aika ninjasuoritus: ensin Vantaalla ShowHaumätsärissä isojen pun 2, siitä bussilla suoraan Ogeliin, jossa Schipperkejengiläisten mätsärissä myös pun2! Ei meille ruusukkeilla ole oikeastaan mitään arvoa enää tässä vaiheessa, mutta hienoa oli huomata, että vaikka Reima toisessa mätsissä aluksi meinakin kilahtaa jo turhautumisesta, sain sen nollattua takaisin näyttelymuppemoodiin (tottistelemalla...).

Tottistelua ollaan viritelty taas henkiin myös. 
Huomioita: 
  • omatoimitreeneihin tarvitaan uusia ideoita, tai ainakin parempaa suunnittelua.
  • kyllä Sanni, sä _voit_ luottaa koiraasi
  • ->vaatiakin enemmän
  • leikin käyttäminen palkkana täytyy suunnitella erityisen huolella ja ajoittaa sopiviin kohtiin, ettei lähe mopo lapasesta...
  • NOUTO, tuo oma inhokkiliikkeeni, on ehdottomasti kypsynyt tauon aikana!! Tänään päästiin suorittamaan "kokonainen" liike, eli Reima odottaa vierellä, että heitän kapulan (tosin sisätiloissa), lähtee käskystä hakemaan sen (ehkä myös vartaloapua, tätä seuraavaksi häivyttämään), nostaa kapulan suht kauniisti, palauttaa sen vierelle perusasentoon ja irrottaa vasta, kun annan luvan! Tämä vaatii erikseen pienen syväanalyysin, miten tähän on päädytty, sen kirjoitan nyt: 

Nouto, how we did it:


Aluksi turhauttavaa, _turhauttavaa_ naksuttelusytyttelyä, noutokapula on kiva jeejee. Sitten todetaan, että ei se kanna loppuun asti, ja koirakin vaan turhautuu, kun ei tiedä, mitä sillä noutokapulalla oikeastaan pitäisi tehdä->käyttöön ystävämme fyysinen pakote: koiran suu auki, kapula sisään, suu kiinni, käsi leuan alla pitämässä, vapautuskäsky. Tää oli kurja vaihe ja suoraan sanottuna vähän epäilinkin että tuleeko siitä ikinä mitään. No pikkuhiljaa lähdin häivyttämään pakotteita: Reiman piti itse ottaa kapula suuhun, en enää pitänyt leuasta, vaan rapsuttelin kaulalta jnejne. Edelleen Reiman naama oli vähän "painu kuuseen", mutta no, jos äiskä käskee ni sitte tehään. Putkiaivo<3 Rinnalla treenattiin kapulan nostamista käteen ja koska leikki on parasta, niin vähän sellaista heittelyleikkiä, että Rei sai hommaan jonkun innon edes, vaikka kantoasento ei ehkä ollutkaan oppikirjamainen alussa. Pointtina kuitenkin, että aina palautus käteen. Pikkuhiljaa leikkiäkin lähdettiin vaikeuttamaan: heitin kapulan kauemmas, lähdin pakittamaan, kun Reima tuli palauttamaan kapulaa jnejne. Pitelyharjoituksissa kapula suuhun, kun koira seisoo, ja istu-käsky. Kun alkoi sujumaan niin leikkiin lisättiin sama, loppupalautus aina istualtaan.

Vaiheet kesti kauan, etenkin alussa, ja sain onneksi kokeneemmilta neuvoja, milloin vaikeuttaa treenejä. Välissä pidettiin pitkiä taukoja: aluksi omistajan laiskuuden takia, sitten ihan vaan koska ymmärsin, että Reimalla säilyy mielenkiinto hommaan, kun treenataan harvoin. Mieluusti pidemmän treenitauon jälkeen alotettiin treeni noutojutuilla, koska Reima oli haljeta onnesta, että sai tehdä _jotain_. Palkka siirrettiin aika nopeasti pois kädestä taskuun tai muualle kauemmas, ja nameja ei saa tuijottaa, koska sitten ei pysty ajattelemaan muuta...

Yhtäkkiä tapahtui jotain ja Reima keksi yhden leikkituokion kesken tarjota kapulan palauttamista PERUSASENNOSTA. Mitään tällaista ei oltu treenailtu, se sai istua vaikka metrin päässä, kunhan istui kapula suussa irti-käskyyn saakka. No ei muutaku bileet käyntiin, oli aika nohevaa jätkää kyllä sen jälkeen. 

Pidettiin taas parin viikon tauko (arvatkaa onko vaikeeta pitää taukoa hommasta, joka yhtäkkiä alkaa sujumaan ja haluis vaan hinkata sitä kuntoon!) ja tänään kaivelin taas kapulan semisti tylsän kotipäivän kesken esiin. Ja sehän meni hienosti, kuten ylempänä jo sepustin. Tästä jatketaan tosiaan käskysanojen vähentämisellä, vartaloapujen häivyttämisellä, pidemmällä noutomatkalla pihalla ja treeneissä jne. Pikkuhinkkailua siis enää! Ja tämä ajatustenvirta tähän ihan vaan että sitten kun seuraavan koiran kanssa tuskailen samojen aiheiden parissa, niin voin täältä lukea vinkkejä, miten Reiman kanssa tehtiin, ja valaa toivoa siihen, että ehkä se toinenkin joskus oppii! You can do it, future-Nispe!

