Täällä taas!

Noniin, jospa sitä päivittäisi blogin suunnilleen ajantasalle.(heh, varmaan viisi kirjoitusvirhettä ekassa lauseessa, jopas lähtee lupaavasti käyntiin!). Reiman kanssa ollaan touhuiltu vähän kaikenlaista, yritän muistella kaikilta osa-alueilta pääkohtia, jos jatkossa taas purkaisi treenit heti, niin muistaakin vielä jotain. Olemma myös siirtyneet moderniin aikakauteen, treenivideoitakin on luvassa!

AGILITY:

Agilitya treenailtiin syksy vaihtelevalla menestyksellä, useimmiten ohjaajalla oli treenien jälkeen täysin urpo ja osaamaton olo. Nyt viimeiset muutamat treenit ovat jättäneetkin päälle toisenlaisen fiiliksen: kivaa ja tätä lisää!(johtuneeko siitä, että meillä ei ole ollut varsinaista ohjausta, eikä kukaan siis natsittamassa..!) Ansakin pääsi kerran treeneihin, siitä on videomateriaaliakin. Voi luoja kun toinen oli onnellinen! Häntä heilutti koko koiraa.

Viime treeneissä rakenneltiin hankalahko rata, josta me tehtiin sitten ihan vain pätkiä: alussa muutama este, välissä sylkkäri. Tää meni aivan jees. Videot kuvannut Päivi Ruotanen

Sitten siirryttiin vähän haastavampaan ryöpytykseen: puomi(no siitä vaan loppukontakti)-putki-hyppyjä jännittävässä sarjassa:

(ohjaaja voisi ehkä tota taputtelua vähän yrittää vähentää..:DD)

Loppuun vielä putki-hyppy-putki, jossa tuo viimeinen putki tuntui aika mahdottomalta, en oikein keksinyt siihen mtn järkevää tapaa ohjata. Jäätiin lusmuilemaan vielä alkeisvuorolle(jossa oli yksi osallistuja), ja siellä hinkattiin tuota vielä pari kertaa, ja saatiin onnistumaankin takaaleikkauksella.

Lopuksi treenailtiin vielä puomia: aluksi loppuun 2on 2off, lopulta mentiin(ekaa kertaa) koko puomi. Eipä siitä sen kummempaa, ihan jeba.

Ansan hyvänmielentreenit löytyy täältä:

Video on armollinen, eikä siitä näy mm niitä lukemattomia kertoja, kun Aps rynni namialustalle, tai kun se oikaisi suoraan siivekkeen LÄPI(kyllä, siivekkeet ovat aika kapeat, ja kyllä, vähän teki tiukkaa...). Mutta ehdottomasti Paps pääsee toistekin tätsyaksailemaan! Video Johanna Åhlgren.

Tänään treenailtiin aika helppoa settiä: suoralla namialustalle irtoamista(putki-hyppy-pituus-hyppy vähän vaihdellen), ja lopulta ensimmäisen hypyn ja pituuden välissä putki lisäksi. Reima kävi aika kuumana, omistaja laamana. Irtoaminen onnistui kuitenkin hienosti, ääntä oli vaan kovasti. Ensimmäisellä kerralla suoran keskellä ollut putki meni tietysti reisille, ohjaaja oli myöhässä ja Reimalla hyvin selkeä visio siitä, että suoraan mennään ja lujaa. Toisella toistolla meni jo paremmin, mutta ohjasin liikaa ja aika tiukasti pituudelle, josta Reima kyllä jatkoi eteenpäin, mutta ponkaisi vauhdit. Loppuun saatiin parikin onnistunutta settiä, lopuksi Päivi heitti uuden suokkarilelun: kongvinkutennisnarupallon ja Reimalla oli ihanaa. Ohjaaja voisi ensi kerralla virittäytyä itse treenimoodiin paremmin. Tosin 3,5h päikkäreiden jälkeen maailma toki on vähän sumuisa paikka.... Aksassa keväälle tavoitteena vaihtelevia treenejä, toiveissa tietysti, että ohjattuja mahd. paljon. Videointi on erinomainen systeemi, vaikka tahtoisinkin tehdä itsemurhan aina kun näen itseni hoopoilemassa jotain, tai vielä pahempi, kimittämässä.. Mutta videoita katsomalla oppii virheistään....