Nojuu takaisin nykypäivään. Tokon suhteen on suuria odotuksia: päästiin HSKP:n tokolupaukset-ryhmään syyskaudeksi! Ihanaa päästä jälleen ohjattuun ryhmään! Ilmeisesti ryhmäläisyyteen kuuluu myös treenipäiväkirjan pitäminen, jospa blogikin siis elpyisi.... Muita tavoitteita: Reiskan viretason parempi ha(/i)llitseminen, äänettömyys suorittaessa, alo-liikkeet kuntoon ja avoimetki alulle. Uusia treenivinkkejä ja -ideoita!

Noniin sitten kuningaslaji agility!

Hallikausi alkoi tiistaina. Pakaristen hallilla jatketaan, vaikka tämä ei ihan niin kivalta vaikuttanutkaan kuin viime talvinen: pienempi ja vähän vielä kesken. No eiköhän tästä hyvä tuu! AKK:n riveissä siis edelleen. Jatkavia 6, samoin alkavia, ihan inhimillisen kokoset jengit. 

Ekoissa treeneissä oltiin me, Päve+Ilse, Ella+Betta ja Cindy ja Emmi+Tarmo.  Meillä oli kolme "pistettä": hyppytekniikka, putki+A ja toisella kentällä kentänpätkä. Maiju mulle neuvoi hyvin simppelin Alatalon Vapun oppeihin pohjautuvan hyppytekniikkatreenin, selitän nyt senkin tähän sillei, että itse sen ymmärrän ja voin myöhemmin tarkistaa täältä, sori muille jos ette tajua:

bumppi merkiksi koiralle, sen taakse istumaan suorana ja ryhdikkäänä keskellä. bumpilta ekalle esteelle 4 tipuaskelta. Ekalta tokalle...kolmannelle..neljännelle 6 tipuaskelta, esteiden korkeus 20cm. neljännen ja viidennen väliin yheksän tipuaskelta ja vipalla esteellä säädellään joko korkeutta tai esteen välimatkaa muihin. Kolmen harppauksen päähän palkka:D Aloitetaan helposta,vaikeutetaan asteittain, lopetetaan helppoon. Meneekö koira suoraan vai kaartaako aina johonkin suuntaan jne seurailtava. Avustaja laittaa namppaa, on selin koiraan jos tarvii olla namilla.

Tehtiin Päven kans pareittain. Ei mitään kummallisuuksia kai (meil on videooo, ja Maiju lupas analysoida ne!). Reiska kerran rysäytti komeesti vipaa estettä päin. Muuten pomppi iloisesti menemään. Analyysien jälkeen tiedän enemmän:D

Seuraavaksi hinkkailtiin kontaktia. Aloitettiin loppukontaktilla vaan, no sehän sujuu. Koko A meni kanssa nätisti ja hienosti jäi käskystä oikeaan asentoon. Otettiin vielä putki+A komboakin molemmilta puolilta ohjaten, hienoa kun jo tuossa matkalla meinasin jäädä jälkeen.......

Pikkuradalla rengas-putki-pituus-hyppy-hyppy muuten aika semmonen simppeli U:n muotoinen rata, mutta hypyt oli rinnakkain, että siinä sai kikkailla, mitä halusi. Persjättöä tuli putkella, muuten ei mitään ihmeellisyyksiä. Lopuksi ku aikaa oli ni treenailtiin vielä pakkovalssia erikseen, kun se on ehkä ainut ohjauskuvio jonka jotenkuten muistan. 

Reima oli mahtava. Sillä oli superhauskaa, se keskittyi superhyvin, vaikka olikin uusi halli ja vähän uusia treenikamujakin ja mm välillä näköpiirissä vilistävä wipukka. Ei sitä kiinnosta. Se on _töissä_. <3 Kiitokseksi hyvistä treeneistä se joutui tunniksi hallin nurkkaan makaamaan hiljaiseksi komennettuna(käytiin jäähdyttelees toki enste!), kun vetäsin alkeisporukalle treeninkaltaisen setin. Aina tää tiimin toinen osapuoli ei osaa olla yhtä reilu ku koiransa.

Nyt Reiska on parina päivänä pitänyt hihnaa vaan aamulenkeillä (jotka tuntee mut ni tietää että mun huumorintaju ei aamuisin riitä mihinkään ylimääräiseen..) ja muuten Rei on saanut pölöillä vapaana tässä lähipuskissa. Se on aika onnellinen. Ollaan otettu kaikenlaisia puiden/tolppienkiertoja ja 2on 2offia treenailtu vähän sopivilla kivillä. Meillä on ollut kauheen hauskaa! Toivottavasti sama meininki jatkuu:) Syksyn treenikalenterin kannalta elellään jänniä aikoja. Jos tiimi toimii koetreeneissä x2, niin saadaan lisätä toisetki aksatreenit viikkolistaan. Mutta siitä lisää myöhemmin:)


JA KUVIA JA VIDEOITA TULEE JOS/KUN JOSKUS SAAN PÄVELTÄ, VINKVINK.




torstai 11. huhtikuuta 2013

Hyvän mielen treenailua

Muutama viikko meni ihan sumussa. Kyllä me tokossa käytiin, ja ihan kivasti kai meni, sillä saatiin suositus tokolupaukset-ryhmään, buujaah! Aksaa jäi muutama kerta syystä tai toisesta väliin, nyt taas pari kertaa takana, olin melkein unohtanut miten kivvaa se onkaan! Onneksi Reima ei ollut:D

Tiistain treenit olivat kummalliset: kaikki muut potivat/pelkäsivät nenäpunkkia, tai olivat muuten vaan syystä tai toisesta poissa treeneistä. Meikä päätti ottaa riskin, hinasin molemmat mupet Malmille, treeniseuraksi saatiin Tuulikki.

Reiman kanssa otettiin ekaa kertaa täyspitkät kepit, verkoilla tottakai. Vähän meinasi vauhti hiipua, kun normaalin kuuden jälkeen kepit vain jatkuivat ja jatkuivat ja jatk... Vähän innokkaammalla kannustuksella suoritti nätisti, lisäksi haki hyvin aloituksen eri kulmista. Pari verkkoa otettiin välistä poiskin, hyvin män.

Papsu ja Tuulikki puuhastelivat valmiina olleen radanpätkän parissa. Ansa tapansa mukaan yritti ensin vältellä työtä aina kun se oli mahdollista, mutta hyvin Tuulikki sai täti tomeran kuosiin. Apsulla oli aivan huippuhauskaa, se kuumeni ja kävi aina välillä moikkaamassa kameran takana hihittelevää omistajaa iloisesti röhisten:D Voi Papsulia.

Reiman kanssa tehtiin samaa rataa vähän vaikeutetuilla juttuleilla. Puomilla palattiin loppukontaktin harjoitteluun. Se tulee kyllä koko puominkin nätisti, mutta vähän turhan lujaa, jolloin takajalat helposti putoavat lopussa liian aikaisin. Radanpätkä meni enimmäkseen ihan ougei.

Tuulikki ja Apsu jatkoivat radan parissa, tällä kertaa Paps oli paremmin kuulolla, mutta keksi uusia juttuja, mm hypyn ALITUS. Noooh, ei se niin justiinsa oo:D

Reiman kanssa kertailtiin vielä pujottelua, ei ihmeempää.
Lopuksi Tuulikki puuhaili vielä Reimankin kanssa, palkkana CUZ, maailman paras riehulelukaveri. Hyvin sujui yhteistyö, Reimasta huomasi, että alkoi olla jo väsynyt, mutta mahtavaa oli silti!

Lopuksi sekalainen videolauma, laatu vähän mitä sattuu:D

























Eilen oli pitkästä aikaa vuorossa tottistelua Elinan kanssa. En ollut suunnitellut mtn etukäteen, typerys. No kivasti meni silti. Aloitettiin seuraamisen käännösten hinkkailulla, pieniä pätkiä oikeassa paikassa. Seuraavaksi pari liikkeestä maahanmenoa, np. Pidempi suora seuraaminen, välissä juoksua. Viereltä maahanmenoa ilman, että koira makaa C:n mallisella mutkalla lonkallaan. Ilmeisesti tuo lonkalla makaaminen ei mikään maailman suurin virhe ole, mutta minusta näyttää löysältä. Sitä siis viilataan jatkossakin. Luoksetuloa ilman haukahtelua. Jätän koiran, muutama askel, pysyn paikallani(en käänny koiraa vasten), koira viereen, tämän jälkeen lyhyempi luoksetulo. Sivulle tuleminen jäi ilman kunnon kierroksia(=haukkumista) vajaaksi, sitä sitten treenailtiin erilaisilla välimatkoilla ja eri suuntiin. Liikkeestä seisomista otettiin takapalkalla. Nännikumia Rei ei _mitenkään_ voinut bongata katukiveykseltä, niin vaihdettiin sitten vinkutennariin. Johan löyty. Ja oli mahtavvaa. Lopuksi vielä vanhaa ystäväämme noutoa. Huhhuh. Mitään ei taas olla moneen viikkoon tehty, mutta Reiman pari hernettä olivat onnellisesti kohdanneet, piti kapulaa paremmin, oli innokkaampi, ja, kaikista hämmentävintä: se pyrki ISTUMAAN kapula suussa!!! Say whaaat!!! Olen kuukausi tolkulla valittanut kaikille kuunteleville, että se ei vaan suostu istumaan, jos on kapula suussa. Ilmeisesti Reima on kuunnellut valitustani...

Välissä otettiin näyttelytreenit Sutturan tulevaa koitosta varten. Mahdettiin näyttää taas typeriltä, kun juoksenneltiin parkkiksella ympyrää. No Suttura oli taitava<3 Reimakin toki.

Loppuun paikallamakuuta. Menin piiloon, laskin kymmeneen, palasin. Kuulemma Rei näytti masentuneelta, kun katosin(ensimmäinen piilotreeni). Hetki hengähdystä, ja paikallaistumista hetki. Reima oli sitä mieltä jo, että hitot tästä, meikä makoilee. Oli se lopulta kauniisti.

Kaikenkaikkiaan hyvät treenit, Reima oli mahtavan mustavalkoinen, sen putkiaivoisuus on välillä suorastaan huvittavaa:D Homma toimi, meillä oli hauskaa. Molemmat hyvässä vireessä, ei ylilyöntejä eikä koomailua. Jes.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Tokofilmit

Tänään me tokoiltiin parin viikon tauon jälkeen Elinan ja Sutsun kanssa. Elina videoi meidän meininkejä(kunhan omistaja oli ensin herännyt tähän päivään, olihan kello vasta yksi...)