TOKO:

Pääsimme Reiman kanssa loppuvuodesta HSKP:n toko1-kurssille, jossa käytiin alokasluokan liikkeitä läpi, ja jotain vähän edistyneempääkin. Ohjaaja oli mukava, ryhmässä alunperin 13(?) koirakkoa, joista lopulta kaksi kävi paikalla, eli saatiin ihan melkein yksityisopetusta! Opittiin paljon, muutamia asioita jäi mietityttämään. Loma lomailtiin, tammikuusta lähtien ollaan treenailtu Elinan ja slk Sutturan ja/tai lpk Virkun kanssa melkeimpä vähintään kerran viikossa, ja lisäksi Päven ja Ilsen kanssa muutaman kerran. Treenaaminen on ehdottomasti tehnyt hyvää, ja esimerkiksi liikkeestä seisominen on rakennettu nollasta melkein valmiiksi. Nyt aletaan olla kuitenkin taas siinä pisteessä, että en osaa jatkaa eteenpäin, takutaan samoja juttuja, ja samat virheet toistuvat. Niinpä olenkin hyperinnoissani, että pääsimme toko2-kurssille, jossa on vielä sama mukava ohjaajakin! Kyllä me tästä taas edistytään!

Ja tottakai tokointoiluun jokin tavoitekin piti asettaa, joten kävimme viime viikonloppuna osallistumassa koirakoulu Tiltun MÖLLITOKOON! OMG!! Ilmoittautuessa olin jo suorastaan pahoinvoiva. Aluksi koe oli täynnä, eikä meidän pitänyt mahtua mukaan, paniikki helpotti, mutta jo seuraavana päivänä joku perui(kiitos sinulle, laiskimus!) ja mahduimmekin messiin. Viimeisellä viikolla treenattiin hyppyä monen kuukauden tauon jälkeen, ja hinkattiin muita liikkeitä kohdilleen. Perjantain paniikkiviimehetkentreeneissä kaikki takkusi, minä jännitin jo tulevaa, ja Reima tottakai sen huomasi. Onnistuin vielä yöllä hajottamaan vähäisetkin hypyn onnistumiset hermostumalla...
Lauantaiaamuna siis hyvillä mielin(...) navigoimaan kohti Agimestaa, ajeltiin busseilla ympäri pk-seutua tunti. Selvisimme hallille ihme kyllä ajoissa, ilmoittauduttin, ja aloitettiin jäätävä odottelu. Reima piippasi, meikä hyperventiloi, kaikki oli kamalaa. Paitsi ihana Päivi, joka suostui lähtemään mukaan kuvaajaksi, sekä henkiseksi tueksi<3 No jossain vaiheessa koitti meidän vuoro osallistua luoksepäästävyyteen sekä paikallamakuuseen(1min). Luoksepäästävyydessä ei ihmeempiä, 10(oltaisiin kuulemm saatu 10+ jos olisi ollut mahdollista, sillä tuomari sai Reiman kuonosta sähköiskun, eikä Rei ollut moksiskaan<3). Paikallamakuustakin kymppi, vaikka omaan makuun vilkuili liikaa ympärille, ja lisäksi ennakoi sivulle-käskyn lopuksi. No ei lähtenyt kuitenkaan litomaan, vaikka yksi koira lähti hiippailemaan, ja viereisessä kehässä nakkimöllit puuhailivat omiaan. Ja koska modernissa maailmassa elämme, myös tästä löytyy videomateriaalia, Päivi kuvannut meikän laatupuhelimella:

Mieliala hieman kohonneena kehän ulkopuolelle odottelemaan omaa vuoroa. Edeltäjissä oli sekä todella valmiita suorituksia, että selkeästi harjoittelemaan tulleita. Itse kuuluimme ehdottomasti jälkimmäiseen ryhmään. No lopulta oli meidän vuoro. Seuraamiset meni aivan päiväkävelyksi, itse keskityin siihen, etten kompastu omiin jalkoihini, Reima oli vähän ulalla, kun ei tehtykään aksaa, eikä juostukaan nättipoikarinkiä. No roikkui jotenkin mukana kuitenkin, seurasi erittäin väljästi ja jäi jumittamaan käännöksissä yms,  näistä pisteet 8(hihnassa) ja 8,5(vapaana). Seuraavaksi liikkeestä maahan meno, joka on aina ollut meidän vahvoin liike. No siinäpä ei nytkään ollut mitään kummallista, hyvin vajosi, hyvin pysyi, hyvin kuunteli, 10. Tein taktiset, ja palkkasin Reiman lelulla(liikkeiden välissä sai palkata), sillä näin ajattelin saavani luoksetuloon säpäkkyyttä. Oi jo vain, sitä sain, Rei ei meinannut jäädä paikoilleen, mutta palautettuani sen asemiin Reima tuli epäröimättä, ja suoraan sivulle(tätä tahkottu treeneissä viime aikoina). Lelupalkan myötä vaan viretilakin nousi "turpa ei pysy kiinni!"-asteelle, ja tästä sitten puolen pisteen menetys, 9,5.

Päästiin meidän ei-niin-valmiisiin-liikkeisiin. Mopo oli lähtenyt keulimaan, omistaja hengitteli rauhassa sisään ja ulos. Liikkeestä seisomisessa otin varmuuden vuoksi kaikki mahdolliset käskyt ja pysähdykset ja viittoilut käyttöön: no hei, se toimi, Rei pysähtyi! Ennakoi jälleen sivulletulon, 8. Lopuksi vielä estehyppy. Koira vierelle, käsky, Rei kävi nuuhkaisemassa estettä ja palasi huutamaan meikälle. Kärsivällisesti uusi käsky, SE HYPPÄSI!!, ehti palata melkein sivulle saakka ja varasti seisomisesta perusasentoon. Komea NOLLA. Tässä vaiheessa olin jo niin onnellinen, että olin hengissä, että ei paljoo haitannut! Kokonaisvaikutelma kuitenkin 9,5. Tuomarin kommentit ja pisteet eivät ihan kyllä menneet linjassa keskenään. Jokaisen liikkeen jälkeen tuli aikamoista tylytystä, ja lopuksi vielä noottia haukkumisesta, kuulemma me tarvittaisiin juuri järjestäneeltä koirakoululta yksityistunteja(oikein saatiin käyntikorttikin!) ongelman poistamiseen. No ehkä me tarvitaan kuitenkin vaan lisää treeniä kokeenomaisista tilanteista, ja koiran viretilan säätelystä, ja mikäli yksityistunteihin päädytään, niin aika selkeä visio on, mistä niitä otan...

Tällä spektaakkelinomaisella suorituksella yhteensä 177,5p, ja sijoitus NELJÄS!!!(/yhdeksän) Happyhappyjoyjoy! Lisää treeniä vaan ja kesällä aikusten oikeesti kokeisiin!

Sunnuntaina otettiinkin heti pikku palautustreenailu Elinan ja Päven kanssa. Reima ei olisi halunnut lähteä aamulla yhtään mihinkään, treeneissä hinkattiin hetki niitä juttuja, jotka mua jäi vaivaamaan(innokas seuraaminen, perusasennon ennakointi, seisominen), ja Reima jäi kentän laidalle, kun kuvailin treenikaverien suorituksia. Lopuksi otettiin Reimasta aika lavastettuja tottiskuvia, kuvat Päve.

Tokossa tulevaisuuden tavoitteina siis ehdottomasti kokeet kesällä. Treenitahdin säilyminen koko kevään ajan. Noutoa pikkuhiljaa kuntoon. Ylempien luokkien liikkeiden perusteet. Kyllä se siittä.

Jottei postauksesta tule ihan romaania, kirjottelen nättipoika-kuulumiset ja yleiset lätinät omaan juttuunsa.