Seuraamista:


Ekassa huomionarvoista se, että ohjaaja ei ihan osaa kävellä suoraan, ja lopussa meinasi vähän liukastua. Tokassa Reima lähti keulimaan ja jotain vammasi. Olisi pitänyt ottaa namilla tuo käännös, mutta keskityin siinä sitten pystyssä pysymiseen..

Liikkeestä maahanmeno:

Liikkeestä seisominen:

JEEE, tässä ei tarvita enää viittä erilaista käsimerkkiä/vartaloapua/muuta. Tätä voisi kyllä skarpata vähän takapalkan avulla, saisi nopeutta ja voisi alkaa tuota omaa pysähtymistä häivyttämään.

Nouto:
Otettiin ekaa kertaa muualla kuin kotona/hallilla, pitoa ja noutoa.



Kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen. Kapula pysyi suussa, ollaan välissä treenattu vaan pienemmällä, hyvin pysyi oma kapulakin suussa, vaikka ilme onkin aika kärsivä. Tätä pitäisi saada pikkuhiljaa eteenpäin: vähemmän tukea pitämiseen ja ottamiseen, pikkuhiljaa kapula suussa istuminen(jos jollain on tähän vinkkejä niin oh please kertokaa toki), ja siitä pikkuhiljaa oikeaoppinen palautus. Nouto on mulle itselleni jotenkin nihkeä liike: sitä en ole kellekään valmiiksi asti opettanut ja jotenkin koko ajan epäilen, että tuleeko tästä mitään. Jaaa tuossa kun se hakee kapulan, niin käyttää tassuja, siitä en nyt vielä ole mitään sanktioita antanut, kun kapula on muuten(noiden pitoharjoitusten takia) kokenut meillä inflaation, tuolla tapaa Reima jollain tapaa edes kiinnostuu siitä, kun sen kanssa tapahtuu myös jotain _kivvaaa_.

Ja loppuun oikein antihuipennut, luoksetulo...

http://www.youtube.com/watch?v=0uj0ynRlYt8&feature=youtu.be 

Mitä tapahtui: Sanni viljeli nameja matkalle, Sanni alkoi hihittämään keskenään, Reima ajatteli, että joo tääpä oliki vaa tämmönen LÄHELLEtulo. Tuon kanssa meillä on vähän ollut ongelmaa, pitänee helpottaa taas niin, että huudan toisen "Viereen"-käskyn kun parin metrin päässä. 

Kaikenkaikkiaan treenit meni oikein mukavasti, lisäksi treenailtiin peruuttamista, seuraamiskäännöksiä paikallaan, istu-maahan-seiso-leikkiä(nami lentää kun ottaa oikean asennon), ja piiiitkä paikallamakuu Sutsun vieressä. 

Nyt täytyisi vaan löytää lisäpuhtia treenaamiseen, ja ottaa ohjelmistoon vähän uusiakin juttuja, esim. ruutu/eteen/luoksetulon pysähdykset. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa!


Nojuu ollaan me muutenkin treenailtu: tokoa on ollut nyt kaksi kertaa. Aika pitkälti samoja juttuja toistaiseksi kuin ykköskurssilla, mutta mahtavaa, että on häiriötä! Mitähän meitä olis, joku kaheksan koirakkoa? Reima on pysynyt kivasti kuulolla, ja olen ehdollistanut sitä siihen, että jos joku rähähtää tms, kontakti->nami. Siellä se sitten pikku partiolaisena toljottelee. Muuten ei juuri mitään jännittävää. 

Aksailtu ollaan Maijun kanssa Lapualla: otettiin keppejä(verkoilla), rengasta, ja keinua(ns vauvakeinu). Uskoni pujotteluun palasi! Pikkuhiljaa verkkoja pois ja paaaaaljon treeniä! Tämä tosin jää varmaan kesän hommaksi harjoitella, vakivuorot menee aina jotenkin muissa hommissa. Rengas meni kivasti, ei ongelmaa. Keinutreeni oli erittäin hyödyllistä, meidän hallilla kun ei säädettävää keinua ole. Maijulle kiitos tuhannesti taas, oli hyödylliset treenit!

Malmilla käytiin Elinan kanssa jollain randomvuorolla(KAHDESTAAN, OIJJ) Otettiin hyppyjen ja putken avulla irtoamista, hyödyllistä jälleen. Reiskan kanssa otettiin pujottelua ja pussia, aivan jees. A:lla loppukontaktia. Näistä treeneistä jäi mieleen se, että reväytin TAKAREIDEN kun suojelin namialustaa Sutturalta. Note to self: itsekin voisi lämmitellä ennen treenejä, jos aikoo jtn akrobatiaesityksiä harrastaa.



tiistai 19. helmikuuta 2013

FI MVA Kivimarjan Syysmylläkkä

Oh yes he did! Syksy kierreltiin näyttelyitä viimeistä sertiä metsästellen. Eikä sitä näkynyt, ei kuulunut. Turkkikin vaihtui, alkoi loppua usko, ajattelin, että kyllä se sitten ensi kesänä jossain pikkuryhmiksessä valioituu. No innostuin kuitenkin ilmoittamaan Helsinki Winneriin, Voittajan tuomarin kehässä ollaan kerran käyty, eikä ole tarvetta käydä uusiksi. Helsinki Winnerissä tuomarina Katja Korhonen, jonka kehässä Reima oli pentuna Tuurissa ROP-pentu(tosin myös ainoa sellainen). Korhosesta oli jäänyt miellyttävä muistikuva, joten ihan yleisen kannatuksen vuoksi ilmoitin Reiskan.

Paikalla olikin taas "muutama" kilpakumppani, ja tuomarin linja tiukahko. Ei siis juuri mitään odotuksia, EH on voitto. Yllätys oli melkoinen, kun Reiska sai ERI:n ja vieläpä SA:n, ja voitti täten avoimen luokan! No tässä vaiheessa viimeistään alkoi hihnanpäätä taas vaihteeksi jännittämään... Paras uros-kehä koitti viimein, siellä meidän lisäksi sertiä tavoittelemassa upeita nuorempia uroksia. Tuomari alkoi karsimaan koiria, siellä me vielä pönötettiin. Lopulta kehässä olivat veteraanien voittaja, valioiden voittaja, Reima, sekä nuorten voittaja. Oh god, Rei sijoittuisi PU-kehässä messarissa!! Vielä viimeinen juoksentelu kehän ympäri, Rei alkoi toki haukahdella ja LAUKATA, sillä hetkellä olin hyvin pettynyt tiimin toiseen puoleen, tätä hetkeä varten nyt oli kierrelty kaikenmaailman kissanristiäismätsäreitä, nytkö se pilaisi kaiken perseilemällä.. Vaan ei, tuomari oli päätöksensä tehnyt, Reima sijoittui valion ja vetskun jälkeen KOLMANNEKSI, nappasi sertin(ja vara-Cacibin, jolla nyt emme sukutaulullisista syistä yhtään mitään tee, vaikka se Cacibiksi vahvistuukin), ja VALIOITUI!!!! Siinä ei kyllä ollut itku kaukana, hieno päätös meidän sertinmetsästykselle, sekä kuluneelle näyttelyvuodelle:

"Erinomainen tyyppi. Hyvät mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Aavistuksen kookkaat pyöreäkärkiset korvat. Erinomainen kaula, eturinta ja runko. Vahva raajaluusto. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvät käpälät. Erinomainen karvanlaatu ja häntä. Liikkuu ahtaasti takaa, yhdensuuntaisesti edestä. Hyvä sivuliikunta. Miellyttävä luonne." AVO ERI1, SA, PU3, SERT, VA-CACIB, FI MVA

Tovereiden painostuksesta Reima sai hävettävän suuren valioruusukkeen..
Kuvat PäiviR.


Kuva Paula Martiskainen


Valioluokka korkattiin Kuopion Jalostuspäivien näyttelyssä, siinä ei sen suurempaa glooriaa enää ollutkaan. Reima piippaili koko päivän ja sikaili minkä kerkesi. Arvostelu alkaa jotenkin, että "Iloinen". Ehhh. No ERI kuitenkin irtosi, nyt jättäydytään määrittämättömän pitkälle näyttelytauolle. 

Kuopion reissulla Rei pääsi myös jalostustarkastukseen, jonka suoritti Saara Sampakoski, apunaan Petra Palukka: 
Yleisvaikutelma: erinomainen
Koko: 48
Hampaat: ok
Kivekset: ok
Tyyppi: erinomainen
Mittasuhteet: erinomaiset
Sukupuolileima: selkeä
Pää: erinomainen
Ilme: erinomainen ja pehmeä
Kuono: täyteläinen ja hyvä alaleuka
Kirsu (pigmentti): hyvä
Otsapenger: hyvä, otsauurre löytyy
Korvat: oikein kiinnittyneet, karvaiset, pyöreäkärkiset ja etunojoiset
Silmät: oikeanmalliset ja tummat
Luusto: kokoon nähden erinomainen
Ylälinja: hyvä
Alalinja: hyvä
Rintakehä: erinomainen
Eturaajat ja eturaajojen kulmaukset: riittävät
Lanne: hyvä
Lantio: aavistuksen pysty
Takaraajat ja takaraajojen kulmaukset: riittävät, aavistuksen ulkokierteiset
Liikunta: voimaton takapotku, liikkuu muuten hyvin
Käpälät: erinomaiset ja tiiviit
Häntä: erinomainen
Karvapeite: laadultaan erinomainen, pysty, rössö
Väri: musta merkein
Yleiskunto: erinomainen
Luonne: miellyttävä, rodunomainen

Hyväksytty


Noottia siis eniten takapäästä, ja siihen tulisi mahdollisten tulevien morsmaikkujen hyväksymisessäkin kiinnittää huomiota. Aivan koiran näköinen arvostelu, omansa tunnistaa. 

Paljon olisi vielä juttuja kerrottavana, mutta nyt iski väsy. Jatkan siis turhia lätinöitäni joskus paremmalla ajalla. Loppuun vielä pari posekuvaa Mr NättiPojasta, Riikka kuvannut ensimmäiset, viimeisen meikä








Täällä taas!

Noniin, jospa sitä päivittäisi blogin suunnilleen ajantasalle.(heh, varmaan viisi kirjoitusvirhettä ekassa lauseessa, jopas lähtee lupaavasti käyntiin!). Reiman kanssa ollaan touhuiltu vähän kaikenlaista, yritän muistella kaikilta osa-alueilta pääkohtia, jos jatkossa taas purkaisi treenit heti, niin muistaakin vielä jotain. Olemma myös siirtyneet moderniin aikakauteen, treenivideoitakin on luvassa!

AGILITY:

Agilitya treenailtiin syksy vaihtelevalla menestyksellä, useimmiten ohjaajalla oli treenien jälkeen täysin urpo ja osaamaton olo. Nyt viimeiset muutamat treenit ovat jättäneetkin päälle toisenlaisen fiiliksen: kivaa ja tätä lisää!(johtuneeko siitä, että meillä ei ole ollut varsinaista ohjausta, eikä kukaan siis natsittamassa..!) Ansakin pääsi kerran treeneihin, siitä on videomateriaaliakin. Voi luoja kun toinen oli onnellinen! Häntä heilutti koko koiraa.

Viime treeneissä rakenneltiin hankalahko rata, josta me tehtiin sitten ihan vain pätkiä: alussa muutama este, välissä sylkkäri. Tää meni aivan jees. Videot kuvannut Päivi Ruotanen


Sitten siirryttiin vähän haastavampaan ryöpytykseen: puomi(no siitä vaan loppukontakti)-putki-hyppyjä jännittävässä sarjassa:

(ohjaaja voisi ehkä tota taputtelua vähän yrittää vähentää..:DD)

Loppuun vielä putki-hyppy-putki, jossa tuo viimeinen putki tuntui aika mahdottomalta, en oikein keksinyt siihen mtn järkevää tapaa ohjata. Jäätiin lusmuilemaan vielä alkeisvuorolle(jossa oli yksi osallistuja), ja siellä hinkattiin tuota vielä pari kertaa, ja saatiin onnistumaankin takaaleikkauksella.


Lopuksi treenailtiin vielä puomia: aluksi loppuun 2on 2off, lopulta mentiin(ekaa kertaa) koko puomi. Eipä siitä sen kummempaa, ihan jeba.

Ansan hyvänmielentreenit löytyy täältä:
Video on armollinen, eikä siitä näy mm niitä lukemattomia kertoja, kun Aps rynni namialustalle, tai kun se oikaisi suoraan siivekkeen LÄPI(kyllä, siivekkeet ovat aika kapeat, ja kyllä, vähän teki tiukkaa...). Mutta ehdottomasti Paps pääsee toistekin tätsyaksailemaan! Video Johanna Åhlgren.

Tänään treenailtiin aika helppoa settiä: suoralla namialustalle irtoamista(putki-hyppy-pituus-hyppy vähän vaihdellen), ja lopulta ensimmäisen hypyn ja pituuden välissä putki lisäksi. Reima kävi aika kuumana, omistaja laamana. Irtoaminen onnistui kuitenkin hienosti, ääntä oli vaan kovasti. Ensimmäisellä kerralla suoran keskellä ollut putki meni tietysti reisille, ohjaaja oli myöhässä ja Reimalla hyvin selkeä visio siitä, että suoraan mennään ja lujaa. Toisella toistolla meni jo paremmin, mutta ohjasin liikaa ja aika tiukasti pituudelle, josta Reima kyllä jatkoi eteenpäin, mutta ponkaisi vauhdit. Loppuun saatiin parikin onnistunutta settiä, lopuksi Päivi heitti uuden suokkarilelun: kongvinkutennisnarupallon ja Reimalla oli ihanaa. Ohjaaja voisi ensi kerralla virittäytyä itse treenimoodiin paremmin. Tosin 3,5h päikkäreiden jälkeen maailma toki on vähän sumuisa paikka.... Aksassa keväälle tavoitteena vaihtelevia treenejä, toiveissa tietysti, että ohjattuja mahd. paljon. Videointi on erinomainen systeemi, vaikka tahtoisinkin tehdä itsemurhan aina kun näen itseni hoopoilemassa jotain, tai vielä pahempi, kimittämässä.. Mutta videoita katsomalla oppii virheistään....

TOKO:

Pääsimme Reiman kanssa loppuvuodesta HSKP:n toko1-kurssille, jossa käytiin alokasluokan liikkeitä läpi, ja jotain vähän edistyneempääkin. Ohjaaja oli mukava, ryhmässä alunperin 13(?) koirakkoa, joista lopulta kaksi kävi paikalla, eli saatiin ihan melkein yksityisopetusta! Opittiin paljon, muutamia asioita jäi mietityttämään. Loma lomailtiin, tammikuusta lähtien ollaan treenailtu Elinan ja slk Sutturan ja/tai lpk Virkun kanssa melkeimpä vähintään kerran viikossa, ja lisäksi Päven ja Ilsen kanssa muutaman kerran. Treenaaminen on ehdottomasti tehnyt hyvää, ja esimerkiksi liikkeestä seisominen on rakennettu nollasta melkein valmiiksi. Nyt aletaan olla kuitenkin taas siinä pisteessä, että en osaa jatkaa eteenpäin, takutaan samoja juttuja, ja samat virheet toistuvat. Niinpä olenkin hyperinnoissani, että pääsimme toko2-kurssille, jossa on vielä sama mukava ohjaajakin! Kyllä me tästä taas edistytään!

Ja tottakai tokointoiluun jokin tavoitekin piti asettaa, joten kävimme viime viikonloppuna osallistumassa koirakoulu Tiltun MÖLLITOKOON! OMG!! Ilmoittautuessa olin jo suorastaan pahoinvoiva. Aluksi koe oli täynnä, eikä meidän pitänyt mahtua mukaan, paniikki helpotti, mutta jo seuraavana päivänä joku perui(kiitos sinulle, laiskimus!) ja mahduimmekin messiin. Viimeisellä viikolla treenattiin hyppyä monen kuukauden tauon jälkeen, ja hinkattiin muita liikkeitä kohdilleen. Perjantain paniikkiviimehetkentreeneissä kaikki takkusi, minä jännitin jo tulevaa, ja Reima tottakai sen huomasi. Onnistuin vielä yöllä hajottamaan vähäisetkin hypyn onnistumiset hermostumalla...
Lauantaiaamuna siis hyvillä mielin(...) navigoimaan kohti Agimestaa, ajeltiin busseilla ympäri pk-seutua tunti. Selvisimme hallille ihme kyllä ajoissa, ilmoittauduttin, ja aloitettiin jäätävä odottelu. Reima piippasi, meikä hyperventiloi, kaikki oli kamalaa. Paitsi ihana Päivi, joka suostui lähtemään mukaan kuvaajaksi, sekä henkiseksi tueksi<3 No jossain vaiheessa koitti meidän vuoro osallistua luoksepäästävyyteen sekä paikallamakuuseen(1min). Luoksepäästävyydessä ei ihmeempiä, 10(oltaisiin kuulemm saatu 10+ jos olisi ollut mahdollista, sillä tuomari sai Reiman kuonosta sähköiskun, eikä Rei ollut moksiskaan<3). Paikallamakuustakin kymppi, vaikka omaan makuun vilkuili liikaa ympärille, ja lisäksi ennakoi sivulle-käskyn lopuksi. No ei lähtenyt kuitenkaan litomaan, vaikka yksi koira lähti hiippailemaan, ja viereisessä kehässä nakkimöllit puuhailivat omiaan. Ja koska modernissa maailmassa elämme, myös tästä löytyy videomateriaalia, Päivi kuvannut meikän laatupuhelimella:



Mieliala hieman kohonneena kehän ulkopuolelle odottelemaan omaa vuoroa. Edeltäjissä oli sekä todella valmiita suorituksia, että selkeästi harjoittelemaan tulleita. Itse kuuluimme ehdottomasti jälkimmäiseen ryhmään. No lopulta oli meidän vuoro. Seuraamiset meni aivan päiväkävelyksi, itse keskityin siihen, etten kompastu omiin jalkoihini, Reima oli vähän ulalla, kun ei tehtykään aksaa, eikä juostukaan nättipoikarinkiä. No roikkui jotenkin mukana kuitenkin, seurasi erittäin väljästi ja jäi jumittamaan käännöksissä yms,  näistä pisteet 8(hihnassa) ja 8,5(vapaana). Seuraavaksi liikkeestä maahan meno, joka on aina ollut meidän vahvoin liike. No siinäpä ei nytkään ollut mitään kummallista, hyvin vajosi, hyvin pysyi, hyvin kuunteli, 10. Tein taktiset, ja palkkasin Reiman lelulla(liikkeiden välissä sai palkata), sillä näin ajattelin saavani luoksetuloon säpäkkyyttä. Oi jo vain, sitä sain, Rei ei meinannut jäädä paikoilleen, mutta palautettuani sen asemiin Reima tuli epäröimättä, ja suoraan sivulle(tätä tahkottu treeneissä viime aikoina). Lelupalkan myötä vaan viretilakin nousi "turpa ei pysy kiinni!"-asteelle, ja tästä sitten puolen pisteen menetys, 9,5.

Päästiin meidän ei-niin-valmiisiin-liikkeisiin. Mopo oli lähtenyt keulimaan, omistaja hengitteli rauhassa sisään ja ulos. Liikkeestä seisomisessa otin varmuuden vuoksi kaikki mahdolliset käskyt ja pysähdykset ja viittoilut käyttöön: no hei, se toimi, Rei pysähtyi! Ennakoi jälleen sivulletulon, 8. Lopuksi vielä estehyppy. Koira vierelle, käsky, Rei kävi nuuhkaisemassa estettä ja palasi huutamaan meikälle. Kärsivällisesti uusi käsky, SE HYPPÄSI!!, ehti palata melkein sivulle saakka ja varasti seisomisesta perusasentoon. Komea NOLLA. Tässä vaiheessa olin jo niin onnellinen, että olin hengissä, että ei paljoo haitannut! Kokonaisvaikutelma kuitenkin 9,5. Tuomarin kommentit ja pisteet eivät ihan kyllä menneet linjassa keskenään. Jokaisen liikkeen jälkeen tuli aikamoista tylytystä, ja lopuksi vielä noottia haukkumisesta, kuulemma me tarvittaisiin juuri järjestäneeltä koirakoululta yksityistunteja(oikein saatiin käyntikorttikin!) ongelman poistamiseen. No ehkä me tarvitaan kuitenkin vaan lisää treeniä kokeenomaisista tilanteista, ja koiran viretilan säätelystä, ja mikäli yksityistunteihin päädytään, niin aika selkeä visio on, mistä niitä otan...


Tällä spektaakkelinomaisella suorituksella yhteensä 177,5p, ja sijoitus NELJÄS!!!(/yhdeksän) Happyhappyjoyjoy! Lisää treeniä vaan ja kesällä aikusten oikeesti kokeisiin!

Sunnuntaina otettiinkin heti pikku palautustreenailu Elinan ja Päven kanssa. Reima ei olisi halunnut lähteä aamulla yhtään mihinkään, treeneissä hinkattiin hetki niitä juttuja, jotka mua jäi vaivaamaan(innokas seuraaminen, perusasennon ennakointi, seisominen), ja Reima jäi kentän laidalle, kun kuvailin treenikaverien suorituksia. Lopuksi otettiin Reimasta aika lavastettuja tottiskuvia, kuvat Päve.







Tokossa tulevaisuuden tavoitteina siis ehdottomasti kokeet kesällä. Treenitahdin säilyminen koko kevään ajan. Noutoa pikkuhiljaa kuntoon. Ylempien luokkien liikkeiden perusteet. Kyllä se siittä.

Jottei postauksesta tule ihan romaania, kirjottelen nättipoika-kuulumiset ja yleiset lätinät omaan juttuunsa.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Shellasta...

Hyvä palata kesätauolta puolen metrin pituinen uloke otsassa..

Näistä pimeistä kuukausista sen verran, että ollaan aksailtu(liian vähän), tottisteltu(vielä vähemmän), vepe-kurssi saatiin kunnialla loppuun: Reima toi esineen veneeseen(uiden), haki esineen veneestä rannalle, ja viimeisissä treeneissä jopa VETI VENETTÄ KÖYDESTÄ<3 Aivan mahtavaa. Ehdoton suosikkiliike oli kuitenkin veneestä hyppy ja rantaan uiminen. Vepeily oli hauskaa ja niin kovin erilaista, toivottavasti päästään vielä joskus jatkamaan(eli toiselle alkeiskurssille:D)

Toinen sertikin napattiin. Nyt vaan metsästellään sitä kolmatta, tällä hetkellä tuntuu, että ei me sitä ikinä saada, tai vähintäänkin työvoiton takana, mutta noh, mikäs tässä kierrellessä..

Syksyn agilitytkin alkoivat uudella Malmin hallilla lokakuun alussa. Oltiin tänään peräti toista kertaa paikan päällä. Sanotaan vaikka näin, että on ollut vähän muuttujia, kirjoittelen sepostusta jossain välissä oman blogini puolelle. Syksyn ekalla aksavuorolla tehtiin jotain pikku radanpätkiä, Reima kuumeni aikalailla ja ohjaaja ohjasi päin... noh, täydentäkää mielessänne. Saatiin vähän jankkaamalla ihan onnistuneitakin juttuja, vähän persjättöä.

Tänään oltiin siis muutaman viikon tauon jälkeen taas remmissä. Paikalla lisäksi Päve+Ilse, Tuulikki+pojat ja Tiitta+Hilla. Kokeneemmat otti kokonaista rataa, me Päven kanssa ensin keppejä, nyt kun jostain oli hallille ilmestynyt ohjurit<3 Ensin oli yhdet ohjurit. Reima on kesän ajan treenannut verkoilla, ja se oli paitsi AIVAN KUJALLA, nuuski mattoa eikä kuunnellut ollenkaan, myös unohtanut ohjurien funktion totaalisesti. Namialusta oli sentään hyvin kirkkaana mielessä, ja sinne oli kiva yrittää sinkoilla kaikista mahdollisista raoista: ali, yli, ja lopulta kun lisättiin tuplaohjurit, välistäkin! Huoh. No koira hihnaan, Päve toiseen päähän, ja pari kertaa niin, muistuhan lopulta mieleen!

Varsinaisesti treenailtiin kahta vierekkäistä U-putkea. Eli UU hehheh. Vasemmasta reunasta sisään, persjättö, oikeasta sisään. Vaihdoin palkan leluun(kiitos vaan Torsti-toopermannille lainasta!), ensin putket yksitellen, ok, sitten molemmat, edelleen ok!! Kerran Reima teki jonkun aivan ihme sukelluksen putkien väliin. Kas näin: U*U hehheh, pörröpallo siellä välissä jumissa(sori oon väsynyt), mutta muuten se oli kyllä aivan satalasissa ja liekeissä. Ohjasinkin kai sinnepäin. Mahtava fiilis, kyllä se tästä. Otettiin lopuksi vielä keppejä pari kertaa(niillä tuplaohjureilla sitte saakeli), ja saatiin jo vähän vauhtia ja rytmiäkin takas hommaan. Sijoittelu oli vaan niin ahdas, että ei saanut paljoa ohjattua eri kulmista. Lopulta fiilis happyhappyjoyjoy ja Reimallakin hyvälaatuista itsetuntoa havaittavissa, sillä oli kivvaaa.

No se fiilis lannistuikin, kun palattiin kotiin, ja kämppä haisi suunnilleen rappukäytävään saakka. Ansa on ruikulla, ilmeisesti ruuan vaihdon takia. Periaatteessa ei sen elimistössä enää pitäisi paljoa tulostettavaa olla, mutta jostain sitä vaan riittää. Pihalle ja sisälle. Ja keltainen lammikko kaupan päälle! Joskus mietin, että jos vaan myis koirat huutonetissä eniten tarjoavalle ja käyttäis niihin kuluvan ajan ja rahan esimerkiksi opiskeluun ja itseensä. Gaaaaahhhhhhhhh...